Ihmisarvo on ihmisyksilölle kuuluvaarvo,[1] tai arvon tai arvokkuuden ilmentymä. Yhden näkökulman mukaan ihmisarvo on kaikille ihmisyksilöille yhtäläinen. Käsitteen lähtökohtana on se, että ihmisellä katsotaan olevan erityinen itseisarvo lajien joukossa, tai ainakin vahvempi sisäinen arvo ja moraalinen suoja kuin muilla eliöillä.Länsimaisessa ajatteluperinteessä katsotaan, että ihmisarvoa pitää kunnioittaa, ja että se tulee ottaa huomioon inhimillisessä toiminnassa.[2]
Immanuel Kantin filosofiassa on väite järjellisen olennon luontaisesta ja ehdottomasta arvosta. Se on riippumaton mielipiteistä ja arvostuksista ja viittaa arvokkuuteen. Ihmisarvo on niin ikäänvaltiosta ja vallalla olevastaoikeusjärjestelmästä riippumaton[3].
Ihmisarvosta puhutaan nykyisin useinihmisoikeuksien yhteydessä, ja se nousee aiheeksi väittelyissä, jotka liittyvätteologiaan,politiikkaan,oikeustieteeseen,moraaliin jabiolääketieteeseen.[4]
Ihmisarvon käsitteellä on länsimaisessa ajatteluperinteessä keskeinen asema, ja siihen viitataan useissa humanitaarisissa julistuksissa ja sopimuksissa. Merkittäviä esimerkkejä ovat Yhdistyneiden kansakuntienIhmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948),Euroopan biolääketiedesopimus (1997), YK:nLasten oikeuksien yleissopimus (1989),Maailman Lääkäriliiton Helsingin julistus (1964), YK:nJulistus ihmiskloonauksesta (2005) ja UnesconIhmisen geeniperimää ja ihmisoikeuksia koskeva yleismaailmallinen julistus (1997). Ihmisarvo mainitaan lisäksi 157 valtionperustuslaissa.[5] Ihmisarvon loukkaamattomuus on turvattu myösSuomen perustuslaissa ja on sen taustalla vaikuttava perusarvo.[3]
Kristinuskon käsitys ihmisarvosta perustuu siihen, että jokainen ihminen on Jumalan luomistyönä arvokas. Se ondiakonian ja muun syrjäytettyjen aseman hyväksi tehdyn työn taustalla.[6]
Ihmisarvo on käsitteenä moni-ilmeinen, ja sen kunnioittamisen vaatimus eettisenä periaatteena siten myös kiistanalainen. Ihmisarvoon on vedottu esimerkiksi sekä aktiiviseneutanasian eli armokuoleman puolustamisessa että sen vastustamisessa.[7] Myöskään joissain sellaisissa julistuksissa, joissa ihmisarvoon on viitattu useita kertoja, ei käsitteelle ole annettu määritelmää, eikä kerrottu mihin se teoreettisesti ajatellen perustuu.[8]
Ihmisarvoon liittyy etiikan professoriVeikko Launiksen mukaan kolme filosofista peruskysymystä: mihin ihmisarvo perustuu, mitä se merkitsee, ja mitä siitä seuraa? Onko ihmisarvo siis perustaltaan objektiivinen, arvottavasta subjektista riippumaton ominaisuus tai relaatio, josta voidaan saada tietoa? Onko käsitteellä yksi ja yhtenäinen ydinsisältö vai useita merkityksiä, jotka poikkeavat toisistaan? Onko se aidosti itsenäinen arvolähtökohta? Onko ihmisarvo kaikilla ihmisillä vai vain joillakin, ja onko muilla eliölajeilla itseisarvoa? Millainen toiminta on ihmisarvon vastaista ja millainen sitä kunnioittavaa, ja voiko ihmisarvon kunnioittaminen olla määräävä näkökohta eettisessä keskustelussa?[9]
Ihmisarvon käsitteenmonistisen tulkinnan mukaan ihmisarvolla on vain yksi yhtenäinen merkityssisältö.Pluralistisen tulkinnan mukaan ihmisarvolla onkin useita toisistaan poikkeavia ja joskus keskenään kilpailevia perusmerkityksiä. Esimerkiksi pluralismia kannattava ruotsalaisfilosofiLennart Nordenfelt erottaa toisistaan neljä ihmisarvon muunnelmaa: ansioperustaisen arvon, moraalisen maineen, identiteetin arvon ja yleismaailmallisen ihmisarvon. Näistä vain yleismaailmallinen ihmisarvo kuuluu kaikille ihmisyksilöille pysyvästi ja yhtäläisesti läpi koko elämän, mutta kolme muuta eivät ole pysyviä. Yleismaailmallisella ihmisarvolla Nordenfelt tarkoittaa kokemusta absoluuttisesta ja luovuttamattomasta arvosta, joka ihmisellä on hänen ihmisyytensä nojalla ja johon keskinäisen kunnioituksen ja itsekunnioituksen moraaliset velvoitteet voidaan perustaa.[10]
