Tämä artikkeli käsittelee nykyistä valtiota. Italian muista merkityksistä katsotäsmennyssivu. Tänne ohjaava ”Italian tasavalta” voi tarkoittaa myösNapoleonin ajan vasallivaltiota.
Noin 42 prosenttia Italian alueesta on kumpuilevaa ja noin 35 prosenttia on vuoristoa. Tasankoa on noin 23 prosenttia.[2]
Italian pääkaupunki onRooma. Muita historiallisesti tai nykyisin merkittäviä kaupunkeja ovat muun muassaMilano,Torino,Napoli,Firenze jaVenetsia. Useimmat italialaiset puhuvat äidinkielenäänitaliaa, ja maassa puhutaan myös monia muita kieliä. Italian suurin uskontokunta onkatoliset.
Nykyinen Italian alue on ollut muinoinRooman valtakunnan ydinaluetta. Imperiumin hajottua vuonna 476 alue jakautui lukuisiin pieniin ruhtinaskuntiin. Italian valtio perustettiin 1861. 1920-luvullafasismin nousu johti totalitaristiseen diktatuuriin, joka kumottiin 1943. Kesäkuussa 1946 Italiasta muodostettiin tasavalta, ja joulukuussa 1947 hyväksyttiin tasavaltainen perustuslaki joka tuli voimaan 1. tammikuuta 1948.[8][9] Italia on sekäEU:n ettäNaton perustajajäsen.
Italian ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2025 onKansainvälisen valuuttarahaston mukaan noin 3,43 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[5]
Italia voidaan jakaa kolmeen alueeseen, joilla on erilaiset maastonmuodot ja ilmasto: Alppien etelärinteet,Pojoen laakea laakso sekä vuoristoinen niemimaa ja Sisilian ja Sardinian saaret.[10]
Italian Alpit kohoavat 3 500 metriin, ja niiden ilmasto muistuttaa Sveitsin vuoristoilmastoa, mutta sadetta saadaan enemmän. Eniten sataa kesällä, ja ukkosia esiintyy keväästä syksyyn.Pojoen laaksossa ja muualla pohjoisen tasangolla on tasaista viljelymaata. Kesät ovat kuumia ja aurinkoisia, talvet kylmiä ja usein sumuisia. Pitkän ja kapean niemimaan keskelläApenniinit kohoavat 1 800 metriin. Ylhäällä on talvisin kylmää, sateista ja usein lunta. Rannikoilla on tyypillinenvälimerenilmasto: lauhkeat talvet ja kuumat, usein kuivat kesät.[10]
Vuonna 2007 Italian maapinta-alasta noin 35 prosenttia olimetsien peitossa.[11] Kaksi kolmasosaa metsistä on lehtimetsää, pääasiallisina lajeinapyökki,tammet,poppelit jakastanja. Havupuista tärkeimmät ovatmännyt,metsäkuusi jaeuroopanlehtikuusi. 60 prosenttia metsistä on talousmetsää, loput on joko suojeltu tai niiden hyödyntäminen on taloudellisesti kannattamatonta.Aarniometsän osuus on hyvin pieni, suurin osa on puoliksi luonnontilaista metsää, jossa mukana on tulokaslajeja, kuten poppeleita. Viljellyissä metsissä kasvaa myösdouglaskuusta,montereynmäntyä jaeukalyptusta.[12]
Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisenRooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassaetruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiuminlänsiosa hajosi, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin. Osaa alueesta hallitsivat aika ajoin myös muun muassaBysantti jaEspanja. Myös ranskalaisillanormanneilla oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta.[14]
Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta, niin sanotussarisorgimentossa. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävallalta Ranskan tuellaLombardian (Milanon ympäristön) 1859, jaGiuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti Molempain Sisiliain kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset herttuakunnat Toscana, Parma ja Modena liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin 1861.[16]Torinosta, Sardinian kuningaskunnan pääkaupungista, tuli Italian valtion ensimmäinen pääkaupunki, mutta 1865 pääkaupunki siirrettiinFirenzeen. Italia osallistuiPreussin–Itävallan sotaan ja pystyi valtaamaan Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870Saksan–Ranskan sodan tähden, myösRooma ja ympäröivä alueliitettiin Italiaan.[15]
