| Ilpo Uolevi Hakasalo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. maaliskuuta1937 Helsinki |
| Kuollut | 5. tammikuuta2006 (68 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | musiikkitoimittaja, mainonnan suunnittelija |
| Infobox OK | |
Ilpo Uolevi Hakasalo (27. maaliskuuta1937Helsinki –5. tammikuuta2006 Helsinki) oliYleisradionmusiikkitoimittaja, joka oli perehtynyt erityisesti kotimaiseeniskelmä- japopulaarimusiikkiin. Laajan asiantuntemuksensa vuoksi häntä kutsuttiin alan piireissäkevyen musiikin käveleväksitietosanakirjaksi.
Hakasalo syntyi Helsingissä, mutta jäätyään jo pienenä orvoksi hän varttui tätinsä luonaSuolahdessa, jossa kävi koulunsa ja kirjoittiylioppilaaksi vuonna 1956. Hän opiskeliYhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtilinjalla, minkä jälkeen hän työskenteli 32 vuottamainostoimittajanaLintaksessa,Taucherilla,Honeywellillä jaE-liikkeen Mainosrenkaassa[1].
Vuodesta 1972 hän toimitti ja juonsi päätyönsä ohessa Yleisradion kevyen musiikin ohjelmia. Kuuntelevan yleisön suosikkijuontaja hänestä tuliRadio SuomenIskelmäradion kautta. Hän toimitti tätä ohjelmaa vuosina 1986–2002 yhdessäMaarit Niiniluodon kanssa ja keräsi leppoisalla puhetyylillään ja vankalla asiantuntemuksellaan kuuntelijat radion ääreen sunnuntaiaamuisin. Hänellä oli jokaisessa ohjelmassaan jokin aihe, jonka ympärille hän oli tehnyt juontonsa ja valinnut soitettavan musiikin. Aihe saattoi ollamuusikon,säveltäjän taisanoittajanmerkkipäivä,kuolema, kuoleman vuosipäivä tai muu ajankohtainen aihe. Myös erilaisetyhtyeet ja muut kokoonpanot sekä myös kevyen musiikin erilaiset ilmiöt olivat aiheita, joista hän kehitteli joka toinen sunnuntai kuuntelijoita kiinnostavan ohjelman. Osansa saivathumppa,tango,rautalankamusiikki sekäKipparikvartetti,Dallapé-orkesteri ja monet muut.
Hakasalo toimi useissa viihde- ja musiikkialan järjestöissä erilaisissa luottamustehtävissä. Hänen kirjallisesta tuotannostaan mainittakoon teoksetMalmstenista Marioniin (1979) jaIskelmän kultainen kirja (1986), viimeksi mainittu yhdessäPeter von Baghin kanssa. Hän kirjoitti myösHelsingin Sanomiin viihdetaiteilijoiden merkkipäivähaastatteluja janekrologeja.Iskelmän kultaisesta kirjasta hän saivaltion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1987. Lisäksi hänelle myönnettiin Säveltäjät ja sanoittajatELVIS ry:nPrix ELVIS –palkinto. Palkinto perustettiin 1991 annettavaksi vuosittain henkilölle tai taholle, jonka voidaan katsoa edistäneen kevyen musiikin asemaa suomalaisessa musiikkielämässä. Ilpo Hakasalo oli ensimmäinen palkinnon saaja vuonna 1991.
Hakasalo kuuluiSuomen sarjakuvaseuran perustajiin ja toimi sen puheenjohtajana useita vuosia.[2]
Vuonna 2002 Yleisradion ohjelmistossa toteutettiin mittavia uudistuksia, jolloin Hakasalo lopetti pitkän uransa radiossa ja jäieläkkeelle. Hän jatkoi vielä joitakin vuosia luottamustehtäviään, mutta vähitellen hän katkaisi kaikki yhteydet ystäviinsä ja työtovereihinsa ja erakoitui täysin. Hän kuoli asunnossaan HelsinginKatajanokalla tammikuussa 2006. Taloyhtiön huoltomies löysi Hakasalon kuolleena 1. kesäkuuta 2006. Kuolinpäiväksi on väestötietoihin merkitty 5. tammikuuta 2006. Hakasalolla ei ollut lähiomaisia ja hänet siunattiin 15. kesäkuuta 2006 hiljaisuudessaHietaniemen uurnalehtoon.[3]
Hakasalon etäiset sukulaiset, ystävät ja entiset työtoverit saivat tiedon hänen kuolemastaan sattumalta vasta elokuun lopulla 2006. Eräs Hakasalon entinen luokkatoveri oli keväällä yrittänyt saada häneen yhteyttä suolahtelaisen ylioppilasluokan lähestyvän 50-vuotisjuhlan merkeissä. Kun luokkatoveri oli uudelleen yrittänyt tavoittaa Hakasaloa loppukesällä, ilmoitettiin, ettei puhelinnumeroa ollut enää olemassa. Luokkatoveri otti yhteyttä Maarit Niiniluotoon, joka puolestaan otti yhteyttä Hakasalon etäisiin sukulaisiin.[3]
Vuonna 2008 perustettiinKullervo Linnan Säätiön yhteyteen Ilpo Hakasalo -palkinto. Se jaetaan säätiössä alusta asti vaikuttaneen Hakasalon perintövaroista. Palkinto on tunnustus populaarimusiikin aseman, arvostuksen ja tunnettuuden edistämistyöstä. Ensimmäisen palkinnon sai dosentti ja kulttuuritutkijaPekka Gronow.[4] Myöhempiä palkittuja ovat olleet juontajaSari Tamminen (2012)[5] ja musiikkitoimittajaPekka Laine (2014).[6]
Ilpo Hakasalon serkku oli pianistiKimmo Hakasalo.[7]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
