Vuoden 1979islamilaisen vallankumouksen jälkeen maan koko nimi on ollut Iranin islamilainen tasavalta. Alueen kulttuuri on maailman vanhimpia.Šiialaisuus on valtionuskonto japersia (farsi فارسی) maan virallinen kieli. Yli 80 miljoonan asukkaan väestöstä suurin osa onpersialaisia, ja suurimmat vähemmistöt ovatazerit,kurdit jalurit.[3]
Iranin kallioperä on epävakaa ja altis maanjäristyksille. Paksuista sedimenttikerroksista löytyymaaöljyä jamaakaasua. Maan talous perustuu ennen kaikkea öljyn vientituloihin, mutta maakaasun osuus on kasvamassa.[8]
Joulukuusta 2010 lähtien Iran on ollut maailman ainoa maa, jossa on käytössäperustulo.[9][10][11]
Persiankieliset iranilaiset ovatsassanidien kaudesta alkaen käyttäneet maasta nimitystä Iran, joka tarkoittaa ”arjalaisten valtakuntaa”, kun taas lännessä on käytetty kreikkalaisilta periytyvää Persia-nimitystä. Vuonna 1935 šaahiReza Pahlavi vaati käyttämään kansainvälisesti Iran-nimeä.[12] Hänen poikansaMuhammad Reza Pahlavi salli 1959 sekä Persia- että Iran-nimien käytön. Iran on vakiintunut muoto puhuttaessa nyky-Iranista, mutta historiallisesta Iranista käytetään usein edelleen nimitystä Persia. Vuoden 1979islamilaisen vallankumouksen jälkeen maan koko nimi on ollut Iranin islamilainen tasavalta.
Iranin maisemaa hallitsevat jylhät vuorijonot, jotka erottavat syvänteitä taimannerlaattoja toisistaan. Maan läntinen osa, jossa suurin osa väestöstä elää, on vuoristoista. Siellä on vuorijonoja kutenKaukasus,Zagros jaAlborz-vuoret, joista viimeksi mainittu sisältää Iranin korkeimman kohdan,Damavandvuoren (5 604 metriä). Maan keskiosa on laaja tasanko 300–900 metrin korkeudessa, ja sen itäosassa sijaitsee kaksi suola-aavikkoa,Iso Suola-aavikko eli Dasht-e Kavir jaIso Hiekka-aavikko eli Dasht-e Lutsuolajärvineen. Monin paikoin vuoret ulottuvat Persianlahden rannalle asti, ja maassa on vain kaksi alankoaluetta: Mesopotamian alangon jatke maan lounaisosassa ja Kaspianmeren rannikon alanko.[13]
Zagrosvuoret ovat syntyneetArabian jaIranin laattojen painuessa vastakkain. Iran ja sen lähialueetAlpeiltaIndonesiaan muodostuvat mikromannerlaatoista, jotka painuvat toisiaan vasten ja toistensa alle.Triaskaudella tälle alueelle syntyi merkittäviä malmivaroja:porfyyrityyppistä kuparia,kromiittia ja siihen liittyviä malmeja sekä lyijy-sinkkimalmioita.[15]
Sedimenttikerros on paikoin jopa 15 kilometriä paksu, ja siinä on kerrostumia kaikilta geologisilta kausilta. Kaikkia alueita, jotka vaikuttavat lupaavilta öljy- tai kaasuesiintymien suhteen, ei ole vielä tutkittu perusteellisesti.[16]
Iranissa on useita suuria jokia, mutta ne ovat niin jyrkkiä ja epäsäännöllisiä, että vain Karun-joella on vesiliikennettä.Karun, jonka kokonaispituus on 890 kilometriä, virtaa maan lounaisosan läpiShatt al-Arabiin, jonka muodostavatEufrat jaTigris Irakissa yhtymäkohtansa jälkeen. Muutamat joet laskeutuvat Keskitasangolle, jonkasisäinen valuma-alue muodostuu suolaisista soist. Kaikkien purojen ja jokien virtaama vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan. Kevään tulvat aiheuttavat valtavia vahinkoja, kun taas kesällä vettä on vähän, kun useimmat purot katoavat. Vesi kuitenkin varastoituu maan alle, ja tulee pintaan maanalaisista vesikanavista (qanat) ja lähteistä ja kaivoista.[17]
Keskimääräiseksi vuotuiseksi sademääräksi on arvioitu 228 mm, joka vaihtelee keskitasangon 50 mm:stä yli 1 500 mm:iin joillakin rannikkoalueilla lähellä Kaspianmerta. Kolmannes sateista tulee lumena ja loput sateena.[17]
Iranoturanilainen vyöhyke on laajin kasvillisuusvyöhyke. Se on kuivaa, talvisin kylmää aluetta. Se voidaan jakaa tasankoon ja vuoristoalueeseen. Tasangolla kasvaamarunalajeja ja suolaa sietäviä kasveja. Hiekka-aavikon ja soran laitamilla kasvaa moniatamariskilajeja. Vuorilla tavataan katajaa ja hedelmäpuita kuten mantelia muistuttavaPrunus scoparia sekäkurjenherneitä ja muita matalia kasveja.[18]
Zargosvuorten vyöhyke kattaa vuorten lisäksi niitä ympäröivää aroa. Lehtimetsän valtalajeja ovat tammet japistaasit. Puurajan yläpuolella kasvaa vuoristokasvillisuutta.[18] Kalkkikivijyrkänteiden koloissa 1500–3500 metrin korkeudella kasvaa monia endeemisiäesikkokasveihin kuuluviaDionysia-lajeja. Vuorilla tavataan myös monia sipulikasveja kutenpikarililjoja,käenrieskoja, tulppaaneita, helmililjoja jaafrikantähdikin sukulaisia (Ornithogalum).[19]
Iranin harvinaisin eläinlaji ongepardin aasialainen alalaji, jonka ei tiedetä varmuudella elävän missään Iranin ulkopuolella, ja sielläkin populaatio on pieni.[20] Alueella elänytaasianleijonapopulaatio on kuihtunut jakaspiantiikeri kuollut sukupuuttoon. Maassa elää silti edelleen noin 160 nisäkäslajia, 516 villiä lintulajia ja noin kymmenen tuhatta kasvilajia.[21] Kaspianmerenkaviaaria tuottavakitasampi on erittäin uhanalainen, ja Iran istuttaa vuosittain 24 miljoonaa sammenpoikasta Kaspianmereen kannan ylläpitämiseksi.[22]
Aavikoituminen ja siitä välillisesti seuraava maanviljelyksen levittäytyminen uusille alueille ovat uhkana luonnon monimuotoisuudelle.[23]
