Intia ulottuu etelä–pohjoissuunnassa leveyspiiriltä 8 leveyspiirille 33, ja sille välille mahtuu monenlaisia ilmastovyöhykkeitä. Himalajan vuoristossa on ympäri vuoden lunta ja jäätä, rannikolla vallitsee trooppinen ilmasto. Maan luoteisosassa on aavikkoa, koillisosassa hedelmällisiä riisipeltoja. Aasianmonsuuni vaikuttaa lähes koko Intiassa. Lounaismonsuuni tuo sateet maan eteläosaan kesäkuun alussa ja ne etenevät pohjoiseen kuuden viikon kuluessa. Sateiden voimakkuus vaihtelee vuodesta toiseen: joskus on kaatosateita, toisina vuosina sateet jäävät niukoiksi. Sadekausi jatkuu lokakuuhun. Joulukuusta helmikuuhun on kuivaa ja viileää, maaliskuusta toukokuuhun kuumaa ja kuivaa.[12]
Intiassa on monipuolinen ilmasto ja sen kasvilajisto on suurempi kuin missään muussa maassa, ainakin 45 000 lajia. Niiden joukossa on yli kolme tuhatta lajia, joiden käyttö lääkekasvina ja rohdoksena on dokumentoitu.[13]
Epätarkkojen ajoitusten mukaan nykyihmisen edeltäjä,pystyihminen saattoi elää Intiassa noin 500 000–200 000 vuotta sitten[18]Nykyihminen lienee saapunut 60 000–50 000 vuotta sitten, ja pieniämikroteriä alettiin käyttää noin 30 000–20 000 vuotta sitten.Kivikauden kalliosuojat maalauksineenBhimbetkassaMadhya Pradeshin osavaltiossa ovat varhaisimpia tunnettuja merkkejä ihmiselämästä nykyisen Intian alueella.[19]
Varhainen karjanhoitoon ja maanviljelyyn perustunutMehrgarhin kulttuuri levisi lähialueille lännestä 7000 ennen ajanlaskun alkua (eaa.), ja Pakistaniin ja läntisimpään Intiaan kehittyineoliittisia kulttuureja 6000 eaa.Induksen laakson ympärille. Tämä suuriin kyliin pohjautunut maanviljelytraditio levisi Etelä-Intiaan vasta 2800 eaa.Induksen laakson lähialueille syntyi noin 4000 eaa. suuria linnoitettuja kyliä, mikä enteili sivilisaation syntyä.Pronssia alettiin muokata noin 3300 eaa.[20]
Ruutukaavan mukaan kaupunkeja rakentanutIndus-kulttuuri nousi Pakistanissa ja Luoteis-IntianPunjabissa noin 2600 eaa. Kulttuurin historiasta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä, ja tuhansiin sinetteihin kaiverrettuja kirjoituksia ei osata varmasti tulkita. Tämä sivilisaatio loi pohjaa myöhemmälle Intian sivistykselle. Indus-kulttuurin tuhoutumiselle on esitetty monia syitä, kuten toistuvat tulvat, maaperän suolapitoisuuden nousu ja aavikoituminen.[21] Vieraat valloittajat,indoiranilaisetarjalaiset saapuivat Intiaan luultavasti monena aaltona noin 1900–1300 eaa. alkaen jolloin Punjabissa vallitsi itään päin leviäväKalmisto H -kulttuuri, jossa polttohaudattiin vainajiaindoeurooppalaiseen tapaan toisin kuin ennen. Arjalaiset tuhosivat osan alkuperäisestä sivistyksestä, mutta omaksuivat osan siitä itselleen ja toivat omia vaikutteitaan Intiaan. Perimätiedon mukaan arjalaisheimot taistelivat keskenään, muita maahanmuuttajia ja maan alkuperäisiä asukkaita vastaan. Vähitellen he asettuivat paikoilleen, alkoivat viljellä maata ja muodostivat pysyvämpiä yhteiskuntarakenteita.[22]
Intian nykyisen kulttuurin pohja syntyi pitkällävedalaisella ajalla noin 1800–500 eaa., jolloin Intia oli hajanainen ja eepoksetRigveda jaVeda syntyivät. Rigveda-kertomukset liittyvät mitä luultavimmin niin sanotun Kalmisto H -kulttuurin arjalaisten leviämiseen Luoteis-Intiassa 1900-luvulta eaa. alkaen. Rigvedan tapahtumien uskotaan päättyneen vuoteen 1000 eaa. mennessä. Arjalaiset olivat alussa paimentolaisia, mutta aikaa myöten heistä tuli kylissä asuvia maanviljelijöitä.[23] Pitkään aikaan ei ollut valtiomaista yhteiskuntaa. Arjalainen yhteiskunta oli jakautunut moneen luokkaan elikastiin. Erään käsityksen mukaan viimeinen indoiranilainen muuttoaalto olisi ollut vasta vuonna 1300 eaa.[24]
Viimeistään 1200–1100 eaa. ilmestyi Gangesin tasangollemustapunainen keramiikka ja kirjoitettiin vedalaisia tekstejä. Keramiikkalöydöt on ajoitettu suunnilleen Kurujen kuningaskunnan valtakaudelle.[25] SeuraavallaMaalatun harmaan keramiikan kaudella painopiste siirtyi Gangesin varrella olevaanPanchalaan.[26]
Intia oli hajanainen vuosina 700–300 eaa.[27] Noin 550 eaa. voimakkaatmahajanapadat, ruhtinaat hallitsivat kukin omaa osaansa maasta. 400-luvulla voimakkaita kaupunkivaltioita olivat Kash eli varanasi, Ayodhya, Shravasti.
