Isosarvikuono eli aiemmalta nimeltäänleveähuulisarvikuono javalkosarvikuono (Ceratotherium simum) on Afrikassa eläväsarvikuonolaji. Isosarvikuonoa on kahta alalajia:zairenleveähuulisarvikuono (C. simum cottoni) ja etelänleveähuulisarvikuono (C. simum simum).
Zairenleveähuulisarvikuonoja oli 2018 jäljellä enää kaksi yksilöä.[2] Etelänleveähuulisarvikuono on ainoa viidestä sarvikuonolajista, joka ei ole uhanalainen. Etelänleveähuulisarvikuonoja on onnistuneiden suojelutoimien ansiosta nykyään noin 11 000. Ne elävät pääasiassaEtelä-Afrikassa mutta myösBotswanassa,Namibiassa,Swazimaassa jaZimbabwessa, ja niitä ei luokitella enää uhanalaiseksi, vaan silmälläpidettäviksi[1].
Isosarvikuonoa on kahta alalajia:zairenleveähuulisarvikuono (C. simum cottoni) ja etelänleveähuulisarvikuono (C. simum simum).[3] Ne luokitellaan toisinaan kahdeksi erilliseksi lajiksi.[1] Zairenleveähuulisarvikuonon korvat ovat pyöreämmät, kuonon ja selän profiilit vähemmän kuperat ja olemus vähemmän ryppyinen kuin etelänleveähuulisarvikuonolla.
Isosarvikuonolla on leveämpi kuononpää kuin sitä muutoin paljon muistuttavallapensassarvikuonolla.[3]
Isosarvikuono on lähes karvaton ja väriltään harmaa. Se painaa 1 800–2 700 kilogrammaa ja sillä on korkeutta 1,5–1,8 metriä. Sillä on kuonossaan kaksi sarvea, joista suurempi on pohjoisella zairenleveähuulisarvikuonolla noin metrin mittainen ja etelänleveähuulisarvikuonolla jopa 1,5 metriä pitkä. Isosarvikuonot lisääntyvät hitaasti mutta elävät 40–60-vuotiaiksi. Raskaus kestää 16 kuukautta, ja poikasia syntyy kahdesta kolmeen vuoden välein.
Toisin kuinpensassarvikuono, isosarvikuono ei ole ihmistä kohtaan kovin hyökkäävä.[4]
Isosarvikuonot elävät melko kuivissa ja avoimissa ympäristöissä, kuten puusavanneilla, harvaa akaasiaa kasvavissa metsiköissä ja ruohostomailla. Isosarvikuono syö mieluiten lyhyttä ruohoa. Myös vettä on oltava saatavilla. Urosten reviiri on laajuudeltaan 0,8–2,6 neliökilometriä, mutta vastaavasti naaraiden 10–12[3]. Sarvikuono syö päivittäin ainakin 25 kilogrammaa ruohoa[5].
Isosarvikuonoa kutsutaan toisinaanvalkoiseksi sarvikuonoksi. Nimi johtuu väärinkäsityksestä: englantilaiset sekoittivatafrikaansin sananweit eli leveä – viitaten eläimen kuonoon –englannin kielen sanaanwhite valkoinen.[4] Nimi ei siis kuvaa eläimen väriä, vaikka isosarvikuono onkin jonkin verran vaaleampi kuin toinen afrikkalainen laji pensassarvikuono, jota joskus on sanottu myös mustasarvikuonoksi.
↑abcEmslie, R.: Ceratotherium simumIUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
↑abcKoivisto, Ilkka et al. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet – Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 16–36. (Nature in Danger) Suomentanut Sarvala, Maija et al.. Espoo: Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6
↑abGaisler, Jiri & Zejda, Jan: Suuri eläinkirja, s. 372. (Enzyklopädie der Säugetiere) Suomentanut Tolvanen, Mattias et al. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22848-6
↑Lahti, Seppo et al.: Zoo, Suuri eläinkirja 2, s. 87. (Beauté du monde animal: Mammiferes 2, 3 & 4) Suomentanut Heikkilä, Merja. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-13891-6
