| I. K. Inha | |
|---|---|
 I. K. Inha | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Into Konrad Nyström |
| Syntynyt | 12. marraskuuta1865[1] Virrat,Suomen suuriruhtinaskunta,Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 3. maaliskuuta1930 (64 vuotta) Helsinki,Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | valokuvaaja,kirjailija |
| Taiteilija | |
| Salanimi | I. K. Inha |
| Infobox OK | |
I. K. Inha (oik.Into Konrad Nyström;[1]12. marraskuuta1865Virrat –3. huhtikuuta1930Helsinki) oli suomalainenvalokuvaaja, kirjailija, suomentaja ja toimittaja. Hän onsuomalaisen valokuvauksen suuria mestareita. Hän on kunnostautunut eritotenkansanperinteen, vanhan elämänmuodon ja Suomenmaisemien tallentajana. Paitsi luonnontunnelmien kuvaaja ja perinteentallentaja, Inha oli myös merkittävämodernisaation kuvaaja. Inha kuolileukemiaan vuonna 1930.[1] Hänet on haudattuHietaniemen hautausmaalle.[2]
Inha syntyi VirtainJäähdyspohjassa 1865, hänen vanhempansa olivat henkikirjoittaja ja sittemminkruununvouti Johan Abrahan Nyström ja Clara Charlotta Vikman.[3] ArkkitehtiUsko Nyström oli hänen veljensä. Inhan lapsuusvuosien jälkeen hänen perheensä muuttiIkaalisiin, ja sieltä vuonna 1877 Inhan tie vei opiskelemaanHämeenlinnaan. Hämeenlinnan kuuluisassalyseossa Inha menestyksellisesti opiskeli paitsi normaalit kouluaineet, myös yksityisesti ylimääräisiä kieliä ja toimittajantyötä, mihin häntä kannusti etenkin ihailtu opettajaArvid Genetz. Inha sai ylioppilastodistuksen vuonna 1884. Vuodesta 1885 hänen kotipaikkansa oli Helsinki, mutta hän asui välillä myösKarjalohjalla jaLohjanJalassaaressa. Koko elinikänsä Inha oli innokas uuden kokeilija. Hän oli lisäksi ensimmäisiä, jotka välittivätpolkupyöriä Englannista Suomeen. Sanaa polkupyörä väitetään hänen keksimäkseen.
Vuosina 1889–1890 Inha kuvasi maisemia Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.Suomen taiteen kultakauden muiden mestarien tavoin myös Inha toi kansainvälisiä vaikutteitaSuomen taiteeseen, mutta omimman ilmaisun juuret olivat salomaiden ja rajaseutujen maisemissa. Kiertävän legendan mukaan Inha kävi kaikissa Suomen pitäjissä.
Vuonna 1892 Inha kuvasi Pohjois-Suomen maisemia Atelier Apollon omistaneenK. E. Ståhlbergin toimeksiannosta. Kuvia esitettiin näyttelyssä ja niitä vedostettiin myyntiä varten. Vuonna 1893 Inha kuvasi Itä-Suomen maisemia. Näistäkin kuvista muodostettiin näyttely ja vedostettiin myyntikopioita.
Huhtikuussa 1894 Inha lähti kielentutkijaK. F. Karjalaisen kanssaVienan Karjalaan kuvausmatkalle. Siellä hän kuvasi asukkaiden elinympäristöä, heidän elämäänsä ja tapakulttuuriaan. Matkan tuloksena oli yli 200 esteettisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää kuvaa, joista noin puolet oli esillä näyttelyssä marras- ja joulukuussa 1894.
Vuonna 1895 Inha kiersi Suomea polkupyörällä lähes koko vuoden ja kuvasi maisemiaFinland I bilder, Suomi kuvissa -teosta varten. Aikaisemmin tehtyä Atelier Apollon maisemasarjaa Inha täydensi vuonna 1898 kuvaamallaTurun ja Helsingin saaristoa sekä Lounais-Suomea. Vuonna 1899 Inha kuvasiMaataloushallitukselle suomalaista maanviljelystyötä. Kuvat olivat esilläPariisin maailmannäyttelyssä 1900. Samana vuonna hän kuvasi myösOtavalle suomalaistatervakulttuuriaOulujoella. Tarkoituksena oli julkaistaTeuvo Pakkalan kanssa yhteiskirja. Pakkalalta jäi teksti kuitenkin kirjoittamatta ja kirja jäi julkaisematta.
