Influenssa on etenkin talvisaikaanepidemioina etenevä, kovankuumeen nostavahengityselintenvirussairaus.[1][2] Kausi-influenssaa aiheuttavat virukset leviävät ihmisestä toiseenpisaratartuntana, joten tartunta tapahtuu erityisen helposti ahtaissa tiloissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa[1][2]. Kausi-influenssaa aiheuttavat kannat saavat usein alkunsaItä- jaKaakkois-Aasiasta[3].
Influenssaviruksen rakenne. PB1, PB2 ja PA - polymeraasikompleksiHA - Hemagluttiniini, NP - nukleoproteiini, NA - Neuramidaasi, M1 - rakenneproteiini
Influenssavirus on lipidivaippainenortomyksovirus. Virus luokitellaan A-, B-, C- ja D-tyyppiin[4]. Tyyppien A, B ja C on todettu infektoivan ihmisiä, mutta ainoastaan A ja B aiheuttavat epidemioita ihmisillä[1].A-tyypin influenssaviruksen aiheuttamaa tautia kutsutaan tarkemminA-influenssaksi jaB-influenssaviruksenB-influenssaksi[5].
Viruksen vaipan sisällä on M-proteiinin muodostama kuori, jonka sisällä taas on kahdeksaan (influenssa C:llä seitsemään) segmenttiin jakautunut negatiivisäikeinenRNA-genomi. Koska viruksilla ei ole omaaaineenvaihduntaa eikä se kykene lisääntymään itsenäisesti, niiden täytyy infektoida isäntäsolu tuottaakseen jälkeläisiä. Influenssaviruksen kyky infektoidasoluja perustuu partikkelin lipidivaipassa oleviin pintaproteiineihin nimeltähemagglutiniini (HA) janeuraminidaasi (NA) (ei influenssa C:llä). HA-proteiini toimii viruksen tunnistimena, joka löytää sopivan isäntäsolun, sitoutuu isäntäsolunsolukalvoon ja aiheuttaa viruspartikkelin tunkeutumisen solun sisään reseptorivälitteisenendosytoosin avulla.[6] NA-proteiini auttaa jälkeläisviruksia (virioneja) silmukoitumaan irti isäntäsolun solukalvosta.[7]
Influenssaviruspartikkeli kantaa mukanaan myös RNA:sta riippuvaistaRNA-polymeraasikompleksia, jonka avulla virus voi kopioida genominsa.[6] Influenssaviruksen RNA:sta riippuvaiselta RNA-polymeraasikompleksilta puuttuu kyky oikolukea uuden kopiojuosteensekvenssi, joka johtaa virheisiin tuotetussa kopiojuosteessa. Kasaantuvat kopiovirheet johtavat muutoksiin viruksen genomissa elimutaatioihin. Niin sanottuantigeeninen ajautuminen (engl.antigen drift) tarkoittaa mutaatioita HA- ja NA-proteiineja koodaavissa geeneissä. Antigeeninen ajautuminen muuttaa viruksen HA- ja NA-proteiinien ominaisuuksia, mutta ei kuitenkaan muuta pintaproteiinin alatyyppiä. Influenssaviruksella on erityisen nopeamutaatiotaajuus.
Influenssa A -virukset voidaan luokitella alatyyppeihin viruksen pinnan HA- ja NA- proteiiniyhdistelmän perusteella.[1] Tähän mennessä tunnetaan 18 erilaista HA-tyyppiä ja 11 erilaista NA-tyyppiä[4]. Talvikautena leviävää kausi-influenssaa aiheuttavat influenssa A:n alatyypit H1N1 ja H3N1[1]. Kausi-influenssaa aiheuttavat influenssa B -virukset jaetaan Victoria- ja Yamagata-linjoihin[1][4].
