Intialainen filosofia voi viitata useisiinIntian niemimaalla syntyneisiinfilosofisiin perinteisiin.
Arjalais-vedalaisen kulttuurin pohjalta syntynythindulainen filosofia muodostaa keskeisen osan koko eteläisen Aasian kulttuuria. Se ondharmalaisista filosofioista varhaisin, ja se on vaikuttanut filosofiseen ajatteluun ja uskontoihin kautta koko Itä-Aasian. Kuuteenastika- eli oikeaoppiseen intialaisen tai hindulaisen filosofian koulukuntaan kuuluvatJooga,Nyaya,Purva Mimamsa,Samkhya,Vaisheshika jaVedanta. Hindulaisen ajattelun moninaisuus on seurausta siihen oleellisena osana kuuluvasta liberaalistauniversalismista. Hindulaisen filosofian lisäksi myösbuddhalainen jajainalainen filosofia sekäCarvaka ovat peräisin Intiasta.
Vaikka intialainen katsanto- ja ajatustapa eroaa eurooppalaisten ajatustottumuksista, niin intialaisessa filosofiassa on muodostunut pääasiassa samat suuret maailmanselityksen perushypoteesit kuin länsimaissakin. Intialaista filosofiaa voidaan myös itämaisista filosofioista parhaiten verrata länsimaiseen filosofiaan. Esimerkiksi muinainen hindulainenNyaya-koulukunta tutki logiikkaa nykyaikaista analyyttistä filosofiaa muistuttavalla tavalla. VastaavastiCarvaka-koulukunta oli avoimestiateistinen jaempiristinen. Intialainen filosofia painotti kuitenkin kokonaisten koulukuntien ja muinaisten kirjoitusten opetuksia yksittäisten filosofien sijaan.
Klassinen intialainen filosofia voidaan jakaa pääpiirteittäin "oikeaoppisiin" eli "ortodoksisiin" (āstika) hindulaisen filosofian koulukuntiin, ja "heterodoksisiin" (nāstika) koulukuntiin, jotka eivät hyväksyVeda-kirjojen auktoriteettia.[1]
Kolme keskeisintä elämäntietä Intialaisessa filosofiassa:
1) Tieto (jainalaisuus,buddhalaisuus,advaita vedanta)
2) Teko (Mimamsa)
3) Jumalalle omistautuminen ja rakkaus sitä kohtaan (muutVedantakoulukunnat)
Monet hindulaisen filosofian perinteet saivat vakiintuneet muotonsa keskiaikaisen brahmanilais-sanskriittilaisen skolastiikan aikana, ja siitä saakka hindulainen filosofia on jaettu kuuteen oikeaoppiseen (astika) koulukuntaan (darshana), "Kuuteen Filosofiaan" (ṣad-darśana). Kaikki nämä kuusi koulukuntaa käyttävät Veda-kirjoja lähteenään:[2][1][3]
- Nyaya, logiikan koulukunta
- Vaisheshika, atomistinen koulukunta
- Samkhya, enumerationistinen koulukunta
- Jooga, Patanjalin koulukunta (Samkhyan metafysiikka)
- Purva Mimamsa (tai lyhyesti Mimamsa), Veda-eksegeesin perinne, vedalaisten rituaalien painotus
- Vedanta (eli Uttara Mimamsa),Upanishadien perinne, vedalaisen filosofian painotus
Nämä koulukunnat ryhmitellään usein kolmeen ryhmään historiallisin ja käsitteellisin perustein: Nyaya-Vaishesika, Samkhya-Jooga, ja Mimamsa-Vedanta.
Mainitut kuusi koulukuntaa eivät ole ainoat oikeaoppiset järjestelmät, mutta kuusi merkittävintä. Muihin oikeaoppisiin koulukuntiin kuuluu mm. "kieliopillinen" koulukunta.[1]
Vedanta-koulukunta jaakantuu edelleen kuuteen alakoulukuntaan:Advaita (monismi/ei-dualismi),Visishtadvaita (monismi),Dvaita (dualismi),Dvaitadvaita (dualismi – ei-dualismi), Suddhadvaita, jaAchintya Bheda Abheda.
Koulukunnat, jotka eivät hyväksy Veda-kirjojen auktoriteettia, ovat määritelmällisesti heterodoksisia (nastika) koulukuntia.[1]
Carvakaa luonnehditaanmaterialistiseksi jaateistiseksi koulukunnaksi. Vaikka tätä koulukuntaa ei luetakaan kuuden oikeaoppisen hindulaisen filosofian koulukunnan joukkoon, se on merkittävä osoitus hindulaisen ajattelun sisällä vaikuttavasta ateistis-materialistisesta liikkeestä.[4]
Buddhalaisuus on uskomusjärjestelmä, joka perustuuSiddhartha Gautaman opetuksiin. Buddhalaisuus on ei-teistinen uskonto, joka ei keskity Jumalan ja jumalien olemassaoloon tai olemassaolemattomuuteen. Siinä on vahva filosofinen ainesosa.
