Pyhien henkilöiden kasvot on hakattu pois. Esimerkki kristillisestä ikonoklasmistaUtrechtin katedraalissa Hollannissa.
Ikonoklasmi eli kuvakielto tai kuvainraasto onuskonnollisten, poliittisten tai muidenkuvien,symbolien jamuistomerkkien tuhoamista tai niiden kieltämistä.Ikonoklasti on henkilö, joka turmelee kuvia, kuvainraastaja.[1] Vastakohta ikonoklasmille onikonolatria elikuvainpalvonta, jota kutsutaan myösidolatriaksi. Silloin kun symbolit ovat omia, uskonnollisia kuvia arvostavat ja kunnioittavat ovatikonoduuleja elikuvain kunnioittajia.
Ikonoklasmia on esiintynyt eri syistä useissa historian vaiheissa. Tavallisin esimerkki ikonoklasmista lieneeBysantin valtakunta, jossa 700- ja 800-luvuilla ikonoklastit halusivat tuhota uskonnollisia patsaita ja kuvia eliikoneja, joita he pitivätRaamatun kieltäminäjumalankuvina eli idoleina.[1] Syyksi on esitettyislamin vaikutus, koska islam kieltää kuvien tekemisen. Toiset historioitsijat väittävät, että asiaa on liioiteltu, ja kyseessä olisi ollut vain palvonnan kohteeksi joutuneiden kuvien (Neitsyt Maria jaJeesus) poistaminen yleisön saatavilta.[2]
Ikonoklasmi voi olla uskonnollista tai poliittista. Laajimmin ikonoklasmi koskee myös muita kuin uskonnollisia kuvia. Uskonnollinen perustelu on usein se, että halutaan estää kuvainpalvonnan taiidolatrian syntyminen, jota esimerkiksi joissakin kristinuskon suuntauksissa on pidettytaikauskona. Ikonoklasmi on usein seurausta saman uskonnon erilahkojen välisistä erimielisyyksistä. Bysantin kaksi kuvariitaa olivat epätavallisia, koska niissä pääasiassa väiteltiin kuvien käytöstä, eikä kiista ollut seurausta laajemmista näkemyseroista.
Kristinuskossa ikonoklasmi perustuuMooseksen kirjoista löytyväänkymmeneen käskyyn, joiden joukosta toinen käsky sisältää kuvakiellon. Se on kuitenkin myöhemmin usein sivuutettu, ja esimerkiksiMartti Luther täydensi käskyt kymmeneksi jakamalla viimeisen käskyn kahtia. Toinen käsky kuuluu toisessa Mooseksen kirjassa seuraavasti (käskyt esiintyvät toiseen kertaan myös viidennessä Mooseksen kirjassa kohdassa 5:6–21):
»Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.» (2. Moos. 20:4+)
Osittainen ikonoklasmi tarkoittaa kuvan taiveistoksen turmelemista vain osittain.Antiikin Egyptin hallitsijan patsaalta saatettiin hakata vain nenä irti, koska tällä tavalla veistoksen esittämän henkilön aisteja ajateltiin voitavan vahingoittaa ja näin tuhota kuvattu henkilö.Mosaiikkeja tuhottiin 700-luvulla Jordaniassa samalla tavalla.[3]
Itäisessäortodoksikirkossa Bysantin aikana sen omia uskonnollisia kuvia kohtaan.
Euroopassareformaation ja sitä seuranneiden uskonnollisten selkkausten aikana puhkesi useita ikonoklasmeja, joissaprotestantit tuhosivatkatolisia tai joskus protestanttisia kuvia.
Bysantissa ikonoklasmista tuli ankaran poliittisen väittelyn aihe. Ensimmäinen ikonoklastinen kausi eli kuvariita alkoi keisariLeo III:n aikana 726, kun hän kielsi Jeesusta japyhimyksiä esittävien ikonien käytön. Kuvariita päättyiSeitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen jälkeen vuonna 787. Kirkolliskokous päätti, että kuvia sai kumartaa ja suudella, mutta ei osoittaa niille jumalallista kunnioitusta.
Toisen kuvariidan pani alkuun keisariLeo V vuonna 813, ja se päättyiTheofiloksen kuoleman jälkeen vuonna 843, jolloin aiempi päätös kuvien kunnioittamisesta tuli lopullisesti hyväksytyksi. Tutkijat ovat arvelleet ikonoklasmin päättyneen siksi, että vaikka kuvat ja patsaat oli poistettu kirkoista, ikoneja oli säilynyt runsaasti kodeissa. Kuvat olivat suosittuja ja ne katsottiin myös tehokkaiksi keinoiksi harjoittaajumalanpalvelusta.