Segmentoitunut genomi mahdollistaa sen, että jos sama solu joutuu kahden eri viruksen infektoimaksi yhtaikaisesti, uudet jälkeläisvirukset voivat kantaa uusia HA- ja NA-proteiinien yhdistelmiä. Tätä kutsutaanreassortaatioksi.Siat ovat usein reassortaation alustoja, koska sekälintujen että ihmisten influenssavirukset voivat infektoida sikoja[4]. Mikäli uutta HA-NA-yhdistelmää kantava virus on hyvin infektiokykyinen, se pystyy leviämäänihmispopulaatioissa, joilla ei olehankittua immuniteettia uutta pintaproteiinien, eli influenssaviruksenantigeenien, yhdistelmää vastaan. Tällaiset uudet influenssan alatyypit, kutenvuoden 2009 H1N1sikainfluenssa, kykenevät aiheuttamaanpandemian, jolloin taudin uhreina ovat normaalia useammin myös perusterveet ei-riskiryhmiin kuuluvat ihmiset.[1] Tähän mennessä ainoastaan influenssa A -virukset ovat aiheuttaneet pandemioita[1].
Influenssavirus A on ilmeisesti alun perin lintujen virus. Influenssavirukset B ja C ovat ihmisten ja muiden nisäkkäiden viruksia ja B-virus aiheuttaa lieviä epidemioita lähes vuosittain, Suomessa yleensä keväämmällä kuin A-influenssa. B- ja C-virukset eivät kuitenkaan kykene aiheuttamaan maailmanlaajuista pandemiaa.[8]
Linnut (etenkinankat) pystyvät usein kantamaan tätä virusta ilman näkyviä oireita. Aasian maissa on yleistä, että ankkoja ja sikoja pidetään asuntojen lähellä kotieläiminä. Sikojen arvellaan toimivan ”sekoitusastioina”, joissa ankkojen influenssavirukset voivat joskus infektoida sikoja yhtaikaa sikojen tai ihmisten omien influenssavirusten kanssa. Tällainen yhteisinfektio voi johtaa aikaisemmin mainitun reassortaation myötä uuteen HN-yhdistelmään, jolle ihmisillä ei ole aikaisempien sairastumisten tuomaaimmuniteettia, ja joka siksi saattaa saada aikaan pandemian.[8] Näin on käynyt 1900-luvulla ainakin kolmesti. Pandemian aiheuttanut virustyyppi voi aiheuttaa pandemian jälkeenkin alueellisia epidemioita ihmisillä, jotka eivät ole immuniteettiä joko sairastamalla tairokotuksen kautta kehittäneet.
Asiantuntijat ovat jo pitkään olleet huolissaan Aasiassa liikkuvastalintuinfluenssaa aiheuttavastaH5N1-viruskannasta, joka on alun perin lintujen virus, mutta näyttää pystyvän infektoimaan ihmisiäkin.H5N1-influenssantapauskuolleisuus on jopa 80 %[8]. Jos viruskannan infektiokyky muuttuu sellaiseksi, että se voi siirtyä helposti ihmisestä toiseen, ja sen aiheuttama kuolleisuus pysyy korkeana, H5N1-virus voisi saada aikaan vakavan maailmanlaajuisen pandemian. Tästä syystä myös Suomentartuntatautiasetuksessa H5N1-influenssa on erikseen mainittuyleisvaarallisena tartuntatautina. Tällaisen viruskannan löydöksistä on ilmoitettava viranomaiselle ja potilas voidaan jopa ottaa tahdonvastaiseen hoitoon.[9] H5N1-viruskanta on geneettisesti jakaantunut useisiin alatyyppeihin. Näiden keskinäistä immunogeenisyyttä ei tunneta, minkä vuoksi viruskantaa ei toistaiseksi ole sisällytetty infuenssarokotteisiin.[8]