Itsenäinen Italia pyrki suurvaltojen joukkoon, mutta jäi, vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään, ”pieneksi suurvallaksi”. Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestäSomaliasta,Eritrean jaLibyan.Etiopianvalloitusyritys 1895–1896 päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan jaItävalta-Unkarin kanssa (kolmiliitto).[17]
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua ItalialleItävalta-Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liitettiin kuitenkinJugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseenBenito Mussolinin johtamatfasistit, jotka muuttivat Italian yksipuoluediktatuuriksi.[18]
Mussolinivalloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Huhtikuussa 1939 Italia valloitti myösAlbanian, joka joutuiprotektoraattina Italian yhteyteen. YhdessäHitlerin johtamanSaksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikkuhiljaa Saksan satelliittivaltioksi.Toiseen maailmansotaan Italia liittyi julistamalla sodan Ranskalle ja Isolle-Britannialle 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumallaRanskaan tehtyyn hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäysKreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltäEgyptin. Lopulta Britannia jaYhdysvallat kuitenkin tunkeutuivat Italiaan vuonna 1943, mikä pakotti Italian pian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Mussolini kuoli yrittäessään paeta Saksan miehittämästä osasta Italiaa ja rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta.[19]
Toisen maailmansodan jälkeen Italia joutui luopumaan Afrikan alueistaan sekäFiumesta jaIstriasta. Valtiomuoto muutettiin kansanäänestyksellä 1946kuningaskunnastatasavallaksi, ja vuonna 1948 tuli voimaan uusi perustuslaki.[20]
1950- ja 1960-luvuilla maan pohjoisosa teollistui voimakkaasti, mistä on puhuttu jopa Italian talousihmeenä, mutta maan eteläosan kehitys oli hitaampaa.[21] Vuonna 1951 Italia liittyiEuroopan hiili- ja teräsyhteisöön ja vuonna 1955YK:hon. Vuonna 1957 siitä tuli yksiEuroopan yhteisön perustajajäsenistä.[20]
1970- ja 1980-luvuillaGiulio Andreotti oli pääministerinä yhteensä seitsemän kertaa. 1970-luvulla sekä äärivasemmistolaisetPunaiset prikaatit että äärioikeistolaiset ryhmät surmasivat ihmisiä terroriteoillaan. Katolisen kirkon valtiollinen asema mureni vähitellen,abortti sallittiin 1978 ja kirkko menetti valtionkirkon aseman 1984.[20]
1990-luvulla maata ravistelivatkorruptioskandaalit jaUmbrian maanjäristys 1997.[20] Italian hallitus pyrki laajalla kampanjalla nujertamaan sekä korruptiota ettämafiaa. Sen jäseniä pidätettiin vuonna 1992 ilmiantajien avulla yli 200 ja varoja takavarikoitiin noin miljardin dollarin arvosta.[22] Mafia iski oikeuslaitoksen kimppuun surmaamalla tuomareita autopommeilla. Järjestäytynyt rikollisuus on ollut merkittävä osa italialaista yhteiskuntaa vuosikymmenien ajan.[23]
Vuonna 1996 valtaan nousiRomano Prodin keskustavasemmistolainen liittouma, Prodin hallitus kesti loppuvuoteen 1998. Kahden lyhytikäisen hallituksen jälkeenSilvio Berlusconi nousi pääministeriksi, kun keskusta-oikeistolainen koalitio voitti vuoden 2001 parlamenttivaalit.[20] Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa mediamoguli Berlusconin oikeistoliittouma hävisi Prodin keskusta-vasemmistolaiselle liittoumalle. Presidentiksi valittiin samana vuonnaGiorgio Napolitano. Prodin hallituskoalition suurin ryhmä oli sosiaalidemokraattinenVasemmistodemokraatit (Democratici di Sinistra). Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa valta palasi Berlusconin oikeistoliittoumalle. Se menestyi hyvin myös maaliskuun 2010 paikallisvaaleissa.[20]
Syyskuussa 2011 parlamentti hyväksyi 54 miljardin euron paketin, johon sisältyi lupaus talouden tasapainottamisesta vuoteen 2013 mennessä. Marraskuussa 2011 Berlusconi erosi ja uudeksi pääministeriksi nimitettiinMario Monti.[20] Montia seurasi vasemmistolainenMatteo Renzi, ja hänen jälkeensä pääministeriksi tuli vuonna 2016Paolo Gentiloni.[24]