Buddhalaisuuden perustajaSiddharta Gautama eliBuddha eli 557–477 eaa. 500–300 eaa.Maurya-dynastia yhdisti Intian ensi kertaa suurvallaksi, jonka tunnetuin kuningas oliAšoka. Kreikkalainen vaikutus ulottui maahanAleksanteri Suuren valloitusretken jälkeen, vaikkei Aleksanteri onnistunut valtaamaan Intiaa. Sittemmin suurvalta heikkeni ja hajosi. Syntyi pienempiä valtakuntia. NäistäGupta-valtakuntaa 320–467 jaa. pidetään klassisen Intian kukoistuskautena. Silloin buddhalaisuus oli yleistä, mutta hindulaisuus valtionuskonto. Taiteet ja tieteet kukoistivat. Gupta-valtakunta hajosihunnien hyökkäykseen ja sisäisiin riitoihin 500-luvun alussa. Arabit hyökkäsivät Intiaan 700-luvulla, minkä jälkeen maahan tunkeutui vuosisatojen kuluessa monia muita islaminuskoisia kansoja. 700-luvulla nousiPala-imperiumi. Luoteis-Intiassa alkoi näkyä islaminuskoisten tunkeutuminen maahan joskus 1000–1100 jaa. 1193 maahan tunkeutuneet islaminuskoiset perustivatDelhin sulttaanikunnan. 1400-luvulla suurelta osin islamilaisten hallitsema Intia oli hajanainen. Valta vaihtui Delhissä väkivaltaisesti: yli puolet sulttaaneista päätti valtakautensa salamurhan uhreina.[28]
Suurmogulien kanssa osin samaan aikaan hallitsi suurta osaa maastaMaratha-valtio 1674–1818, jolla oli vallassaan suurin osa Intiaa vuoden 1750 tienoilla. Afgaanien voittoisa sotaretki vuonna 1761 joudutti Maratha-valtion hajoamista.[30] 1700-luvulla Intia oli hajanainen.
Vasco da Gama löysi 1400-luvun lopuilla meritien Intiaan. Eurooppalaiset alkoivat 1500-luvulla perustaa maan rannikolle siirtokuntia. He alkoivat lopulta taistella keskenään Intian omistuksesta. Vuosien 1753–1763suuressa siirtomaasodassaEnglanti voittiRanskan ja valloitti vuoteen 1853 mennessä koko Intian[27] lukuun ottamatta muutamia pieniä rannikkoalueita, jotka yhä olivat Ranskan taiPortugalin hallinnassa. Brittiläistä Intiaa hallitsiBrittiläinen Itä-Intian kauppakomppania.[31]
Intiassa tapahtui 1800-luvulla suurisepoykapina 1857–1858, jonka englantilaiset kukistivat raa’asti. Tämän jälkeen hallitusvalta siirrettiin kauppakomppanialta Britannian hallitukselle, joka alkoi hallita suurinta osaa Intiaa suoraan. Intiassa oli edelleen myös paikallisten ruhtinaiden hallitsemia itsehallinnollisia alueita, mutta nekin olivat kaikki Britannian ylivallan alaisia.[32]
Vaikka Intia ei ollut itsenäinen valtio, se julistettiin vuonna 1876 keisarikunnaksi, ja kuningatarViktoriasta tuli sen keisarinna. Hänen jälkeensä Ison-Britannian kuninkaat olivat samalla Intian keisareita vuoteen 1947 saakka. Intialle myönnettiin itsehallinnollisiakin oikeuksia, muttei siirtomaaisännistä siltikään Intiassa pidetty. Maahan virisi itsenäisyysliike 1800-luvun puolivälistä alkaen.[33]
Intia itsenäistyi vuonna 1947toisen maailmansodan jälkeen oltuaan sitä ennenYhdistyneen kuningaskunnan tärkeinsiirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseenPakistaniin. Uusien valtioiden välilläkäytiin lyhyt sisällissota. Intian itsenäistymiseen liittyneissä levottomuuksissa miljoonia ihmisiä jätti kotinsa. Intia ja Pakistan ovat käyneet itsenäistymisen jälkeen pari sotaaKashmirin omistuksesta, ja maiden välit olivat pitkään kireät. Vuonna 2003 sovittiin tulitauosta Kashmirissa ja avattiin uudelleen lentoyhteys maiden välillä.[34]
Intian ensimmäinen pääministeriJawaharlal Nehru tavoitteli sosialismia ja lähentyi Neuvostoliittoa.[35]
Vuonna 1962 Intia sotiKiinan kanssa Intian itärajan alueista. Intia aloitti sodan, mutta Kiina menestyi kuukauden kestäneessä sodassa hyvin ja sota pysähtyi Kiinan määräämään tulitaukoon. Maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen.[36]
Nehrun kuoltua vuonna 1964 johtoon nousi Lal Bahadur Shastri, ja myöhemmin Shastrin kuoltua vuonna 1966 Nehrun ainoa lapsiIndira Gandhi.[37]
Intian väestö ylitti 500 miljoonaa 1970-luvulla. Pakistanin kanssa sodittiin vuosina1965 ja 1971.Vuoden 1971 sodassa Pakistanin itäosasta tuli itsenäinenBangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Sodan vuoksi sekä Intia että Pakistan aloittivat salaiset ydinaseohjelmat vuonna 1972. Intian ydinaseohjelman määräsi alkuun Indira Gandhi, ja plutoniumpommi räjäytettiin maan allahymyilevä Buddhan, rauhanomaisen ydinkokeen nimikkeellä vuonna 1974Pokhranin alueellaTharin autiomaassa.[38]
Vuosina 1975–1977 Intiaan julistettiin poikkeustila, kun Indira Gandhin korruptiota vastustaneet protestit levisivät ympäri maata. Protestit hiljennettiin poikkeuslakien ja armeijan voimin, mutta Gandhi kärsi tappion seuraavissa vaaleissa.[39]Morarji Desai nousi pääministeriksi ja aloitti Gandhin rikoksien tutkinnan.Charan Singhistä tuli seuraava pääministeri. Singh oli tavoitellut paikkaa pitkään, mutta hänen ikänsä ja tehottomuutensa takia uudet vaalit päätettiin pitää jo 1980.[40]