Mahdollisesti huolta aiheuttavia A-influenssan viruskantoja ovat myös H9N1 ja H7N7. Lähinnä Aasiassa tavattu H9N1 kykenee tarttumaan niin lintuihin, sikoihin kuin ihmisiinkin, mutta aiheuttaa ihmisillä vain lievää tautia. Tämä saattaa tehdä viruksesta alidiagnosoidun ja antaa sille mahdollisuuden kehittyä huomaamatta ihmiselle haitallisempaan suuntaan. H7-tyyppisten influenssavirusten on ajateltu olevan puhtaasti lintujen viruksia, mutta muutamat yksittäiset ihmistartunnat Alankomaissa runsaasti siipikarjaa vuonna 2003 tappaneen epidemian aikana vihjaavat, ettei tilanne ehkä ole näin yksinkertainen.[8]
Influenssa esiintyy tavallisesti epidemioina, jotka ajoittuvatlauhkean jakylmän ilmaston alueilla paikalliseen talvikauteen.Lämpimän ilmaston maissa tautia esiintyy tasaisemmin eivätkä huiput noudata yhtä selvää kuviota kuin korkeammilla leveysasteilla. Esimerkiksi Keski-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa pahin influenssakausi osuu tavallisesti kesä–heinäkuulle vaikka ne sijaitsevatpohjoisella pallonpuoliskolla. Kansainvälinenmatkailu levittää virusta merkittävästi, ja yksittäisiä matkailuperäisiä tartuntoja voikin ilmetä käytännössä missä tahansa ja milloin tahansa. Yksittäisellä paikalla epidemia kestää yleensä kuudesta kahdeksaan viikkoa ja pinta-alaltaan laajoissa valtioissa epidemian huippu voi sijoittua eri alueille eri aikaan.[10]
Kausivaihtelun syytä ei tunneta. Keskeisinä tekijöinä pidetään viruksen hyvää säilymistä kylmässä ja kuivassa ilmassa sekä ihmisten taipumusta viettää talvisin aikaa suljetuissa sisätiloissa, joissa tartunnat leviävät tehokkaasti. Kausivaihtelu syntyy kuitenkin monien eri tekijöiden yhteisvaikutuksena eikä tulevan influenssakauden kulkua osata ennustaa. Kulloinkin liikkeellä olevan viruskannan molekyylibiologiset ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi epidemian kulkuun sekä tautitapausten määrän että hoidon tarpeen osalta.[10]
Influenssan oireet vaihtelevat huomattavasti henkilöstä toiseen, ja pelkkien oireiden perusteella diagnosointi on epävarmaa. Tauti voi olla lieväoireinen tai johtaa jopa kuolemaan. Taudinkuvaan vaikuttavat sekä henkilön yleinen terveydentila että viruskannan molekyylibiologiset omainaisuudet.[8] Influenssaa ei pidä sotkea tavalliseen nuhakuumeeseen eliflunssaan. Influenssa on yleisesti ottaen vaikeampi tauti kuin pelkkä nuhakuume.
Itämisaika on tyypillisesti 2–3 päivää, tai oireet voivat alkaa vasta viikon päästä tartunnasta.[8] Arviolta kolmannes influenssatartunnan saaneista ei saa mitään oireita[11]. Tyypillinen influenssa alkaa äkkiä korkeallakuumeella, johon liittyy voimakastalihassärkyä varsinkin selässä ja jäsenissä,päänsärkyä japahoinvointia sekäkurkkukipua.[12][13] Lihassäryt alkavat joskus hieman ennen kuumetta. Kuume ja muut yleisoireet kestävät tavallisimmin kolme päivää ja lievenevät jo toisena tai kolmantena sairauspäivänä. Influenssaan liittyy myöshengityselinten oireita, kuivaayskää, kurkkukipua ja tavallisimminnuhaa. Tautiin liittyy ruokahaluttomuutta. Hengityselinten oireet nousevat etualalle yleisoireiden lieventyessä, ja kestävät 1–2 viikkoa.Limakalvovaurioiden paraneminen voi kestää kuukauden jakeuhkojen toimintakyvyn palautuminenkin useita viikkoja.[8]
