Ikonografia tutkiitaideteostenaiheita, ideoita jamerkitystä. Se on myös aiheiden alkuperän ja kehityksen vertailevaa tutkimusta.[1][2][3]
Ikonologia eli tulkitseva ikonografia perustuu ikonografisen analyysin tuloksiin ja pyrkii tulkitsemaan aiheen sisäistä merkitystä jasisältöä,kuvan välittämäämaailmankatsomusta.[2]
Alun perin sanallaIconographia otsikoitiinkuva-antologioita, joihin oli koottu samanaiheisia kuvia (esimerkiksimuotokuvia tietystä henkilöstä). Ikonografiasta tuli oppi kuva-aiheista 1800-luvun alussakristillisten kuva-aiheiden tutkimusten myötä. Ikonografista tutkimusmenetelmää on sovellettu muun muassa taiteen,arkeologian,historian jateologian erikoistutkimuksiin. Sen pääsoveltaja on kuitenkin taidehistoria, jossa se alkoi voittaa alaa tyylihistorialliselta tutkimukselta, joka koettiin riittämättömäksi.[4] 1900-luvun alussa Saksassa taidehistorioitsijatAby Warburg (1866–1929) ja hänen seuraajansaFritz Saxl (1890–1948) sekäErwin Panofsky (1892–1968) laativat yksityiskohtaisen käytännön kuvien aiheiden tunnistamiseen ja luokitteluun.[5]
Taidehistorioitsija Erwin Panofsky oli ikonografisenmetodologian ja tutkimuksen edelläkävijä. Hänen sanojensa mukaan ikonografia on ”se taidehistorian haara, joka huolehtii taideteosten aiheesta tai merkityksestä, vastakohtana niiden muodolle”. Lähestymistapa on siis vastapainoaHeinrich Wöllflininformalismille.
Tavallisesti ikonografia vaatii myös aiheeseen liittyvän kulttuurin ja älyllisen ilmapiirin laajaa tietämystä. Esimerkki tästä on Panofskyn tutkimusvan Eyckin maalauksestaGiovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa (1434) hänen kirjassaanEarly Netherlandish Painting (1953).[6]
Panofsky piti tärkeänä, että ikonografia ja ikonologia erotetaan toisistaan. KirjassaanStudies in Iconology (1939) hän määritteli ikonografian olevan aiheen ja ikonologian merkityksen tutkimista. Hänen klassinen esimerkkinsä käsitteiden erosta on mies, joka nostaahattunsa kohteliaisuuden eleenä. Teko sinänsä on selkeästi ymmärrettävissä, mutta sen merkitys juontuukeskiajanritareiden harjoittamasta tavasta riisuakypäränsä rauhanomaisen aikomuksensa ilmaisemiseksi.
Panofskyn mukaan: ”Tuon herrasmiehen tekojen merkityksen ymmärtämiseksi minun täytyy olla tutustunut, ei ainoastaan esineiden ja tapahtumien käytännölliseen maailmaan, vaan myös enemmän kuin käytännöllisiin tapoihin ja kulttuuritraditioihin tietyssä kulttuurissa.” Niinpä teolla on kaksi merkitystä, eli ilmeinen ja toissijainen tai sopimukseen perustuva. Viimeksi mainittu viittaa taideteoksessa olevan piilevään merkitykseen.[6]
Ikonografisessa tutkimuksessa selvitetään, mitä kuva esittää, mitä henkilöitä, tapahtumia ynnä muita se kuvaa, sekä mihin kirjallisiin ja kuvallisiin lähteisiin aihe ja sen esitystapa perustuvat. Lisäksi selvitetään erilaisten muotoaiheiden ja kuvatyyppien synty- ja kehityshistoriaa ja levinneisyyttä.[3]
