Ipswich Town perustettiin jo vuonna 1878, mutta ammattilaisseura siitä tuli vasta vuonna 1936. Kahta vuotta myöhemmin se hyväksyttiinEnglannin liigaan.Portman Roadilla kotiottelunsa pelaava Ipswich on Suffolkin ainoa ammattilaisseura ja sen paikallisvastustaja onnorfolkilainenNorwich City, jonka kanssa se on otellutEast-Anglian derbyssä vuodesta 1902 alkaen kaikkiaan 134 kertaa.
Ipswich Town on voittanut Englannin liigan mestaruuden kaudella 1961–1962 sekä sijoittunut toiseksi kausilla 1980–1981 ja 1981–1982.FA Cupin Ipswich voitti kaudella 1977–1978 sekä pelasi välierissä vuosina 1975 ja 1981.UEFA Cupin mestaruuden seura voitti kaudella 1980–1981.
Ipswich on voittanut vanhan kakkosdivisioonan (toiseksi korkein sarjataso) kausilla 1960–1961, 1967–1968 ja 1991–1992 sekä vastaavan sarjatason (tuolloin nimeltään ykkösdivisioona) play off -finaalin keväällä 2000.Liigacupin välierissä seura on pelannut vuosina 1982, 1985 ja 2001.
Ipswich A.F.C perustettiin lokakuussa 1878. Seura yhdistyi vuonna 1888 Ipswich Rugby Club nimisen seuran kanssa ja uudeksi seuran nimeksi valittiin Ipswich Town FC. Ipswich Town liittyi Englannin jalkapalloliigaan vasta vuonna 1938. Tähän asti seura oli pelannut pelkästään amatöörisarjoissa. Englannin jalkapalloilun toiseksi korkeimmalle sarjatasolle 2. divisioonaan Ipswich Town nousi ensimmäistä kertaa kaudella 1953–1954. Ipswich putosi kuitenkin välittömästi takaisin alemmalle sarjatasolle kauden päätteeksi.[1]
Vuonna 1955 Ipswichin manageriksi valittiinAlf Ramsey. Hänen johdollaan Ipswich nousi uudelleen 2. divisioonaan kaudella 1956–1957 ja vakiinnutti paikkansa 2. divisioonassa. Kaudella 1960–1961 Ipswich Town voitti 2. divisioonan ja nousi ensimmäistä kertaa historiansa aikana Englannin korkeimmalle sarjatasolle 1. divisioonaan. Ensimmäinen kausi 1. divisioonassa eteni erinomaisesti manageri Ramseyn johdolla. Ipswich voitti 1. divisioonan mestaruuden kolmen pisteen erollaBurnleyhin. Alf Ramseyn aikakausi Ipswichin managerina päättyi vuonna 1963. Ramsey siirtyiEnglannin maajoukkueen manageriksi ja johti Englannin maailmanmestaruuteen vuoden 1966maailmanmestaruuskilpailuissa. Ramseyn lähdön jälkeen Ipswichin otteet heikkenivät ja joukkue putosi 2. divisioonaan vuonna 1964.[1]
Ipswich onnistui nousemaan takaisin 1. divisioonaan manageriBill McGarryn johdolla kauden 1967–1968 päätteeksi. McGarry siirtyi kuitenkin tammikuussa 1969Wolverhampton Wanderersin manageriksi. Ipswichin uudeksi manageriksi nimitettiinBobby Robson. Robsonin johdolla Ipswich sijoittui kaudella 1972–1973 neljänneksi Englannin 1. divisioonassa ja saavutti paikan UEFA Cupiin. Vuonna 1978 Ipswich voitti FA-cupin loppuottelussa Arsenalin ja voitti toistaiseksi seuran ainoan kerranFA-cupin. Kaudella 1980–1981 Ipswich voittiUEFA-cupin. Bobby Robsonin menestyksekäs aikakausi päättyi vuonna 1982. Robson siirtyiEnglannin maajoukkueen manageriksi. Robsonin lähdön jälkeen Ipswich onnistui säilyttämään sarjapaikkansa monen kauden ajan. Vasta kauden 1985–1986 päätteeksi Ipswich putosi 2. divisionaan.[1]
Ipswich nousi uudelleen Englannin korkeimmalle sarjatasolle vasta perustettuun Valioliigaan kaudeksi1992–1993. Valioliigasta Ipswich putosi jälleen kauden1994-1995 päätteeksi uuden managerinsaGeorge Burleyn johdolla jäätyään viimeiselle sijalle Valioliigassa. Burley jatkoi kuitenkin Ipswichin managerina ja nosti kauden 1999–2000 päätteeksi Ipswichin jälleen 1. divisioonasta Valioliigaan. Kausi2000-2001 sujui hyvin Valioliigassa ja Ipswich sijoittui kauden päätteeksi viidenneksi saavuttaen paikan UEFA-cupiin. Erinomaisten tulosten johdosta Ipswichin manageri George Burley valittiin Valioliigan vuoden manageriksi. Seuraava kausi2001–2002 oli kuitenkin seuran kannalta katastrofi, sillä seura putosi jälleen Valioliigasta.[1]