Tammikuussa 2015 Italian parlamentti valitsi maan uudeksi presidentiksiSergio Mattarellan.[25]
Vuoden 2020 alusta Italia on kärsinyt erittäin raskaastikoronaviruspandemiasta. 20. maaliskuuta 2020 mennessä Italiassa oli kuollut covid-19-sairauden vuoksi jo 4 032 ihmistä, mikä oli silloin enemmän kuin missään muussa maassa. Samana päivänä korona oli todettu yhteensä jo 47 021 ihmisellä.[29] Huhtikuun alkuun mennessä Italiassa oli pandemiaan kuollut jo 16 500 henkilöä.[30] Tartuntoja oli tuolloin noin 132 000.[31]
Italian valtionpäämies onpresidentti, jonka asema on lähinnä edustuksellinen. Presidentin valitsevat valitsijamiehet, joihin kuuluuparlamentin molempien huoneiden sekä alueiden edustajia. Presidenttikausi on seitsemän vuotta, eikä kausien määrää ole rajoitettu. Hallituksen päänä onpääministeri, josta puhutaan myös joskus hallituksen presidenttinä. Pääministeri ehdottaa hallitusta, presidentti nimittää sen.[7] Italiassa on kaksikamarinen parlamentti.Senaatissa on 315 paikkaa jaalahuoneessa (Camera dei Deputati) 630 paikkaa. Ne valitaan suhteellisella vaalitavalla.[7]
Italiassa on ollut lukuisia puolueita, jotka ovat muodostaneet erilaisia vaaliliittoja ja koalitioita. 2000-vuosikymmenen loppupuolella monet koalitiot ovat yhdistyneet puolueiksi jolloin poliittinen kenttä on hiukan selkeytynyt. Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa valta palasi Berlusconin oikeistoliittoumalle, jonka muodostivat pääasiassa Berlusconin perustama Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI) ja kansalliskonservatiivinen Kansallisliitto (Alleanza Nazionale, AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN). Forza Italia ja Alleanza Nazionale yhdistyivät vuonna 2009, ja niillä on 37,4 prosenttia paikoista. Pohjoisen liitto sai 8,3 prosenttia ja kuului hallituskoalitioon, samoin kuin Autonomialiike (1,1 % äänistä). Oppositioon jäi keskusta-vasemmistolainenDemokraattinen puolue, joka sai 33,3 prosenttia äänistä. Se oli liitossa Arvojen Italian (4,4 %) kanssa, kun taas Keskustaliitto kävi vaalikamppailunsa yksin ja sai 5,6 prosenttia äänistä. Kommunistit tippuivat parlamentista ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen.[19] Vuoden 2011 lopulla oikeistoliittouma hajosi, ja valtaan nousiMario Montin virkamieshallitus.[20]
Maaliskuun 2018 parlamenttivaalien voittaja oli oikeisto.[33] Pääministeriksi tuliGiuseppe Conte ja hallituksen muodostivatLuigi Di Maion johtamaViiden tähden liike jaMatteo Salvinin johtamaLega. Viiden tähden liikkeellä on hallituksessa 8 ministerin paikkaa ja Legalla 5. Lisäksi hallituksessa on 6 riippumatonta ministeriä. 14 kuukautta vallassa oltuaan hallitus kuitenkin hajosi elokuussa 2019 hallituspuolueiden eriävien näkemyksien takia ja sisäministeri Matteo Salvini ilmoitti Lega-puolueensa vetäytyvän hallitusyhteistyöstä Viiden tähden liikkeen kanssa. Italiaan ennustettiin uusia vaaleja.[34] Eronneen hallituksen sitoutumaton pääministeri Giuseppe Conte muodosti kuitenkin syyskuussa 2019 uuden keskustavasemmistolaisen hallituksen, jossa olivat mukana Viiden tähden liike jaDemokraattipuolue. Uudeksi ulkoministeriksi nousi Luigi Di Maio. La Lega - puolue jäi oppositioon.[28]
Toukokuussa 2019Euroopan parlamentin vaaleissa Salvinin La Lega sai 34 % Italian äänistä ja toiseksi tullut keskustavasemmistolainenDemokraatit (PD) sai 22,7 % Italian äänistä.[35]
Alueet jakautuvat edelleen maakunniksi (ital.provincia) ja metropolikaupungeiksi (ital.città metropolitana). Maakuntia on 93 ja metropolikaupunkeja 14. Kuntia Italiassa oli vuoden 2017 alussa 7 983.[37]
