 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
Ilmataisteluohjus onohjus, joka laukaistaanlentokoneesta taihelikopterista toisen lentokoneen tai helikopterin tuhoamiseksi. Merkittäviä teknisiä eroja ilmataisteluohjuksen ja varsinaisen ilmatorjuntaohjuksen välillä ei ole sillä ensinmainittuja voidaan käyttää ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohjuksina, kuten norjalaisessaNASAMS-järjestelmässä.
Ensimmäiset ilmataisteluohjukset olivatensimmäisessä maailmansodassa kehitettyjä ilmasta ilmaan-raketteja jotka muistuttivat muodoltaanilotulitusraketteja.Toisen maailmansodan loppupuolellaSaksassa kehitettiin ensimmäinen varsinainen ilmataisteluohjus,RK344-ohjus, joka tunnisti maalinsa (yleensäB-17-pommikoneet) äänen perusteella. Näitä ohjuksia ei sittemmin käytetty toisessa maailmansodassa. Ensimmäinenliittoutuneiden tekemä ilmataisteluohjus oli vuonna 1946 käyttöönotettuyhdysvaltalainenAIM-4 Falcon.
1950-luvulta lähtien Yhdysvalloissa aloitettiin kehittelemään uusia ohjautuvia ja kohteeseen lukkiutuvia ilmataisteluohjuksia. Tällaiset uudet ohjukset muuttivat ilmasodankäynnin täysin, kunhävittäjien pääaseena olivat ohjukset, eikä enää tykit tai konekiväärit.
Nykyään ilmataisteluohjukset ovat melkein aina tutka- tai infrapunahakuisia, kahdesta neljään metriä pitkiä solakoita ohjuksia. Niitä on suunniteltu eri etäisyyksille. Niiden kantomatka on harvoin alle kymmenen kilometriä, mutta joskus jopa yli 150 km eli sellaiset voidaan ampua kohteen ollessa vielä liian kaukana näkyäkseen. Tälläisiä ohjuksia kutsutaannäkökantaman ulkopuolelle yltäviksi (eng.beyond visual range, BVR)
Hävittäjälentokoneet kantavat tyypillisesti kahta infrapunahakuista ilmataisteluohjusta siipien kärjissä, ja usein kahdesta neljään tutkahakuista ohjusta siivissään. Tällainen varustus on tyypillinen esimerkiksiSuomen ilmavoimien käyttämissäHorneteissa. Suomessa on käytössä kahden tyyppisiä ilmataisteluohjuksia, AIM-9 Sidewinder -infrapunaohjuksia M- ja X-versiona sekä AIM-120 AMRAAM -tutkaohjuksia.[1]Viidennen sukupolven hävittäjissä ilmataisteluohjukset, kuten muukin aseistus, kuljetetaan kuitenkin pääasiallisesti koneen rungon sisäisissä kuiluissa tutkajäljen vähentämiseksi.
Ohjuksilta voidaan suojautua häiritsemällä elektronisesti tai esimerkiksi levittämällä tutka- ja lämpöjälkeä hämäävää silppua/soihtuja.