Indira Gandhi ja hänen kongressipuolueensa palasivat 1980-luvulla valtaan. Punjabissa oli kapinallisryhmiä. Armeija teki verilöylyn Amritsarin Kultaisessa temppelissä, joka sai Intiansikhit kapinoimaan ympäri Intiaa ja Gandhi murhattiin. Gandhin vanhin poika,Rajiv Gandhi, jatkoi pääministerinä ja pohjusti siirtymistä kapitalismiin. Hän myös lähetti sotilaitaSri Lankaan rauhanturvaajiksi, mutta lopulta Intian joukot taistelivatTamilitiikereitä vastaan itse. Häntä pidettiin harvinaisen puhtaana kunnes lahjusten ottaminen ruotsalaisilta yrityksiltä kaatoi hänet. Vuoden 1989 vaaleissa pääministeriksi nousiVishwanath Pratap Singh ja Tamilitiikerien itsemurhapommittaja tappoi Rajiv Gandhin.[41] Vuonna 1992 äärihindut tuhosivat moskeijan, mikä laukaisi laajoja väkivaltaisuuksia hindujen ja muslimien välillä.[34]
Vuonna 1991 valittu seuraava pääministeriP. V. Narasimha Rao ja hänen talousministeriManmohan Singh aloittivat suuret uudistukset, jotka ovat tehneet Intiasta yhden nopeimmin kasvavista talouksista maailmassa ja lisänneet sen merkitystä. Taloutta on yksityistetty ja avattu maailmalle, vaikka Intia onkin selvästi Kiinaa jäljessä.[42]
1990-luvulla Intiaa vaivasi terrorismi. Maa oli alkanut vuonna 1989 tosissaan rakentaastrategista ydinasepelotetta salassa. Vuonna 1998 valtaan nousiAtal Bihari Vajpayeen johtama hallitus, jonka merkittävin elementti oli vahvasti kansallismielinenBJP. Vajpayee päätti julistaa Intian ydinasevallaksi keväällä 1998 tekemällä sarjan ydinkokeita Pokhranin alueella nimellä "Operaatio Shakti". Pakistan vastasi pianomalla ydinkoesarjallaan. Intia kehitteli myös strategisia ohjuksia, esimerkiksi keskimatkanAgni-ohjuksen. Vuonna 2007 maat allekirjoittivat sopimuksen, jonka tarkoituksena on pienentää vahingossa alkavan ydinsodan mahdollisuutta.[34]
Intia on jatkanut 2000-luvulla jo 1970-luvulla aloitettua avaruustekniikan kehittelyä ja lähettänyt monenlaisia miehittämättömiä laitteita avaruuteen. Vuonna 2007 intialainen raketti vei italialaisen satelliitin avaruuteen.[34]
Vuonna 2004 Intian kongressipuoluetta edustavastaManmohan Singhistä tuli Intian ensimmäinen sikhipääministeri. Manmohan Singh on jatkanut uudistuksia, vaikka enemmistöön vaaditut sosialistit ja kommunistit ovat estäneet monet uudistukset.[43]Bangalore,Hyderabad,Pune jaAhmedabad ovat nousseet tärkeiksi kaupungeiksi niiden onnistuttua houkuttelemaan ulkomaalaisia yrityksiä.[44]
Elokuun alussa 2015 Intia vaihtoi maa-alueita Bangladeshin kanssa, kun 111 Intian enklaavia liitettiin Bangladeshiin ja 51 Bangladeshin enklaavia liitettiin Intiaan.[46][47]
Genocide Watch -järjestön perustaja ja johtaja Gregory H. Stanton varoitti huhtikuussa 2022, että muslimiväestöön kohdistuvankansanmurhan ennusmerkit olivat voimistuneet Intiassa BJP-puolueen valta-aseman vahvistumisen myötä. Stantonin mukaan viharikokset ja väkivalta Intian muslimeja kohtaan olivat lisääntyneet Narendra Modin valtakaudella. Intian suurimman osavaltionUttar Pradeshin maaliskuussa 2022 päättyneissä vaaleissa BJP-puolue turvasi johtoasemansa yli 41 prosentin osuudella annetuista äänistä. Stantonin mukaan kansanmurhan riski oli erityisen suuriAssamin osavaltiossa ja Intian hallitsemassaKashmirissa. Assamissa ja muualla Intiassa asuu miljoonia bengalimuslimeja, jotka pakenivat Bangladeshin kansanmurhaa Intiaan vuonna 1971, sekä heidän jälkeläisiään. Stanton oli ennustanut vuoden 1994Ruandan kansanmurhan jo vuosia ennen sen toteutumista.[49][50]
Intia on liittovaltio, jossa on 29 osavaltiota ja seitsemän liittovaltion aluetta (Union territory).[51]
Intian valtionpäämies on presidentti, jonka valitsijamiehet valitsevat viisivuotiskaudelle. Presidentin asema on lähinnä seremoniallinen. Hän on asevoimien ylipäällikkö ja voi hajottaa parlamentin, julistaa hätätilan ja erottaa osavaltioiden hallitukset, mutta vain pääministerin kanssa yhteisymmärryksessä. Pääministeri käyttää pääasiallista toimeenpanovaltaa. Hänen on nautittava parlamentin alahuoneen enemmistön luottamusta.[51]
Intian parlamentti on kaksikamarinen. Sen ylähuone on Rajya Sabha, osavaltioiden neuvosto, jossa on enintään 250 jäsentä, (nykyisin 245) joista presidentti nimittää 12. Muut jäsenet ovat osavaltioiden ja territorioiden nimittämiä niiden asukaslukujen suhteessa. Edustajien kausi on kuusi vuotta, ja kolmannes nimitetään uudelleen kahden vuoden välein.[51] Rajya Sabha on jatkuvasti koolla, eikä sitä voi hajottaa. Varapresidentti on Rajya Sabhan puhemies.[52]