Iranin maaston monimuotoisuuden takia maan eri osissa on erilainen ilmasto. Maan pohjoisella reunalla Kaspianmeren rannikon tasangolla lämpötilat laskevat nollarajan alapuolelle ja säilyvät loppuvuoden kosteina. Kesälämpötilat ylittävät harvoin 29 °C. Vuosittainen sademäärä on 680 mm itäisellä puolella tasankoa ja yli 1 700 mm läntisellä puolella tasankoa. Lännempänä asuinkeskukset Zagros-vuorten juuressa kokevat kylmempiä lämpötiloja. Näillä alueilla on ankaria talvia, joina lämpötila menee pakkasen puolelle ja lunta sataa paljon. Vuorten itäisillä ja keskisillä juurilla on kuivaa. Alueet saavat alle 200 mm sadetta ja aavikoituvat silloin tällöin. Keskiarvoiset kesälämpötilat ylittävät 38 °C. Satelliittikuvien perusteellaIso hiekka-aavikko kaakossa on kesäpäivisin maailman kuumimpia paikkoja. Eteläisessä Iranissa olevien Persianlahden ja Omaninlahden rannikkotasangot kokevat miedot talvet ja erittäin kosteat ja kuumat kesät. Sademäärä jää 300 millimetrin alapuolelle.[25]
Keskiaikaan sijoittui monia Iranin historian kannalta tärkeitä tapahtumia, kuten arabivalloitus 600-luvulla. Tämän jälkeen Iran islamilaistui, mutta aikaa siihen kului useita vuosisatoja.[27] Iran ei silloinkaan jäänyt arabien jalkoihin, vaan siitä muodostui kalifaatin tärkein alue, josta muun muassa tulivat kaikki tärkeät islaminuskoa systematisoineet uskonoppineet.[28] Muun muassa islamin pyhään kirjallisuuteen kuuluvienkuuden kirjan kokoajat tulivat kaikki Iranista. Kuusi kirjaa ovat islamin pyhimmät kirjat heti Koraanin jälkeen. Abbasidivallankumous alkoi vuonna 750 Persiasta ja johti persialaisten sukujen valtaan koko kalifaatissa. Abbasidit siirsivät myös pääkaupunkinsa Persian vanhalle alueelle aivan entisen sassanidien pääkaupunginKtesifonin viereen. Arabit olivat tietoisia riippuvuudestaan, minkä takia yhdessä tarinassa umaijadikalifin, toisessa tarinassa abbasidikalifi Mamunin suuhun pantiin sanat: ”Persialaiset hallitsivat tuhat vuotta eivätkä tarvinneet arabeja hetkeäkään. Me olemme hallinneet alle vuosisadan (tai: kaksi vuosisataa) emmekä pärjää ilman heitä tuntiakaan.”[29]
Perustuslaillisen vallankumouksen jälkeenReza Pahlavi kaappasi vallan Qajar-dynastialta vuonna 1921.[12] Šaahi Reza Pahlavi teki suunnitelmia teollisuuden kehittämisestä, rautateiden rakentamisesta ja kansallisesta koulutusjärjestelmästä. Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti kuitenkin vastustusta.Toisen maailmansodan aikana maan miehittäneet liittoutuneet pakottivat šaahin luovuttamaan vallan pojalleenMuhammad Reza Pahlaville, jonka toivottiin olevan yhteistyöhaluisempi.[33]
Vuonna 1953Anglo-Iranian Oil Companyn kansallistamisen vuoksi pääministeriMohammed Mossadeq syöstiin vallasta brittien ja amerikkalaisten tiedustelupalveluiden avustuksella. Tarkoituksena oli suojella maiden öljyintressejä. Vallankaappauksen jälkeen monarkia palautui ja valta siirtyi takaisin šaahi Muhammad Reza Pahlaville. Hänen itsevaltainen hallintonsa johti lopultaislamilaiseen vallankumoukseen vuonna 1979, jota johti maanpaossa ollutajatollah Khomeini.[12]
Uusiteokraattinen poliittinen järjestelmä toteutti konservatiivisia islamilaisia reformeja ja papiston ennennäkemättömän suoran vaikutusvallan. Se vahvisti Iranin länsimaitten vastaista suuntausta, joka osin johtui lännen tuesta šaahille sekä Irakille Irakin–Iranin sodan aikana. Iranin Yhdysvaltain-suhteita haittasi erityisesti Yhdysvaltainlähetystötyöntekijöiden vangitseminen 1979, Iranin pyrkimys levittää islamilaista vallankumousta ja myöhemmin tukiHizbollahin kaltaisille järjestöille.[34]
Vuonna 1980 Irak hyökkäsi vallankumouksen heikentämään Iraniin ja tuhoisaIrakin–Iranin sota jatkui vuoteen 1988. Kamppailu reformistien ja konservatiivien välillä jatkuu nykyisin vaaleilla valittujen poliitikkojen kautta, joiden valtaa papisto voimakkaasti rajoittaa. Presidentiksi valittiin 2005 konservatiivinenMahmud Ahmadinedžad.[12]
Iran ilmoitti vuonna 2005 jatkavansa uraanin rikastamista, jonka se oli keskeyttänyt vuonna 2003IAEA:n pyynnöstä. IAEA ja YK totesivat Iranin rikkovan määräyksiä ja uhkailivat sitä rangaistuksilla. Yhdysvallat laittoi rangaistuksia täytäntöön 2007, jolloin IAEA arvioi Iranin kykenevän halutessaan kehittämään ydinaseen 3–8 vuodessa.[12]
Kesäkuussa vuonna 2009 maassa puhkesi mellakoita, kun oppositio väitti vanhoillisten väärentäneen vaalituloksen, jossa vanhoillisten tukema Ahmadinedžad voitti vaalit. Hallitus vastasi mielenosoituksin ankaralla turvallisuusjoukkojen ja vallankumouskaartien väkivallalla. Tammikuussa 2010 teloitettiin kaksi miestä jotka oli tuomittu syyllisinä näihin levottomuuksiin.[12]
Yhdysvaltain asettamien pakotteiden keskelläKiina tarjosi Iranille 10 miljardin dollarin luottolimiittiä.[35] Iran ja Venäjä saivat myös neuvoteltua 2,5 miljardin dollarin sopimuksen junavaunuista.[36]
