Asimovia pidetään yhtenä merkittävimmistä tieteiskirjailijoista. Hänen nimeään juhlistaa vieläkinAsimov’s Science Fiction -niminen tieteislehti. Hänet on nimetty yhdeksi tieteiskirjallisuudenGrand Mastereista.[2]
Perheessä oli kaksi nuorempaa lasta, sisar Marcia (Manja,[6] 1922–2011)[7] ja veli Stanley 1929–1995)[8][9].
Asimovin perhe matkustiLiverpoolin kauttaRMS Baltic -matkustajalaivallaYhdysvaltoihin jonne he saapuivat 3. helmikuuta 1923[10] kun Isaac oli vasta 3-vuotias. Asimovien perheen kotikieli olijiddiš ja myöhemminenglanti, joten Isaac ei koskaan oppinut puhumaanvenäjää[11]
Isaac Asimov aloitti lyhyiden tieteistarinoiden kirjoittamisen jo teini-ikäisenä ja ensimmäisen tarinansaMarooned Off Vesta hän sai myytyä vuonna 1938Amazing Stories -lehdelle.[1]
15-vuotiaana Asimov ryhtyi opiskelemaan kemiaaColumbian yliopistossa. Hän kuitenkin keskeytti opinnot työskennelläkseen puolustusvoimille toisen maailmansodan aikana, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan ja valmistui tohtoriksi vuonna 1948.[12] Asimov on toiminut biokemian professorina. Hänen tieteelliseen uraansa sisältyy tutkimusta muun muassa kinetiikan ja valokemian parissa.[12]
Asimov oli myös mukana perustamassa kansainvälistäCSICOP- eli Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal -skeptikkojärjestöä vuonna 1976. Järjestön tavoitteena on tutkia puolueettomastiparanormaaleja ilmiöitä koskevia väitteitä, julkaista näiden tutkimusten tuloksiaSkeptical Inquirer -lehdessä ja näin saada laajempi yleisö arvostamaan tieteellistä tutkimusta.
Novelli ”Yö saapuu” (1941) nosti Asimovin tieteiskirjallisuuden harrastajien keskuudessa kuuluisaksi nimeksi. Novellissa esitellään maailma, jolla on kuusi aurinkoa, ja joka pysyy koko ajan päivän valossa. Joka kahdestuhannes vuosi tapahtuu kuitenkin pimennys, joka paljastaa maailman asukkaille heidän todellisen asemansa kaikkeudessa. Myöhemmin Asimov laajensi novellin yhdessäRobert Silverbergin kanssa kirjaksi, joka myös on nimeltäänYö saapuu (1990). Tämä kirja oli kuitenkin erityylinen kuin Asimovin suosioon nostanut novelli.
Science fictionin alueella tunnetuimpia ovatSäätiö- jaRobotti-sarjat. Asimovin robottitarinoista on ilmestynyt suomeksi valikoimaRobotit.
Vuonna 1972 Asimov teki paluun tieteiskirjailijana romaanillaItse jumalat. 1980-luvulla hän kirjoitti Säätiö- ja Robotit-sarjoihin useita jatko-osia.
Novelleista ja romaaneista koostuvassa robottisarjassaan Asimov esitteli ”robotiikan kolme pääsääntöä”, jotka hän laati yhdessä sf-toimittajaJohn W. Campbellin kanssa.[13] Asimov kertoi että hän muisti nuorena lukeneen paljon tieteistarinoita, joissa robotit yleensä esitettiin vaarallisina ja pelottavina. Asimov piti enemmän tarinoista, joissa robotit kuvattiin sympaattisemmassa valossa. Erityisesti vuonna 1938 ilmestyneet Eando Binderin ”I, Robot” ja Lester del Reyn ”Helen O’Loy” inspiroivat Asimovia, joka kirjoitti ensimmäisen robotti-tarinansa vuonna 1939. Asimovin novelli ”Robbie” sai Asimovin kehittämään maailman jossa robotteja valmistettiin teollisesti. Nämä robotit oli suunniteltu niin että ne olisivat turvallisia. Asimov loi aivan uudentyyppisen robotti-tarinan, joka pian levisi muidenkin tieteiskirjailijoiden piiriin. Asimov tuli myös luoneeksi uuden sanan ”robotiikka”, vaikka hän luuli sen olleen jo käytössä kun hän käytti sitä tarinassaRunaround vuonna 1942. Samassa tarinassa tekivät myös ensiesiintymisensä robotiikan kolme pääsääntöä. Aikaisemmin niihin oli vain viitattu.[14]
Robottinovelleissa keskeinen hahmo on usein robottipsykologiSusan Calvin. Robottisarjaan kuuluvissa romaaneissaTeräsluolat (1954),Alaston aurinko (1957) jaAamunkoiton robotit (1983) päähenkilöinä ovat maassa asuva etsiväElijah Baley ja humanoidirobottiR. Daneel Olivaw, jotka ratkovat eri planeetoilla tehtyjä murhia, joihin liittyvät tavalla tai toisella robotit. Planeettojen omat, muista poikkeavat kulttuurit ja robotiikan säännöt muodostavat kirjoissa säännönmukaisuuden, jota kiertämällä rikos on kyetty tekemään.
