| Impressio, auringonnousu Impression, soleil levant | |
|---|---|
 | |
| Nimi | Impressio, auringonnousu Impression, soleil levant |
| Tekijä | Claude Monet |
| Valmistuspaikka | Le Havre |
| Valmistumisvuosi | 1872 |
| Taiteenlaji | öljymaalaus kankaalle |
| Teostyyppi | maalaus |
| Materiaali | öljyväri ja kangas (maalauspohja) |
| Korkeus | 49,5 cm |
| Leveys | 64,8 cm |
| Kokoelma | Musée Marmottan Monet |
| Sijainti | Musée Marmottan Monet |
| Infobox OK | |
Impressio, auringonnousu onClaude Monet’n tunnettu maalaus vuodelta 1872, ranskaksiImpression, soleil levant.Le Havressa syntynyt maalaus antoi nimenimpressionismille.[1][2]
Maalaus tuli tunnetuksi ollessaan esillä riippumattomien näyttelyssä. JoukkoPariisin salongin ulkopuolelle jääneitä taiteilijoita asetti teoksia esille valokuvaajaFélix Nadarin ateljeehen vuonna 1874. Monet osallistui näyttelyyn kaksi vuotta aiemmin valmistuneella merimaisemalla, jonka oli maalannut ikkunastaan Le Havressa. ”Aurinko on siinä utuinen, ja edustalla näkyy muutamia korkeita laivan mastoja,” hän kuvasi maalausta kirjeessään.[1]
Monet antoi maalaukselle nimeksiImpressio. Nimen jatkona ollut ”auringonnousu” oli näyttelyn käsiohjelman kirjoittajan lisäämä.[1]
Maalauksen nimi korostaa ilmaisua kuvauskohteen sijaan. Myös Monet’n ystäväJames McNeill Whistler nimesi maisemiaan ja muotokuviaan tyyliinHarmaan ja mustan sommitelma (Arrangement in Grey and Black), joskin maalausta kutsutaan aiheen mukaan myösTaiteilijan äidin muotokuvaksi. Molemmat maalaukset on nimetty melkoabstraktisti, vaikka ne ovat suhteellisen esittäviä. Nimeämistapa korostaa, että ensisijaista on sommittelu, väri, valo tai vastaava.[3]
Charivari-lehden kriitikko Louis Leroy poimi teoksen sattumaltakritiikkinsä otsikkoon. Leroy kirjoitti: ”Mitä nämä maalaukset esittävät? Vaikutelmia auringon noustessa. Vaikutelmia tosiaan. Mutta vaikka minä nyt olen vaikutettu, täytyyhän teoksen antaa itsestään jokin vaikutelma... millaista vapautta, millaista hahmottelun helppoutta! Alkeellinen tapettikin on huolellisemmin työstetty kuin tämä niin sanottu merimaisema!”[1]
Maalauksen sommittelu on rakennettu pelkästään melko samaa valööriastetta olevista väreistä.[4] Värit on maalattu löyhillä siveltimenvedoilla vaikutelman tavoittamiseksi. Monet on käyttänyt eriasteisen kylmiä ja lämpimiä värejä ja hyödyntää niidenkontrasteja ja värien voimakkuutta valöörien sijaan.[2] Keltainen ja oranssi korostavat sinisiä ja vihreitä sävyjä, kun toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää tummien ja vaaleiden värien kontrasteja.[4]
Kuvan horisontti on korkealla. Ääriviivat ja muodot katoavat atmosfääriin. Maalauksessa mikään ei ole lujaa tai selväpiirteistä. Kuvan aiheena on valo, satamaveden hetkellinen läikähtely, usva ja savu optisina aistimuksina.[4]
Keräilijä Ernest Hoschedé osti maalauksen 800 frangilla ja myi edelleen 210 frangilla tohtori Belliolle. Bellion tytär lainasi maalauksenMusée Marmottanille 1938. Maalaus päätyi museon kokoelmiin lahjoittajan ansiosta vuonna 1957.[1]
Maalaus varastettiin vuonna 1985, mutta se löytyi viitisen vuotta myöhemmin[1]Korsikasta.Impressio, aurinnonousun lisäksi Marmottanista varastettiin samaan aikaan kahdeksan muuta maalausta. Varkauksien jäljille päästiin, kun useita Ranskan muista museoista varastettuja maalauksia löytyi tunnetun gangsterin Shuinichi Fujikuman hallusta. Myös Marmottanin varkauksien takana olleella Fujikumalla oli ollut katalogi, jossa esiteltiin yhdeksää kohta varastettavaa maalausta. Fujikuma oli kärsinyt Ranskassa huumeiden takia vankeusrangaistuksen. Vankilassa hän tutustui Philippe Jaminiin ja Youssef Khimouniin, jotka varastivat taulut Marmottanista.[5]