Vuonna 2024 Italian ostovoimakorjattubruttokansantuote on noin 3,35 biljoonaaYhdysvaltain dollaria[5], maailman kymmenenneksi suurin. Euroopassa sitä isompia ovat Saksa, Venäjä, Britannia ja Ranska.[38] Italialle on tyypillistä erittäin suuri harmaa talous (”economia sommersa”): se on arvoltaan satoja miljardeja dollareita.[39][40] Italian osuus maailmantaloudesta on noin kaksi prosenttia, ja se on laskussa, kuten muidenkin länsimaiden.[5]
Talouselämässä on suuri ero modernin, teollistuneen pohjoisen ja heikommin kehittyneen, korkean työttömyyden vaivaaman etelän välillä. Suuren osan tuotannosta hoitavat pienet ja keskisuuret, usein perheiden tai sukujen omistamat yritykset.[7]
Italiassa on muun muassaöljy-,maakaasu-,rautamalmi-,kivihiili-,elohopea-,rikki-,suola- jamarmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on niukasti.[19] Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2010 oli 25 prosenttia, ja se työllistää noin 30 prosenttia työikäisestä väestöstä.[7] Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita, kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa.[41] Automerkeistä kuuluisimmat ovatAlfa Romeo,Lancia,Fiat,Ferrari,Maserati jaLamborghini.[42] Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike- ja kemianteollisuutta.[19]
Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Vienti suuntautuu Saksaan, Ranskaan, Espanjaan, Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Sveitsiin.[7]
Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely on keskittynyt Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman toiseksi suurin viinirypäleiden tuottaja Ranskan jälkeen ja maailman suurin viinin tuottajamaa. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveja. PohjoisenFriulissa jaLombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassasardiinien,sardellien jatonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Kala onkin yksi Italian vientituotteista.[43][44]
Turismi on ollut perinteisesti tärkeä elinkeino ja Italia kuuluu maailman johtaviin matkailumaihin. Vuonna 2014 Italia oli maailman viidenneksi suosituin matkakohde. Tuolloin siellä kävi 48,6 miljoonaa turistia. Erityisen suosittuja matkailumaakuntia olivat Veneto, Lombardia ja Toscana.[45]
Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan,euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oliItalian liira (ITL, ₤).[46] Liira oli voimakkaan inflatorinen valuutta. Pyrkimykset poistaa nollia epäonnistuivat ja tulivat epätarkoituksenmukaisiksi euron häämöttäessä. Lopun aikoina pienin seteli oli nimellisarvoltaan 1 000 liiraa ja pienin kolikko puolestaan 50 liiraa. Liiran sadasosaa kutsuttiin nimellä centesimo. Liiran ja euron vaihtokurssi oli 1936,27 liiraa per 1 euro.[47]
Italian vaihtotaseelle on ollut tyypillistä ali- ja ylijäämien vaihtelu. 1980-luvun alijäämäisiä vuosia seurasi pitkä ylijäämäinen kausi, 2000-luvun alussa vaihtotase oli jälleen alijäämäinen. Vuodesta 2013 trendinä on ollut kasvava ylijäämä.[48]
Italian massiivinen valtionvelka on supistunut 2020-luvulla. Vuonna 2024 se on suhteessa bruttokansantuotteeseen arvion mukaan noin 140 prosenttia.[5]
Italiassa on 20 254 kilometriä rautateitä. Maan rautatieverkkoa ylläpitää valtion omistama ratayhtiöFerrovie dello Stato Italiane, jonka tytäryhtiöTrenitalia puolestaan harjoittaa junaliikennettä. Suurimpien kaupunkien välillä kulkeesuurnopeusjunia jopa 300 kilometrin tuntinopeudella. Maanteitä on 487 700 kilometriä, josta 6 758 kilometriä on moottoriteitä (2014).[49].Moottoritieverkko on kattava erityisesti maan pohjoisosassa, tosin suuri osa moottoriteistä on maksullisia.[50] Maan sisällä julkinen liikenne on toimivaa ja edullista,liftaaminen erittäin harvinaista ja yksityisautoilun sanotaan pelottavan ulkomaalaisia.[51]
Rooma on Italian pääkaupunki, jolla on pitkä historia. Kaupunki on kulttuurillisesti ja taiteellisesti merkittävä.Italian toiseksi suurin kaupunki Milano on maan taloudellinen keskus ja yksi maailman muodin keskuksista.
