Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Italia

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Tämä artikkeli käsittelee nykyistä valtiota. Italian muista merkityksistä katsotäsmennyssivu. Tänne ohjaava ”Italian tasavalta” voi tarkoittaa myösNapoleonin ajan vasallivaltiota.
Italian tasavalta
Repubblica Italiana
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Italian sijainti Euroopan unionin alueella.
Italian sijainti Euroopan unionin alueella.
Valtiomuototasavalta
PresidenttiSergio Mattarella[1]
PääministeriGiorgia Meloni
PääkaupunkiRooma (2 867 143 as.)
41°54′N,12°29′E
Muita kaupunkejaMilano (1 344 110 as.),Napoli (970 214 as.),Torino (890 529 as.),Palermo (674 435 as.),Genova (586 655 as.),Firenze (382 808 as.),Bologna (375 935 as.),Bari (326 344 as.),Venetsia (263 352 as.)
Pinta-ala
– yhteensä302 073 km²[2] (sijalla 70)
– josta sisävesiä2,4 %
Väkiluku (2024)58 972 000[3] (sijalla 23)
– väestötiheys195 as. / km²
– väestönkasvu−0,0 %[4] (2023)
Viralliset kieletitalia1
Valuuttaeuro (EUR)
BKT (2025)
– yhteensä2 390 miljardia USD[5]  (sijalla 10)
– per asukas40 700 USD[5]
HDI (2019)0,892[6] (sijalla 29)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous1,9 %[7]
– teollisuus25,3 %[7]
– palvelut72,8 %[7]
AikavyöhykeUTC+1
– kesäaikaUTC+2
Itsenäisyys
yhdistyminen

17. maaliskuuta1861
LyhenneIT
– ajoneuvot:I
– lentokoneet:I
Kansainvälinen
suuntanumero
+39
KansallislauluFratelli d'Italia

Edeltäjä(t) Italian kuningaskunta

1Joillakin alueilla myös muita virallisia kieliä.

Infobox OKNimi-testi OK

Italian tasavalta (ital.Repubblica Italiana) eliItalia (ital.Italia) on tasavaltaEtelä-EuroopassaVälimereen työntyvälläApenniinien niemimaalla ja lähisaarilla. Italian pinta-ala on noin 302 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 59 miljoonaa. Italian naapurimaita ovatRanska,Sveitsi,Itävalta jaSlovenia.KääpiövaltiotSan Marino jaVatikaani ovat Italian alueen ympäröimiä, kun taas Italiaan kuuluvaeksklaavi,Campione d’Italia, on Sveitsin alueen ympäröimä. Saapasta muistuttavan ulkomuotonsa vuoksi Italiaa kutsutaan ”saapasmaaksi”.

Noin 42 prosenttia Italian alueesta on kumpuilevaa ja noin 35 prosenttia on vuoristoa. Tasankoa on noin 23 prosenttia.[2]

Italian pääkaupunki onRooma. Muita historiallisesti tai nykyisin merkittäviä kaupunkeja ovat muun muassaMilano,Torino,Napoli,Firenze jaVenetsia. Useimmat italialaiset puhuvat äidinkielenäänitaliaa, ja maassa puhutaan myös monia muita kieliä. Italian suurin uskontokunta onkatoliset.

Nykyinen Italian alue on ollut muinoinRooman valtakunnan ydinaluetta. Imperiumin hajottua vuonna 476 alue jakautui lukuisiin pieniin ruhtinaskuntiin. Italian valtio perustettiin 1861. 1920-luvullafasismin nousu johti totalitaristiseen diktatuuriin, joka kumottiin 1943. Kesäkuussa 1946 Italiasta muodostettiin tasavalta, ja joulukuussa 1947 hyväksyttiin tasavaltainen perustuslaki joka tuli voimaan 1. tammikuuta 1948.[8][9] Italia on sekäEU:n ettäNaton perustajajäsen.

Italian ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2025 onKansainvälisen valuuttarahaston mukaan noin 3,43 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[5]

Italian tasavallan presidenttiSergio Mattarella.

Maantiede ja luonto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Italian kartta.
Pääartikkeli:Italian maantiede

Italia sijaitseeEtelä-Euroopassa,Apenniinien niemimaalla, joka on kapeahko,samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessaAlppeihin sekäSveitsin jaItävallan valtioihin, koillisessaSloveniaan, luoteessaRanskaan, idässäAdrianmereen, lännessäLigurianmereen jaTyrrhenanmereen, etelässäJoonianmereen sekäMaltan jaSisilian salmiin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useitasaaria, muun muassa Välimeren suurimmat saaretSisilia jaSardinia sekäElba,Capri,Ischia,Panteleria ja tuliperäisetLiparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkeintulivuoriEtna jaNapolin lähistöllä onVesuviuksen tulivuori.

Italia voidaan jakaa kolmeen alueeseen, joilla on erilaiset maastonmuodot ja ilmasto: Alppien etelärinteet,Pojoen laakea laakso sekä vuoristoinen niemimaa ja Sisilian ja Sardinian saaret.[10]

Italian Alpit kohoavat 3 500 metriin, ja niiden ilmasto muistuttaa Sveitsin vuoristoilmastoa, mutta sadetta saadaan enemmän. Eniten sataa kesällä, ja ukkosia esiintyy keväästä syksyyn.Pojoen laaksossa ja muualla pohjoisen tasangolla on tasaista viljelymaata. Kesät ovat kuumia ja aurinkoisia, talvet kylmiä ja usein sumuisia. Pitkän ja kapean niemimaan keskelläApenniinit kohoavat 1 800 metriin. Ylhäällä on talvisin kylmää, sateista ja usein lunta. Rannikoilla on tyypillinenvälimerenilmasto: lauhkeat talvet ja kuumat, usein kuivat kesät.[10]

Vuonna 2007 Italian maapinta-alasta noin 35 prosenttia olimetsien peitossa.[11] Kaksi kolmasosaa metsistä on lehtimetsää, pääasiallisina lajeinapyökki,tammet,poppelit jakastanja. Havupuista tärkeimmät ovatmännyt,metsäkuusi jaeuroopanlehtikuusi. 60 prosenttia metsistä on talousmetsää, loput on joko suojeltu tai niiden hyödyntäminen on taloudellisesti kannattamatonta.Aarniometsän osuus on hyvin pieni, suurin osa on puoliksi luonnontilaista metsää, jossa mukana on tulokaslajeja, kuten poppeleita. Viljellyissä metsissä kasvaa myösdouglaskuusta,montereynmäntyä jaeukalyptusta.[12]

Italiassa on 24 kansallispuistoa. Suurimmat niistä ovat yli 180 000 hehtaarin laajuisetPollinon kansallispuistoCalabriassa jaCilenton ja Vallo di Dianon kansallispuistoCampaniassa.[13]

Historia

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Italian historia

Varhainen historia

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Fransiskus Assisilaisen basilika.

Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisenRooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassaetruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiuminlänsiosa hajosi, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin. Osaa alueesta hallitsivat aika ajoin myös muun muassaBysantti jaEspanja. Myös ranskalaisillanormanneilla oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta.[14]

Wienin kongressin Napoleonin sotien jälkeen tekemän aluejaon jälkeen nykyisen Italian alueella oli kuusi valtiota:Molempain Sisiliain kuningaskunta,Kirkkovaltio,Toscanan suurherttuakunta,Parman herttuakunta,Modenan ja Reggion herttuakunta jaSardinian kuningaskunta, johon Sardinian lisäksi kuului Pohjois-Italiassa alueita myös mantereella.Venetsian seutu ja Pojoen laakso kuuluivat Itävaltaan.[15]

Yhtenäisen valtion synty

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta, niin sanotussarisorgimentossa. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävallalta Ranskan tuellaLombardian (Milanon ympäristön) 1859, jaGiuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti Molempain Sisiliain kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset herttuakunnat Toscana, Parma ja Modena liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin 1861.[16]Torinosta, Sardinian kuningaskunnan pääkaupungista, tuli Italian valtion ensimmäinen pääkaupunki, mutta 1865 pääkaupunki siirrettiinFirenzeen. Italia osallistuiPreussin–Itävallan sotaan ja pystyi valtaamaan Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870Saksan–Ranskan sodan tähden, myösRooma ja ympäröivä alueliitettiin Italiaan.[15]

Itsenäinen Italia pyrki suurvaltojen joukkoon, mutta jäi, vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään, ”pieneksi suurvallaksi”. Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestäSomaliasta,Eritrean jaLibyan.Etiopianvalloitusyritys 1895–1896 päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan jaItävalta-Unkarin kanssa (kolmiliitto).[17]

Maailmansodat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Benito Mussolini.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua ItalialleItävalta-Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liitettiin kuitenkinJugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseenBenito Mussolinin johtamatfasistit, jotka muuttivat Italian yksipuoluediktatuuriksi.[18]

Mussolinivalloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Huhtikuussa 1939 Italia valloitti myösAlbanian, joka joutuiprotektoraattina Italian yhteyteen. YhdessäHitlerin johtamanSaksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikkuhiljaa Saksan satelliittivaltioksi.Toiseen maailmansotaan Italia liittyi julistamalla sodan Ranskalle ja Isolle-Britannialle 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumallaRanskaan tehtyyn hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäysKreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltäEgyptin. Lopulta Britannia jaYhdysvallat kuitenkin tunkeutuivat Italiaan vuonna 1943, mikä pakotti Italian pian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Mussolini kuoli yrittäessään paeta Saksan miehittämästä osasta Italiaa ja rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta.[19]

Nykyinen tasavalta

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Italia joutui luopumaan Afrikan alueistaan sekäFiumesta jaIstriasta. Valtiomuoto muutettiin kansanäänestyksellä 1946kuningaskunnastatasavallaksi, ja vuonna 1948 tuli voimaan uusi perustuslaki.[20]

1950- ja 1960-luvuilla maan pohjoisosa teollistui voimakkaasti, mistä on puhuttu jopa Italian talousihmeenä, mutta maan eteläosan kehitys oli hitaampaa.[21] Vuonna 1951 Italia liittyiEuroopan hiili- ja teräsyhteisöön ja vuonna 1955YK:hon. Vuonna 1957 siitä tuli yksiEuroopan yhteisön perustajajäsenistä.[20]

1970- ja 1980-luvuillaGiulio Andreotti oli pääministerinä yhteensä seitsemän kertaa. 1970-luvulla sekä äärivasemmistolaisetPunaiset prikaatit että äärioikeistolaiset ryhmät surmasivat ihmisiä terroriteoillaan. Katolisen kirkon valtiollinen asema mureni vähitellen,abortti sallittiin 1978 ja kirkko menetti valtionkirkon aseman 1984.[20]

1990-luvulla maata ravistelivatkorruptioskandaalit jaUmbrian maanjäristys 1997.[20] Italian hallitus pyrki laajalla kampanjalla nujertamaan sekä korruptiota ettämafiaa. Sen jäseniä pidätettiin vuonna 1992 ilmiantajien avulla yli 200 ja varoja takavarikoitiin noin miljardin dollarin arvosta.[22] Mafia iski oikeuslaitoksen kimppuun surmaamalla tuomareita autopommeilla. Järjestäytynyt rikollisuus on ollut merkittävä osa italialaista yhteiskuntaa vuosikymmenien ajan.[23]

Vuonna 1996 valtaan nousiRomano Prodin keskustavasemmistolainen liittouma, Prodin hallitus kesti loppuvuoteen 1998. Kahden lyhytikäisen hallituksen jälkeenSilvio Berlusconi nousi pääministeriksi, kun keskusta-oikeistolainen koalitio voitti vuoden 2001 parlamenttivaalit.[20] Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa mediamoguli Berlusconin oikeistoliittouma hävisi Prodin keskusta-vasemmistolaiselle liittoumalle. Presidentiksi valittiin samana vuonnaGiorgio Napolitano. Prodin hallituskoalition suurin ryhmä oli sosiaalidemokraattinenVasemmistodemokraatit (Democratici di Sinistra). Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa valta palasi Berlusconin oikeistoliittoumalle. Se menestyi hyvin myös maaliskuun 2010 paikallisvaaleissa.[20]

Syyskuussa 2011 parlamentti hyväksyi 54 miljardin euron paketin, johon sisältyi lupaus talouden tasapainottamisesta vuoteen 2013 mennessä. Marraskuussa 2011 Berlusconi erosi ja uudeksi pääministeriksi nimitettiinMario Monti.[20] Montia seurasi vasemmistolainenMatteo Renzi, ja hänen jälkeensä pääministeriksi tuli vuonna 2016Paolo Gentiloni.[24]

Tammikuussa 2015 Italian parlamentti valitsi maan uudeksi presidentiksiSergio Mattarellan.[25]

Maassa järjestettiinparlamenttivaalit helmikuussa 2013[26] ja seuraavan kerran maaliskuussa 2018.[27]Vuoden 2018 parlamenttivaalien jälkeen pääministerinä on ollut sitoutumatonGiuseppe Conte, joka johti ensin populistisenViiden tähden liikkeen ja oikeistopopulistisenLa Lega -puolueen yhteishallitusta ja sen jälkeen Legan lähdettyä hallituksesta syyskuusta 2019 lähtien Viiden tähden liikkeen jaDemokraattipuolueen muodostamaa keskustavasemmistolaista hallitusta.[28]

Vuoden 2020 alusta Italia on kärsinyt erittäin raskaastikoronaviruspandemiasta. 20. maaliskuuta 2020 mennessä Italiassa oli kuollut covid-19-sairauden vuoksi jo 4 032 ihmistä, mikä oli silloin enemmän kuin missään muussa maassa. Samana päivänä korona oli todettu yhteensä jo 47 021 ihmisellä.[29] Huhtikuun alkuun mennessä Italiassa oli pandemiaan kuollut jo 16 500 henkilöä.[30] Tartuntoja oli tuolloin noin 132 000.[31]