Vuonna 2013 presidentiksi Ahmadinedžadin jälkeen tuli maltillisempiHassan Rouhani, joka valittiin uudelleen vuonna 2017. Maan tärkeimpänä vallankäyttäjänä ja tosiasiallisena johtajana on kuitenkin ollut vuodesta 1989 lähtien Iranin korkein uskonnollinen johtaja ajatollahAli Khamenei. Korkein uskonnollinen johtaja on elinikäinen asema, jossa Ali Khamenei seurasi Iranin islamilaisen tasavallan ensimmäistä johtajaaRuhollah Khomeinia tämän kuoltua vuonna 1989.[37]
Yhdysvallat palautti marraskuussa 2018 kaikki Iranin-vastaiset pakotteet, jotka purettiin vuonna 2015 solmitun ydinsopimuksen yhteydessä. Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta toukokuussa 2018. Yhdysvallat myönsi kahdeksalle maalle erivapauden tuoda öljyä Iranista. Näiden maiden joukossa olivat muun muassa Turkki, Intia, Italia. Etelä-Korea ja Japani. Pakotteet koskivat muita maita ja yrityksiä, jotka jatkavat kauppaa Iranin kanssa. Palautetut pakotteet kohdistuivat Iranin talouden keskeisimpiin sektoreihin. Ydinsopimuksessa Iranin-vastaisia pakotteita purettiin sitä vastaan, että Iran lupasi rajoittaa ydinohjelmaansa. Tarkoituksena oli estää Irania kehittämästä ydinasetta.[38]
Tammikuussa 2020 Yhdysvaltain ilmaiskussa Irakissa surmattiin erittäin vaikutusvaltainen iranilainen kenraaliQassem Suleimani.[39]
Iranissa on ollut koko maata ravisteleva vaikeakoronavirusepidemia alkuvuonna 2020, Koronavirukseen sairastuneiden ja kuolleiden määrä kasvoi Iranissa dramaattisesti. Virallisen ilmoituksen mukaan taudin oli Iranissa saanut maaliskuun alkuun mennessä 2 922 ihmistä ja siihen oli kuollut 92 ihmistä. Iranin viralliset uhriluvut olivat maailmanlaajuisestikin korkeat: kuolleita oli eniten Kiinan jälkeen. Kuitenkin sekä asiantuntija-arvioiden että Iranista tihkuvien tietojen mukaan todelliset luvut olisivat olleet vielä paljon virallisesti ilmoitettuja korkeampia.[40] Koronavirus koetteli myös maan johtoa; Iranin ylimmän johtajan ajatollah Ali Khamenein neuvonantajaMohammad Mirmohammadi kuoli koronavirukseen. Iranilaiset syyttivät sosiaalisessa mediassa maan johtoa yrityksistä peitellä tilannetta.[41]
Länsimediassa Iranin poliittiset ryhmittymät jaetaan usein konservatiiveihin ja liberaaleihin. Konservatiivit ovat uskollisia islamilaisen vallankumouksen perinteelle ja jakaantuneet kahteen puolueeseen ja liittoumaan: Yhdistynyt periaatteellisrintama (UPF) ja Laaja periaatteellisrintama (BPF). Vasemmisto tai reformistit (Eslah-Talaban) ovat samoin kahdessa puolueessa: Kansallinen luottamus ja uudistusten kansankoalitio (PCR) ja Reformistien koalitio.[42][43]
Iranissa noudatetaan islamilaistašaria-lakia, jossa on elementtejä eurooppalaisistalaeista. Šaria kieltää esimerkiksi alkoholin nauttimisen.[44] Alkoholin nauttimisesta voi saadakuolemantuomioon. Jos syytetty osoittaa katumusta, saattaa hän selvitä raipaniskuin.[45]
Korkein uskonnollinen johtaja (velayat-efaqih,suom.lain vartija, vuodesta 1989Ali Khamenei) on tärkeässä roolissa Iranin hallinnollisessa rakenteessa. Perustuslain mukaan uskonnollinen johtaja on vastuussa ”Iranin islamilaisen tasavallan politiikan yleisestä valvonnasta”. Uskonnollinen johtaja on asevoimienylipäällikkö ja hallitsee Iranin vakoilu- ja turvallisuusoperaatioita; hän voi yksin julistaa sodan. Hänellä on valtuudet nimittää ja erottaa puolet Valvojien neuvoston jäsenistä, oikeuslaitoksen johtaja, yleisradion johtaja ja asevoimien esikuntapäällikkö ja komentaja sekä vallankumouskaartin (Pasdaran tai IRGC) komentaja.[46]
Korkeimman uskonnollisen johtajan valitsee Asiantuntijoiden neuvostoMadžles-e-Khobregan, joka koostuu 88:stamudžtahidista eli islamilaisesta lainoppineesta. Sen jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla kahdeksanvuotiskausiksi. Ehdokkaiden soveltuvuus hyväksytään samoin kuin parlamenttivaaleissa.Periaatteessa neuvosto toimii myös johtajan neuvonantajana. Se on valinnut uuden uskonnollisen johtajan kerran, vuonna 1989.[47][48]
Iranin presidentti on vastuussa toteuttamaan perustuslakia ja toimimaan hallinnon johtajana muissa kuin uskonnollisen johtajan toimistolle kuuluvissa asioissa. Sama presidentti voi hallita korkeintaan kaksi peräkkäistä kautta ja lisäksi kolmannen kauden, mutta ei edellisten perään. Vuodesta 2021 virassa on ollutEbrahim Raisi. Raisi kuolihelikopterionnettomuudessa 19. toukokuuta 2024. Virkaa tekeväksi presidentiksi nousiMohammad Mokhber, joka toimi tehtävässä kunnes heinäkuussa presidentiksi valittiin uudistusmielinenMasud Pezeškian.[49][50]
Iranin yksikamarinen parlamentti, islamilainen konsultoiva kokous taiMadžles-e Šura-je Eslami, koostuu 290 jäsenestä, jotka äänestetään nelivuotiselle kaudelle. Viisi paikkaa on varattu vähemmistöille:armenialaiskristityille kaksi, juutalaisille jazarathustralaisille yksi paikka,assyrialaisille jaKaldean katolisille myös yksi jaettu paikka.[51]
Madžles on lainsäädäntöelin, joka myös vahvistaa budjetin ja kansainväliset sopimukset. Se voi myös erottaa ministerit epäluottamuslauseella tai panna viralta presidentin virkarikkeestä. Madžlesin päätökset vaativat kuitenkin Valvojien neuvoston sekä uskonnollisen johtajan vahvistuksen.