Näissä romaaneissa robottitarinat on sijoitettu kauas tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on jakaantunut useita siirtokuntia toisille planeetoille perustaneisiin, robotteja käyttäviin avaruuslaisiin, sekä robotteja pelkääviin Maan pinnan alla asuviin ihmisiin.[15]
Säätiö-sarjan punaisena lankana taas on kaukaisessa tulevaisuudessaHari Seldonin kehittämäpsykohistoria, tiede jolla pystyy ennustamaan ihmiskunnan kehityksen suunnan, kunhan tarkasteltavana ovat planeetan asutusta suuremmat kokonaisuudet. Tarina kertoo Säätiöstä, jonka Hari Seldon perustaa laskettuaan koko Galaktisen Imperiumin romahtavan viidensadan vuoden kuluessa. Psykohistorian avulla hän laskee todennäköisyyksiä, joilla Säätiöstä lopulta kehittyisi uusi Imperiumi. Tarinat käsittelivät tätä viidensadan vuoden ajanjaksoa, jonka aikana kaikki ennustetut kriisit osuvat Säätiön kohdalle.[15]
1970- ja 1980-luvulla Asimov keskittyi tieteiskirjallisuudessa lähinnä aikaisempien teostensa jatko-osiin ja pyrki yhdistämään eri sarjojaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Nämä myöhäiskauden kirjat eivät yllä merkittävyydeltään tai kirjallisilta ansioiltaan alkuperäisten teosten tasolle. Monet lukijat ja kriitikot pitävät näitä kirjoja heikkotasoisempina kuin esimerkiksi alkuperäistä Säätiö-sarjaa.[17][18][19]
Asimov sai sydänleikkauksen yhteydessä annetustaverensiirrostaHIV:n, ja hän kuoli lopultaAIDSin aiheuttamiin komplikaatioihin. Lääkärit halusivat pitää tämän salassa yleisön reaktiota peläten, ja vasta vuonna 2002 Asimovin leskiJanet Asimov paljasti asian toimittamissaan Asimovin muistelmissa.[20][15]
Vuonna 2004 brittilehtiGuardianin suorittamassa kyselyssä tieteen tekijät valitsivat hänet suosikkikirjailijakseen. Erityisesti kiitettiin sitä, kuinka Asimov osasi selittää vaikeatajuisia asioita.[21]
Isaac Asimov & Robert Silverberg: Yö saapuu. (Nightfall, 1990.) Suomentanut Sari Kallioinen ja Anita Puumalainen. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19347-X
Isaac Asimov halusi yhdistää eri kirjasarjansa yhteiseksi kokonaisuudeksi. Hän ehdotti kirjansaSäätiön alkusoitto englanninkielisen alkuteoksen esipuheessa järjestystä, jossa hänen kirjansa tulisi lukea, jos ne halusi lukea yhtenäiseen kaikkeuteen sijoittuvana, ajallisesti etenevänä ketjuna.[22]
↑abAsimov, Isaac & Freedman, Carl Howard: Conversations with Isaac Asimov, s. 165. Jackson: University Press of Mississippi, 2005. ISBN 1-57806-738-3(englanniksi)
↑Asimov, Isaac (1979)In Memory Yet Green, s. 40–41. Avon.
↑Asimov, Janet (toim.): It’s Been a Good Life, s. 12. Amherst, New York: Prometheus Books. ISBN 1-57392-968-9Archive.org Viitattu 8.1.2020. (englanniksi)
↑abOakes, Elizabeth H.: American writers, s. 24. Infobase Publishing, 2004. ISBN 0-8160-5158-5(englanniksi)
↑Asimov, Isaac: ”Introduction”, The Complete Robot, s. 9–10. Grafton, 1982. ISBN 0-586-05724-2(englanniksi)
↑abcUlkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
↑Asimov, Isaac: Asimov's Guide to the Bible. Wings Books, 1969. Teoksen verkkoversio.
↑”Isaac Asimov.”Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1, s. 39. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
↑Science fiction. Toimittaneet Juhani Hinkkanen ja Kai Ekholm. Kirjastopalvelu, 1990.
↑Hinkkanen, Juhani: Isaac Asimov. TeoksessaAsimov, Isaac: Ikuisuuden loppu, s. 11. ((The End of Eternity, 1955.) Suomentaneet Aulikki ja Markus Lehkonen) Helsinki: Ursa, 1987. ISBN 951-9269-37-1
Käkelä, Jari: Asimovin Säätiö-trilogia & amerikkalainen ekspansionismi.Portti 3/2006.
Käkelä, Jari: The Cowboy Politics of an Enlightened Future. History, Expansionism, and Guardianship in Isaac Asimov’s Science Fiction. (Väitöskirja) Helsinki: University of Helsinki, 2016. ISBN 978-951-51-2404-3Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