Politiikka

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Italian politiikka
Italian edustajainhuone.
Italian karabinieerit

Italian valtionpäämies onpresidentti, jonka asema on lähinnä edustuksellinen. Presidentin valitsevat valitsijamiehet, joihin kuuluuparlamentin molempien huoneiden sekä alueiden edustajia. Presidenttikausi on seitsemän vuotta, eikä kausien määrää ole rajoitettu. Hallituksen päänä onpääministeri, josta puhutaan myös joskus hallituksen presidenttinä. Pääministeri ehdottaa hallitusta, presidentti nimittää sen.[7] Italiassa on kaksikamarinen parlamentti.Senaatissa on 315 paikkaa jaalahuoneessa (Camera dei Deputati) 630 paikkaa. Ne valitaan suhteellisella vaalitavalla.[7]

Italiassa on ollut lukuisia puolueita, jotka ovat muodostaneet erilaisia vaaliliittoja ja koalitioita. 2000-vuosikymmenen loppupuolella monet koalitiot ovat yhdistyneet puolueiksi jolloin poliittinen kenttä on hiukan selkeytynyt. Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa valta palasi Berlusconin oikeistoliittoumalle, jonka muodostivat pääasiassa Berlusconin perustama Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI) ja kansalliskonservatiivinen Kansallisliitto (Alleanza Nazionale, AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN). Forza Italia ja Alleanza Nazionale yhdistyivät vuonna 2009, ja niillä on 37,4 prosenttia paikoista. Pohjoisen liitto sai 8,3 prosenttia ja kuului hallituskoalitioon, samoin kuin Autonomialiike (1,1 % äänistä). Oppositioon jäi keskusta-vasemmistolainenDemokraattinen puolue, joka sai 33,3 prosenttia äänistä. Se oli liitossa Arvojen Italian (4,4 %) kanssa, kun taas Keskustaliitto kävi vaalikamppailunsa yksin ja sai 5,6 prosenttia äänistä. Kommunistit tippuivat parlamentista ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen.[19] Vuoden 2011 lopulla oikeistoliittouma hajosi, ja valtaan nousiMario Montin virkamieshallitus.[20]

Vuoden2013 parlamenttivaalien jälkeen hallitusta ei pystytty muodostamaan kahteen kuukauteen. KunGiorgio Napolitano olivalittu uudestaan presidentiksi huhtikuussa,Enrico Lettan johdolla muodostettiin laajapohjainen hallitus, jolle antoi tukensa sekäDemokraattinen puolue ettäBerlusconinVapauden kansa -puolue.[32]

Maaliskuun 2018 parlamenttivaalien voittaja oli oikeisto.[33] Pääministeriksi tuliGiuseppe Conte ja hallituksen muodostivatLuigi Di Maion johtamaViiden tähden liike jaMatteo Salvinin johtamaLega. Viiden tähden liikkeellä on hallituksessa 8 ministerin paikkaa ja Legalla 5. Lisäksi hallituksessa on 6 riippumatonta ministeriä. 14 kuukautta vallassa oltuaan hallitus kuitenkin hajosi elokuussa 2019 hallituspuolueiden eriävien näkemyksien takia ja sisäministeri Matteo Salvini ilmoitti Lega-puolueensa vetäytyvän hallitusyhteistyöstä Viiden tähden liikkeen kanssa. Italiaan ennustettiin uusia vaaleja.[34] Eronneen hallituksen sitoutumaton pääministeri Giuseppe Conte muodosti kuitenkin syyskuussa 2019 uuden keskustavasemmistolaisen hallituksen, jossa olivat mukana Viiden tähden liike jaDemokraattipuolue. Uudeksi ulkoministeriksi nousi Luigi Di Maio. La Lega - puolue jäi oppositioon.[28]

Toukokuussa 2019Euroopan parlamentin vaaleissa Salvinin La Lega sai 34 % Italian äänistä ja toiseksi tullut keskustavasemmistolainenDemokraatit (PD) sai 22,7 % Italian äänistä.[35]

Aluejako

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Italian 20 hallinnollista aluetta virallisine nimineen.
Pääartikkeli:Italian alueet

Italia jakautuu hallinnollisesti 20 alueeseen (ital.regione), joista viidellä alueella on itsehallinnollinen asema:Aostanlaakso (ital.Valle d’Aosta,ransk.Vallée d'Aoste),Friuli-Venezia Giulia,Sardinia (ital.Sardegna),Sisilia (ital.Sicilia) jaTrentino-Etelä-Tiroli (ital.Trentino-Alto Adige,saks.Trentino-Südtirol)[36].

Alueet jakautuvat edelleen maakunniksi (ital.provincia) ja metropolikaupungeiksi (ital.città metropolitana). Maakuntia on 93 ja metropolikaupunkeja 14. Kuntia Italiassa oli vuoden 2017 alussa 7 983.[37]

Talous

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Ferrari.
ViininviljelyäAbruzzossa.
A5-moottoritie ja Bardin linnoitusAostan laaksossa.
Pääartikkeli:Italian talous

Vuonna 2024 Italian ostovoimakorjattubruttokansantuote on noin 3,35 biljoonaaYhdysvaltain dollaria[5], maailman kymmenenneksi suurin. Euroopassa sitä isompia ovat Saksa, Venäjä, Britannia ja Ranska.[38] Italialle on tyypillistä erittäin suuri harmaa talous (”economia sommersa”): se on arvoltaan satoja miljardeja dollareita.[39][40] Italian osuus maailmantaloudesta on noin kaksi prosenttia, ja se on laskussa, kuten muidenkin länsimaiden.[5]

Talouselämässä on suuri ero modernin, teollistuneen pohjoisen ja heikommin kehittyneen, korkean työttömyyden vaivaaman etelän välillä. Suuren osan tuotannosta hoitavat pienet ja keskisuuret, usein perheiden tai sukujen omistamat yritykset.[7]

Italiassa on muun muassaöljy-,maakaasu-,rautamalmi-,kivihiili-,elohopea-,rikki-,suola- jamarmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on niukasti.[19] Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2010 oli 25 prosenttia, ja se työllistää noin 30 prosenttia työikäisestä väestöstä.[7] Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita, kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa.[41] Automerkeistä kuuluisimmat ovatAlfa Romeo,Lancia,Fiat,Ferrari,Maserati jaLamborghini.[42] Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike- ja kemianteollisuutta.[19]

Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Vienti suuntautuu Saksaan, Ranskaan, Espanjaan, Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Sveitsiin.[7]

Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely on keskittynyt Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman toiseksi suurin viinirypäleiden tuottaja Ranskan jälkeen ja maailman suurin viinin tuottajamaa. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveja. PohjoisenFriulissa jaLombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassasardiinien,sardellien jatonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Kala onkin yksi Italian vientituotteista.[43][44]