Alahuoneen eli Lok Sabhan (kansan neuvosto) jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla. Lok Sabhan suurin jäsenmäärä on 552, joista 530 edustaa osavaltioita ja 20 territorioita niiden väkilukujen suhteessa, ja presidentti nimittää kaksi edustamaan englantilaisperäisiä kansalaisia, jos he eivät muuten saa riittävää edustusta.[53] Osa paikoista on varattu eri kasteille ja heimoille. Lok Sabha valitaan viiden vuoden välein. Se kokoontuu tavallisesti kolme kertaa vuodessa budjetti-istuntoon helmikuusta toukokuuhun, monsuuni-istuntoon heinäkuusta syyskuuhun ja talvi-istuntoon marraskuusta joulukuuhun.[54] Istuntojärjestyksestä voidaan kuitenkin poiketa, esimerkiksi vuonna 2009 budjetti- ja monsuuni-istunnot yhdistettiin.[55]
Vuoden 2019 vaaleissa pääministeri Narendra Modin hindunationalistinen BJP-puolue sai suuren vaalivoiton. BJP sai Intian parlamenttiin ehdottoman enemmistön ensimmäisenä puolueena sitten vuoden 1984 ja pääministerinä jatkoi Modi.[56]
Oppositiossa oleva vanha valtapuolue Intian kongressipuolue kärsi siis toisen peräkkäisen vaalitappion maan parlamenttivaaleissa ja se sai parlamenttiin vain 52 paikkaa. Vuoden 2019 vaalien jälkeen Sonia Gandhi palasi puolueen johtoon puoluetta välillä johtaneen hänen poikansaRahul Gandhin tilalle.[57]
Vuoden 1947 itsenäistymisensä jälkeen Intia on pitänyt yllä suhteita useimpiin maihin. Se otti johtoaseman 1950-luvulla kampanjoiden Euroopan maiden Afrikan ja Aasian siirtomaiden itsenäisyyden puolesta. Intia oli mukana perustamassaSitoutumattomien maiden liikettä 1961. Intia onShanghain yhteistyöjärjestön tarkkailijajäsen.[58] Se on myös pyrkinyt saamaan pysyvän paikanYK:n turvallisuusneuvostosta.[59]
Vuonna 1962 Intiassa havaittiin kiinalaisten joukkojen tunkeutuminen maahan, mikä johti lyhyeen sotaan maiden välillä, ja Intia on suhtautunut epäillen Kiinaan siitä lähtien.Suhteet Pakistaniin ovat ongelmalliset: vuonna 1965 Intia soti toisen kerran Pakistania vastaan, kolmannen kerran joulukuussa 1971 Bangladeshin itsenäisyyssotaan liittyen. Pienempiä konflikteja maiden välillä on ollut 1984 Slaschenissa, 1999Kargilissa Kashmirissa ja maiden välit kiristyivät äärimmilleen 2001–2002 Intian parlamenttiin 13.12.2001 tehdyn terrori-iskun jälkeen. Vuodesta 1965 lähtien Intia alkoi tukeutua yhä enemmän Neuvostoliittoon Pakistania ja sen liittolaista Kiinaa vastaan, mikä johti sen suhteiden huononemiseen Yhdysvaltojen kanssa. Neuvostoliitto ja Intia solmivat 1971 Yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Intia tuki Neuvostoliiton 1979 Afganistanin operaatiota, kun taas Pakistan aseisti Yhdysvaltain tuellamujahideen-sissejä. Maiden välillä nähtiin liennytyksen merkkejä 1988, kun ne sopivat, etteivät hyökkäisi toistensa ydinlaitoksia vastaan. Intian ja Yhdysvaltain suhteet ovat parantuneet viime aikoina. 2. maaliskuuta 2006 Yhdysvallat suostui myymään uraania Intiaan, vaikka se ei olekaan ydinsulkusopimuksen jäsen.[60]
Intia on kieltäytynyt liittymästäydinkoekieltosopimukseen jaydinsulkusopimukseen painostuksesta huolimatta. Se teki ensimmäisen ydinkokeensa ”hymyilevä Buddha” 18. toukokuuta 1974. Toinen koesarja ("Shakti" tai Pokhran-II) toukokuussa 1998 johti kansainväliseen boikottiin ja asevientikieltoon.[34]
Intian ulkopolitiikan painotukset ovat muuttuneet vuodesta 2014 vallassa olleen hindunationalistisen pääministerin Narendra Modin valtakaudella. Suhteet länteen ja Yhdysvaltoihin ovat lähentyneet ja tiivistyneet, kun taas suhteet perinteiseen liitolaiseen Venäjään ovat olleet enemmän taka-alalla. Yhteistyötä Itä-Aasiaan ja lähialueille on tiivistetty. Intian perinteisesti alueellisiksi turvallisuusuhkikseen kokemiin Kiinaan ja Pakistaniin suhtautuminen on ollut varauksellista ja erityisesti Pakistaniin Intian asenne on tiukentunut.[61] Pääministeri Modi tunnetaan Israel-myönteisenä ja Modin toimiessa ennen pääministeriyttään Gujaratin osavaltion hallituksen johossa 14 vuotta rakensi Gujarat tiiviin yhteistyösuhteen Israelin kanssa. Yhteistyö Israelin kanssa on ollut vilkasta hänen tultuaan Intian pääministeriksi.[62] Heinäkuussa 2017 Modi vieraili Israelissa ensimmäisenä Intian pääministerinä.[63]
Intian asevoimien ylipäällikkö on maan presidentti. Maavoimien joukot koostuvat yli 1,4 miljoonasta sotilaasta. Merivoimat ovat alueen vahvimmat, ja niitä voimistaa entisestään lentotukialuksen uusiminen vuonna 2012. Maalla on myös 15 sukellusvenettä. Ilmavoimat ovat maailman neljänneksi suurimmat yli 900 koneellaan. Ilmavoimien kalustoa ollaan nopeasti uusimassa 2000-luvun tarpeita vastaavaksimilloin?.[51]