Inha jatkoi 1900-luvun alussa Maataloushallituksen tilauksen hengessä kuvaamista silloisenSatakunnan alueellaKansanvalistusseuran laskuun. Samoihin aikoihinVäinö Voionmaa laati Tampereen historiaa, johon tilattiin kaupunkimaisemien kuvitusta Inhalta.
Vuonna 1908 Inha kuvasi HelsinkiäWSOY:lleSavolais-Karjalaisen osakunnan toimittamaa Helsinki-opasta varten. Kirjaan käytettiin kuitenkin vain 60 kuvaa, ja 130 jäi käyttämättä arkistoon. Vuonna 2009 niistä koottiin teosHelsinki – valon kaupunki I. K. Inhan valokuvia 1900-luvun alun Helsingistä.Negatiivit on nyt lahjoitettuSuomen valokuvataiteen museoon.[4]
Vuosina 1913–1914 Inhan pitkäaikainen kustantaja WSOY tilasi uusia maisemakuvia käsittelevän sarjan. Maisemakuvien takia Inha ei enää lähtenyt kiertämään Suomea laajalti, vaan asettui kahdeksi kesäksiPadasjoelle ja talviksi Lohjan ja Virtain maisemiin. Tilaus tehtiin ilman varsinaista käyttötarkoitusta, motiivina lähinnä hyvän työntekijän pitäminen leivässä. Käytetylle rahalle löytyi varmasti vastinetta myöhemmin, sillä sarjan kuvat löysivät tiensä useisiin sotien välisenä aikana julkaistuihin kuvateoksiin.
Inha oli 1890-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella suomalaisen valokuvauksen merkittävin maisema- ja miljöökuvaaja sekä dokumentaristi. Alalla oli kovaa kilpailua. Maisemia kiersivät kuvaamassaKarl Granit,Daniel Nyblin,Vivi Richter ja moni muu. Kilpailuasetelma saattoi lisätä työintoa. Inha nousi suomalaisen kansallisen maisemakuvaston merkittävimmäksi yksittäiseksi vaikuttajaksi. Vaikka hän jo elinaikanaan sai tunnustustavalokuvataiteestaan, niin etenkin 1900-luvun alussa ja puolivälissä hänen kuviaan julkaistiin runsaasti anonyymisti, tekijää mainitsematta. Suuri osa hänen kuvaamistaan negatiiveista on kadonnut, mutta eri arkistoihin on levinnyt runsaasti hänen töitään vedoksina.
Inha oliUuden Suomettaren ulkomaan osaston toimittaja vuosina 1888–1906.Uuden Suomettaren toimittajana hän vieraili muun muassaAteenassa 1897 jaLontoossa 1899. Hänen varsinainen työmaansa oli ulkomaantoimitus, mutta samalla hän toimi muun muassa musiikki- ja taidekriitikkona ja matkakuvaajana.
Inha osti 1896Väinö Wallinin kanssaKyläkirjaston Kuvalehden B-sarjan. Inha myi osuutensa lehdestä Wallinille 1901, mutta jatkoi lehden toimittajana vuoteen 1906.
Inha suomensi kaikkiaan noin 40 teosta. Kirjalliset pääteokset,Suomen maisemia (1909) jaKalevalan laulumailta (1911) ovat kummatkin yltäneet kolmanteen painokseen.
Inhalla on pysyvä arvonsa Suomenkulttuurihistoriassa. Hänen laaja-alaisuutensa ja värikäs persoonansa on pitänyt kiinnostusta yllä varsin erilaisissa yhteyksissä. Hän esiintyy muun muassa roolihenkilönäEeva-Kaarina Arosen romaanissaMaria Renforsin totuus.
Vuonna 2006 järjestettyjen laajojen valokuvanäyttelyiden myötä Inhasta alettiin puhua Suomen kansallisvalokuvaajana.
Vuonna 2015 paljastettiin I. K. Inhan muistomerkki Torisevan levähdysalueellaVirroilla ja graafikkoJorma Hinkan suunnittelema Inhan 150-vuotispostimerkki.[5]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