Parlamenttiehdokkuus edellyttää 26–75 vuoden ikää ja yliopistotutkintoa. Lisäksi ehdokkaan tulee olla uskollinen perustuslaille ja sitoutunut lakien noudattamiseen, mistä päättää Valvojien neuvosto. Vuoden 2008 vaaleissa ehdokkaiksi asettuneista noin 7 600:sta 1 700 hylättiin.[52] Äänioikeusikäraja on 18 vuotta.[2]
Viimeisimmätvaalit pidettiin 21. helmikuuta 2020. Niiden äänestysprosentti jäi ennätyksellisen alhaiseksi (42,6 %:a). Teheranissa äänestysaktiivisuus jäi hieman yli 25 %:n. Uskonnollinen johtaja Khamenei syytti alhaisesta äänestysinnosta länsimaiden propagandaa jakoronaviruksella pelottelua.[53] Maan sisäministeri totesi tuloksen olevan kuitenkin hyväksyttävä, sillä sää oli äänestyspäivänä huono ja koronavirus aiheutti kansalaisissa huolta. Vaaleissa oli 16 000 ehdokasta, joista valvojien neuvosto hyväksyi 7 000. Se myös hylkäsi yli 80 istuvan edustajan ehdokkuuden.[54]
Valvojien neuvosto on eräänlainen perustuslakituomioistuin, joka koostuu kuudesta uskonnollisen johtajan nimittämästä islamilaisen lain asiantuntijasta ja kuudesta Madžlesin (parlamentti) valitsemasta lakimiehestä, joiden ehdokkuuden asettaa oikeuslaitoksen johtaja,[55] jonka nimittää uskonnollinen johtaja. Valvojien neuvoston tehtävänä on valvoa vaaleja ja tarkastaa parlamentin jo hyväksymät lait.
OppositiojohtajaMir-Hosein Musavia kannattavaa hiljaista mielenosoitusta 2009.Öljykentältä nousee savua Khuzestanin maakunnassa lähellä Ahvazia.
Iranin oppositioliike toimii ulkomailla.
Viimeinen šaahin aikainen pääministeriShapour Bakhtiar perusti Pariisissa monarkistisen NAMIR-puolueen, joka pyrkii vuoden 1906 perustuslain palauttamiseen. NAMIR teki yhteistyötä myösAli Aminin Iranin vapautusrintaman kanssa. Myös entinen hovin jäsenManuchehr Ganji johti omaa järjestöään.[56]
Tasavaltalainen Iranin kurdien demokraattinen puolue on taistellut Irania vastaan vuodesta 1979, vaikka sen joukot karkotettiin IraninKordestānista jo 1986.[56]
Iranin kommunistinen puolue, Tudeh hajotettiin pakolla 1983, mutta perustettiin myöhemmin uudelleen Itä-Saksassa. Toisen kielletyn puolueen, Fadayanin jäsenet liittyivät pääasiassa uuden Tudehin joukkoihin puolueen osallistuttua mujahedinien kapinaan. Kurdien kommunistinen puolueKomala taisteli hallitusta vastaan vuoteen 1985 asti.[56]
Iranin kansallinen vastarintaneuvosto perustettiin Ranskassa 1981, ja sitä pidetäänKansan mujahedin -järjestön julkisivuna.Kansan mujahedin perustettiin 1965 taistelemaan šaahia vastaan, mutta hallitus murskasi sen pääosin 1975. Kesällä 1981 Kansan mujahedin nousi kapinaan Islamilaista tasavaltaa vastaan, mutta hävisi, ja sen johtajat pakenivat maasta. Vuonna 1986 Ranska karkotti järjestön, joka siirsi päämajansa Bagdadiin ja taisteli Saddam Husseinin tukemana Irania vastaan.[56]Yhdysvaltojen mukaan useat maat, ei kuitenkaan EU, pitävät sitä terroristijärjestönä.[57]
Toinen Irania vastustava liike on Britanniassa asuvan Amir Jahanchahin johtama Vihreä aalto -niminen (Green Wave) liike. Iranilaisia diplomaatteja on eronnut palveluksesta, muun muassa Suomessa lähetystön kakkosmiehenä toiminut Hossein Alizadeh.[58] Aiemmin tammikuussa 2010 Oslossa toiminut Iranin konsulaatin virkailija sai turvapaikan Norjasta.[59]
Vuoden 2009 presidentinvaalien yhteydessä syntyiGreen Movement -niminen liike, joka sai nimensä tunnusväristään vihreästä.[60]
Iranin energiapolitiikassa keskeistä ovat suuretöljyvarat.Saudi-Arabia, Iran,Irak,Kuwait jaArabiemiraatit tuottivat neljäsosan maailman öljystä vuonna 2005.[61] Iranissa löydettiin öljyä vuonna 1908. Britannia sai osake-enemmistön Anglo-Iranian Oil Company -yhtiössä. Siitä syntyi myöhemminBP. Iranin historiassa öljyvarojen hallinta on ollut merkittävä kysymys. Öljyn tuottajamaat perustivat öljykartellinOPEC 1960-luvulla.Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA epäilee, että Iranissa on tiedettyä enemmän ydinlaitoksia.[62]
Iran on pyrkinyt aloittamaan energiantuotannon ydinvoimalla säästääkseen kallistuvaa öljyä. Ydinohjelma alkoi jo 1950-luvulla šaahin aikana Yhdysvaltain tuellaAtoms for Peace -ohjelmassa. Vuoteen 2000 mennessä oli tarkoitus rakentaa 23 voimalayksikköä. Sopimukset ensimmäisistä kahdesta yksiköstä tehtiin länsisaksalaisten Siemens AG:n ja AEG Telefunkenin kanssa.[63] Iran sijoitti myös uraaninrikastuslaitosta rakentavaanEurodif-yritykseen.[64] Islamilaisen vallankumouksen jälkeen Irania estettiin saamasta uraania ja saksalaiset jättivät laitosten rakentamisen kesken. Huhtikuussa 2006 Iran ilmoitti aloittaneensa uraanin rikastamisen omin voimin.[12]
Vuonna 1995 Iran solmi sopimuksen Venäjän kanssa osittain valmiin Bušehrin laitoksen rakentamisesta loppuun. Polttoaineen lataaminen voimalaan aloitettiin lokakuussa 2010.[65] Bušehrin laitoksen rakennusvaiheessa löytyiStuxnet-haittaohjelma. On arveltu, että Stuxnet oli suunniteltu nimenomaan hidastamaan tai estämään Iranin ydinohjelman toteuttamista.[66]