Lapsilla influenssa aiheuttaa yleensä korkeamman kuumeen kuin aikuisilla. Pienimmillä lapsilla tautiin voi liittyä sairaalahoitoa vaativa yleistilan romahtaminen. Ikäluokasta riippuen 20–40 % alle kouluikäisistä lapsista saa influenssan seurauksenavälikorvantulehduksen.[8]
Joissain tapauksissa influenssa aiheuttaa vakavia komplikaatioita kutenkeuhkokuumeen. Tavallisimmin vakavia, jopa kuolemaan johtavia oireita aiheuttaa niin sanottusuperinfektio, jossa influenssaviruksen vahingoittaman limakalvon läpi keuhkokudokseen pääsee tunkeutumaanbakteeri. Tällainen keuhkokuume puhkeaa yleensä vasta silloin, kun potilas kokee taudin jo menneen ohitse. Influenssavirus itsessään aiheuttaa keuhkokuumeen harvoin, mutta tällöin taudinkuva on rajumpi kuin bakteerin aiheuttamana.[8]
Silloin tällöin influenssavirus pääsee tunkeutumaan myössydänlihakseen taikeskushermostoon. Erityisesti Japanista tunnetaan influenssaan liittyviäenkefalopatioita, joiden syntymekanismia ei tunneta.[8]
Riskiryhmäksi voidaan sanoa ihmisryhmää, jolle influenssa aiheuttaa vakavia, sairaalahoitoa vaativia tai jopa tappavia oireita. Riskiryhmän ihmisillä on normaalia alempivastustuskyky.[12] Yli 60-vuotiaille tauti aiheuttaa useammin vakavampia oireita kuin nuoremmille, samoin alle viisivuotiaille. Influenssan vakavillekompikaatioille altistavat muun muassadiabetes, krooninen keuhkosairaus, jotkut sydänsairaudet, aineenvaihdunnan häiriöt, krooniset munuais- ja maksasairaudet sekä alkoholin runsas käyttö. Myös raskaana olevat naiset ovat alttiita vakaville influenssan aiheuttamille komplikaatioille.[13]
Influenssa leviää ilmateitse pisaratartuntana. Mikropisarat, jotka syntyvät esimerkiksi aivastaessa tai yskiessä, levittävät viruspartikkeleita tehokkaasti hengitysteiden kautta elimistöön. Tartunnan voi saada myöskoskettamalla pintoja, kuten ovenkahvoja, joille infektoituneita pisaroita on päätynyt. Influenssakautena 5–20 % väestöstä saa influenssavirustartunnan.[8] Tärkeimmät influenssan ehkäisykeinot ovat hyvä käsihygienia ja erityisesti perusteellinen käsien pesu saippualla sekä etenkin riskiryhmään kuuluvien ja hoitohenkilökunnanrokotukset.[8]
Influenssa on virustauti, jotenantibiooteista ei ole siihen apua. Terveillä ihmisillä influenssa paranee vuodelevolla ja riittävällä määrällä juotavaa. Vanhoille ihmisille ja esimerkiksi sydänvikaa poteville ihmisille influenssavirus voi olla vaarallinen. Influenssavirusta vastaan on olemassa lääkkeitä (kutenamantadiini jaoseltamiviiri), jotka eivät kuitenkaan ole täysin tehokkaita. Influenssaa vastaan on kehitetty rokotteita. Influenssaviruksen suuren muuntelevuuden vuoksiMaailman terveysjärjestö WHO tarkkailee tilannetta vuosittain ja rokotteeseen yritetään ottaa mukaan kolme todennäköisintä viruskantaa tulevaa talvea varten. Influenssan sairastaminen antaa immuniteetin, joka yleensä antaa suojan moneksi vuodeksi, mikäli maailmalla liikkuvissa viruskannoissa ei tapahdu merkittäviä muutoksia H- ja N-proteiinien suhteen.