Muhammed tuhoaa jumalankuvia Kaabassa, Mekassa.L’Histoire Merveilleuse en Vers de Mahomet, 1000-luku.
Kuvien piirtäminen on ollut kiellettyä islamissa alusta asti eli siitä pitäen, kun islamilaista kirjallisuutta alkoi 800-luvulla ilmestyä. Kuvien teko kielletään useissahaditheissa, jotka on julkaistu islamin arvovaltaisimmassahadith-kokoelmassa,Sahih al-Bukharissa. Tämä niin sanotunkuuden kirjan joukkoon kuuluva teossarja koottiin 800-luvulla.[5]
1300-luvulla elänyt imaami adh-Dhahabi katsoo kuvien piirtämisen kuuluvan suuriinsynteihin (kabira), joistašarian mukaisesti seuraa rangaistus joko tässä tai tulevassa elämässä.[5] Sitä ei voi näin ollen pienten syntien tavoin hyvittää pelkästään osallistumalla rukouksiin. Erään hadithin mukaan kuvantekijä joutuuHelvettiin, missä häntä kidutetaan jokaisesta tekemästään kuvasta.[6] Toisen hadithin mukaan kuville annetaansielu, ja sen jälkeen kuvat kiduttavat tekijäänsä.[5] Useidenhadithien mukaanJumala kiduttaa kuvantekijäätuomiopäivänä niin kauan, että kuvantekijä muuttaa kuvansa eläviksi, mihin hän ei pysty. Al-Bukharin hadithin mukaan ”Enkelit eivät astu taloon, jossa on joko kuva taikoira.”[7] Toisenhadithin mukaan ”Kuvantekijöille tuodaan tulessa jokainen heidän tekemänsä kuva, joista jokaiselle annetaan sielu, joka kiduttaa heitä Helvetissä”.[8] Yleensämuslimiyhteiskunnat ovat välttäneet elollisten olentojen (eläinten ja ihmisten) kuvaamista pyhissä paikoissa, kutenmoskeijoissa jamadrasoissa. Esittävän kuvan vastustaminen ei perustuKoraaniin, vaanMuhammedista kertovaan 800-luvun hadith-kirjallisuuteen. Kuvakielto ei ole aina laajentunut maallisille alueille, jamuslimien taiteessa on paikoin säilynyt myösfiguratiivisen eli esittävän kuvaesityksen perinteitä.[9] Osmanien valtakunnassa kukoistipersialaisten vaikutteiden pohjaltaminiatyyrimaalaus, jossa uskallettiin kuvata ihmisiä ja jopa profeetta Muhammedia, ja joskus jopa profeettaa ilman kasvohuntua.
1900-luvun alussa kirjoittanut imaami Abd al-Ghaffar vahvisti, että islamin kuvakielto on äärimmäisen ehdoton, ja kuvien piirtäminen lukeutuu suuriin synteihin.[6] Abd al-Ghaffarin mukaan kuvakielto johtuu siitä, että kuvantekijä matkii teollaan Jumalan luomistyötä. Eräänhadithin mukaan tämä selitys kuultiin itseltään profeetta Muhammedilta. Kuvien tekemisen ohella myös niiden esillä pitäminen ja käyttäminen on synti. Ratkaisevaa on kuitenkin tarkoitus. Seuraavassa on esimerkkejä islamilaisista ratkaisuista.[6]
Eläimen muotoisen keksin leipominen on synti, mutta ei sellaisen ostaminen, jos tarkoituksena on vain syödä keksi.
Samoin voi ostaa kuvitetun kirjan, jos tarkoituksena on vain lukea teksti.
Kuvallisen passin käyttö ei ole syntiä, mutta viranomaiset, jotka sellaista vaativat, syyllistyvät syntiin.
Leikkiminen nukeilla on pelkästään loukkaavaa, mutta niiden tekeminen on synti.
Valokuvien suhteen uskonoppineiden mielipiteet poikkeavat toisistaan; toiset hyväksyvät, toiset eivät.
Etelä-Afrikan islamilaisten oppineiden neuvosto (Majlisul Ulama) on tuominnut myöstelevision islamin vastaisena esittäen 16 kohdan listan sen syntisyydestä ja moraalittomuudesta.