Buddhalaisuus jakaa monia filosofisia näkemyksiä hindulaisuuden kanssa, kuten uskonkarmaan, syy-ja-seuraussuhteeseen kaiken jo tehdyn ja tulevaisuudessa tapahtuvan välillä. Sekä hindulaisen että buddhalaisen uskonnon harjoittajan lopullisena päämääränä on eliminoida karma (sekä hyvä että paha) sekä jälleensyntymän ja kärsimyksen kierto, ja saavuttaa vapaus (Moksha taiNirvana). Buddhalaisuus kuitenkin perustuu monien oikeaoppisten hindulaisten ajatusten hylkäämiseen. Buddha kritisoi kaikkia metafyysisen olemassaolon tai olemassaolemattomuuden käsitteitä, ja tämä oli keskeistä koko buddhalaisuuden synnylle.
Jainalaisuuden perustiMahavira (599–527 BCE). Jainalaisuuden perusperiaate onanekantavada, jonka mukaan todellisuus havaitaan eri tavalla eri näkökulmista eikä mikään näkökulma ole täysin tosi. Jainalaisen ajattelun mukaan ainoastaanKevalit, ne joilla on äärettömät tiedot, voivat tietää oikean vastauksen, ja kaikki muut tuntisivat vain osan vastauksesta.Anekantavadaa voi verrata länsimaiseen ajatukseensubjektiivisuudesta.
- Apte, Vaman Shivram: The Practical Sanskrit-English Dictionary. (Fourth Revised and Enlarged Edition) Delhi: Motilal Banarsidass Publishers, 1965. ISBN 81-208-0567-4
- Chatterjee, Satischandra & Datta, Dhirendramohan: An Introduction to Indian Philosophy. (Eighth Reprint Edition) Calcutta: University of Calcutta, 1984.
- Flood, Gavin: An Introduction to Hinduism. Cambridge: Cambridge University Press, 1996. ISBN 0-521-43878-0
- Gandhi, Mahatma K.: Non-Violent Resistance (Satyagraha). New York: Schocken Books, 1961.
- Michaels, Axel: Hinduism: Past and Present. New York: Princeton University Press, 2004. ISBN 0-691-08953-1
- Radhakrishnan, Sarvepalli: Indian Philosophy, Volume 1. (2nd edition. Muirhead library of philosophy) London: George Allen and Unwin Ltd., 1929.
- Radhakrishnan, Sarvepalli & Moore, C. A.: A Sourcebook in Indian Philosophy. Princeton, 1967. ISBN 0-691-01958-4
- Stevenson, Leslie: Ten theories of human nature. (4th edition) Oxford University Press, 2004.
- ↑abcdChatterjee & Datta, s. 5.
- ↑Flood, op. cit., ss. 231–232.
- ↑Michaels, s. 264.
- ↑Sarvepalli Radhakrishnan & Charles A. Moore:A Sourcebook in Indian Philosophy. (Princeton University Press: 1957, Twelfth Princeton Paperback printing 1989), ss. 227–249.ISBN 0-691-01958-4.
- Broo, Måns (suom. & toim.): Joogan filosofia. Patanjalin Yogasutra. (Yoga-sūtra, noin 350 eaa.) Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-131-9
- Raju, P. T.: Intian filosofia. ((The Philosophical Traditions of India, 1972.) Suomentanut Juhani Pietiläinen) Porvoo Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06238-3
- Tamminen, Tapio (toim.): Guruja, joogeja ja filosofeja. Intian filosofiaa. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31665-8
- Chadha, Monima: Perceptual Experience and Concepts in Classical Indian Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Chatterjee, Amita: Naturalism in Classical Indian Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Deshpande, Madhav: Language and Testimony in Classical Indian Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Edwards, Richard & Zalabardo, J. (toim.):Indian Philosophy (Arkistoitu – Internet Archive)London Philosophy Study Guide(englanniksi)
- Ganeri, Jonardon: Analytic Philosophy in Early Modern India The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Gillon, Brendan: Logic in Classical Indian Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Phillips, Stephen: Epistemology in Classical Indian Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Thakchoe, Sonam: The Theory of Two Truths in India The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Tuske, Joerg: The Concept of Emotion in Classical Indian Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
