ISO 639 on kansainvälinenstandardi, joka määrääkielten kaksi- ja kolmikirjaimiset tunnukset. Standardi koostuu useasta osasta, joita on julkaistu viisi. ISO 639 -tunnuksia ei ole tarkoitus käyttää kielten lyhenteinä vaan ainoastaan niiden yksiselitteisinä koodeina.[1] Vuonna 2023 julkaistu ISO 639:2023 yhdistää viisi aiempaa standardia yhdeksi kokonaisuudeksi.[2]
Ensimmäinen ISO 639 -standardi hyväksyttiin vuonna 1967. Standardi jaettiin kahteen osaan vuonna 2002, jolloin alkuperäisten kaksikirjaimisten tunnusten päivitetystä versiosta tuli ISO 639-1.[3] Viimeinen lisäys siihen on tehty 11. helmikuuta 2013.[4]
Toisen osan muodostavat kolmikirjaimiset tunnukset, ja se sisältää myös kaikki ensimmäisen osan kielet. Yksittäisten kielten lisäksi ISO 639-2 määrittää tunnuksia myöskieliryhmille. Kolmas osa ISO 639-3 pyrkii antamaan kolmikirjaimisen tunnuksen kaikille tunnetuille ihmiskielille.[5]
UnicodenCLDR-hankkeessa (Common Locale Data Repository) kielten suomenkieliset nimet ovatKotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tarkastamia.[6]
Esimerkiksisuomen kielen ISO 639-1 -koodi on ”fi” ja ISO 639-2 -koodi on ”fin”.[7]
ISO 639:2023 yhdistää aiemmin julkaistut viisi standardia yhdeksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja tämän johdosta aiemmat standardit on vedetty pois. Aiemmat standardit ovat:[2]
- ISO 639-1:2002
- ISO 639-2:1998
- ISO 639-3:2007
- ISO 639-4:2010
- ISO 639-5:2008
Aiempien osien koodimäärityksiä on myös päivitetty.[8]
