Jäte on mistä tahansa toiminnasta syntyvää sen tuottajalle hyödyntämiskelvotonta materiaa. Myös lämpöä voidaan pitää jätteenä. Toisen jäte voi olla toiselle toimijalle raaka-ainetta kuten esimerkiksi luonnonbiogeokemiallisessa kierrossa tai ihmisen järjestelmienteollisessa ekologiassa.
Perinteisesti ihmisyhdyskunnissa jäte on dumpattu johonkin, keskittyneemmin erityisillekaatopaikoille. Jätettä voidaan myös mahdollisuuksien mukaan edelleen jalostaa elikierrättää.
Joissain yhteyksissä jätettä nimitetään myösroskaksi.
Jätteiden käsittelyä säädellään laeilla ja asetuksilla. Suomessa jätelainsäädännön valmistelu kuuluu keskeisestiympäristöministeriön hallinnonalaan. Jätelainsäädäntö kattaa kaikki jätteet paitsiydinjätteet. Suomen ympäristölainsäädäntö pyrkii seuraamaanEU:n ympäristölainsäädäntöä, mutta on osittain tiukempaa. Suomessa onjätelaki jaympäristönsuojelulaki sekä lukuisa joukko asetuksia ja muita päätöksiä, jotka sääntelevät jäteasioita.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Valtion ympäristöhallinto on muuttunut 1.1.2010 alkaen. Alueellisia ympäristökeskuksia ja ympäristölupavirastoja ei enää ole.
Ympäristöministeriö vastaa valtakunnallisesta ympäristöpolitiikasta ja hallinnonalan ohjauksesta sekä strategisesta suunnittelusta. Ympäristöministeriö asettaa tavoitteet ympäristönsuojelulle, valmistelee ja kehittää ympäristölainsäädäntöä ja johtaa kansainvälistä yhteistyötä.Suomen ympäristökeskus (Syke) tuottaa tietoa ja kehittää menetelmiä vesien-, ilman- ja maaperänsuojelun sekä jätehuollon ja kemikaalivalvonnan edistämiseksi. Lisäksi Syke osallistuu asiantuntijana ympäristölainsäädännön valmisteluun.Alueelliset ympäristökeskukset toteuttavat ympäristönsuojelua ja vastaavat ympäristölainsäädännön valvonnasta alueellaan. Ne myös käsittelevät keskikokoisten tuotantolaitosten ja jätteenkäsittelyn ympäristöluvat sekä pilaantuneiden maiden kunnostusluvat.Ympäristölupavirastot käsittelevät suurten tuotantolaitosten ympäristöluvat ja vesilain mukaiset luvat.Kunnille kuuluu paikallinen vastuu ympäristönsuojelun edistämisestä ja valvonnasta. Ne käsittelevät myös pienten laitosten tarvitsemat ympäristöluvat.
Teollisuusjäte onteollisuuden toimialoilla syntyvä tuotantojäte. Jäte voi olla kiinteää, nestemäistä tai kaasua. Teollisuusjäte voi myös olla vaaratonta tai vaarallista.[6] Ympäristölle vaaralliset jätteet luokitellaanongelmajätteiksi. Teollisuusjätteeksi luetaan joskus myösenergiantuotannon jätteet jamineraalien kaivussa syntyvät jätteet.[7]
Maailmassa syntyy arviolta n. 50 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä (SER-jäte) vuosittain[8]. Elektroniikkajäte, kuten tietokoneet, monitorit ja kuvaputkitelevisiot, viedään usein purettavaksi kehitysmaihin, mm.Kiinaan,Nigeriaan jaIntiaan[9][10]. YmpäristöjärjestöGreenpeacen mukaan n. 70 prosenttia maailman SER-jätteestä päätyy lopulta Kiinaan, vaikka sen maahantuonti onkin maan laissa kielletty.[11][12]. Virallisesti elektroniikkajätettä myydään "käytettyinä tavaroina" eli käytettäväksi uudelleen. EU:n viranomaisten mukaan "tavarat" ovat kuitenkin usein niin huonossa kunnossa, ettei niitä voida enää käyttää. EU:n suurimmat SER-jätteen viejämaat ovatSaksa jaHollanti, vaikka EU:n säännöt kieltävätkin jätteen viennin. MyösSveitsi jaKorea vievät elektroniikkajätettä Afrikkaan.Yhdysvallat ei kiellä elektroniikkajätteen vientiä.Greenpeace on vaatinut elektroniikkavalmistajia poistamaan myrkyllisen materiaalin tuotteistaan, sillä vastaanottajamaissa jätteitä lajittelevat (joiden joukossa on usein myös pieniä lapsia) voivat saada myrkytyksiä[13].
Vuonna 2015 tehty tutkimus osoittaa, että luonnon kannalta on järkevintä polttaasekajäte, mädättää biojätteet ja kierrättäämuovi.
Muovi tulee kierrättää, koska muovin valmistus kuluttaa runsaastienergiaa.
Sekajätteellä ei ole kierrätysarvoa, joten sitä voidaan polttaa. Josjätteenpolttolaitos sijoitetaan alueelle, jossa suurelle osalle sen tuottamalle energialle on tarvetta, jätteellä voidaan korvata merkittäviäkin määriä fossiilisia polttoaineita, kutenöljyä taiturvetta.
Biohajoavan jätteen paras paikka ei ole kaatopaikalle, koska se on ympäristön kannalta haitallinen ja mahdollisesti myös kallein vaihtoehto. Biojätteen mädätys onkompostointia ympäristöystävällisempi ja edullisempi tapa, koska tällöin saadaan mullan lisäksi tuotettuabiokaasua ja edelleen energiaa.
Käytännössä eri vaihtoehtojen mielekkyys riippuu yhdyskuntien energiantarpeesta, kierrätystuotteiden kysynnästä sekä hyödyntämisen ympäristövaikutuksista ja kustannuksista.
