Hyttyset (Culicidae) ovatkaksisiipistenhyönteisten heimo, johon kuuluu monia verta imeviä lajeja. Puhekielessä hyttysiä kutsutaan usein nimelläsääsket taiitikat. Tieteellisesti kaikki hyttyset ovat sääskiä, mutta kaikki sääsket eivät ole hyttysiä:sääsket (Nematocera) ovat kaksisiipisten (Diptera) alalahko, jonka yksi heimo ovat hyttyset.
Hyttysiä on tunnistettu noin 3700 eri lajia[1]. Näistä noin kuusi prosenttia imee vertaihmisistä ja näistä edelleen puolet levittää ihmisille vaarallisiatauteja.[2]Suomen alueella hyttyslajeja oli tavattu vuoteen 2023 mennessä 44 lajia[3].
Useimpien muiden kaksisiipisten tapaan hyttyset ovat lentäviä hyönteisiä, joilla on kaksisiipeä,väristinpari, solakka vartalo ja kuusi pitkää jalkaa. Useimpien lajien naaraat imevätimukärsällään verta muista eläimistä. Hyttyset etsivät uhrinsa hengityksenhiilidioksidin, ihon lämmön ja tuoksun perusteella. Hyttysten koko vaihtelee, mutta ne ovat harvoin yli 16 millimetriä pitkiä. Useimmat hyttyset painavat alle 2,5 milligrammaa,[4] mutta suurimmat lajit ovat jopa 10 milligramman painoisia. Useimmat kotiympäristössä tavattavat hyttyset eivät lennä yli sadan metrin matkoja, mutta hyödyntämällä ilmavirtauksia tietyt hyttyslajit voivat vaeltaa kymmenien kilometrien päähän synnyinseudultaan.[5]
Hyttysen toukkia veden pintakalvoon kiinnittyneinä.
Naaras munii seisovaan veteen, ojiin ja metsälammikoihin 300–1 000 munaa. Munat talvehtivat ja kuoriutuvat vasta seuraavana kesänä. Vedessä elävällä toukalla ei ole jalkoja, vaan se liikkuu kiemurtelemalla takaruumistaan. Toukka luo nahkansa noin kolme kertaa, jonka jälkeen se siirtyy kotelovaiheeseen. Sekä toukka että kotelo hengittävät ilmaa takaruumiinsa hengitysputken kautta. Toukka käy läpi täydellisen muodonmuutoksen ja kehittyy hyttyseksi 2–3 viikossa. Muodonmuutoksen nopeus riippuu veden lämpötilasta.[6]
Täysikasvuinen hyttynen elää pisimmillään 3–4 viikkoa, mutta se saattaa kuolla monista eri syistä aikaisemminkin. Esimerkiksi kuivuus ja pakkanen hävittävät hyttyset nopeasti. Lisäksi hyttyset ovat monien lintujen, hämähäkkien ja sammakoiden ravintoa. Myös ihmiset tappavat hyttysiä.lähde?
Koirashyttynen elää lyhyen elämän. Se juo vain kukkienmettä, parittelee ja kuolee. Myös naaras juo ravinnokseen kukkien mettä. Naaraat imevät verta, koska hedelmöittyneet munat tarvitsevat proteiineja kehittyäkseen. Vain harvat hyttyslajit keräävät toukkana tarpeeksi ravintoa lisääntyäkseen ilman veriateriaa.[7]
Alkukesän lämpö ja kosteus lisäävät hyttysten määrää.
Hyttysillä on suuri merkitys monien tartuntatautien, erityisestimalarian, levittäjinä.[8] Noin kolme prosenttia 3 700:sta tunnistetusta hyttyslajista levittää ihmisille vaarallisia tauteja.[2] Maailmanlaajuisesti merkittäviin hyttysen levittämiin sairauksiin kuuluvat malarian lisäksidenguekuume,keltakuume,lymfaattinen filariaasi,chikungunya,zika,Japanin aivotulehdus jaLänsi-Niilin virus.[9] Vuonna 2015 näille taudeille alttiina oli noin puolet maapallon väestöstä.[2] Hyttyset tappavatkin ihmisiä enemmän kuin mitkään muut eläimet: yli 725 000 ihmistä kuolee vuosittain hyttysten levittämiin tartuntatauteihin.[10][11]
Nykyisin Suomessa hyttyset levittävätpogostantautia[12][11],Inkoon tautia[11],Chatangavirusta[13] sekäjänisruttoa[12][11]. Hyttysten levittämät taudit ovat jossain määrin yleistymässä myös kehittyneissä maissa. Chikungunya on jo aiheuttanut Etelä-Euroopassa kotoperäisiä epidemioita, ja denguekuume levinnee tulevaisuudessa myös Eurooppaan.[12][11] Hyttysten levittämien tautien ehkäisy saattaa olla mahdollistageeniajureiden avulla.[14]
Vanhin anatomialtaan nykyisen kaltainen hyttynen on löydetty 79 miljoonaa vuotta vanhastakanadalaisestameripihkastaliitukaudelta.[15][16] Vanhempi yksilö mutta primitiivisemmillä piirteillä, on säilynytburmalaisessa meripihkassa 100–90 miljoonaa vuotta.[15][17] Kaksi muuta löydettyä hyttysfossiilia ovat muuttuneet hyvin vähän moderneista hyttysistä 46 miljoonassa vuodessa.[18] Nämä fossiilit ovat myös varhaisimmat koskaan löydetyt joilla on säilynyt verta vatsassa.[19][20] Vaikka liitukautta vanhempia fossiileja ei ole löydetty, tuoreet tutkimukset viittaavat siihen että varhaisimmat eroavaisuudetAnophelinaen jaCulicinaen hyttysten välillä ilmaantuivat 226 miljoonaa vuotta sitten.[21]
Suomessa 39 lajia on jaettu neljään heimoon ja edelleen 4 sukuun (Aedes,Coquillettidia,Culex jaCuliseta: Wilkerson ym. luokituksen mukaan)[25] tai 7 sukuun (Aedes,Aedimorphus,Coquillettidia,Culex,Culiseta, Dahliana ja Ochlerotatus: Reinert et al. luokituksen mukaan)[26].