Saudi-Arabiassa on tuhottu myös nykyajalla islamilaisia muistomerkkejä, kuten historiallisia rakennuksia, joita maanwahhabistinen suuntaus on pitänyt mahdollisen idolatrian kohteita.[10][11]
Afganistanin Talibanhallinto tuhosi vanhoja buddhalaisia patsaita lokakuuhun 2001 asti. Kuvassa Bamyanin alueen Buddha (vasemmalla) ja patsas tuhoamisen jälkeen.
Muslimit ovat tuhonneet muiden uskontojen näkyvää kuvaperintöä, vaikkadhimmi -lainsäädäntö sallii kirjan kansoille oman uskonnon harjoittamisen matalaa profiilia noudattaen niin sanotunUmarin sopimuksen mukaisesti.
Pakanallisten idolien poistaminen MekanKaabasta vuonna 630 on muslimeille tärkeä tapaus. Tapahtumasta kertooIbn Hisham 800-luvulla. Muhammed kaatoi lyijykiinnikkeissä olleet patsaat Kaaban ympäriltä vain osoittamalla niitä kädellään ja sanomalla: ”Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista”.[12]
ArabikalifiJazid II määräsi 723 tuhottavaksi valtakunnassaan kaikkiristit ja kristilliset kuvat. Tieto perustuu useisiin keskiajan lähteisiin.[3] NykyisenJordanian alueelta on löydetty todisteita siitä, että kirkkojen mosaiikkilattioita tuhottiin.[3] Jazidin antama kielto jäi lyhytaikaiseksi, ja ikonien tekoLevantin kristityissä yhteisöissä jatkui ainakin 800-luvulle asti.[13][14]
Muslimien ikonoklasmeja on esiintynyt eri puolilla Intiaa, jossahindujen jabuddhalaisten temppeleitä on hävitetty ja niiden tilalle on rakennettu moskeijoita, esimerkiksiQutubin rakennuskokonaisuus.
Massamittainen ja järjestelmällinen uskonnollinen kuvainraasto organisoitiinAfganistanissa vuosina 1996-2001. Lokakuussa 1997 Afganistanin valtaa pitäväTaliban-liike julisti kielletyksi kaikki elollisten olentojen kuvat. Kabulin virallisessa radiossa kehotettiin: ”Kaikki kaupoissa, taloissa ja muualla seinillä riippuvat eläinten ja muiden elävien olentojen kuvat on tuhottava”. Määräys koski radion mukaan myös ”eläviä olentoja esittäviä muovisia lasten leluja”.[15] Helmikuussa 2001 Afganistanin Taliban-johtajaMullah Mohammed Omar komensi sotilaitaan tuhoamaan kaikki maan veistokset. Näiden joukossa oli muinaismuistoina korvaamattoman arvokkaita, islamia edeltäviä buddhalaisia veistoshahmoja,seinämaalauksia ja arkeologisia kohteita.[16] Talibanit räjäyttivät vuonna 2001 suuret Buddhan patsaatBamiyanin maakunnassaAfganistanissa. Aikaisemmin patsaita olivat jo yrittäneet tuhota islamilaiset hallitsijat 1600- ja 1700-luvulla tykkitulen avulla (Nadir Šah jaAurangzeb).[17]
Keväällä 2015 sosiaalisessa mediassa levisiIsis-järjestön video, jossa museossa ja ulkona olevia patsaita ja reliefejä tuhotaan moukareilla. Osa tuhotuista patsaista on peräisin muinaisestaHatran kaupungista, joka onUnescon maailmanperintökohde.[18] Isis tuhosi myös temppeleitä, kirkkoja ja arvokkaita käsikirjoituksia.
Kuvainraasto 20 elokuuta 1566. Miehet repivät alas pyhien patsaita kirkossa, rikkovat ikkunoita ja tuhoavat maalauksia.
Katolisessa perinteessä kuvien käyttö kirkoissa on perinteisesti värikästä ja runsasta. Ortodoksisessa kirkoissa taas ikonien asema on keskeinen ja niitä esitetään runsaasti.[19]
Protestanttisen reformaation aikana esiintyi ikonoklasmia. Jotkut reformaattorit, varsinkinAndreas Karlstadt,Ulrich Zwingli jaJean Calvin rohkaisivat uskonnollisten kuvien tuhoamista vedoten kymmeneen käskyyn, joissa kielletään epäjumalankuvat. Veistoksia ja kuvia tuhottiin sekä spontaaneissa yksittäisissä hyökkäyksissä, että luvattomissa ikonoklastisissa mellakoissa. Hollanniksi kuvien tätä tuhoamista kutsutaan sanallaBeeldenstorm. Useimmiten kuvia siirsivät pois kuitenkin viranomaiset rauhallisesti.
