Huliganismi on julkisilla paikoilla usein ryhmässä tapahtuvan häiriköinnin, väkivallan ja muun uhkaavan käytöksen nimitys.[1] Huliganismi on usein tavoitteetonta väkivaltaa väkivallan vuoksi. Toisin kuin terrorismilla, huliganismilla ei välttämättä pyritä poliittisiin tai taloudellisiin päämääriin.
Huliganismi on yleensä mielletty epämääräiseksi käsitteeksi, ja sitä on harvoin laissa määritelty erikseen rangaistavaksi[2].
Väkivaltarikollisuuden ohella huliganismiin kuuluu usein omaisuusrikoksia. Omaisuuteen kohdistuvaa huliganismia, jonka tarkoituksena on vahingonteko, kutsutaanvandalismiksi. Usein huligaanit ovat nuoria, syrjäytymisvaarassa olevia tai syrjäytyneitä miehiä: "Meillä ei mene hyvin, meidän mielestämme yhteiskunta ei toimi, siksi heimoudumme."[3]
Sanahuligaani tuleeenglannin kielen sanastahooligan, joka tuli käyttöönLontoossa 1890-luvulla. Sana on johdettuirlantilaisesta sukunimestä Houlihan. Sen nimiseen perheeseen kuuluneita henkilöitä tiettävästi sanottiin olleen paljon kadulla mellastaneiden nuorten keskuudessa.[1] Toisen selityksen mukaan kyseessä olisi ollut vain yleisesti tuohon aikaan viihteessä käytetty stereotyyppinen irlantilainen nimi. Sananhooligan varhaisin tunnettu kirjallinen esiintymä on eräs vuodelta 1898 oleva lehtiartikkeli.[4] Suomen kieleen sana tuli jo 1900-luvun alussa.[1]
Jalkapallohuliganismi on näkyvä urheiluhuliganismin muoto. Huliganismia esiintyy myös esimerkiksirugby- jakrikettiotteluissa kannattajien keskuudessa. Huliganismin estämiseen käytetään runsaasti voimavaroja varsinkin kansainvälisten arvoturnauksien ja -ottelujen yhteydessä.
Venäjällä huliganismi on määritelty rikoslaissa, ja taustalla on vuosien 1905 ja 1906 poliittiset levottomuudet. Siksi huliganismi ymmärrettiin neuvostovallan aikana nimenomaan poliittiseksi rikokseksi. Ensi kerran se kirjattiin rikoslakiin vuonna 1922, ja sen määritelmä oli niin laaja, että juovuksissa tehdyistä pikkurikkeistä voitiin tuomita jopa vuodeksi vankeuteen.Neuvostoliiton aikaiset kaksi suurta huliganismiaaltoa vaikuttivat lain sisältöön. Ensimmäinen niistä sattui 1920-luvun puolivälissä, jolloin taustalla oli talous- ja sosiaalipoliittisia virheitä ja valtaeliitin sisäinen kamppailu. Huliganismia koskeva lakipykälä jaettiin kahtia, ja tavalliset kansalaiset saivat lievemmän rangaistuksen kuin rikoksenuusijat ja neuvostovallan vastustajat. Toinen vaihe oliStalinin kauden päätyttyäNikita Hruštševin kaudella, jolloin pyrittiin turvaamaan yhteiskuntarauha, kun vankiloista ja työleireiltä oli vapautettu runsaat miljoona ihmistä.[2].[5]
KaksiKauniaisten lukion abiturienttia tuomittiin vuonna 1984 törkeästä huliganismista vuoden työleirirangaistukseen heidän uituaan alasti hotelli Pribaltiskajan suihkulähteessäLeningradissa.[6][7] Lukiolaiset armahdettiin huhtikuussa 1984, muutamaa päivää ennen presidenttiKoiviston valtiovierailua Neuvostoliittoon.[8]
Huliganismia on esiintynyt 2000-luvulla Venäjällä jalkapallo-otteluissa ja rasistisina levottomuuksina. Näihin nuorten miesten käyttäytymisiin ei kuitenkaan ole juuri puututtu. Valtiovallan herätti kuitenkinPussy Riot -niminenperformanssiryhmä, jonka käyttäytymisen valtiovalta koki uhkaavaksi, ja ryhmää on syytetty huliganismin vakavammasta muodosta.[2]
YmpäristöjärjestöGreenpeacen 18. syyskuuta 2013Petšoranmerellä suorittama mielenosoituksellinen kiipeäminen venäläisenGazpromin öljynporauslauttaPrirazlomnajan ulkolaidalle johti syytteeseen murmanskilaisessa oikeusistuimessa. Aktivistien epäiltiin syyllistyneen huliganismiin.[5]
