| Influenssa A | |
|---|---|
 Influenssa A -viruksen geenit | |
| Virusten luokittelu | |
| Ryhmä: | Ⅴ(-)ssRNA-virukset |
| Kunta: | Virus |
| Heimo: | OrtomyksoviruksetOrthomyxoviridae |
| Suku: | Influenzavirus A |
| Katso myös | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Influenssa A -virus on vaipallinen,negatiivissäikeinen RNA-virus.Taksonomisesti kyseessä onInfluenzavirus A -suku.Virus on monieneläintentaudinaiheuttaja. Influenssa A -virus onvirulentein kaikista esiintyvistäinfluenssaviruksen tyypeistä.[1] Ihmisiä tartuttavat influenssa A -virukset ovat peräisinlinnuista jasioista.[2]
Influenssa A -viruksella tapahtuu jatkuvasti paljonantigeenistä muuntumista. SenRNA-perimä koostuu kahdeksasta erillisestä segmentistä.[3]
Virusinfektoihengitysteiden soluja. Sen aiheuttamaatautia kutsutaaninfluenssaksi[3], tarkemminA-influenssaksi. Se leviää laajoinaepidemioina, jopapandemioina.[4] Viimeisen 120 vuoden aikana influenssa A -viruksen aiheuttamia pandemioita on ollut vuosina 1889, 1918, 1957, 1968, 1977 ja 2009.[5]
Vuonna 1918 influenssa A:n alatyyppi H1N1 aiheutti ns.espanjantaudin, johon kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Vuonna 2009 influenssa A:n alatyyppi H1N1 aiheuttisikainfluenssapandemian. Näitä molempia pandemioita seurasi H1N1-alatyypin jatkuva leviäminen ihmisissä kausi-influenssaviruksina.[2]
Influenssa A -virion on yleensä muodoltaan pyöreä ja kooltaan noin 100nanometriä. Virioniin kuuluulipidivaippa, joka on peräisin viruksen synnyinsolunsolukalvosta. Viruksella on yhdeksänrakenneproteiinia:[3]
Lisäksi sillä on NS1 eli nonstrukturaalinen (ei-rakenteellinen) proteiini, joka sääteleegeeniekspressiota, sekä NS2.[3]
Influenssa A -viruksen pintaa hallitsevat hemagglutiniini (HA) ja neuraminidaasi (NA) -gykoproteiinit. HA on vastuussa solujen kiinnittymisestä ja sisäänpääsystä. NA puolestaan mahdollistaa uusien vironien vapautumisen infektoituneista soluista. HA on trimeerinen proteiini, jossa jokainenmonomeeri koostuu kahdestadomeenista: HA1 ja HA2. HA oninfluenssavasta-aineiden ensisijainen kohde, erityisesti HA1-domeenin pallomainen pää.[2]
Viruksen hemagglutiniini (HA)- ja neuraminidaasi (NA) -proteiinien antigeeninen variaatio on pohjana alatyyppeihin jaolle. Nykyään tunnetaan yhteensä 18 hemagglutiniinin alatyyppiä (H1-H18) ja 11 neuraminidaasin alatyyppiä, joista suurin osa kiertää luonnonvaraisissa linnuissa. Vain kolmen yhdistelmän tiedetään levinneen laajasti ihmisillä. Nämä alatyypit ovat A/H1N1, A/H2N2 ja A/H3N2. Uusia A/H3N2-alatyyppien antigeenivariantteja ilmestyy noin 3–5 vuoden välein, kun taas A1/H1N1-alatyyppien uusia antigeenimuunnoksia ilmaantuu harvemmin, noin 3–8 vuoden välein.[2]
Uusi HA–NA-yhdistelmä eli viruksen alatyyppi voi syntyä, kun kaksi erilaista influenssa A -virusta oninfektoinut saman solun, niin että osa virusten jälkeläisistä voi rakentua eri alkuperää olevista RNA-segmenteistä.[3]
HA- ja NA-geeneille voi viruksenreplikoituessa tapahtuapistemutaatioita, jotka muuttavat proteiinienaminohappojärjestystäepitoopin kohdalla. Tällaiset muutokset voivat johtaa siihen, että isännänimmuunijärjestelmä ei tunnista viruksen muuntunutta jälkeläistä. Yksittäiset pistemutaatiot viruksessa eivät tarkoita kokonaan uuden alatyypin syntymistä.[3]
Eristetty influenssavirus yksilöidään nimeämällä se muodossa ”tyyppi/taudinkantaja jos ei ihminen/maantieteellinen alkuperä/kannan numero/vuosi(HA- ja NA-alatyyppi jos influenssa A)”.[3] Esimerkiksivuoden 2009 sikainfluenssapandemian aiheuttajavirus oli A/California/04/09(H1N1).