Intia on rakentanut oman ilmailuteollisuuden (Hindustan Aeronautics) kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Ilmailussa Intia tukeutui ensin Englantiin, mutta toi maahan muun muassa saksalaisen suunnittelijanKurt Tankin suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Sittemmin taitotietoa on hankittu Neuvostoliitosta, jonka loppuvuosina Intian ilmavoimat lensivät uudemmilla MiG-hävittäjillä kuin Neuvostoliiton ilmavoimat. Vaikka suureksi osaksi Intian ilmavoimat käyttää vanhenevaa neuvostokalustoa (MiG-21,MiG-27), on se ostanut myös uudempiaSuhoi Su-30 jaMiG-29-koneita. Intia valmistaa venäläisiä sotilaslentokoneita ja panssarivaunuja lisenssillä, sekä ohjuksia yhteisyrityksessä. Se on tehnyt yhteistyötä myös Israelin ja vuodesta 2010 alkaen Ranskan kanssa.[64]
Avaruusteollisuus luotiin Intian suurvalta-aseman osoittamiseksi. Sen luontia johtiVikram Sarabhai Intian atomienergiaohjelman alla, joka puolestaan kehitti maalle omaaydinasetta. Intialla on myös aikeita rakentaa oma ohjuspuolustusjärjestelmä Pakistania vastaan. Avaruustoiminta rajattiin 2000-luvun alkuun käytännöllisiin sovelluksiin, kaukokartoitussatelliitteja käytettiin muun muassa kylien maankäytön suunnittelussa, tietoliikennesatelliitteja maaseudun kouluttamiseen jne. Intian ensimmäistä miehitettyä avaruuslentoa suunniteltiin aikoinaan vuodeksi 2015 VenäjänRoskosmosin tuella.[65] Sen jälkeen on mainittu vuodet 2016–2017[66] ja 2021.[67]
Intian osavaltiot ja liittovaltion alueet. Numerointi ja kirjaimet vastaavat oheista luetteloa. Intialla ja Pakistanilla on aluevaatimuksia Jammua ja Kashmiria kohtaan. Intia vaatii itselleen Kiinan hallinnoimaa Aksai Chinia. Kiina vaatii itselleen suurinta osaa Arunachal Pradeshia.
Intia on jaettu 29 osavaltioon ja kahdeksaan liittovaltion alueeseen, joihin kuuluu myös Delhin pääkaupunkialue.[68]
Vuoden 2010 väestöarvioiden mukaan Intiassa on 43 miljoonakaupunkia, vaikka mukaan laskettaisiin vain kaupunkien asukasluku, eikä ympäröivänmetropolialueen asukasmäärää. Luettelossa on kymmenen suurinta metropolialuetta.
Intian rahayksikkö on Intian rupia (INR), joka on 100 paisaa.[8] Intian talous on ostovoimalla mitattuna maailman kolmanneksi suurin Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen: ostovoimakorjattu bruttokansantuote on vuonna 2024 noin 14,6 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[5] Intialaiset ovat keskimäärin hieman parempituloisia kuin afrikkalaiset, mutta köyhempiä kuin eteläamerikkalaiset.[1]
Talousuudistusten myötä 1990-luvun alussa Intiassa alkoi nopea kasvu, kun markkinoita avattiinvapaakaupalle ja ulkomaiset investoinnit lisääntyivät. Nykyään Intia on kasvava ja kehittyvä valtio, jolla on valtavat luonnonvarat ja suuri väestöpohja. Vaikka intialaiset ovat keskimäärin köyhiä, niin valtavan väkimäärän vuoksi Intia on yksi maailman johtavia talouksia.[74]
Maatalous työllistää lähes puolet ihmisistä ja tuottaa 17,4 prosenttia bruttokansantuotteesta.[1]
Vuonna 2011 lähes 40 prosenttia maaseudun perheistä eli köyhyydessä. Yhdellätoista prosentilla oli jääkaappi ja 20 prosentilla joko auto tai kalastusvene.[75]
Intiassa oli 346 lentokenttää vuonna 2017, joista 22:lla on yli kolmen kilometrin kiitotie.[1] Valtiollinen lentoyhtiö Air India lentää eniten kotimaan reittejä, mutta yksityiset Jet Airways ja Air Sahara kasvavat nopeasti.[76]
Intiassa oli vuonna 2014 rautateitä yli 68 000 kilometriä, eli viidenneksi eniten maailmassa.[1] Intian junissa on joka päivä 14 miljoonaa matkustajaa, ja Intian Valtionrautatiet on maailman toiseksi suurin työnantaja 1,6 miljoonalla työntekijällään.[76] Kolme, tai itse asiassa neljä, raideleveyttä haittaa yhtenäisliikennettä. Leveimmät raiteet ovat 1,676 metriä. Niiden osuus rataverkosta on 42 000 kilometriä. "Metrin raiteita" on edelleen monin paikoin, (vuonna 2014 niitä oli vajaat 10 000 kilometriä)[1] mutta niistä pyritään pääsemään eroon. Kapearaiteiset radat ovat 760 tai 610 millimetriä.[77] Intiaan on rakenteilla ja suunnitteillasuurnopeusjunaverkko.[78][79]
Merkittäviä satamakaupunkeja ovat Chennai, Jawaharal Nehru, Kandla, Kalkutta, Mumbai, Sikka ja Vishakhapatnam.[1] Matkustajaliikennettä on paljon Intian niemimaan ja sille kuuluvien saarten välillä, mutta nykyisin yksikään matkustaja-alus ei lähde pois Intian aluevesiltä. Lauttalinjan avaamista Sri Lankaan on harkittu.[80]
Paikallisliikennettä hoitavat bussit, paikallisjunat, taksit, veneet ja moottoripyörärikšat. Polkupyörärikšat ovat vähentyneet useimmissa suurkaupungeissa; pikkukaupungeissa ja Kalkutassa niitä on edelleen.[76]
Intian tieverkko kattoi vuonna 2015 4,70 miljoonaa kilometriä ja on maailman kolmanneksi suurin.[1] 85 prosenttia matkustajista ja 65 prosenttia rahdista kulkee maanteitä pitkin. Liikenne onvasemmanpuoleinen.[81] Intian tiestö on keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, mutta maasiirtymien aiheuttamat kuopat ja romahdukset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita.