↑Wartiovaara, Kimmo:Ihmiskunnan DNA : Elämän koodin kirjoitus, s. 129–131. Tallinna: Duodecim, 2022.ISBN 978-952-360-079-9.
↑abChaline, Eric: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa, s. 8. Suomentanut Ketola, Veli-Pekka. Moreeni, 2014. ISBN 978-952-254-191-8
↑G. O. Poinar: Paleoculicis minutus (Diptera: Culicidae) n. gen., n. sp., from Cretaceous Canadian amber with a summary of described fossil mosquitoes. Acta Geologica Hispanica, 2000, 35. vsk, s. 119–128. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Borkent A, Grimaldi DA: The earliest fossil mosquito (Diptera: Culicidae), in Mid-Cretaceous Burmese amber. Annals of the Entomological Society of America, 2004, 97. vsk, nro 5, s. 882–888. doi:10.1603/0013-8746(2004)097[0882:TEFMDC]2.0.CO;2ISSN 0013-8746(englanniksi)
↑Greenwalt, D. E.; Goreva, Y. S.; Siljeström, S. M.; Rose, T.; Harbach, R .E.: Hemoglobin-derived porphyrins preserved in a Middle Eocene blood-engorged mosquito. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 2013, 110. vsk, nro 46, s. 18496–18500. PubMed:24127577PubMed Central:3831950doi:10.1073/pnas.1310885110(englanniksi)
↑Reidenbach, K. R.; Cook, S.; Bertone, M. A.; Harbach, R. E.; Wiegmann, B. M.; Besansky, N. J.: Phylogenetic analysis and temporal diversification of mosquitoes (Diptera: Culicidae) based on nuclear genes and morphology. BMC Evolutionary Biology, 2009, 9. vsk, nro 1, s. 298. PubMed:20028549PubMed Central:2805638doi:10.1186/1471-2148-9-298(englanniksi)
↑C. L. Culverwell: A report on the mosquitoes of mainland Åland, southwestern Finland and revised list of Finnish mosquitoes: Mosquitoes of Åland, Finland. Medical and Veterinary Entomology, 2018-06, 32. vsk, nro 2, s. 145–154. doi:10.1111/mve.12272Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑C. L. Culverwell, O. P. Vapalahti, R. E. Harbach: Anopheles daciae , a new country record for Finland. Medical and Veterinary Entomology, 2020-06, 34. vsk, nro 2, s. 145–150. doi:10.1111/mve.12431ISSN 0269-283XArtikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑C. L. Culverwell, R. J. Uusitalo, E. M. Korhonen, O. P. Vapalahti, E. Huhtamo, R. E. Harbach: The mosquitoes of Finland: updated distributions and bionomics. Medical and Veterinary Entomology, 2021-03, 35. vsk, nro 1, s. 1–29. doi:10.1111/mve.12475ISSN 0269-283XArtikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Richard C. Wilkerson, Yvonne-Marie Linton, Dina M. Fonseca, Ted R. Schultz, Dana C. Price, Daniel A. Strickman: Making Mosquito Taxonomy Useful: A Stable Classification of Tribe Aedini that Balances Utility with Current Knowledge of Evolutionary Relationships. PLOS ONE, 30.7.2015, 10. vsk, nro 7, s. e0133602. PubMed:26226613doi:10.1371/journal.pone.0133602ISSN 1932-6203Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑John F. Reinert, Ralph E. Harbach, Ian J. Kitching: Phylogeny and classification of tribe Aedini (Diptera: Culicidae). Zoological Journal of the Linnean Society, 2009-12, 157. vsk, nro 4, s. 700–794. doi:10.1111/j.1096-3642.2009.00570.xArtikkelin verkkoversio. (englanniksi)
