Israelin puolustusvoimat (hepr.צבא הגנה לישראל,Ts’va hagana le-Jisra’el, epävirallisestiצבא ההגנה לישראל,Ts’va ha-hagana le-Jisra’el) koostuu maavoimista,ilmavoimista jamerivoimista. Siitä käytetään usein kirjainlyhennettäצה״ל,Tzahal. Epävirallisten arvioiden mukaan vuonna 2004Israelin puolustusvoimissa palveli 168 000 henkilöä, joista 107 500 oliasevelvollisia.
Israelin puolustusvoimien lippu.
Naiset tulivat ensimmäisenä maana maailmassa Israelissa yleisen asevelvollisuuden piiriin. Israelissa asevelvollisia ovatjuutalaiset miehet ja naiset sekädruusi- jatšerkessimiehet, kun taasarabit ovat siitä vapautettuja.[1]Haredijuutalaisille, jotka opiskelevat Tooraaješiva-koulussa, järjestetään vapautus, joka on herättänyt protesteja maallisempien juutalaisten keskuudessa. Palvelukseen astutaan 18-vuotiaana, ja palvelusaika on miehillä kolme vuotta ja naisilla 21 kuukautta. Naisten ei kuitenkaan tarvitse mennä armeijaan, jos he ovat naimisissa tai jos heillä on lapsi. Lykkäystä voidaan myöntää yliopisto-opiskelijoille. Asepalveluksen päätyttyä asevelvolliset siirretäänreserviin, ja kaikki alle 51-vuotiaat reserviläiset suorittavat korkeintaan 39 päivää palvelusta vuosittain. Tätä aikaa voidaan kriisitilanteissa pidentää.
Osa sotilaista kuuluurajavartiostoon, jonka tehtäviin nykyisin kuuluu myös siviilien turvallisuudesta huolehtiminen.[2]
2000-luvulla vanhoillisten juutalaisten osuus armeijan vahvuudesta on kasvanut, kun maan maallistuneen väestön suhtautuminen armeijaan on muuttunut kriittisemmäksi. Asiantuntija-arvioiden mukaan taistelujoukkojen upseereista puolet onortodoksijuutalaisia, vaikka heidän osuutensa väestöstä on neljännes. Politiikan tutkija Yagil Levy katsoo, että ”uskonnollinen väestö on kehittymässä sekä kulttuurisesti että ideologisesti kriittiseksi massaksi armeijan sisällä”, mikä hänen mukaansa voi johtaa ongelmiin esimerkiksi, jos Israel päättää vetäytyäLänsirannalta. Tutkija Ephraim Ya’arin mukaan uhkakuvat ovat liioiteltuja.[3]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Israelilaisia naissotilaita harjoituksessa.
Israelin ja palestiinalaisten konfliktin vuoksi Israelin puolustusvoimat on omaksunut niin sanotun matalan intensiteetin sodankäynnin strategian palestiinalaistaistelijoita vastaan, jotka usein toimivat tiheästi asutuilla alueilla. Hamas, palestiinalainen terroristijärjestö, on tiettävästi lisäksi käyttänyt tukikohtinaan sekä ohjusiskujensa laukaisualustoina jopa siviilirakennuksia, kuten sairaaloita. Terroristien ja israelilaissotilaiden yhteydenotoissa on siksi ajoittain kuollut lähistöllä olleita siviilejä. Israel on toisaalta omaksunut taktiikan ilmoittaa ennalta iskuistaan. Israelin puolustusvoimat on käyttänyt myös kiistanalaisia ennalta ehkäiseviä täsmäiskuja (hepr.סיכול מוקד,sikul memukad) estääkseen tulevia väkivallantekoja tappamalla mahdolliseen tulevaan iskuun liittyviä, esimerkiksiterroristeiksi arvioimiaan, henkilöitä, jotka ovat suunnittelemassa terroristi-iskua.
Israelin puolustusvoimat on myös tuhonnut itsemurhaterroristien perheiden taloja, todeten sen olevan tehokas taktiikka itsemurhaiskujen vähentämiseksi. Kriitikkojen mielestä taktiikan tehokkuus ei kuitenkaan oikeuta liiallisen voiman käyttöä, ja siviilikohteiden tuhoaminen kostona on kansainvälisen oikeuden vastaista.
Israelin puolustusvoimien beduiinisotilaita Tel-Avivissa vuonna 1949.