Intian infrastruktuuri oli aikaisemmin täysin julkisen sektorin käsissä ja sitä vaivasi korruptio, byrokratia, kaupunkien suosiminen ja kyvyttömyys skaalata sijoittamista.[82] Viime aikoina Intia on pyrkinyt siirtämään vastuuta yksityissektorille ja kasvu on ollut nopeaa etenkin telekommunikaatiossa.[83] Etenkin sähkötuotannon yksityistäminen on edennyt hitaasti; monet joutuvat käytännössä ostamaan omat dieselgeneraattorit, koska monopoliasemassa olevat julkisen sektorin sähköyhtiöt ovat epäluotettavia.
Intiassa on pulaa puhtaasta vedestä monilla alueilla. Maanviljely käyttää 92 prosenttia vedestä.[84]
Intian valtio käsittää suurimman osan Intian niemimaasta. Intian väkiluku kasvaa nopeasti ja sen arveltiin aiemmin ohittavan Kiinan vuoteen 2050 mennessä.[85] YK:n vuonna 2019 tekemän arvion mukaan Intia olisi sivuuttanut Kiinan vuoden 2027 paikkeilla, jaKansainvälinen valuuttarahasto (IMF) oletti tämän tapahtuvan jo vuonna 2023. Huhtikuussa 2023 YK arvioi, että kyseisen kuun lopussa Intian väkiluku oli saavuttamassa Kiinan.[7] YK:n ja IMF:n arvioiden mukaan Intian väkiluku jatkaa kasvuaan, kun taas Kiinan väkiluku kääntyy laskuun vuoden 2030 tienoilla.[86] Suurin osa intialaisista asuu maaseudun kylissä, vaikka maassa on kymmeniä suurkaupunkeja. Suurkaupunkien, kuten Kalkutan, Mumbain ja pääkaupunki New Delhin asukasluku kasvaa nopeasti, sillä niihin muuttaa jatkuvasti lisää ihmisiä.
Suurkaupunkien ympäristöön on syntynyt köyhien asuma-alueita, slummeja. Asuinolot ovat niissä kurjat, taudit leviävät siellä helposti. Suuri osa intialaisista elää hyvin vaatimattomissa oloissa, jopa köyhyydessä ja ajoittain nälässäkin. Nopea väestönkasvu, noin 20 miljoonaa ihmistä vuodessa, hidastaa köyhimmän väestön elinolojen parantamista.[87] Väestöryhmistä eniten on indoeurooppalaisia arjalaisia 72 %, dravideja lasketaan olevan 25 % ja muita 3 %.[8] Intiassa asuu yli sata miljoonaaalkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä.[88]
Intiassa puhutaan Ethnologue-kirjan mukaan 447 kieltä.[89] Kaikista kielistähindi on laajimmalle levinnein ja puhutuin kieli Intiassa, varsinkin maan pohjoisosassa (noin 260 miljoonaa puhuu sitä äidinkielenään ja 120 miljoonaa toisena kielenään[89]), mutta poliittisesti ja taloudellisesti tärkein kieli onenglanti, joka on myös keskushallinnon kieli virallisesti.[4][1] Hindi on virallinen kieli, mutta englantia käytetään politiikassa, hallinnon kielenä ja liike-elämässä.[8]
Intian valtauskonto onhindulaisuus. Toiseksi suurin uskontokunta Intiassa onislaminuskoiset, joita on maassa vuonna 2011 arviolta 172 200 000. Intiassa on näin ollen maailman toiseksi suurin muslimiväestöIndonesian jälkeen.[90]
Vain Punjabin osavaltiossasikhit ovat enemmistönä.[91] Goan osavaltiossakristinusko on hallitseva uskonto (alue kuuluiPortugalille vuosisatoja). Myös Nagalandin ja Keralan osavaltiossa on kristinusko vallitsevana uskontona. Sikkimissäbuddhalaisuus on merkittävässä asemassa.