Iranin ydinohjelma on luonut kitkaa maan kansainvälisissä suhteissa. YK:n turvallisuusneuvosto vaatii Iranilta uraanin käsittelyn ja rikastuksen pysyvää lopettamista. Yhdysvaltain edustaja on syyttänyt Irania ydinaseen tavoittelusta. Iranin mukaan yritys kieltääuraanin rikastaminen rauhanomaisiin tarkoituksiin rikkoo kansainvälisen oikeuden normeja,ydinsulkusopimusta ja IAEA:n määräyksiä.[67]Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen konsensus on kuitenkin että Iranilla ei ole ollut projektia ydinaseiden kehittämiseksi ainakaan vuoden 2003 jälkeen.[68]IAEA:n raporteissa on mainittu huolestuneisuus Iranin rikastusohjelman sotilaallisesta ulottuvuudesta. Israel sen sijaan pitää Irania uhkana olemassaololleen. Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat asettaneet 2012 tiukkoja pakotteita Iranin öljy- ja pankkisektoreille.[69]
AiemminGeorge W. Bush lukikin Iranin ”pahan akseliin” kuuluvaksi valtioksi. Lehtitietojen mukaan Bushin hallinto teki suunnitelmia sotilaallisesta iskusta Irania vastaan.[70] Myös Israelin on uutisoitu suunnittelevan tai suunnitelleen iskua Iranin ydinohjelman hidastamiseksi.[71][72]Syytöksiä Iranin ydinohjelmasta on verrattu Bushin hallinnon syytöksiin Saddam Husseinin joukkotuhoaseista, joita käytettiin syynä hyökkäykseen Irakiin 2003.[68]
Teheranista etelään sijaitsevassa Fordon tehtaassa aloitettiin jälleen uraanin rikastaminen marraskuussa 2019 kertoi Iranin presidenttiHasan Ruhani. Uraanin rikastamista kyseisessä tehtaassa rajoitettiin vuoden 2015 ydinsopimuksen takia. Sopimuksen aikana Iran on pitänyt yli 1 000 sentrifugia tehtaassa, mutta ne ovat sopimuksen syntymisen jälkeen olleet tyhjinä.[73]
Länsimaat epäilivät, että Iran on tavoitellut ydinohjelmassaan ydinaseen rakentamista. Iran sanoi, että sen ohjelma tähtää yksinomaan rauhanomaiseen energiantuotantoon. Epäilyksiä herätti se, että Iran salasi pitkään ydinohjelmansa. Iran suostui lopettamaan uraanin rikastamisen laitoksessa vuonna 2015 osana kansainvälistä sopimusta maan ydinohjelmasta. Ydinsopimus on ollut vaikeuksissa sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidenttiDonald Trump ilmoitti toukokuussa 2018, että Yhdysvallat vetäytyy sopimuksesta ja palauttaa pakotteet Irania vastaan. Britannia, Ranska, Saksa, Venäjä ja Kiina ovat yrittäneet pelastaa vaikeiden neuvottelujen päätteeksi vuonna 2015 solmitun sopimuksen.[74]
Iranin on tiedetty teloittaneen alaikäisiä, vaikka se on allekirjoittanutLapsen oikeuksien sopimuksen. Vuonna 2008 Iran lupasi lopettaa käytännön.[75] Kansainvälistä kritiikkiä herättiAtefeh Sahaalehin tapaus vuonna 2004. Hän joutui 16-vuotiaana julkisesti hirtetyksi avioliiton ulkopuolella harrastetusta seksistä. Taiteilijanakin tunnettuDelara Darabi tuomittiin kuolemaan 17-vuotiaana tehdystä murhasta. Hän tunnusti teon alun perin, mutta teki sen ilmeisesti suojatakseen 19-vuotiasta poikaystäväänsä teloitukselta, koska uskoi itse alaikäisenä välttyvänsä kuolemantuomiolta.[76]
Iranissa voidaan tuomita ihmisiä kivitettäviksi kuoliaaksi aviorikoksesta.[77] 2000-luvulla viranomaiset sanovat että näitä tuomioita pannaan harvoin toimeen. Amnestyn mukaan vuosina 2006–2010 kivitettyjä ihmisiä oli ainakin kuusi.[78]
Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaankristityt kokevat Iranissaäärimmäistä vainoa. Järjestön mukaan Iranin hallitus näkee muslimien kääntymisen kristinuskoon länsimaiden yrityksenä heikentää Iranin islamilaista hallintoa. Hallinto tekee usein ratsioita salaisiin kirkkoihin ja iskut johtavat usein pidätyksiin ja pitkiin vankeusrangaistuksiin "rikoksista kansallista turvallisuutta vastaan". Kääntyneet kristityt saavat maallistuneissa muslimiperheissä usein hyväksynnän, mutta tiukempien muslimiperheiden käännynnäiset kokevat enemmän vainoa kotona.[79][80]
Iranissa myöshomoseksuaalinen toiminta, yleensä seksuaalinen kanssakäyminen[81] jarienaus voivat johtaa kuolemantuomioon.
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Iran ei ole vapaa maa. Iranin islamilaisessa tasavallassa järjestetään säännöllisesti vaaleja, mutta ne eivät täytä demokratian vaatimuksia, mikä johtuu osittain kovan linjan Valvojien neuvoston vaikutuksesta. Se on elin jota ei ole valittu, ja joka hylkää kaikki ehdokkaat, joita se ei pidä tarpeeksi uskollisina papistolle. Lopullinen valta on maan korkeimmalla johtajalla, ajatollah Ali Khameneilla ja hänen valvonnassaan olevien instituutioiden käsissä. Näillä instituutioilla, kuten turvallisuusjoukoilla ja oikeuslaitoksella on tärkeä rooli erimielisyyksien ja muiden kansalaisvapauksien rajoitusten tukahduttamisessa.[82]
Mielenosoitusten sarja alkoiTeheranissa 16. syyskuuta 2022. Protestit alkoivat reaktiona 22-vuotiaanMahsa Aminin kuolemaan. Amini kuoli ollessaan poliisin pidättämänä. Häntä syytettiin hijab-ohjeen rikkomisesta eliislamilaisen huivin käyttämisestä väärin.[83][84]
Iranin ulkosuhteet perustuvat kahteen tukijalkaan: alueen ulkopuolisen vaikuttamisen minimointiin sekä kattaviin diplomaattisiin suhteisiin kehittyviin jasitoutumattomiin maihin. Iranilla on diplomaattisuhteet lähes kaikkiin YK:n jäsenmaihin, pois lukien Israel ja Yhdysvallat (johon suhteet katkesivat Iranin vallankumouksen yhteydessä).[85][86] Saudi-Arabia katkaisi diplomaattiset suhteensa Iranin kanssa tammikuussa 2016[87] ja tämän jälkeen diplomaattisuhteensa Iraniin katkaisi Bahrain.[88]