29. helmikuuta 2024 Italian vakinaisten asukkaiden määrä oli noin 59 miljoonaa. Luonnollinen väestönmuutos (saldo naturale) on vahvasti negatiivinen, mutta maa saa jatkuvaa muuttovoittoa ulkomailta, joten väestömäärän kokonaismuutos on vain lievästi negatiivinen[3]. Etnisesti lähes kaikki määritellään italialaisiksi, mutta rajaseuduilla on saksalais-selvennä, ranskalais-, slovenialais-,kreikkalais- ja albani-italialaisryhmiä.[7]
Italian suurin uskontokunta onkatolinen kirkko, johon vuonna 2006 kuului väestöstä 87,8 prosenttia (joista kuitenkin vain 36,8 % ilmoitti harjoittavansa uskontoa).[53] Uskontokuntiin kuulumattomia oli 7,0 prosenttia, muita kristittyjä 3,2 prosenttia ja muslimeja 1,4 prosenttia.[54]
Italian kaksi miljoonakaupunkia hallinnollisen alueen perusteella ovat pääkaupunkiRooma (vakituisia asukkaita vuoden 2016 lopussa 2,87 miljoonaa) jaMilano (1,35 miljoonaa). Italian väekkäimmät kaupungit ovat:[55]
Metropolialueet (area metropolitana) kattavat noin yhdeksän prosenttia Italian pinta-alasta ja niillä asuu noin 24 miljoonaa ihmistä. Suurin metropolialue on Milano noin 7,5 miljoonalla asukkaallaan.[56]
Italian virallinen kieli onitalia, jonka asema vahvistettiin perustuslakiin vasta 2007. Italian kieli perustuu suurelta osinDante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1861 vain kaksi prosenttia väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Yhdistymisen eliRisorgimenton aikana on tapahtunut yhtenemistä, ja lukutaidon yleistyminen on tehnyt italian kielestä normin, jota televisio, radio ja sanomalehdet ovat vahvistaneet.[57]
Vakiintuneiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa onromaninkielinen vähemmistö. Ethnologue-kirjan arvion mukaan Italian kolmen romanikielen puhujia on yhteensä 23 000, mutta osa arvioista on 20–30 vuoden takaa.[60]
Yhteiskuntaluokkien erot varallisuudessa ja koulutuksessa ovat selviä, ja ne kuuluvat ihmisen puhetavassa: koulutetut puhuvat yleisitaliaa, vähemmän koulutettujen puhe on lähempänä paikallista murretta.[57]
Pohjois-Italian Milanosta ja Torinosta on tullut muodin ja muotoilun keskuksia. Italialaisia maailmankuuluja muotitaloja ovatArmani,Benetton,Dolce & Gabbana,Fendi,Gucci,Versace jaPrada. Milanossa järjestetään vuosittainMilanon muotiviikko, joka on yksi alan neljästä suuresta vuosittaisesta tapahtumasta.[61]
Italialainen keittiö on antanut vaikutteita monien muiden maiden keittiöihin. Ruoan merkitys italialaisessa kulttuurissa on tärkeä. Italiassa ruoka on keino luoda ja ylläpitää sosiaalisia siteitä. Aamiainen koostuu tyypillisesti sämpylästä ja kahvista. Perinteisesti lounas on suuri monen ruokalajin ateria, johon kuuluu lähes kaikkiallapastaa ja lisäksi keittoa ja leipää ja mahdollisesti lihaa tai kalaa. Illallisella on syöty enemmänkin tähteitä. Elämäntapojen muuttuessa ilta-ateriasta on tulossa perheen yhteinen pääateria, ja raskaista lounaista ollaan luopumassa, koska sen jälkeisensiestan viettäminen ei aina ole mahdollista.[57]
Italialaisessa keittiössä on voimakkaita alueellisia eroja, ja lähes jokaisella kylällä ja kaupungilla on paikallinen erikoisuutensa, ja samojakin ruokalajeja tehdään eri paikoissa eri tavoin. Vuoret ja meri vaikuttavat raaka-aineiden saantiin, ja ulkomaisia vaikutteita on saatu eri seuduilla eri suunnista.[63]