Israelin puolustusvoimat saivat alkunsatoisen maailmansodan aikanaYhdistyneen kuningaskunnan kuninkaallisessa armeijassa palvelleista juutalaisista upseereista ja sotilaista, jotka ostivat aseita ja perustivat maanalaisia puolisotilaallisia ryhmittymiä, jotka tunnettiin nimelläHagana. Israelin puolustusvoimat perustettiin26. toukokuuta1948 julistamalla Haganan sotilaallinen siipiPalmah juutalaisvaltion armeijaksi.[4] Alkuaikojen kaluston puutteiden ja vähäisyyden vuoksi Israelin puolustusvoimat panosti koulutukseen ja erityisesti tiedusteluun ja vakoiluun. Israelin puolustusvoimia pidetään Lähi-idän vahvimpina. Israelin puolustusmenot ovat Lähi-idän kriisin vuoksi hyvin korkeat: esimerkiksi vuonna 1996 ne olivat 10,6 prosenttia maanbruttokansantuotteesta ja 21,1 prosenttia valtion budjetista. Yhdysvallat on antanut Israelille vuosittain noin kolme miljardia dollaria kehitysapua, josta esimerkiksi vuonna 2001 oli kaksi miljardia sotilasapua.[5]
Naamiointikoulutusta jalkaväen kouluttajien kurssilla.
Tuleva jalkaväen kouluttaja.
Kaikki Israelin puolustusvoimien alaiset joukot ovat suoraan pääesikunnan alaisia.Israelin hallitus nimittää pääesikunnan päällikön (רמטכ"ל,Ramatkal), joka on Israelin puolustusministeriön alainen.[6] Israelissa ei parlamentaarisena maana ole selvää presidentin ylipäällikkyyttä. Pääesikunnan päällikkö vastaa sotilasarvoltaankenraaliluutnanttia. Israelissa usein myös puolustusministerillä ja pääministerillä on sotilaallista kokemusta.
Israelin asevoimia tukevan Sar-El-organisaation työhön osallistuu runsaasti muualta maailmasta tulevia vapaaehtoisia, lähinnä juutalaisia. Heidät sijoitetaan Israelin armeijan tukikohtien varastoihin, joissa he huoltavat kalustoa, esimerkiksi viestintävälineitä. Täten israelilaista ihmisvoimaa vapautuu sotilaallisluonteisempiin tehtäviin. Sar-Elin riveihin on lähtenyt Suomestakin jo satoja innokkaita.[7]
Israelilla on itsenäinen kyky laukaistatiedustelusatelliitteja Venäjän, Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan, Kiinan, Intian ja Japanin ohella. Israelin puolustusvoimat ovat kehittäneet sekä satelliitit (Ofeq) että laukaisijat (Shavit). Israel on esimerkiksi Venäjän ja Yhdysvaltojen ohella yksi harvoista maista, jotka eivät ole allekirjoittaneet maamiinat kieltävääOttawan sopimusta.[8]
Tunnettuja israelilaisia aseita ovat muun muassaUzi-konepistooli,Galil- jaTAR-21-rynnäkkökiväärit,Desert Eagle -pistooli jaMerkava-panssarivaunu: ensin mainittu on merkittävä vientituote.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Kalustolista vaatii päivitystä, esimerkiksiF-35 on ollut jo vuosia käytössä
Israelin ilmavoimien F-16-hävittäjiä ilmasotaharjoituksen aikana vuonna 2003.
Israelin ilmavoimilla on yhteensä 875 taistelukonetta, joista 520 on käytössä erilaisissa palvelustehtävissä.[9] Tämänhetkiset ilmaherruus- ja torjuntahävittäjät:
Lisäksi Israelin ilmavoimilla on useita vanhempia varastoituja hävittäjälentokoneita, joita ei enää käytetä aktiivisesti taistelutehtävissä. Suluissa kokonaismäärä, käytössä olevien määrä.
