Irja Margareta Hagfors-Virtanen (4. marraskuuta1905Helsinki –28. helmikuuta1988 Helsinki) olisuomalainentanssitaiteilija,koreografi ja tanssinopettaja.[1][2]
Hagfors opiskeli tanssia aluksi Suomessa Gripenberg-koulussaMaggie Gripenbergin,Alexander Saxelinin jaGeorge Gén johdolla sekä Salminen–Naparstok-koulussa. Vuonna 1926 hän aloitti opinnot Hellerau–Laxemburg-tanssikoulussaItävallan Laxenburgissa lähelläWieniä ja sai sieltä tanssidiplomin vuonna 1928.[3] Hän palasi Suomeen ja sai vuoden 1928 syksyllä tanssinopettajan toimen Helvi Salmisen tanssikoulussa. Saman vuoden marraskuussa oli hänen ensimmäinen julkinen tanssiesityksensä Suomessa. Jo seuraavana vuonna Hagfors lähti jälleen Suomesta ja työskenteli seuraavien vuosien ajan monissa eri teattereissa ja tanssiryhmissä Keski-Euroopassa, muun muassaBerliinissä jaZürichissä. Hän kuului myös Harald Kreutzbergin ja Trudi Schoopin tunnettuihin tanssiryhmiin.Toisen maailmansodan puhjetessa hän palasi jälleen Suomeen ja toimi sen jälkeenkoreografina, tanssinopettajana ja tanssikriitikkona.
Hagfors oli yksimodernin tanssin pioneereista ja merkittävimmistä puolustajista Suomessa. Hän osallistui aktiivisesti uuden tanssin tulkintaa koskevaan julkiseen väittelyyn, näkyvimminTulenkantajat-lehden numeroissa 5–10 vuonna 1929, yhdessä Antti Halosen jaRaoul af Hällströmin kanssa. Hagfors tunnusti auliisti, että uutta tanssia (vapaa tanssi,ilmaisutanssi) ei voida sovittaaklassisen baletin muotteihin sen paremmin teknisesti kuin taiteellisestikaan. Mutta toisin kuin vastustajansa, hän kykeni selvästi näkemään uuden tanssin mahdollisuudet klassista balettia syvällisempään ja monipuolisempaan ilmaisuun. Tulenkantajat-lehden toimitus totesi väittelyn päätöspuheenvuorossaan ihailevasti, että Hagfors oli omassa työssään itse osoittanut esittämänsä väitteet päteviksi, joten häntä voitiin pitää tämän merkittävän kulttuuriväittelyn selkeänä voittajana.[3]
Hagfors perehtyi Keski-Euroopan vuosinaan myösRudolf von Labanin liikeanalyysiin ja Saksassa syntyneeseentanssiteatteriin, joka tuli Suomessa laajempaan tietoisuuteen vasta paljon myöhemmin, 1960- ja 1970-luvulla, pääosinMarjo Kuuselan työn tuloksena. Hagfors teki merkittävän kulttuuriteon suomentamallaBertolt BrechtinTeatteriteorian (1954).
Hagforsin isä oli Helsingissä toiminut opettaja ja kääntäjä, tohtoriEdwin Hagfors, ja hänen äitinsä oli tunnettuun ruotsalaissukuun kuulunut Ulla Charlotta Marchander. Perheessä oli myös toinen tytär, Aino Elisabet Hagfors, Irja Hagforsin isosisko.[4] Irja Hagforsin puoliso oli kirjailija ja kansanedustajaAtos Wirtanen vuodesta 1954 Wirtasen kuolemaan 1979.[5]
Hagforsille myönnettiinPro Finlandia -mitali1969.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