Iranilla on kahdenlaiset asevoimat: tavanomainenarmeija, johon kuuluu Iranin maavoimat,ilmavoimat ja merivoimat sekäIranin Vallankumouskaarti. Asevelvollisuus kestää 18 kuukautta.[2] Iranin vallankumouksen jälkeisten kauppasaartojen myötä maa on kehittänyt laajalti omaa puolustusteollisuutta. Iran valmistaa itse tankkeja, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, ohjuksia ja ohjusjärjestelmiä, sukellusveneitä, sotilasaluksia, sotilashelikoptereita ja hävittäjiä.[89]
Saudi-Arabian ja Iran ovat vuosikymmeniä kilpailleet keskenään alueellisesta vaikutusvallasta. Maat ovat olleet toistensa arkkiviholliset ja viime aikoina vastakkainasettelu on entuudestaan kärjistynyt. Lähtökohtaisesti maat edustavat islamin kahta eri päähaaraa. Saudi-Arabia onsunnalainen ja pitää itseään alueen johtavana sunnalaisena maana. Iran puolestaan on suurinšiialainen valtio. Poliittiset tapahtumat alueella ovat kärjistäneet maiden vastakkainasettelua.Saddam Husseinin syrjäyttäminen Irakissa vuonna 2003 kaatoi samalla Iranin merkittävän sunnalaisen vastavoiman ja Iranin asema vahvistui siitä huolimatta, että Irakin uusi šiialainen johto on ollut läheisissä väleissä myös Iranin toisen arkkivihollisen Yhdysvaltojen kanssa.Arabikevään 2011 levottomuudet ja epävakauden lisääntyminen saivat sekä Iranin että Saudi-Arabian toimimaan aktiivisesti oman vaikutusvaltansa lisäämiseksi. Saudi-Arabian liittolaisia ovat Persianlahden arabimaista Yhdistyneet arabiemiraatit ja Bahrain sekä myös Egypti ja Jordania. Iranin liittolaisia ovatBašar al-Assadin hallinnon johtama Syyria ja Libanonin šiialainenHizbollah-liike.Syyrian sisällissodassa Iran on tukenut al-Assadin hallintoa ja Saudi-Arabia kapinallisia.Jemenin sisällissodassa Saudi-Arabian johtama liittouma on taistellut Iranin tukemia šiialaisiahuthi-kapinallisia vastaan. Saudi-Arabia ja Iran eivät ole sotineet suoraan keskenään, mutta ne ovat harjoittaneet ns. sijaissotaa (proxy-sodankäyntiä) tukemalla alueen aseellisissa konflikteissa toisiaan vastaan taistelevia toimijoita. Erityisesti Iranin tukemien Jemenin huthi-kapinallisten hyökkäykset Saudi-Arabian infrastruktuuria vastaan ovat kärjistäneet tilannetta. Yhdysvaltain Trumpin hallinto on tukenut voimakkaasti Saudi-Arabiaa. Myös Saudi-Arabian ja Iranin perinteinen "virallinen" vihollinen Israel pitää Irania suurimpana alueellisena turvallisuusriskinään, joten myös se on välillisesti tukenut Saudi-Arabiaa.[90]
Teheran on Iranin tärkein talouskeskus.Basaari Teheranissa
Iranintalousjärjestelmä on sekoitus keskussuunnittelua, valtion omistustaöljystä ja suuryrityksistä, kylien maataloutta ja pienimuotoista yksityistä vaihtotaloutta ja palveluyrityksiä. Nykyinen hallinto on jatkanut edellisen hallinnon markkinareformia ja osoittanut pyrkimystä monipuolistaa Iranin öljystä riippuvaa taloutta.[93] Monipuolistamiseen kuuluuautonvalmistus,ilmailuteollisuus,kuluttajaelektroniikka, aseteollisuus, petrokemia ja ydinteknologia. AutovalmistajatIran Khodro jaSAIPA valmistavat omia ja ulkomaisia merkkejä lisenssillä.[94]
Iran toivoo myös houkuttelevansa miljardien arvosta ulkomaisia investointeja luomalla suosiollisen sijoitusilmaston, johon kuuluvat vähennetyt rajoitteet jatullit sekävapaakauppa-alueet kutenTšabahar jaKiš-saari.[95] Modernissa Iranissa on vahva keskiluokka ja kasvava talous, mutta korkeainflaatio jatyöttömyys ovat ongelmia. Työttömyyden takia monet koulutetut nuoret lähtevät maasta, ja Iran kärsiiaivovuodosta.[96]
Iranin vienti suuntautuu Aasiaan: Kiinaan, Japaniin, Intiaan, Etelä-Koreaan ja Turkkiin. Tuontia on Arabiemiraateista, Kiinasta, Saksasta, Etelä-Koreasta, Italiasta, Venäjältä ja Intiasta. Maan merkittävimmät luonnonvarat ovatöljy,maakaasu,kivihiili,kromi,rautamalmi,kupari,lyijy,mangaani jarikki. Merkittävin vientituote on öljy, joka vastaa 80 prosenttia viennin arvosta. Muita vientituotteita ovat muut petrokemian ja kemian tuotteet, hedelmät ja pähkinät sekä matot.[2]
Iranin ulkomaanvelka on noin 2,4 prosenttia bruttokansantuotteesta.[97]
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti toukokuussa 2018, että Yhdysvallat vetäytyy Iranin ydinsopimuksesta ja palauttaa pakotteet Irania vastaan. Pakotteet ovat iskeneet Iranin valuutan arvoon, nostaneet inflaatiota ja haitanneet maan öljynvientiä. Iran on vaatinut EU-mailta toimia pakotteiden aiheuttamien talousvaikeuksien lievittämiseksi.[74]
Öljyn tuotanto ja jalostus on Iranin tärkein talouden ala, vaikka maakaasun tuotanto on yhä tärkeämpää.[8]
Iran onOPECin perustajajäsen. Vuonna 2012 Iran oli OPECin toiseksi suurin ja maailman viidenneksi suurin öljyntuottaja (Venäjä, Kiina, Yhdysvallat eivät kuulu OPECiin), ja sen tunnetut öljyvarat olivat kolmanneksi suurimmat Saudi-Arabian ja Venezuelan jälkeen. Sillä on hallussaan yli 10 prosenttia maailman näytetyistä öljyvarannoista. Iranilla on hallussa myös Venäjän jälkeen maailman toiseksi suurimmatmaakaasuvarannot.[98]
Iran Air on Iranin kansallinen lentoyhtiö. Iranissa on 319 lentopaikkaa, joista 133:n kiitotie on päällystetty ja 42:lla on yli kolmekilometrinen kiitotie.[2] Teheranissa on kaksi lentoasemaa, joista vanhalleMehrabadin kentälle suuntautuvat lennot naapurimaista ja kotimaasta ja vuonna 2004 valmistunutImaami Khomeinin kansainvälinen lentoasema on maan kansainvälisen liikenteen keskus.Širazin lentoasema on myös suosittu ulkomaalaisten matkailijoiden käytössä, samoin kuin Esfahan, Bandar Abbas ja Kiš.[101]