Turismi on ollut perinteisesti tärkeä elinkeino ja Italia kuuluu maailman johtaviin matkailumaihin. Vuonna 2014 Italia oli maailman viidenneksi suosituin matkakohde. Tuolloin siellä kävi 48,6 miljoonaa turistia. Erityisen suosittuja matkailumaakuntia olivat Veneto, Lombardia ja Toscana.[45]

Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan,euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oliItalian liira (ITL, ₤).[46] Liira oli voimakkaan inflatorinen valuutta. Pyrkimykset poistaa nollia epäonnistuivat ja tulivat epätarkoituksenmukaisiksi euron häämöttäessä. Lopun aikoina pienin seteli oli nimellisarvoltaan 1 000 liiraa ja pienin kolikko puolestaan 50 liiraa. Liiran sadasosaa kutsuttiin nimellä centesimo. Liiran ja euron vaihtokurssi oli 1936,27 liiraa per 1 euro.[47]

Italian vaihtotaseelle on ollut tyypillistä ali- ja ylijäämien vaihtelu. 1980-luvun alijäämäisiä vuosia seurasi pitkä ylijäämäinen kausi, 2000-luvun alussa vaihtotase oli jälleen alijäämäinen. Vuodesta 2013 trendinä on ollut kasvava ylijäämä.[48]

Italian massiivinen valtionvelka on supistunut 2020-luvulla. Vuonna 2024 se on suhteessa bruttokansantuotteeseen arvion mukaan noin 140 prosenttia.[5]

Liikenne

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Italiassa on 20 254 kilometriä rautateitä. Maan rautatieverkkoa ylläpitää valtion omistama ratayhtiöFerrovie dello Stato Italiane, jonka tytäryhtiöTrenitalia puolestaan harjoittaa junaliikennettä. Suurimpien kaupunkien välillä kulkeesuurnopeusjunia jopa 300 kilometrin tuntinopeudella. Maanteitä on 487 700 kilometriä, josta 6 758 kilometriä on moottoriteitä (2014).[49].Moottoritieverkko on kattava erityisesti maan pohjoisosassa, tosin suuri osa moottoriteistä on maksullisia.[50] Maan sisällä julkinen liikenne on toimivaa ja edullista,liftaaminen erittäin harvinaista ja yksityisautoilun sanotaan pelottavan ulkomaalaisia.[51]

Italiassa on 132 lentopaikkaa. Maassa on lukuisia kansainvälisiä lentokenttiä, joista vilkkaimmat ovat RoomanLeonardo da Vincin kansainvälinen lentoasema sekä MilanonMalpensan kansainvälinen lentoasema. Italian kansallinen lentoyhtiö onAlitalia.

Satamakaupunkeja ovatAugusta,Cagliari,Livorno,Genova,Trieste,Venetsia jaTaranto.[7] Italiaan on matkustajalauttayhteyksiä käytännössä kaikista Välimeren seudun maista.[52]

Väestö

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Rooma on Italian pääkaupunki, jolla on pitkä historia. Kaupunki on kulttuurillisesti ja taiteellisesti merkittävä.
Italian toiseksi suurin kaupunki Milano on maan taloudellinen keskus ja yksi maailman muodin keskuksista.

29. helmikuuta 2024 Italian vakinaisten asukkaiden määrä oli noin 59 miljoonaa. Luonnollinen väestönmuutos (saldo naturale) on vahvasti negatiivinen, mutta maa saa jatkuvaa muuttovoittoa ulkomailta, joten väestömäärän kokonaismuutos on vain lievästi negatiivinen[3]. Etnisesti lähes kaikki määritellään italialaisiksi, mutta rajaseuduilla on saksalais-selvennä, ranskalais-, slovenialais-,kreikkalais- ja albani-italialaisryhmiä.[7]

Italian suurin uskontokunta onkatolinen kirkko, johon vuonna 2006 kuului väestöstä 87,8 prosenttia (joista kuitenkin vain 36,8 % ilmoitti harjoittavansa uskontoa).[53] Uskontokuntiin kuulumattomia oli 7,0 prosenttia, muita kristittyjä 3,2 prosenttia ja muslimeja 1,4 prosenttia.[54]

Suurimmat kaupungit ja kaupunkialueet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Italian kaksi miljoonakaupunkia hallinnollisen alueen perusteella ovat pääkaupunkiRooma (vakituisia asukkaita vuoden 2016 lopussa 2,87 miljoonaa) jaMilano (1,35 miljoonaa). Italian väekkäimmät kaupungit ovat:[55]

SijoitusNimiHallinnollinen alueVäkiluku
(31.12.2016)
1.RoomaLatium2 873 494
2.MilanoLombardia1 351 562
3.NapoliCampania970 185
4.TorinoPiemonte886 837
5.PalermoSisilia673 735
6.GenovaLiguria583 601
7.BolognaEmilia-Romagna388 367
8.FirenzeToscana382 258
9.BariApulia324 198
10.CataniaSisilia313 396

Metropolialueet (area metropolitana) kattavat noin yhdeksän prosenttia Italian pinta-alasta ja niillä asuu noin 24 miljoonaa ihmistä. Suurin metropolialue on Milano noin 7,5 miljoonalla asukkaallaan.[56]

Kielet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Italian kielet ja murteet.
Pääartikkeli:Italian kielet

Italian virallinen kieli onitalia, jonka asema vahvistettiin perustuslakiin vasta 2007. Italian kieli perustuu suurelta osinDante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1861 vain kaksi prosenttia väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Yhdistymisen eliRisorgimenton aikana on tapahtunut yhtenemistä, ja lukutaidon yleistyminen on tehnyt italian kielestä normin, jota televisio, radio ja sanomalehdet ovat vahvistaneet.[57]

Etelä-Tirolin maakunnan toinen virallinen kieli onsaksa, jaAostan laakson alueenranska.[58] Virallisesti tunnustettujavähemmistökieliä Italiassa on 12. Vuonna 1999 säädetty laki vähemmistökielistä tunnustaa seuraavat kielet:albania,frankoprovensaali,friuli,katalaani,kreikka,kroatia,ladino,oksitaani, ranska, saksa,sardi jasloveeni.[59]

Vakiintuneiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa onromaninkielinen vähemmistö. Ethnologue-kirjan arvion mukaan Italian kolmen romanikielen puhujia on yhteensä 23 000, mutta osa arvioista on 20–30 vuoden takaa.[60]

Kulttuuri

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Keskiaikainen porttiholviAbruzzon Guardiagrelessä.
Pääartikkeli:Italian kulttuuri

Yhteiskuntaluokkien erot varallisuudessa ja koulutuksessa ovat selviä, ja ne kuuluvat ihmisen puhetavassa: koulutetut puhuvat yleisitaliaa, vähemmän koulutettujen puhe on lähempänä paikallista murretta.[57]

