Itsellinen tarkoittisääty-yhteiskunnan ajan Suomessamaaseudulla asunutta henkilöä, joka ei saanut elatustaan omastamaanviljelystään eikä ollut vakinaisesti kenenkään palveluksessa.[1]
Pääansionsa itselliset saivat tekemällä muuta kuin maatöitä, esimerkiksi toimimalla käsityöläisinä. He asuivat vuokralla toisen omistamassa asunnossa ja maksoivat asumisestaan joko rahalla tai työnteolla. Itsellisillä saattoi olla myös omaa pientä viljelystä ja muutamia kotieläimiäkin.[2]
Itselliset kuuluivat 1700-luvulla suomalaisessa maaseutuyhteisössä tilattomaan väestöön ja samalla yhteiskunnan alimpaan kerrokseenmäkitupalaisten ja palkollisten ohella. Tämänaikaisen länsisuomalaisenkylän rakenteessa itsellisten mökit sijaitsivat kylän laitamilla, kun taas vauraamman väen asutus muodosti kylän ytimen.[3][4]
Kirjallisuudessa itsellisiä esiintyy jonkin verran; eräät tunnetuimmat ovatArtturi Järviluoman näytelmänPohjalaisia itselliset Kaisa ja Salttu, jotka ovat tarinan tärkeitä sivuhenkilöitä.lähde?