Kaksi italialaista ruokalajia on levinnyt kaikkialle maailmaan:pasta japizza. Jo muinaiset kreikkalaiset ja foinikialaiset paistoivat litteitä, yrteillä päällystettyjä leipiä kuumien kivien päällä. Tomaatit levisivät Italiaan 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Niiden käyttäminen pizzan päällä oli napolilainen keksintö. Pizzaa myivät siellä ensin katukauppiaat, sitten kioskit ja 1830-luvulla aloitti ensimmäinen varsinainen pizzeria ”Antica Pizzeria Port’Alba”.[64] Joetruskit paistoivat uunissa vehnäjauhosuikaleita, mutta kuivatun pastan keittäminen keksittiin ilmeisesti Sisiliassa 700-luvulla. Löytöretkeilijät ja merenkulkijat suosivat säilyvää ja ravitsevaa pastaa. Koneiden kehittyminen mahdollisti eri muotoiset pastat, ja niitä on kehitetty yli 350 erilaista. Nykyisin italialaiset syövät vuodessa kolmisenkymmentä kiloa pastaa henkeä kohti.[65]
Maailman terveysjärjestön vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan Italian alkoholinkulutus on puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 7,5 litraa aikuista kohti, mikä on hieman enemmän kuin maailmassa keskimäärin (6,4 litraa), mutta vähemmän kuin useimmissa Euroopan maissa, esimerkiksi Kreikassa tai Ruotsissa.[66]
Italialaiset kuluttavat kahvia vuosittain 5,8 kiloa henkeä kohti, eli seitsemänneksi eniten Euroopassa. Kahvi nautitaan yleensäespressona,cappucinona taimacchiatona. Tärkeintä kahvissa on tuoreus, ja siksi kahvi ostetaan pienissä paketeissa. Pienetkin lapset juovat usein kahvia aamulla. 70 % kahvista juodaan kotona.[67]
Italian taide on käynyt historiansa aikana läpi useita vaiheita. Se vähä, mitä nykyisin tiedetäänetruskeista, perustuu paljon heidän seinämaalauksiinsa, piirtokirjoituksiin ja sarkofageihin. Antiikin Rooman veistokset ja arkkitehtuuri ovat toimineet myöhempien tyylikausien innoittajina vuosisatojen ajan, samoin mosaiikit jaPompeijista löytyneet seinämaalaukset.
Renessanssin yleisnero Michelangelo perehtyi antiikin veistoksiin ja ihmisruumiin rakenteeseen. Hänen tunnetuimpia veistoksiaan ovat suurikokoinenDaavid (1501-1504) jaPietarinkirkonPietà (1499). Kuvanveistäjä, arkkitehti ja taidemaalariGian Lorenzo Bernini oli puolestaan Italianbarokin huomattavin ja kuuluisin taiteilija.[69] Barokkikirkoissa on näyttäviä freskoja, jotka luovat erilaisia tilailluusioita: hahmot kurkottuvat ulos maalauksesta, kattoon aukea aukko taivaaseen. Taiteilijat keskittyivät rakennusten koristeluun, ja maalaus itsenäisenä taiteenlajina näivettyi.[70]
Venetsian biennaali on joka toinen vuosi järjestettävä laaja nykytaiteen tapahtuma, joka on järjestetty jo yli 50 kertaa.[71]
Arkkitehtuurista on säilynyt rakennuksia antiikin ajoilta kuin keskiajalta. Sen kultakautta oli renessanssi, jolloinFilippo Brunelleschi työskenteli Firenzessä jaLeon Battista Alberti välitti antiikin vaikutteita tuleville polville.[72] Täysrenessanssin arkkitehtiDonato Bramante toimi Pietarinkirkon uudistustyön pääarkkitehtina.[73] Kuuluisaa nykyarkkitehtuuria edustavat genovalainenRenzo Piano ja minimalistiset rakennukset Milanossa ja Torinossa.[74]
1600-luvun lopulla Venetsiassa oli neljä konservatoriota, ja se nousi musiikkimaailman keskuskeksi.Antonio Vivaldi työskenteli siellä pääosan säveltäjän urastaan.[75]
