Irlantilaiset nationalistit olivat vaatineet itsenäisyyttä 1880-luvulta alkaen. Vuonna 1916 puhkesipääsiäiskapina. Sen johtajia vangittiin ja teloitettiin, mikä lisäsi katkeruutta. Vuoden 1918 parlamenttivaaleissaSinn Féin, äärinationalistien puolue, sai suuren voiton, mutta sen sijaan että Sinn Féinin edustajat olisivat menneetLontooseenWestminsterin parlamenttiin, he perustivatkin oman parlamentin,Dáil Éireannin, ja julistivat Irlannin itsenäiseksi tasavallaksi 21. tammikuuta 1919. Näin syttyi vapaussota eli itsenäisyyssota.[1]
Sotatapahtumien lasketaan alkaneen 19. tammikuuta 1919. Silloin Irlannin tasavaltalaisarmeijan joukot hyökkäsivät räjähdysainelastia kuljettaneiden brittipoliisien kimppuunTipperaryn kreivikunnassa. Sodasta tuli raaka ja verinen sissisota, jossa joutui uhreiksi myös paljon siviilejä. Brittien puolella taisteli vakinaisen armeijan ja poliisien lisäksiensimmäisen maailmansodan rintamamiehistä värvättyjä puolisotilaallisia apupoliisijoukkoja.
Kesällä 1920 Britannia julisti alueelle sotalainsäädännön, jonka nojalla kapinallisia voitiin tuomita kuolemaan tai vankileireille jopa ilman oikeudenkäyntiä. ValtionavustuksetSinn Féin hallussa oleville alueille lakkautettiin. Nämä toimet johtivat väkivaltaisuuksien kiihtymiseen marraskuussa 1920. Samaan aikaan Intiassa Britannian kruunun joukoissa palvelevat irlantilaiset nousivat kapinaan.
21. marraskuuta 1920 tunnetaanverisenä sunnuntaina. Silloin kapinalliset surmasivat 14 ja haavoittivat viittä brittiupseeria ja poliisia. Viikkoa myöhemmin Irlannin tasavaltalaisarmeijanCorkin yksikkö surmasi 18 brittiä. Tämä sai britit laajentamaan sotalakialuetta läntisiin kreivikuntiin.
Kesällä 1921 britit ja irlantilaiset pääsivät sopimukseen aselevosta, ja joulukuussa allekirjoitettiinrauhansopimus. Sopimus teki Irlannista itsehallinnollisenvapaavaltion brittiläisenä dominiona, mutta jättiPohjois-Irlannin kuusi kreivikuntaa vapaavaltion ulkopuolelle osaksiYhdistynyttä kuningaskuntaa, jonka virallinen nimi tästä lähtien onkin ollutIson-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Sopimuksen allekirjoitti uuden valtion pääministeriMichael Collins, joka sanoi allekirjoittavansa samalla oman kuolemantuomionsa.[2]
Rauhansopimuksen vastustajat nousivatsisällissotaanÉamon de Valeran johdolla. Sopimusta vastustaneet eivät suinkaan vastustaneet Irlannin itsenäisyyttä, mutta pitivät ehdotettua sopimusta liian suppeana, koska siihen ei sisältynyt koko Irlanti, eikä se antanut Irlannille täyttä itsenäisyyttä.