Pohjois-Italian Milanosta ja Torinosta on tullut muodin ja muotoilun keskuksia. Italialaisia maailmankuuluja muotitaloja ovatArmani,Benetton,Dolce & Gabbana,Fendi,Gucci,Versace jaPrada. Milanossa järjestetään vuosittainMilanon muotiviikko, joka on yksi alan neljästä suuresta vuosittaisesta tapahtumasta.[61]

Italialainen keittiö on antanut vaikutteita monien muiden maiden keittiöihin. Ruoan merkitys italialaisessa kulttuurissa on tärkeä. Italiassa ruoka on keino luoda ja ylläpitää sosiaalisia siteitä. Aamiainen koostuu tyypillisesti sämpylästä ja kahvista. Perinteisesti lounas on suuri monen ruokalajin ateria, johon kuuluu lähes kaikkiallapastaa ja lisäksi keittoa ja leipää ja mahdollisesti lihaa tai kalaa. Illallisella on syöty enemmänkin tähteitä. Elämäntapojen muuttuessa ilta-ateriasta on tulossa perheen yhteinen pääateria, ja raskaista lounaista ollaan luopumassa, koska sen jälkeisensiestan viettäminen ei aina ole mahdollista.[57]

Keittiö

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Italialainen keittiö
Aito napolilainen pizza (Pizza Napoletana). EU on myöntänyt silleTraditional Speciality Guaranteed (TSG) -merkinnän.[62]

Italialaisessa keittiössä on voimakkaita alueellisia eroja, ja lähes jokaisella kylällä ja kaupungilla on paikallinen erikoisuutensa, ja samojakin ruokalajeja tehdään eri paikoissa eri tavoin. Vuoret ja meri vaikuttavat raaka-aineiden saantiin, ja ulkomaisia vaikutteita on saatu eri seuduilla eri suunnista.[63]

Kaksi italialaista ruokalajia on levinnyt kaikkialle maailmaan:pasta japizza. Jo muinaiset kreikkalaiset ja foinikialaiset paistoivat litteitä, yrteillä päällystettyjä leipiä kuumien kivien päällä. Tomaatit levisivät Italiaan 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Niiden käyttäminen pizzan päällä oli napolilainen keksintö. Pizzaa myivät siellä ensin katukauppiaat, sitten kioskit ja 1830-luvulla aloitti ensimmäinen varsinainen pizzeria ”Antica Pizzeria Port’Alba”.[64] Joetruskit paistoivat uunissa vehnäjauhosuikaleita, mutta kuivatun pastan keittäminen keksittiin ilmeisesti Sisiliassa 700-luvulla. Löytöretkeilijät ja merenkulkijat suosivat säilyvää ja ravitsevaa pastaa. Koneiden kehittyminen mahdollisti eri muotoiset pastat, ja niitä on kehitetty yli 350 erilaista. Nykyisin italialaiset syövät vuodessa kolmisenkymmentä kiloa pastaa henkeä kohti.[65]

Maailman terveysjärjestön vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan Italian alkoholinkulutus on puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 7,5 litraa aikuista kohti, mikä on hieman enemmän kuin maailmassa keskimäärin (6,4 litraa), mutta vähemmän kuin useimmissa Euroopan maissa, esimerkiksi Kreikassa tai Ruotsissa.[66]

Italialaiset kuluttavat kahvia vuosittain 5,8 kiloa henkeä kohti, eli seitsemänneksi eniten Euroopassa. Kahvi nautitaan yleensäespressona,cappucinona taimacchiatona. Tärkeintä kahvissa on tuoreus, ja siksi kahvi ostetaan pienissä paketeissa. Pienetkin lapset juovat usein kahvia aamulla. 70 % kahvista juodaan kotona.[67]

Kuvataide

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Italian taide

Italian taide on käynyt historiansa aikana läpi useita vaiheita. Se vähä, mitä nykyisin tiedetäänetruskeista, perustuu paljon heidän seinämaalauksiinsa, piirtokirjoituksiin ja sarkofageihin. Antiikin Rooman veistokset ja arkkitehtuuri ovat toimineet myöhempien tyylikausien innoittajina vuosisatojen ajan, samoin mosaiikit jaPompeijista löytyneet seinämaalaukset.

Sandro Botticelli,Venuksen syntymä, 1485.

Italian maalaustaide nousi maailman kärkeenrenessanssin aikana. 1400-luvun puolella painopiste oli Keski-Italiassa, ja suuria nimiä olivat muun muassaFra Angelico,Masolino,Masaccio,Fra Filippo Lippi,Botticelli,Filippino Lippi,Ghirlandaio,Piero della Francesca,Melozzo da Forli,Luca Signorelli,Perugino jaPinturicchio. 1500-luvun puolella siirryttiin täysrenessanssiin, ja Rooman merkitys taidekaupunkina kasvoi, kun paavit kutsuivat sinne aikansa etevimmät taiteilijat, kutenMichelangelon,Leonardo da Vincin jaRafaelin.[68]

Renessanssin yleisnero Michelangelo perehtyi antiikin veistoksiin ja ihmisruumiin rakenteeseen. Hänen tunnetuimpia veistoksiaan ovat suurikokoinenDaavid (1501-1504) jaPietarinkirkonPietà (1499). Kuvanveistäjä, arkkitehti ja taidemaalariGian Lorenzo Bernini oli puolestaan Italianbarokin huomattavin ja kuuluisin taiteilija.[69] Barokkikirkoissa on näyttäviä freskoja, jotka luovat erilaisia tilailluusioita: hahmot kurkottuvat ulos maalauksesta, kattoon aukea aukko taivaaseen. Taiteilijat keskittyivät rakennusten koristeluun, ja maalaus itsenäisenä taiteenlajina näivettyi.[70]

Venetsian biennaali on joka toinen vuosi järjestettävä laaja nykytaiteen tapahtuma, joka on järjestetty jo yli 50 kertaa.[71]

Arkkitehtuurista on säilynyt rakennuksia antiikin ajoilta kuin keskiajalta. Sen kultakautta oli renessanssi, jolloinFilippo Brunelleschi työskenteli Firenzessä jaLeon Battista Alberti välitti antiikin vaikutteita tuleville polville.[72] Täysrenessanssin arkkitehtiDonato Bramante toimi Pietarinkirkon uudistustyön pääarkkitehtina.[73] Kuuluisaa nykyarkkitehtuuria edustavat genovalainenRenzo Piano ja minimalistiset rakennukset Milanossa ja Torinossa.[74]

Esittävät taiteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
La Scala sisältä.