Suomessakin kirkoista poistettiin runsaasti pyhäinkuvia.Luterilaisuus ei kuitenkaan kehittynyt täysin kuvakielteiseksi, sillä kuvia saatiin käyttää opetustarkoituksiin. 1500-luvun puisia kirkkoja ei ole säilynyt, muttaIsonkyrön kirkkoherran kivikirkkoonsa teettämä kirkon seinät kauttaaltaan peittävä raamattuaiheinenkalkkimaalaus vuodelta 1560 on säilynyt. Kirkkomaalauksia ei vieroksuttu seuraavillakaan vuosisadoilla, vaan esimerkiksi 1600-luvulla moni puukirkko koristeltiin kauttaaltaan raamatullisilla ja koristeaiheisilla liimavärimaalauksilla (muun muassaPyhämaan Luodon kirkko). Myös runsaasti koristellutalttarilaitteet olivat suosittuja. Aiheet ja kuvaustavat osoittavat että yhteyskeskiajan katoliseenikonografiaan ei täysin katkennut. Suomessa keskiajan kivikirkkojen maalauksia kalkittiin peittoon eniten 1700-luvulla ja vielä 1800-luvun puolella. Tuhoamista perusteltiinesteettisin perustein, sillä keskiaikaisia maalauksia pidettiin tuohon aikaan kömpelöinä.
Kukistettujen vallanpitäjien kuvien tuhoaminen on tavallista, ja vallankumouksiin on aina liittynyt vanhan vallan tunnusten tuhoaminen. Venäjällä ja SuomessaLokakuun vallankumouksen jälkeen tuhottiin paljon tsaarin patsaita ja kuvia, Saksassa hävitettiin keisarin patsaita. Toisen maailmansodan loppuessa tuhottiinNatsi-Saksan jafasistisen Italian tunnuksia.
Iranissa tuhottiin niin sanotunislamilaisen vallankumouksen yhteydessäšaahin kuvat vuonna 1979. 1990-luvun vaihteessa Itä-Euroopassa ja entisessä Neuvostoliitossa poistettiin Neuvostovallan johtajien kuvia ja patsaita (katsoSosialistinen realismi). Jo aikaisemminNeuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa oli poistettuStalinin kuvia hänen kuolemansa jälkeen 1950-luvun lopun niin sanotun ”suojasään” aikana.
Irakissa kaadettiin Saddam Husseinin patsaita hallitsijan valtakauden kaaduttua vuonna 2003.[20][21]Virossa siirrettiin keväällä 2007 pois paikaltaanPronssisotilaaksi kutsuttuPuna-armeijan muistomerkki (patsas oli joutunut aikaisemmin vastustuksen ja ilkivallan kohteeksi).[22][23][24]
Rasismia vastustavatBLM-mielenosoitukset roihahtivatMinneapolisissa Yhdysvalloissa sen jälkeen, kun poliisi surmasi mustaihoisenGeorge Floydin pidätystilanteessa 25. toukokuuta. Sittemmin mielenosoitukset levisivät ympäri maailmaa, ja niiden yhteydessä on kaadettu, vahingoitettu tai töhritty patsaita, joiden esikuvilla on rasistinen taikolonialistinen menneisyys. Tuhon kohteeksi joutuneita patsashahmoja olivat muun muassaEdward Colston,Leopold II,Kolumbus jaWinston Churchill.[25][26]
↑abChrisholm, Hugh: Iconoclasts. TeoksessaThe Encyclopaedia Britannica, s. 272–275. (Volume 14) New York: Cambridge University Press, 1911. encyclopaediabri14chisrich Teoksen verkkoversio Viitattu 16.11.2018. (englanniksi)
↑Haldon, John: Bysantin historia, s. 50–53. Helsinki: Gaudeamus, 2012.
↑abcSahner, Christian C.: The First Iconoclasm in Islam: A New History of the Edict of Yazid II (AH 104/AD 723). Der Islam, 2017, nro 94:1. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 388–394. (Sirat rasul Allah, 800-luku.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
↑King, G. R. D.: Islam, iconoclasm, and the declaration of doctrine.Bulletin of the School of Oriental and African Studies 48 (1985), 276–277.(englanniksi)
↑Grabar, A.:L’iconoclasme byzantin. Le dossier archéologique, 155–156. Paris, 1984.(ranskaksi)
↑Afganistanin Taleban kielsi ihmisten ja eläinten kuvat. Helsingin Sanomat, 7.10.1997.