Vaihtoehtoinen hypoteesi influenssatapausten kausiluonteisuuden selittämiseksi onD-vitamiinitason vaikutus viruksenvastaiseen vastustuskykyyn. Tämän ajatuksen esitti ensimmäisenä Robert Edgar Hope-Simpson 1965. Hän esitti, että syy talven influenssaepidemioihin voi liittyä D-vitamiinin kausivaihteluihin (iho tuottaa D-vitamiinia auringon valon vaikutuksesta).[15] Vaikka D-vitamiinin normaalin tason elimistössä tiedetään olevan tärkeä tekijä ihmisen immuunijärjestelmän tehokkaassa toiminnassa, uusimpien tutkimusten mukaan normaalilla vuoden aikana tapahtuvalla vaihtelulla D-vitamiinin saannissa ei ole merkittävää vaikutusta perusterveiden ihmisten riskiin sairastua influenssaan.[16]
3pRNA:ta (5-trifosfaatti RNA) voidaan käyttää RIG-I aktivoimiseen. RIG-I-reseptori on vastuussa IFN-I-vasteesta. 3pRNA toimii erityisesti ehkäisykeinona influenssaa vastaan, sillä virus ei ehdi estää RIG-I:n toimintaa, jos se on jo käynnissä. Ehkäisevä teho toimii ainakin seitsemän päivää. 3pRNA toimii myös hoitokeinona, jos se annetaan ainakin ensimmäisen 30 tunnin aikana infektion saamisesta. Toistaiseksi 3pRNA:n ei ole huomattu aiheuttavan sivuoireita tai tehon heikkenemistä toistuvasta altistumisesta sille. Testit on suoritettu hiirillä.[17]
Ensimmäisen maailmansodan aikana oli liikkeellä hyvin vaarallinen influenssaviruskanta,espanjantauti, jonka serotyyppi oli H1N1. Eri lähteiden mukaan tautiin kuoli 50–100 miljoonaa ihmistä, joka oli noin 3 % maailman silloisesta väestömäärästä (1,6 miljardia). Vajaa kolmasosa väestöstä sairastui (500 miljoonaa). Vaikka suurin osa kyseisen viruksen geeneistä on saatu luetuksi, edelleen on epäselvää, miksi tämä nimenomainen kanta oli niin tappava. Kyseinen viruskanta sai ilmeisesti aikaan nopeasti etenevän virusperäisen keuhkokuumeen jopa nuorissa ja terveissä ihmisissä. Suuren kuolleisuuden osasyynä olivat tuolloin jotkin influenssan jälkitaudit, muun muassa sekundaariset bakteerien aiheuttamat keuhkokuumeet influenssan heikentämissä potilaissa. Antibiootteja ei tuolloin vielä ollut.
SuomessaTerveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautirekisteriin ilmoitetaan vuosittain tuhansia influenssatapauksia.[18] Kuolemantapausten määrä on tavanomaisina vuosina muutamia satoja. Kauden 2016–2017 influenssa aiheutti arviolta yli 1 400 ylimääräistä kuolemaa keskimääräiseen kauteen verrattuna. Euroopassa vastaavat luvut ovat 15 000–70 000 kuolemaa normaalina vuonna ja yli 200 000 vuosina 2016–2017.[19]
↑Brooks, Geo. F. & Butel, Janet S. & Morse, Stephen A.: ”Orthomyxoviruses (influenza viruses)”, Medical Microbiology. (Twenty-first edition) Stamford, Connecticut: Appleton & Lange, 1998. ISBN 0-8385-6316-3ISSN 1054-2744
↑abcdefghijklmnHedman, Klaus & Heikkinen, Terho & Huovinen, Pentti & Järvinen, Asko & Meri, Seppo & Vaara, Martti (toim.): ”Influenssavirukset”, Mikrobiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-256-1
↑abStanley A. Plotkin, Walter A. Orenstein, Paul A. Offit & Kathryn M. Edwards (ed.): ”Inactivated Influenza Vaccines”, Plotkin's Vaccines, s. 456–488. (7th edition) Elsevier, 2018. ISBN 978-0-323-35761-6
↑Giovannucci, E. & Garland, C. F. & Madronich, S. & Grant, W. B. & Holick, M. F. & Umhau, J. C.: Epidemic influenza and vitamin D. Epidemiology & Infection, joulukuu 2006, nro 6, s. 1129–1140. doi:10.1017/S0950268806007175ISSN 0950-2688Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Christoph Coch, Jan Phillip Stümpel, Vanessa Lilien-Waldau, Dirk Wohlleber, Beate M. Kümmerer, Isabelle Bekeredjian-Ding: RIG-I Activation Protects and Rescues from Lethal Influenza Virus Infection and Bacterial Superinfection. Molecular Therapy, 6.9.2017, nro 9, s. 2093–2103. PubMed:28760668doi:10.1016/j.ymthe.2017.07.003ISSN 1525-0016Artikkelin verkkoversio.
↑Jaakola, Sari & Lyytikäinen, Outi & Rimhanen-Finne, Ruska & Salmenlinna, Saara et al.: Tartuntataudit Suomessa 2017, s. 7. (Raportti 6/2018) Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL, 2018. ISBN 978-952-343-148-5Teoksen verkkoversio Viitattu 18.3.2020.