1600-luvun lopulla Venetsiassa oli neljä konservatoriota, ja se nousi musiikkimaailman keskuskeksi.Antonio Vivaldi työskenteli siellä pääosan säveltäjän urastaan.[75]

Italia on klassisen oopperan syntypaikka.[76] Siellä vaikuttivatGiacomo Puccini,Gioachino Rossini,Gaetano Donizetti jaVincenzo Bellini.[77]MilanonLa Scala on ollut aina maailman tunnetuimpia oopperataloja, ja monetGiuseppe Verdin oopperoista on kantaesitetty siellä. 2000-luvulla myös TorinonTeatro Regio, missä PuccininLa bohème sai ensiesityksen 1896, on noussut arvossaan.[78]

Vuosien varrella Italiassa on syntynyt monia suuriatenorilaulajia, kutenEnrico Caruso jaLuciano Pavarotti.[79]Italialainen iskelmä oli suosituimmillaan 1950-luvulla, jolloin italialaisia kappaleita käännettiin ja levytettiin muillakin kielillä.[80]Eurovision laulukilpailussa Italia on voittanut kolme kertaa, vuosina1964,1990 ja2021.[81]

Italialainen elokuva kukoisti jomykkäelokuvan aikoina. Varhainen suuri ohjaaja oliMario Caserini.[82] 1940- ja 1950-luvuilla vallitsineorealismi; merkittävimpiä suuntauksen ohjaajia olivatLuchino Visconti,Roberto Rossellini jaVittorio de Sica. Neorealismi toi esiin sodanjälkeisen Italian ongelmat ja loi samalla uutta elokuvallista tyyliä. Se ei käyttänyt studioita, lavastuksia tai ammattinäyttelijöitä osittain olosuhteiden pakosta.[83] Neorealismin jälkeisen ajan suuria ohjaajia olivatMichelangelo Antonioni jaFederico Fellini.[84] 1960-luvulta 1980-luvulle Italiassa tehtiin myös yli kuusisataaspagettiwesterniksi kutsuttualännenelokuvaa.[85] Kolme italialaista näyttelijää on saanut Oscarin:Anna Magnani,Sophia Loren jaRoberto Benigni.[86]

Kirjallisuus

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Italian kirjallisuuden historia alkaa jo antiikin Rooman latinankielisistä teksteistä. 1300-luvun italiankielisen kirjallisuuden merkkiteoksia olivatDante AlighierinJumalainen näytelmä jaGiovanni BoccaccionDecamerone. Sotien jälkeen kirjoittaneista tunnetuimpia ovatPrimo Levi,Italo Calvino,Alberto Moravia,Umberto Eco jaDario Fo.[87]Nobelin kirjallisuuspalkinnon on saanut kuusi italialaista:Giosuè Carducci (1906),Grazia Deledda (1926),Luigi Pirandello (1934),Salvatore Quasimodo (1959),Eugenio Montale (1975) ja viimeisimpänäDario Fo (1997).[88]

Tiede

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Galileo Galilei.

ItalialaistaGalileo Galileita on kutsuttu modernin luonnontieteen isäksi. Hän teki ensimmäisten joukossa havaintoja, kehitti niiden pohjalta teorian ja testasi teorioita havaintojen avulla.[89]

Guglielmo Marconi saiNobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1909 radioon liittyvästä kehitystyöstä,Enrico Fermi vuonna 1938 ydinfysiikasta jaCarlo Rubbia vuonna 1984 alkeishiukkasten tutkimuksesta.[90]Giulio Natta sai vuonna 1963Nobelin kemianpalkinnon polymeerikemiasta.

Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon ovat saaneetCamillo Golgi (1906),Daniel Bovet (1957),Renato Dulbecco (1975) jaRita Levi-Montalcini (1986).[91]

Maailmanperintökohteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

UnesconMaailmanperintöluettelossa on Italiasta 55 kohdetta, enemmän kuin mistään muusta maasta. Näistä viisi on luontokohteita ja 50 kulttuurikohteita, joiden joukossa on monien kaupunkien (Rooma, Napoli, Firenze, Venetsia) historialliset keskustat, antiikin aikaisia arkeologisia kohteita (kutenPompeiji) ja merkittäviä kirkollisia rakennuksia.[92]

Kuvia italialaisista maailmanperintökohteista

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Urheilu

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Italian kannattajat juhlivat RoomassaColosseumin luona vuoden 2006 jalkapallon maailmanmestaruutta.
Italian jalkapallomaajoukkue vuonna 2012.

Italiassa on järjestettyolympialaiset kolme kertaa. Kesäolympialaiset järjestettiinRoomassa vuonna1960 sekätalviolympialaisetCortina d'Ampezzossa vuonna1956 jaTorinossa vuonna2006.[93] Italia on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1896 ja talviolympialaisiin vuodesta 1923. Sillä on nykyisin kesäolympialaisissa yli 300 ja talviolympialaisissa yli sadan urheilijan joukkue.[94]

Italian suosituin urheilulaji onjalkapallo. Maassa on järjestetty lajinmaailmanmestaruuskilpailut vuosina1934 ja1990 sekäEuroopan mestaruuskilpailut vuosina1968 ja1980.Italian jalkapallomaajoukkue on maailman menestyksekkäimpiä ja on voittanut neljä maailmanmestaruutta ja kaksi euroopanmestaruutta. Vuoden 2024 heinäkuussa Italia oliFIFA:n maajoukkuerankingissa sijalla 10.[95] Italian pääsarjaSerie A on maailman kovatasoisimpia. Maan huomattavimmat seurajoukkueet ovat torinolainenJuventus sekämilanolaisetMilan jaInter.[96]

Myös muutpalloilulajit ovat suosittuja Italiassa. Erityisen suosittuja ovatkoripallo jalentopallo. Koripallossa sekämaajoukkue ettäpääsarja kuuluvat maailman eliittiin. Sama koskee lentopallonmaajoukkuetta japääsarjaa.[97][98]

Myösmoottoriurheilu on Italiassa suosittua. Tärkeimmät moottoriurheilukeskukset ovatImola jaMonza. Italia kuuluuF1:n ydinalueisiin.Ferrari on yksi tunnetuimmista F1-talleista.[98] Ferrarin menestyksestä huolimatta Italia ei ole voittanut Formula 1 -sarjan kuljettajien mestaruutta 1950-luvun jälkeen.[99]

Myösmaantiepyöräily kuuluu Italian suosituimpiin urheilulajeihin.Italian ympäriajo on yksi lajin tärkeimmistä kilpailuista. Italialla on lisäksi vahvat perinteet muun muassayleisurheilussa.Talviurheilu on erityisen suosittua Pohjois-Italiassa.[100]

Media

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Italian mediaa leimaa alueellisuus, mikä johtuu maan historiallisesta hajanaisuudesta.[101]

Italiassa hallitsevin tiedotusväline on televisio. Italian julkisen palvelun televisioyhtiö on nimeltäänRadiotelevisione Italiana (lyhennettynä RAI). RAI:lla on 15 televisiokanavaa.[102] Radiokanavia on 12 radiokanavaa.[103] Lisäksi sillä on uutissivusto ja parlamentin toimia seuraava palvelu. Suurin yksityinen televisioyhtiö onMediaset, jonka kanavia ovat muun muassa Italia 1 jaCanale 5.Sky Italialla on lähes monopoli maksutelevisiomarkkinoilla.[101]

