 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. Tarkennus:Koko artikkelissa vain yksi lähde |
Huntu on ohut ja mahdollisesti läpinäkyvä liinamainen vaatekappale, joka puetaan pään tai vartalon ympärille siten, että se roikkuu alareunastaan vapaana. Huntuja on käytetty useissa eri kulttuureissa.
Joissain kulttuureissa, joissa suku järjestää avioliiton ja aviomies ei saa nähdä vaimoaan ennen häitä, on vaimo vielä häissäkin hunnutettuna. Joskus myös sulhanen on hunnutettu. Huntu riisutaan joko häätilaisuudessa tai vasta hääyönä. Näin varmistetaan myös, etteivät aviopuolisoiden henkilökohtaiset mielipiteet kumppanin ulkonäöstä ole sukulaisten hyväksi katsoman avioliiton esteenä. Häätilaisuuden aikana tai sen jälkeen sulhasen on mahdotonta perääntyäkunnialla.lähde?
Länsimaisessaorientalismissa itämainen hunnuttautuminen on mielletty osaksihaaremilaitosta ja se on lisännyt itämaisen naisen eksotiikkaa länsimaisesta näkökulmasta.lähde?
Hunnuttautuminen on ikivanhaLähi-idän kulttuureihin kuulunut tapa, jossa huntu liitetään naisen siveyteen ja kunnollisuuteen. Hunnulla pyritään peittämään hekumallisiksi mielletyt naisen hiukset ja estämään miesten syntisiä ajatuksia. Hunnuttautuminen kuuluu niinjuutalaiseen,islamilaiseen kuinkristilliseen kulttuuriin.Ortodoksijuutalaiset naiset peittävät päänsä hunnulla tai huivilla.
Lännessä morsian voi käyttää häissäänmorsiushuntua, joka alun perin on symboloinutneitsyyttä. Nykyaikana hunnun käyttö liittyy enemmän romanttiseenhääsymboliikkaan. Leski on voinut käyttää suruajansuruhuntua, joka on merkinnyt sitä, että nainen on muiden miesten saavuttamattomissa, eli tavallaan edelleen uskollinen kuolleelle aviomiehelleen.
Hunnuksi kutsutaan myös eräisiin kansallispukumalleihin kuuluvaa kokovalkoista päähinettä; sen koko voi vaihdella otsalle kiinnitetystä napista (Sakkolan - Raudun puku) aina koko pään peittävään ja joskus selkäänkin yltävään liinaan (Kaukolan puku). Huntu on Suomen kansallispuvuissa nimenomaan karjalainen päähine; kansallispukusääntöjen mukaan sitä käyttävät naimisissa olevat luterilaiset naiset, ortodoksisilla naimisissa olevilla naisilla on päähineenäsorokka.
Myös kristillisessä perinteessä naiset ovat usein peittäneet päänsä kodin ulkopuolella noudattaenPaavalin kehotusta"Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois" (1 Kor. 11:6).lähde? Myöhempinä aikoina pään peitteenä olihattu taihuivi, mutta keskiajalla naiset yleisesti hunnuttautuivat.lähde? Edelleenkin huntu on säilynyt osana sekäkatolisen ettäortodoksisen kirkonnunnan pukua. Tämä siitäkin huolimatta, että hameen helma on saattanut lyhentyä ja puku muuten modernisoitua. Eräänlainen jäänne hunnuttautumisesta on myösesikoislestadiolaisten naisten tapa käyttää huivia kirkossa tai hengellisissä tilaisuudessa. Hunnuttautuminen on omaksuttu kristinuskoon juutalaisesta kulttuurista, jossa se oli yleistä kristinuskon syntyessä.
Islamissa seksuaalisuuden voimakas kontrollointi on merkinnyt sitä, että naisten odotetaan pukeutuvan hyvin peittävästi. Keskiaikaisen šariakäsikirjan mukaan mies ei saa katsoa naista, joka ei ole hänen vaimonsa olipa kyse sitten käsistä, kasvoista tai jostain muusta ruumiinosasta.[1] Oppineiden enemmistö joitakin hanafi-oppineita lukuun ottamatta katsoi, että nainen ei saanut poistua kotoaan peittämättä hunnulla kasvojaan.[1] Kyse oli kiusauksen välttämisestä, ja islamilainen fatwa sanookin, että jos nainen pelkää herättävänsä houkutusta tai tulevansa houkutelluksi, hänen velvollisuutensa on peittää hunnulla kätensä ja kasvonsa.[2] Toisen tulkinnan esittääal-Ghazali 1000-luvulla kirjassaCouncel for Kings. Kun nainen rikkoi Jumalan käskyä ja söi kielletyn hedelmän, Jumala rankaisi naista 18 rangaistuksella. Yksi näistä oli naisen velvollisuus käyttää huivia.[3]
Huntua koskevat šariasäännökset tulevat pääosin islamilaisesta perimätiedosta elihadith -kirjallisuudesta. Koraanissa sääntö löytyy jakeessa 24:31, jossa naisia kehotetaan peittämään eri käännösten mukaan joko rintansa, povensa tai kaulansa hunnulla. Säkeiden tulkinta on kuitenkin kohdannut ongelmia. Jakeessa esiintyy ei-arabialainen sanachumur, jonka at-Tabari 900-luvulla kääntää huiviksi. Luxenberg lukee merkit arameankieliseksi sanaksigmar, joka tarkoittaa vyötä. Hänen mukaansa Koraani tässä kehottaa naisia sitomaan kangasvyön uumilleen eikä panemaan huivia pähänsä.[4]
Kohdassa 33:59 kehotus hunnun käyttöön on selvempi:"Profeetta, sano puolisollesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli." (33:59)[5]
Vuonna 2013 tehdyn kansainvälisen kyselyn mukaan ainoastaan osa muslimeista kannattaa naisen oikeutta valita käyttääkö huivia vai ei. Laajinta valintaoikeuden kannatus oli Itä-Euroopan maissa (88 %) ja vähäisintä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (40 %). Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä Aasiassa noin puolet kannatti naisen valintaoikeutta (53–56 %).[6]