Loput panssarivaunuista ovat vanhoja Magach-7:iä (M-60):iä, M-48:ia sekä vanhoja pääasiassa Syyrian ja Egyptin käyttämiä. Muut vaunutyypit jakautuvat seuraavasti:
Tiedusteluaineiston ja muun muassaDimonan-ydintutkimuslaitoksessa työskennelleen israelilaisen ydinteknikonMordechai Vanunun kertoman mukaan Israel on ainoa Lähi-idän maa, jolla onydinaseita.[11][12] Israel,Intia,Pakistan jaPohjois-Korea ovatydinsulkusopimuksen ulkopuolella.[13] Maalla uskotaan olevan noin 75–400 ydinkärkeä.[14] Israelin hallitus ei ole myöntänyt eikä kieltänyt ydinaseiden olemassaoloa, mutta on ilmoittanut, ettei se ensimmäisenä”tuo ydinasetta Lähi-itään”.11. joulukuuta2006 pääministeri Ehud Olmert myönsi saksalaisen televisiokanavan haastattelussa epäsuorasti Israelin hallussa olevanydinaseita, kun häneltä kysyttiin Israelin oletetun ydinaseen vaikutuksesta länsimaiden mahdollisuuksiin puuttuaIranin ydinohjelmaan. Olmert luokitteli puheessaan Yhdysvaltojen, Ranskan ja Venäjän lisäksi Israelin ydinasevaltojen joukkoon:
»Iran uhkaa avoimesti pyyhkiä Israelin maailmankartalta. He haluavat ydinasevaltioksi, kuten Yhdysvallat, Ranska, Israel ja Venäjä.» (Ehud Olmert)
Olmertin avustaja Miri Eisin toisti pian Olmertin lausunnon jälkeen Israelin perinteisesti esittämän näkemyksen, jonka mukaan”Israel [ei] tule olemaan alueen ensimmäinen valtio, joka esittelee ydinasearsenaaliaan”.[16]milloin?lähde?
Tiedustelutietojen perusteella tiedetään Israelin tehneen ydinaseyhteistyötäYhdistyneen kuningaskunnan kanssa 1960- jaEtelä-Afrikanapartheid-hallinnon kanssa 1980-luvulla. Yhdysvaltojen viranomaisten mukaan Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelullaCIA:lla on todisteet Israelin ja Etelä-Afrikan laajasta yhteistyöstä ohjus- ja rakettiteknologian alalla. CIA:n tietojen mukaan kesäkuussa vuonna 1980 Israel ja Etelä-Afrikka toteuttivat myös yhteisen ydinkokeen. Ennen koetta Etelä-Afrikassa oli vieraillut suuri joukko israelilaisia ydinfyysikoita, insinöörejä ja sotilasvirkailijoita. Sekä Israel että Etelä-Afrikka kieltävät väitteet.[17][18]
Vuonna 1975Pieter Willem Botha allekirjoitti Israelin puolustusministerinShimon Peresin kanssa salaisen sotilasyhteistyösopimuksen. Israel vei Etelä-Afrikkaan aseita vuosien 1974–1993 välisenä aikana vuosittain 600 miljoonan dollarin arvosta, mikä teki Etelä-Afrikasta Israelin toiseksi tai kolmanneksi suurimman kauppakumppanin. Sasha Polakow-Suranskyn mukaan asekaupan kokonaisarvo ajanjakson aikana oli yli 10 miljardia dollaria. Etelä-Afrikka toimitti Israeliin 500 tonniauraania sen ydinaseohjelmaa varten ja vastavuoroisesti Israel myi Etelä-Afrikalle 30 grammaatritiumia neutronipommin rakentamiseksi. Syyskuussa 1979 maat suorittivat yhteistyössä ydinkokeenEtelä-Atlantilla.[19]
Israelilla on kolme saksalaisvalmisteistaDelfiini-luokan sukellusvenettä, jotka saattavat olla yhteensopivia 1 500 km kantavien muunneltujen Popeye Turbo -risteilyohjusten kanssa.lähde?
Israel onydinsulkusopimuksen ulkopuolella.[13]Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA antoi 2009 päätöslauselman Israelin ydinaseiden tarkastamisesta. Israel kieltäytyi yhteistyöstä IAEA:n kanssa; Israelin edustaja antoi lausunnon, ettei”Israel tule miltään osin toimimaan päätöksen mukaan, jonka ainoa tarkoitus on vahvistaa poliittisia vihamielisyyksiä ja jakoa Lähi-idässä”.[20]
Vuonna 2006 Israelin puolustusvoimat rekrytoi asepalvelukseen 75 prosenttia asevelvollisista.[21] Aseistakieltäytyjiä nimitetään nimellärefusenik. Refusenik-liike kasvoi merkittävästi vuoden 2000 toisen intifadan alkaessa, kun osa reserviläisistä kieltäytyi operoimasta palestiinalaisalueilla.[22] Israelissa aseistakieltäytyjät saavat yleensä kieltäytymisestä 2 viikon vankeusrangaistuksen per kieltäytymiskerta. Käytännössä rangaistukset ketjuuntuvat ja lähes jokainen kieltäytyjä joutuu kieltäytymisestään istumaan vankilassa puolisen vuotta yhteensä, 2 viikon jaksoissa.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