Päivittäisiä sanomalehtiä ilmestyy noin 90, joista neljä on suuria ja valtakunnallisia. Lehtiä luetaan melko vähän. Italian viisi suurinta sanomalehteä levikin perusteella (sulkeissa levikki maaliskuussa 2017) ovat:[104]

Poliittisuus on vahvasti sidoksissa italialaiseen mediaan ja suurimmalla osalla on sidoksia poliittisiin puolueisiin. Pääministerinäkin toimineenSilvio Berlusconin omistamaMediaset-yritys on iso toimija. Yksi Italian suurimmista uutistoimistoista on ANSA.[101]. Vuonna 2012 Italia oli lehdistönvapautta mittaavassa tilastossa vasta sijalla 57.[105]

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Solly, Martin: The Xenophobe’s Guide to the Italians. Oval Projects Ltd, 1999. ISBN 9781902825359
  • Gombrich, E.H.: Maailman taiteen historia. Suomentanut S. Saarikivi. WSOY, 1980 (alkuteos 1972). ISBN 951-0-10033-1

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. Mattarella giura tra gli applausi. «La crisi ha aumentato ingiustizie» 3.2.2015. Corriere della Sera. Viitattu 3.2.2015.
  2. abPrincipali dimensioni geostatistiche e grado di urbanizzazione del Paese Istat - Istituto nazionale di statistica. Viitattu 16.7.2021. (italiaksi)
  3. abPopolazione residente - bilancio : Dati mensili : popolazione fine periodo Istat. Viitattu 17.5.2024. (italiaksi)
  4. Popolazione residente - bilancio : popolazione fine periodo Istat - Istituto nazionale di statistica. Viitattu 17.5.2024. (italiaksi)
  5. abcdefDownload World Economic Outlook database: April 2025 (.html) International Monetary Fund. Viitattu 28.4.2025. (englanniksi)
  6. Human Development Report 2020. UNDP.org(englanniksi)
  7. abcdefghijItaly The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  8. House of Savoy | European dynasty Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.4.2021. (englanniksi)
  9. Umberto II | king of Italy Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.4.2021. (englanniksi)
  10. abCountry Guide Italy 14.5.2012 (päivitetty). BBC Weather. Viitattu 3.10.2013. (englanniksi)
  11. Italy (ilmoitettu tietolähde FAO) World Stats. Viitattu 10.1.2012.
  12. Italy Forest Profile State of South Carolina. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)
  13. National Parks in Italy 1995–2011. Federparchi. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)
  14. The Normans - Their history, arms and tactics Albion Swords. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  15. abThe Italian Unification G.B. Arcaini. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)
  16. Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 63. Otava, 2004.
  17. Triple Alliance, 20 May 1882 First World War Documents. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  18. John Gooch: Mussolini and his generals: the armed forces and fascist foreign policy, 1922–1940, s. 31–33. Cambridge University Press, 2007. ISBN 9780521856027
  19. abcdBackground Note: Italy (Previous Editions) 2012. US Department of State. Viitattu 10.12.2014. (englanniksi)
  20. abcdefghTimeline Italy BBC News. Viitattu 24.1.2012. (englanniksi)
  21. Italy Public Broadcasting Service (PBS). Viitattu 11.1.2012. (englanniksi)
  22. Italy Arrests 75 in Mafia Roundup 1992. NY Times. Viitattu 11.1.2012.
  23. Italian Organized Crime FBI. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)
  24. Paolo Gentilonista Italian pääministeri Yle Uutiset. Viitattu 19.2.2020.
  25. Ilkka Ahtokivi: Laintuntija Sergio Mattarella on Italian uusi presidentti verkkouutiset.fi. 31.1.2015. Viitattu 18.2.2020.
  26. Raivio, Petri: Vasemmiston Bersani saa sittenkin enemmistön Italian senaattiin 26.2.2013. Yle Uutiset. Viitattu 26.2.2013.
  27. Italialaiset sulattelevat vaalitulosta: "Kaikki on muuttunut", "Berlusconi, rakastan sinua, mutta väisty!" Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  28. abItalian uuden hallituksen ministereitä julkistettu: Conte jatkaa pääministerinä, Di Maiosta ulkoministeri Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  29. Italian koronakuolemissa jälleen ennätysluku: 627 uhria päivässä Ilta-Sanomat. 20.3.2020. Viitattu 24.3.2020.
  30. MTV UUTISET-STT – AFP: MTV seuraa koronan leviämistä maailmalla: Kiinan uusissa luvuissa ei yhtäkään koronasta johtuvaa kuolemaa – Yhdysvalloissa menehtyi päivän aikana yli tuhat ihmistä mtvuutiset.fi. 1.4.2020. Viitattu 7.4.2020.
  31. Koronan sai muutamassa kuukaudessa ainakin miljoona ihmistä – kokosimme yhteen tilannetta selittäviä tilastoja Yle Uutiset. Viitattu 7.4.2020.
  32. Andrew Frye & Sonia Sirletti: Letta Appointed Prime Minister, Italy Gets New Government 28.4.2013. Bloomberg. Viitattu 3.10.2013.
  33. Elezioni politiche: vincono M5s e Lega. Crollo del Partito democratico. Centrodestra prima coalizione.. La Repubblika 4.3.2018. Viitattu 9.8.2019.(italiaksi)
  34. Italian koalitiohallituksen järkiavioliitto purkautui – hallituskumppanit eivät olleet unelmapari alunperinkään Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  35. EU election results: Italy's League wins more than a third of vote The Local. 27.5.2019. Viitattu 19.2.2020. (englanniksi)
  36. Friuli-Venezia Giulia, autonomous regions of Italy Understanding Italy. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  37. Codici statistici delle unità amministrative territoriali - Codici dei comuni, delle città metropolitane, delle province, delle regioni e variazioni territoriali e amministrative al 1° gennaio 2017 (Kuntien, metropolikaupunkien, maakuntien, alueiden tunnuskoodit sekä aluemuutokset 1.1.2017) Istat - Istituto nazionale di statistica. Viitattu 17.2.2017. (italiaksi)
  38. World Economic Outlook Database, October 2019 / Report for Selected Countries and Subjects International Monetary Fund. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  39. La misura dell’economia sommersa secondo le statistiche ufficiali Istat. Arkistoitu 5.4.2011. Viitattu 28.1.2015. (italiaksi)
  40. Panorama.it 12.6.2014
  41. Marco Fortis: Competiveness of Italy (Fondazione Edison; Università Cattolica di Milano) Ministero dell'Economia e delle Finanz. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  42. Italian Car Italian Car Manufacturers. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  43. Kuosmanen, Riitta-Liisa et al.: Suuri tietosanakirja. WSOY, 2001.
  44. Italy overtakes France to become world's largest wine producer 12.6.2011. The Telegraph. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  45. Il Turismo Straniero in Italia Azienda nazionale del turismo (ENIT). Arkistoitu 1.2.2016. Viitattu 25.1.2016. (italiaksi)
  46. Euro Changeover Banca Italia. Arkistoitu 12.11.2007. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)(italiaksi)
  47. Euron muuntokurssit Suomen pankki. Arkistoitu 29.1.2014. Viitattu 25.1.2016.