Intian hindunationalistisen puolueen BJP:n hallintakautena kristittyjä ja islamilaisia[92] yhteisöjä vastaan kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset olivat yleisiä. Vuonna 2004 kongressipuolue sai enemmistön vaaleista ja pääministeriksi noussutManmohan Singh on Intian ensimmäinen sikhi ja samalla ensimmäinen ei hindu- pääministeri maan historiassa. Singh piti rauhanomaisen yhteistyön rakentamista eri uskontoryhmien välille yhtenä hallituksensa tärkeimmistä haasteista.[93]
Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaankristityt kokevat Intiassaäärimmäistä vainoa. Järjestön mukaan äärihindulaiset uskovat, että kaikkien intialaisten tulisi olla hinduja ja maassa tulisi pyrkiä eroon kristinuskosta ja islamista. Erityisesti hindutaustaiset kristityt ovat vaarassa joutua äärihindulaisten väkivallan kohteeksi. Kristittyjä painostetaan kääntymään takaisin hindulaisuuteen muun muassa boikotoinnin uhalla.[94][95]
Vuoden 2011 väestönlaskennassa vain 74,04 prosenttia aikuisista intialaisista osasi lukea. Lukutaito oli harvinaisempaa naisilla (65,46 prosenttia) kuin miehillä (82,14 prosenttia).[1] Intiassa on enemmän lukutaidottomia kuin missään muussa maailman maassa.[97] Nykyisin koulu on periaatteessa pakollista kymmenen vuoden ajan.[51] Koulunkäyntiä yritetään tehdä houkuttelevammaksi tarjoamalla koululaisille ilmainen lounas. Tamil Nadun osavaltiossa tämä on selvästi pienentänyt koulun keskeyttäjien määrää, ja onnistunut esimerkki halutaan levittää muihinkin osavaltioihin.[98]
Maassa on 300 yliopistoa ja 15 600 keskiasteen oppilaitosta, joista valmistuu 2,5 miljoonaa opiskelijaa joka vuosi. Pelkästään insinöörejä valmistuu vuosittain 350 000. Korkeimman koulutuksen tasosta on kuitenkin alettu olla huolissaan, sillä yliopistomaailman palkkataso on kaukana liike-elämän palkoista.[99]
Rath Yatra, yksi lukuisista hindulaisista juhlista.
Intialla on rikas ja ainutkertainen kulttuuriperintö, ja maa on onnistunut säilyttämään perinteitään läpi historian. Intia on läpi historiansa imenyt tapoja, perinteitä ja ideoita sekä valloittajilta että maahanmuuttajilta. Monet kielet, tavat ja jopa monumentit ovat esimerkkejä tästä vuosisatojen liikkeestä. Intialainen yhteiskunta on laajasti monimuotoinen,monikielinen ja monikulttuurinen.[100]
Intialainen musiikki on monimuotoista. Kaksi klassisen musiikin päämuotoa ovat karnaattinen musiikki Etelä-Intiasta ja hindustani Pohjois-Intiasta. Popmusiikkia kuulee myös kaikkialla, huomattavimpana lajityyppinään elokuvamusiikki.
Intia on merkittäväelokuvien tuotantomaa. Intiassa tuotetaan vuosittain noin 1 200 elokuvaa,[102] mikä on maailmanlaajuisesti merkittävä määrä. Intia on usein ollut maailman eniten elokuvia tuottava maa. Intialaisissa elokuvissa korostetaan tanssia ja laulua. Juoni on usein rakkaudesta kertova romanssi kahden tai kolmen henkilön välillä.[103]
Intiassa on vallinnut vuosisatojen ajan yhteiskuntahierarkia nimeltäkastilaitos. Intialaiset on jaettu neljään pääkastiin eli varnaan. Pääkastien ulkopuolelle jäävät kastittomatdalit, jotka ovat kaikkien neljän pääkastin alapuolella ja jotka tekevät kaikkein vähiten arvostettuja töitä. Varna-kastijärjestelmän rinnalla ja siihen sekoittuneena Intiassa ovat jatit. Jateja on tuhansia ja ne ovat eräänlaisia ammattikiltoja ja alakasteja. Kastilaitos yhdistetään hindulaisuuteen, mutta myös muiden Intian uskontojen sisällä on varnoja ja jateja vastaavia yhteiskuntaluokkia.[107] Kastin perusteella syrjiminen on perustuslaissa periaatteessa kielletty. Kuitenkin alimpien kastien edustajat kokevat syrjintää ja jopa väkivaltaa.[108]
Pitkän keskustelun jälkeen kysymys kastista päätettiin ottaa jälleen mukaan vuoden 2011 väestönlaskentaan, jonka tulokset valmistuivat vuonna 2015. Väestönlaskennan yhteydessä on viimeksi kartoitettu henkilön kasti vuonna 1932.[75][109]
Intialainen keittiö kattaa laajan ja väkirikkaan maan hyvin monenlaiset maantieteelliset ja ilmastolliset olot, pitkän historian sekä useita uskontoja ja kulttuureja. Sen vuoksi Intiassa voidaankin sanoa olevan monta ruokakulttuuria. Intialaiselle ruoalle on tyypillistä suurten alueellisten erojen lisäksi runsasmausteiden käyttö jauskontojen määräämät rajoitukset. Kasvisruokavalio on melko suosittua Etelä-Intiassa, mutta pohjoisessa syödään lihaa. Tunnettuja intialaisia ruokia ovat esimerkiksi kasvisruokathali, liharuokakabab,tandooriuunissa valmistetut ruoat, erilaiset leivät kutennaan,puri jaroti, sekämasala dosa, pienicurryvälipala.[110]
Monissa Intian osavaltioissanaudanlihan käyttö ravinnoksi on laitonta. Maaliskuussa 2015 kieltolaki astui voimaanMaharashtran osavaltiossa, jahindunationalistinenBJP-puolue pyrkii levittämään kiellon koko Intian alueelle. Intiassa teurastajat ovat pääasiassamuslimeja, ja kielto vaikuttaa heidän elinkeinoonsa kielteisesti.[111]
Televisiotarjonta on Intiassa hyvin laaja: kaupallisia televisiokanavia on maassa 857 (2016 tilasto).[112] Maan yleisradioyhtiö onPrasar Bharati, jonka kaksi tärkeintä tytäryhtiötä ovatAll India Radio -radioyhtiö jaDoordashan-televisioyhtiö. Yleisradioyhtiötä kontrolloi maan viestintä- ja yleisradioministeriö.[113].
