Iho onelimistön uloin ja suurin elin, jonka kerroksia ovatorvaskesi,verinahka jaihonalaiskerros. Sen kokonaispinta-ala on aikuisella 1,5–2,0 m², paksuus ilman ihonalaiskudosta 1–4 mm ja massa noin 5 % koko kehon massasta. Jos ihonalaiskerros lasketaan mukaan, kokonaismassaksi saadaan 15–25 % kehon massasta.[1] Iho toimii aistin-, eritys- ja säätelyelimenä sekä varasto- ja suojarakenteena. Lisäksi iho muodostaamelaniinia ja osallistuuD-vitamiinin valmistusprosessiin.[2]
Ihon ensisijaisena tehtävänä on suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä, joita ovat muun muassa haitallinensäteily,mikrobit jakemikaalit. Iho toimii myös vesieristeenä, joka estää liiallisen nesteenmenetyksen sekä vedenosmoottisen imeytymisen kehoon, kun olemme veden kanssa kosketuksissa.Talirauhasten erittämä tali voitelee ihon notkeaksi ja vettä hylkiväksi.[1]
Iholla on muitakin tehtäviä, joista tärkein lieneelämmönsäätely. Kun ilma on kuuma, pintaverisuonet laajenevat, jolloin ihon lähelle virtaa mahdollisimman paljonverta, jostalämpöä pääsee haihtumaan. Kylmällä säälläpintaverisuonet puolestaan supistuvat, jotta veressä oleva lämpö ei pääse haihtumaan. Ihonalainen rasvakerros toimii eristeenä ja heikentää lämpötilan vaihteluja vakauttaen näin kehon lämpötilaa.[1]
Iho suojaa ihmistä myöstuntoaistin avulla. Ihossa olevat hermosyyt auttavat ihmistä tulkitsemaan kehon ulkopuolisia oloja tuntemalla lämmintä, kylmää,painetta ja kipua. Iholla syntyy myös ihmiselle elintärkeääD-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta.
Orvaskesi on ihon uloin kerros. Sen paksuus vaihtelee 0,05–0,2 millimetrin välillä. Paksuimmillaan se on jalkapohjissa ja kämmenissä.[3]
Orvaskesi koostuu useista kerroksista. Päällimmäinen kerros on sarveiskerros eli keratiinikerros, jonka litteät solut muodostavat ihoa suojaavan kerroksen. Sen alla on jyväissolukerros, jonka alla ovat okasolukerros ja tyväsolukerros.[3]
Orvaskedenmelanosyytit eli tummasolut tuottavatmelaniinia,tyrosiinista muokattavaa väriainetta. Melaniini muuttaaihon väriä tummemmaksi.UV-säteilyäabsorboimalla se myös suojaa orvaskeden soluja vaurioitumiselta ja ehkäisee näinihosyövän syntymistä. Melaniini kulkeutuu tyvikerroksessa olevien melanosyyttien muodostamien solun haaraumien,dendriittien, kautta ympäristön keratinosyyteille.[4]
Orvaskesi uusiutuu kokonaan 6–10 viikon aikana. Tyvisolukerroksen tyvisolun jakauduttua kahtia toinen jakautuneista soluista nousee kerroksittain ylemmäs aina sarveissolukerrokseen asti.[3]
Ihonalaiskerros sijaitsee verinahan alla, ja se muodostuu pääasiassa rasvakudoksesta jasidekudoksesta. Sen tehtävä on suojata elimistöä iskuilta sekä toimia siteenä ihon ja muiden kudosten välillä.[3]
Ihossa on kahdentyyppisiähikirauhasia:pieniä hikirauhasia jasuuria hikirauhasia. Pienet hikirauhaset osallistuvat lämmönsäätelyyn erittämällä hikeä ja suuret hikirauhaset, joita onkasvoissa,kainaloissa sekäsukupuolielinten japeräaukon ympärillä, erittävät voimakkaan hajuista eritettä, josta syntyy suurimmaksi osaksi yksilön ominaishaju.
Talirauhaset erittävät kuolleiden rauhassolujen muodostamaa talia, joka voitelee ihon vettä hylkiväksi ja notkeaksi.[1]
Maitorauhaset ovat kehittyneet suurista hikirauhasista ja ne erittävät maitoa naaraan imettäessä jälkeläistä. Maitorauhasia on sekä uroksilla että naarailla, mutta ne ovat useimmiten pidemmälle kehittyneet naarailla.[1]
Korvavaharauhaset sijaitsevat korvakäytävässä. Ne ovat sukua suurille hikirauhasille ja niiden eritevaikku eli korvavaha suojaa korvaa pieneliöiltä. Normaalisti korvavaha tulee ulos korvakäytävästä pintaepiteelin uusiutuessa.[6]
Ihon normaalikasvustoksi elinormaaliflooraksi kutsutaan ihossa eläviämikrobeja eli bakteereita, sieniä ja viruksia. Kasvusto vaihtelee ihon eri alueiden mukaan, sillä ihon kosteus, lämpötila,happamuus, karvatuppien määrä sekä tali- ja hikirauhasten määrä ovat erilaisia eri puolilla kehoa. Ihmisyksilön ihon normaaliflooran koostumukseen vaikuttavat lisäksiperimä, ravinto, elintavat, mikrobilääkitys ja ympäröivän luonnon monimuotoisuus.[7]
Nuorena iho uusiutuu kuukauden välein, viisikymppisenä uusiutumisen väli voi olla 45 päivää.[8]
Ihmisenikääntyessä hänen ihonsa ohenee ja sen toimintakyky heikkenee. Ihon vanheneminen nopeutuu 70. ikävuoden jälkeen.[5] Ikääntyvän ihon rasvojen määrä vähenee. Iho kuivuu aiempaa herkemmin, jolloin se voikutista jatulehtua. Ihovaurioita syntyy herkemmin, ja haavat parantuvat hitaammin. Ihon kimmoisuus vähenee ja ihoon tulee ryppyjä. Myös ihon puolustuskyky heikkenee,hikoilu vähenee ja kuuman sieto heikkenee.Ruskettuminen vaikeutuu, ja pigmenttiä esiintyy epätasaisesti. Iho alkaa kellertää 60. ikävuoden jälkeen, kun talirauhaset suurentuvat. Ihosyövät ja niiden esiasteet lisääntyvät.[5]
Ihon alle voidaan rokottaa lääkeaineita, kun ei ole tarkoituksenmukaista tai sallittua ruiskuttaa niitä suoraan suoneen tai lihakseen. Lääkkeenantomenetelmää kutsutaansubkutaaniseksi (lyhennesc). Ihon kautta imeytyvää lääkkeenantoa, jossa lääkeaine levitetään ihon pinnalle, kutsutaantopikaaliseksi.