  48. World Economic Outlook Database, April 2018 / Report for Selected Countries and Subjects / Italy / Current account balance International Monetary Fund. Viitattu 15.5.2018. (englanniksi)
  49. Aiscat aiscat.it. 2014. Arkistoitu 6.2.2015. Viitattu 21.5.2019. (italiaksi)
  50. Benetton Family to Control Italian Toll Road Operator The New York Times. 22.2.2003. Viitattu 21.5.2019. (englanniksi)
  51. Getting around Lonely Planet. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  52. Getting there Lonely planet. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  53. Italia, quasi l'88% si proclama cattolico corriere.it. Viitattu 16.10.2010. (italiaksi)
  54. Muslims in Europe: Country guide BBC. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  55. Istat demographic balance 2016 (Arkistoitu – Internet Archive)
  56. Le aree metropolitane in Italia occupano il 9 per cento del territorio Comunicati Stampa Università Milano-Bicocca. Arkistoitu 28.5.2015. Viitattu 25.1.2016. (italiaksi)
  57. abcFrank A. Salamone (toim.): Italy Countries and their cultures. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  58. Italy Multiculturalism Policies in Contemporary Democracies. Queens University. Arkistoitu 29.12.2011. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)
  59. Norme in materia di tutela delle minoranze linguistiche storiche Legge n. 482, 15 Dicembre 1999] Ministero dell'Istruzione, dell'Università e della Ricerca. Viitattu 25.1.2012. (italiaksi)
  60. Lewis, M. Paul (toim.): Languages of Italy Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition.. 2009.. SIL International. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  61. Italy – World Leader in Fashion Italian Manufacturing. Arkistoitu 1.10.2011. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  62. Napolissa juhlittiin Pizza Napoletanan tuotesuojan voimaantuloa HS.fi. 5.2.2010. Viitattu 28.1.2012.
  63. Regional Italian Cuisine Rustico Cooking. Arkistoitu 10.4.2010. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  64. Justin Demitri: Pizza, the soul of Italy Life in Italy. Viitattu 27.1.2012. (englanniksi)
  65. Justin Demitri: Italian Pasta Through the Ages Life in Italy. Viitattu 27.1.2012. (englanniksi)
  66. WHO Global status report on alcohol and health 2018, s. 41 ja 345. World Health Organization, 2018. ISBN 978-92-4-156563-9 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 12.5.2022. (englanniksi)
  67. The Italian Coffee Market 2010 2010. USDA Foreign Agricultural Service. Arkistoitu 24.3.2012. Viitattu 30.1.2012. (englanniksi)
  68. Italian taide (projekti Runeberg) Pieni tietosanakirja. 1925-1928. Viitattu 25.1.2012.
  69. White V: Gian Lorenzo Bernini (1598–1680) The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  70. Gombrich s. 347-349
  71. The 54th Venice biennale – review 2011. Guardian. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  72. Architecture in Renaissance Italy Metropolitan Museum. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  73. Donato Bramante Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  74. Italia Archtours. Arkistoitu 28.5.2012. Viitattu 25.1.2012.
  75. Antonio Vivaldi Baroquemusic.org. internet arton publications. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)
  76. By David R. B. Kimbel: Italian Opera, s. 1. Cambridge University Press, 1994. ISBN 9780521466431
  77. Opera Italianculture.net. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  78. A tale of two Italian opera cities 11.12.2011. Guardian. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  79. Incanto - Andrea Bocelli ABC Shop. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)
  80. 1957: Italoiskelmä kuumimmillaan: Laila Kinnusen ”Lazzarella” ilmestyy. Suomen Pop- ja Jazzarkisto. Arkistoitu 8.6.2013. Viitattu 28.1.2012.
  81. Italy Eurovision.tv. Viitattu 23.5.2021. (englanniksi)
  82. Pompeijin viimeiset päivät Mykkäelokuvasivusto. Viitattu 25.1.2012.
  83. Hannu Salmi: Sodan jälkeen: ”realismi”, studiojärjestelmän kritiikki ja uusi estetiikka Elokuvan kulttuurihistoriaa 1920-luvun lopulta 1950-luvun lopulle. Turun yliopisto. Viitattu 6.1.2012.[vanhentunut linkki]
  84. The Italian Cinema of Fellini and Antonioni McFarland. Arkistoitu 1.11.2006. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  85. Kalle Kinnunen: Quentin Tarantino tekee lännenelokuvan - spagettiwesternin Djangosta Suomen kuvalehti.fi. 3.5.2011. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 25.1.2012.
  86. Oscar History: The Italian Winners Cinema 24/7. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  87. Solly s. 35
  88. All Nobel Prizes in Literature nobelprize.org. Nobel-säätiö. Viitattu 6.1.2012. (englanniksi)
  89. Galileo Galilei StarRise Creations. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)
  90. All Nobel Prizes in Physics" Nobelprize.org. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)
  91. All Nobel Prizes in Medicine Nobelprize.org. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)
  92. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 10.3.2020. (englanniksi)
  93. OLYMPICS; Italy Lands Winter Games In 2006 in Turin New York Times. 1999. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  94. Italy in Olympics Sport reference. Arkistoitu 12.10.2012. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  95. Men's Ranking inside.FIFA.com. 18.7.2024. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
  96. Football Transfers in Serie A of Italy Soccernews. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  97. Basketball in Italy lifeinitaly.com. Arkistoitu 17.1.2012. Viitattu 10.1.2012. (englanniksi)
  98. abItaly: Sports and recreation Britannica. Viitattu 10.1.2012. (englanniksi)
  99. Statistics Nations - World Champion titles - By world champion • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 5.2.2022.
  100. Italian National Sports kwintessential.co.uk. Arkistoitu 25.1.2012. Viitattu 10.1.2012. (englanniksi)
  101. abcItaly Profile BBC News. 2018. Viitattu 28.2.2020. (englanniksi)
  102. GuidaTV 2020. RAI. Viitattu 28.2.2020. (italiaksi)
  103. RaiPlay Radio 2020. RAI. Viitattu 28.2.2020. (italiaksi)
  104. Documenti: quotidiani 2017. Federazione Italiana Editori Giornali. Viitattu 28.2.2020. (italiaksi)
  105. Reporters Without Borders: Press Freedom Index 2013 en.rsf.org. Arkistoitu 15.2.2013. Viitattu 3.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myösAasiaan.
Euroopan unionin jäsenvaltiot
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset
G8-jäsenet
Edustettuna
G8+5

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Italia&oldid=23439181
Luokat:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2025 Movatter.jp