Myös lehdistön osalta tarjonta on Intiassa laaja: maassa on rekisteröitynyt 118 239 erilaista julkaisua.[114] Volyymiltaan suurimmat sanomalehdet (sulkeissa kieli ja vuoden 2018 keskivertolevikki) ovat:[115]
Maan parlamentin molemmille kamareille on omat itsenäiset uutissivustonsa, joiden tehtävä on raportoida parlamentin työstä. Lok Sabha TV on perustettu vuonna 2006 ja keskittyy alahuoneeseen.[116] Rajya Sabha TV keskittyy ylähuoneeseen.[117] Molemmilla on myös aktiiviset kanavatYouTubessa, joissa on sisältöä sekä englanniksi että hindiksi.[118][119]
Toimittajat ilman rajoja on nostanut esille varsinkin ei-englanninkielisten medioiden toimittajien kohtaaman väkivallan maaseudulla. Esimerkiksi Kashmirin alueesta raportoiminen on vaikeaa.[120].
Internetin käyttö on lisääntynyt 2000-luvulla nopeasti. Vuosituhannen vaihteessa verkkoa käytti vain puoli prosenttia väestöstä, vuonna 2005 2,4, vuonna 2010 7,5 ja vuonna 2016 jo 34,8 prosenttia.[121] Vuoden 2019 lukema oli 40,9 prosenttia väestöstä (kesäkuussa).[122] Vaikka osuus väestöstä on pieni, internetin käyttäjien määrä on toiseksi suurin maailmassa (560 miljoonaa) Kiinan jälkeen. Suosituin sosiaalinen media onFacebook.[120]
Vuodesta 2018 parlamentti on valmistellut lakia, jonka nojalla viranomaisilla olisi pyydettäessä oikeus saada käsiinsä sosiaalisen median sisällön luojan henkilöllisyys sellaisissa medioissa kutenInstagram,Tiktok ja YouTube. Lisäksi lakialoitteen mukaan sosiaalisten medioiden tulisi selvittää sisällön alkuperä 72 tunnissa ja säilyttää sisältöä vähintään 180 päivää. Lakialoitteen tarkoituksena on hallituksen mukaan torjua internetissä demokratian rapauttamista ja huolehtia kansallisesta turvallisuudesta.[123].
Indian Premier League: Chennai–Kalkutta-krikettiottelu.
Kriketti on Intian suosituin urheilulaji.[124] Maahockey on kuitenkin Intian kansallisurheilulaji. Intian maahockey-joukkue onkin saanut eniten kultamitaleita olympialaisissa kaikkiaan kahdeksan, mutta viimeisin niistä on vuodelta 1980.[125] Joissakin osavaltioissa myös jalkapallo on suosittua. Perinteisiä lajeja kutenkabaddi,kho kho, jagilli-danda pelataan ympäri maata.
Intia on osallistunutolympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Vuodesta 1988 alkaen sillä on ollut myös muutaman urheilijan joukkue talviolympialaisissa. Maa on saanut kaikkiaan 32 olympiamitalia, 1900-luvulla useimmat niistä joukkuelajeissa, viime vuosinapainista,ammunnasta,nyrkkeilystä jakeihäänheitosta.[126][127]
Intian jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan pelannut maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnauksessa. Aasian mestaruuskisassa se sijoittui toiseksi vuonna 1964. FIFAn rankingissa joulukuussa 2014 Intian miesten maajoukkue oli sijalla 171. Parhain sijoitus oli 1996 helmikuussa 94.[128]
Leppänen, Jorma: Intia, nopea talouskasvu jatkuu, s. 50–55, Prima, Elinkeinoelämän keskusliiton lehti, 4/2010
Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6
Ram-Prasad, Chakravarthi: Intia: Monen kulttuurin koti. (India: Life, myth and art, 2006) Suomentanut Lempinen, Ulla. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7493-8
Heitzman, James & Worden, Robert L. (toim.): India: A Country Study. Library of Congress, 1995. Teoksen verkkoversio Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
↑NStates and Union Territories (PDF) (States and Union Territories and Union Territories and Capitals of India) Know India. Arkistoitu 29.5.2013. Viitattu 12.4.2013. (englanniksi)
↑Peuhkuri, Lea: ”Metsä on perintö, joka pitää meitä yllä”. Turun Sanomat, 15.10.2017, 113. vsk, nro 302, s. 14. Turku: Turun Sanomat Oy. ISSN 0356-133X
↑Census of India (Census of India Religion) 2001 Census Data. Government of India (Ministery of Home Affairs) Office of the Registrar General & Census Commissioner, India. Viitattu 10.12.2014. (englanniksi)
Sen, Amartya: Moniääninen Intia. Kirjoituksia historiasta, kulttuurista ja identiteetistä. (The Argumentative Indian. Writings on Indian History, Culture and Identity, 2005) Suomentanut Räikkä, Juha & Meretoja, Hanna. Helsinki: Basam Books, 2007. ISBN 978-952-5534-51-1
Tamminen, Tapio & Zenger, Mikko: Moderni Intia. Ristiriitojen suurvalta. Tampere: Vastapaino, 1998. ISBN 951-768-023-6
.svg)
.jpg)