Iranissa on ollut hyvät maantieyhteydetSilkkitien ajoista asti.[101] Nykyisin maassa on päällystettyjä maanteitä 125 908 kilometriä, mihin kuuluu noin 1 400 kilometriä moottoritietä. Rautateitä on 8 442 kilometriä.[2] TurkinIstanbulista Teheraniin kulkevan viikoittaisen junayhteyden nimi on Trans-Asia Express. Junayhteyden avaamistaAzerbaidžaniin suunnitellaan.[101] Satamakaupunkeja ovat Assaluyeh, Bandar Abbas ja Bandar-e-Eman Khomeyni.[2]
Ethnologue: Languages of the World -teoksessa vuodelta 2013 listataan 75 Iranissa käytettyä elävää kieltä. Tiedot eri kielten puhujamääristä ovat eri vuosilta.[102]
Islam on virallinen valtionuskonto – sen suositumpi haara onšiialaisuus johon kuuluu 90–95 prosenttia iranilaisista (2011). 5–10 prosenttia kuluusunnimuslimeihin,[2] jotka ovat enemmistönä useimmissa muissaislaminuskoisissa maissa. Virallisesti tunnustettuja vähemmistöuskontoja ovatjuutalaisuus,kristinusko jazarathustralaisuus. Lisäksi on muiden uskontokuntien, kuten Iranista lähtöisin olevanbaha’ilaisuuden, kannattajia.[96]
Iranissa uskonnonvapaus taataan perustuslaissa, mutta vähemmistöuskontoja rajoitetaan ankarasti ja niiden jäsenet joutuvat vainon, vangitsemisten ja jopa kidutuksen uhreiksi. Open Doors -niminen järjestö listaa joka vuosi maat sen mukaan, miten huonosti kristittyjen uskonnonvapaus niissä toteutuu ja miten paljon niissä esiintyy kristittyjen vainoa. Siinä tutkitaan myös, onko kristittyjä vangittu, pidätetty tai tapettu uskonsa vuoksi. Vuoden 2014 luettelossa Iran oli yhdeksänneksi pahiten kristittyjä vainoava maa.[104] MyösBahai-uskon harjoittajia vainotaan.[105]
Iranissa on vain vähän ihmisiä, joilta on diagnostisoituHIV tai AIDS. Vuonna 2012 HIV-positiivisia aikuisia arvioitiin olevan 70 800, eli 0,2 % aikuisista.[2]Antiretroviraalilääkitystä saa vain pieni osa tarvitsijoista.[106]
Farhang (”kulttuuri”) on ollut Iranin sivilisaation keskipiste, ja monet iranilaiset ovat ylpeitä perinnöstään ja asemastaan muinaisen kulttuurin jatkajina.Hafezin muistomerkki Šīrāzissa
Iranilainen kulttuuri on yksi maailman pisimpään säilyneitä sivilisaatioita. Maahan on vuosien varrella vyörynyt yhä uusia valloittajia, mutta sen sijaan että he olisivat hävittäneet iranilaista kulttuuria, valloittajat ovat itse iranilaistuneet.[107]
Iranin vuotuisista juhlista tärkein on uusivuosi,Nowrūz, jota vietetäänkevätpäiväntasauksen aikaan kevään alkamisen kunniaksi. Sitä on juhlittu ainakin kolmentuhannen vuoden ajan, legendan mukaanjääkauden päättymisestä asti. Uudenvuodenpäivänä sotilaat saavat ylennyksensä, vankeja armahdetaan ja luontoa siivotaan talkoilla.[108]
Suuri osa Iranista on erämaata, ja ehkä siksi puutarhat, kukat ja hedelmät ovat tärkeitä aiheita, joita kuvataan niin matoissa kuin kirjallisuudessa ja runoudessakin.[107]
Iranilaisessa kodissa vain keittiön ja kylpyhuoneen käyttötarkoitus pysyy samana. Muut huoneet ovat tarpeen mukaan ruokasaleja, olohuoneita tai makuuhuoneita. Tuolit eivät kuuluneet sisustukseen ennen 1800-lukua, ja edelleen pehmeillä matoilla istumista pidetään usein kodikkaampana. Huoneiden monikäyttöisyys on tärkeää, sillä vieraanvaraisuus edellyttää, että yövieraita voidaan majoittaa lyhyellä varoitusajalla, ja sukulaiset ystävineen voivat tulla lyhyemmälle tai pitemmälle vierailulle koska tahansa.[107]
Iranilaisen ydinperheen määrittelee päivällispöydän koko. Usein saman suvun eri haaroja asuu samassa rakennuksessa tai pihapiirissä, mutta kaikki eivät silti syö yhdessä. Aikuiset lapset saattavat asua vanhempiensa luona myös naimisiin mentyään ainakin jonkun aikaa. Koska avioliitto sitoo perheet tiukasti yhteen, on tärkeää, että itse kihlaparin lisäksi appivanhemmat tulevat keskenään hyvin toimeen. Avioliiton järjestäminen on ennen kaikkea tulevien anoppien tehtävä. Moniavioisuus on sallittua, mutta ei kovin yleistä.[107]
Iranilainen keittiö perustuu hedelmiin ja vihanneksiin. Liha, yleensä lampaanliha, on lisuke. Hiilihydraatteja saadaan riisistä ja leivästä. Makeita paloja syödään useammin iltapäivällä teen kanssa kuin jälkiruokana – ateria lopetetaan mieluummin tuoreisiin hedelmiin. Iranin eri alueilla on omia tyypillisiä makeisiaan, joita viedään tuliaisiksi ja tarjotaan vieraille. Näihin kuuluvat ruusuvedellä maustettu nougatgaz ja sahramista, voista ja pistaaseista tehty nekkumainensohan. Islamilaisessa Iranissa alkoholinkäyttö on periaatteessa kiellettyä mutta silti yleistä. Juutalaiset, armenialaiset ja zarahustralaiset valmistavat paikallista viiniä, ja pontikkaa tehdään lähes joka kylässä.[107]
Persialaiset, käsinsolmitut matot ovat tärkeä osa iranilaista kulttuuriperinnettä, sekä edelleen merkittävä vientituote. Hienoimmissa matoissa on satoja solmuja neliötuumalla, ja niiden valmistus vie vuosia. Mattojen kuva-aiheet ovat vuosisatoja vanhoja, mutta kutojat kehittävät, muuntelevat ja yhdistelevät niitä vapaasti.[107]
Persialaisen kuvataiteen aarteisiin kuuluvatminiatyyrimaalaukset, joita käytettiin kuvittamaan runoelmia ja klassisia tarinoita kutenŠahname. Toinen visuaalisen taiteen ilmentymä onkalligrafia. Modernit iranilaiset kuvataiteilijat käyttävät usein työssään elementtejä molemmista.[107]
Iranin valtio on kieltänyttakatukan ja pyrkii edistämään islamilaisia kampauksia.[110][111]