ItalialaistaGalileo Galileita on kutsuttu modernin luonnontieteen isäksi. Hän teki ensimmäisten joukossa havaintoja, kehitti niiden pohjalta teorian ja testasi teorioita havaintojen avulla.[89]
UnesconMaailmanperintöluettelossa on Italiasta 55 kohdetta, enemmän kuin mistään muusta maasta. Näistä viisi on luontokohteita ja 50 kulttuurikohteita, joiden joukossa on monien kaupunkien (Rooma, Napoli, Firenze, Venetsia) historialliset keskustat, antiikin aikaisia arkeologisia kohteita (kutenPompeiji) ja merkittäviä kirkollisia rakennuksia.[92]
Italiassa on järjestettyolympialaiset kolme kertaa. Kesäolympialaiset järjestettiinRoomassa vuonna1960 sekätalviolympialaisetCortina d'Ampezzossa vuonna1956 jaTorinossa vuonna2006.[93] Italia on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1896 ja talviolympialaisiin vuodesta 1923. Sillä on nykyisin kesäolympialaisissa yli 300 ja talviolympialaisissa yli sadan urheilijan joukkue.[94]
Myösmoottoriurheilu on Italiassa suosittua. Tärkeimmät moottoriurheilukeskukset ovatImola jaMonza. Italia kuuluuF1:n ydinalueisiin.Ferrari on yksi tunnetuimmista F1-talleista.[98] Ferrarin menestyksestä huolimatta Italia ei ole voittanut Formula 1 -sarjan kuljettajien mestaruutta 1950-luvun jälkeen.[99]
Italian mediaa leimaa alueellisuus, mikä johtuu maan historiallisesta hajanaisuudesta.[101]
Italiassa hallitsevin tiedotusväline on televisio. Italian julkisen palvelun televisioyhtiö on nimeltäänRadiotelevisione Italiana (lyhennettynä RAI). RAI:lla on 15 televisiokanavaa.[102] Radiokanavia on 12 radiokanavaa.[103] Lisäksi sillä on uutissivusto ja parlamentin toimia seuraava palvelu. Suurin yksityinen televisioyhtiö onMediaset, jonka kanavia ovat muun muassa Italia 1 jaCanale 5.Sky Italialla on lähes monopoli maksutelevisiomarkkinoilla.[101]
Päivittäisiä sanomalehtiä ilmestyy noin 90, joista neljä on suuria ja valtakunnallisia. Lehtiä luetaan melko vähän. Italian viisi suurinta sanomalehteä levikin perusteella (sulkeissa levikki maaliskuussa 2017) ovat:[104]
Poliittisuus on vahvasti sidoksissa italialaiseen mediaan ja suurimmalla osalla on sidoksia poliittisiin puolueisiin. Pääministerinäkin toimineenSilvio Berlusconin omistamaMediaset-yritys on iso toimija. Yksi Italian suurimmista uutistoimistoista on ANSA.[101]. Vuonna 2012 Italia oli lehdistönvapautta mittaavassa tilastossa vasta sijalla 57.[105]
↑John Gooch: Mussolini and his generals: the armed forces and fascist foreign policy, 1922–1940, s. 31–33. Cambridge University Press, 2007. ISBN 9780521856027
↑abcdBackground Note: Italy (Previous Editions) 2012. US Department of State. Viitattu 10.12.2014. (englanniksi)
↑Marco Fortis: Competiveness of Italy (Fondazione Edison; Università Cattolica di Milano) Ministero dell'Economia e delle Finanz. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
↑Italian Car Italian Car Manufacturers. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
↑Kuosmanen, Riitta-Liisa et al.: Suuri tietosanakirja. WSOY, 2001.
↑Lewis, M. Paul (toim.): Languages of ItalyEthnologue: Languages of the World, Sixteenth edition.. 2009.. SIL International. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
↑WHO Global status report on alcohol and health 2018, s. 41 ja 345. World Health Organization, 2018. ISBN 978-92-4-156563-9Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 12.5.2022. (englanniksi)
.jpg)
.jpg)
