Realismi (ransk.réalisme, todenmukaisuus) onkuvataiteissa jakirjallisuudessa1800-luvun puolenvälin suuntaus, joka alkoiRanskasta. Realistien tavoitteena oli kuvata jokapäiväisiä hahmoja, tilanteita, ongelmia ja tapahtumia käyttäen todenmukaista kuvaamistapaa, jossa asioita pyrittiin kuvaaman sellaisina kuin ne elämässä olivat.
Alun perin yksinkertaisena pidetyn sanan määrittely on osoittautunut vaikeaksi. Laajassa mielessä realismi voi tarkoittaa kaikkia ulkoisentodellisuuden kuvaamiseen pyrkiviä taidesuuntia. Toisaalta se tarkoittaa jaksoa 1800-luvun taiteessa ja kirjallisuudessa ominetyylipiirteineen. Realismi on käsitetty myös aatteelliseksi liikkeeksi.[1]
Realismi-sanaa alettiin käyttää 1800-luvulla. Aikaisemmin, esimerkiksi 1600-luvuntaidepuheessa todellisuuden jäljittelyyn viittasivat muun muassa sanatmimesis jaimitaatio.[2] Nykyaikana todellisuuden jäljittelystä käytetään sanaasimulaatio.
Realismi oli vastaus sitä edeltäneelleromantiikalle, jossa kohteita käsiteltiin ihannoivasti. Realisteille oli tyypillistä suurieleisyyden jaklassisten muotojen hylkääminen ja korvaaminen arkipäiväisillä tai ”realistisilla” aiheilla. He reagoivat romantiikansubjektiivisuutta ja vihjailevuutta vastaan.[3] Realismin ihanne olijumalien taisankarien sijaan tavallinentalonpoika taityöläinen. Monet, joskaan eivät kaikki, realistit olivat samallasosialisteja.
Lähes samanaikainen,romantiikan pyrkimyksiä vastaan noussut taiteen suuntaus olinaturalismi, joka on äärimmäiseen todenmukaisuuteen pyrkivä, myös kielteisiä ilmiöitä kuvaava kirjallisuuden ja kuvataiteen suuntaus. Tarkka raja naturalismin ja realismin välillä on epäselvä. Naturalismi ja realismi olivatmodernismin varhaisia taidesuuntauksia.
Realismin suuntauksia on taiteen ja kirjallisuuden historiassa ollut useita.
Suomalaisia 1800–1900-luvun vaihteen realisteja olivatJuhani Aho ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavaMinna Canth.
Osa realisteista tähtäsi kansan elinolojen parantamiseen, kun taas toisille riitti todellisuuden tarkka kuvaaminen ilmanpoliittista sanomaa. 1800-luvun puolivälin jälkeen realismi alkoi muuttua kärjistymäkseen naturalismiksi, jonka tunnetuimmat edustajat olivatÉmile Zola jaGuy de Maupassant. Naturalismi pyrki tarkkaan todellisuuden havainnointiin, se pyrki kehittämään ”tieteellisen romaanin”. Liike ei ollut kuitenkaan pitkäikäinen.
Naturalismi, sosialistinen ja yhteiskunnallinen realismi
Giuseppe Pellizza da Volpedo,Neljäs valtiomahti, 1901.
Naturalismina pidetään tarkkaa, usein pikkutarkkaa, luonnonmukaista kuvausta, kun taas realismissa saattaa olla todellisuutta pelkistäviä, yleistäviä ja suuntaavia piirteitä. Erästä naturalismin suuntausta kutsutaan fotonaturalismiksi taifotorealismiksi. Siinä taiteilijat pyrkivät jäljittelemään valokuvan taltioimaa maailmaa piirustuksissaan, maalauksissaan tai veistoksissaan.
Neuvostoliitossa esiintyi vuosina 1934–1991 oma realismin muoto,sosialistinen realismi, joka oli maan taiteen ylimpänä ohjenuoranaNeuvostoliiton hajoamiseen saakka. Neuvostoliiton mallin mukaista sosialistista realismia oli noudatettava myös muissa sosialistisissa maissa.
Sosialistista realismia ei tule sekoittaa sosiaalisen eli yhteiskunnallisen realismin kanssa. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnallisesti suuntautuneen taiteen suuntauksia, joitasosialististen yhteiskuntien ulkopuolella elävät taiteilijat tekivät arvostellenkapitalismin epäkohtia. Ero on tärkeä, koska sosialististen yhteiskuntien taiteilijat eivät sosialistisen realismin opin mukaan saaneet arvostella sosialistista yhteiskuntaa. Sosialistinen realismi ei siis ollut naturalistista.
Inhorealismi ei tyydy esittämään asioita luonnollisina, vaan keskittyy asioiden huonoina tai rumina pidettyihin ominaisuuksiin tai liioittelee niitä.Naturalismia on joskus syytetty inhorealismista.
.jpg)