FerdowsinŠahname on persialaisen kirjallisuuden klassikko.Leipomo Teheranissa
Persialainen kirjallisuus alkaazarahustralaisuuden pyhistä teksteistä japarthialaisten sekäsassanidien valtakausien aikaisista kirjoituksista, jotka tunnetaan vain toissijaisten lähteiden kautta. Arabivalloituksen jälkeen 600-luvulla arabiasta tuli kirjallisuuden vallitseva kieli. Persian kieli palasi kirjallisuuteen 800-luvulla, ja sitä seuraavilla vuosisadoilla klassinen persialainen kirjallisuus kukoisti.[112]
Länsimaissa tunnetuin tuon ajan persialainen runoilija on epäilemättäOmar Khaijam (1050–1123). Persiassa hänet tunnettiin ennen kaikkea luonnontieteilijänä.[113] 1900-luvulla itsenäisyystaistelu ja länsimaiset vaikutteet muuttivat runoutta suoraviivaisemmaksi, ja poliittiset ja yhteiskunnalliset teemat yleistyivät. 1900-luvun tunnustettuja kirjailijoita ovatAli-Mohammad Afghani jaJamal Mir-Saadeghi.[112]
Iranilaiset elokuvat ovat tunnettuja, Iran on saanut 300 kansainvälistä elokuvapalkintoa viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana. Nykypäivän iranilainen elokuva tunnetaan ulkomailla erityisesti "uudesta aallosta" ("Iranian New Wave"), jonka tunnetuimpia edustajia on muun muassaJafar Panahi. Iranilaisessa uudessa aallossa yhdistetään käsikirjoitettua ja näyteltyä fiktioelokuvaa dokumenttimaiseen toteutukseen, jossa tapahtumapaikat ja sivuhenkilöt ovat aitoja ja näyttelijät ovat usein tekemisissä tavallisten iranilaisten kanssa. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on vuonna 2006 ilmestynyt elokuvaNaiset paitsiossa, joka kuvattiin kokonaisuudessaanIranin jaBahrainin välisenMM-karsintaottelun aikana. Useimmat uuden aallon elokuvat käsittelevät kriittisesti iranilaisen yhteiskunnan oloja, kuten naisten asemaa, minkä vuoksi monen niistä esittäminen on kielletty Iranin sisällä. Brittiläinen koomikkoSacha Baron Cohen on toistuvasti hyödyntänyt iranilaisen uuden aallon metodeja töissään, tunnetuimpana esimerkkinä elokuvaBorat.
Kansainvälisesti menestynein iranilainen elokuvaohjaaja lieneeAbbas Kiarostami.[114]
Lehdistönvapaus on Iranissa ollut suhteellisen suurta Khatamin hallintokaudelta alkaen. Konservatiivit pyrkivät kuitenkin kiristämään lehdistön valvontaa. Maassa ilmestyy noin 20 valtakunnallista sanomalehteä päivittäin, mutta harvat iranilaiset lukevat lehteä joka päivä. Sen sijaan televisiota katsoo päivittäin 80 prosenttia iranilaisista. Valtion televisioyhtiöIRIB lähettää ohjelmaa 12 valtakunnallisella kanavalla ja 30 paikalliskanavalla. Ulkomaankanavien seuraaminen omalla satelliittilautasella on periaatteessa kiellettyä, mutta käytännössä varsin suosittua, ja viranomaiset ummistavat siltä usein silmänsä.[115]
Iranin islamilainen hallintokoneisto päätti lokakuussa 2006 taistella länsimaisia vaikutuksia vastaan kieltämällä nopeat nettiyhteydet. Palveluntarjoajia on käsketty rajoittamaan tiedonsiirtonopeudet maksimissaan nopeuteen 128 kbps.[116] Iranilaiset kansanedustajat, akateemikot ja palveluntarjoajat tuomitsevat hallituksen määräyksen.
Iran on osallistunut olympialaisiin ensimmäisen kerran vuonna 1900 ja vuodesta 1948 alkaen varsin säännöllisesti. Sillä on ollut talviolympialaisissa tyypillisesti muutaman hengen ja kesäolympialaisissa 20–50 hengen joukkue.[117]
↑abIran Statistical Yearbook 1391 (2012–2013). Chapter 2. Population (pdf) (Iranin tilastoksekuksen vuosikirjan (persialaisen kalenterin vuosi 1391 eli 2012–2013) väestöä käsittelevä luku 2. Taulukko 2.2 väestöarvio 2013 Iranille ja sen eri provinsseille, s. 99. Taulukko 2.7 vetää yhteen provinssin väestötiedot VL1390 eli 2011, julkaisun s. 108. Iranin yli 100 000 asukkaan kaupungit listataan taulukossa 2.10 sivuilla 116–117) Statistical Centre of Iran (via amar.org.ir). Viitattu 15.12.2015. (englanniksi)
↑abcdefghijklmIranThe World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
↑Jörg Reichert: Geological situation of IranA metallogenetic model for carbonate-hosted non-sulphide zinc deposits based on observations of Mehdi Abad and Irankuh, Central and Southwestern Iran. 2007. Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
↑Jeremy Leggett, Viimeiset pisarat, Hupeneva öljy, lämpenevä ilmasto Like 2007 (Half Gone – Oli Gas Hot Air and the Global Energy Crisis 2005, Sivut: Lähi-itä s. 102
↑IAEA: Iran rikastaa uraania jo vuonna 2011, HS 17.11.2009 I B3
↑abcGetting there Lonely Planet. Viitattu 30.12.2010(englanniksi)
↑abLewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, 17 edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 31.5.2014. (englanniksi)
↑The Persian Language Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
Vihervuori, Marita & Schreiberhuber, Hermine: Iran, maa mullahin varjossa Allahin nimeen. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10387-3
Alavi, Nasrin: Me olemme Iran. (Suomennos: Sari Kumpulainen. - Suomennettu englanninkielisestä laitoksesta We are Iran: The Persian blogs, 2005.) Helsinki: Avain, 2007. ISBN 978-952-5524-36-9
Liimatainen, Liisa: Iran: Huntu ja haaste: Yritys ymmärtää Iranin yhteiskuntaa. (Pystykorvakirja) Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2009. ISBN 978-952-01-0231-9
.svg)
.svg)
.JPG)
%2c_Isfahan_(5113691065).jpg)
%2c_Shiraz%2c_Iran.jpg)
.svg)
