Hulan laakso (hepr.עמק החולה,Emek Ha-Ḥula) on nykyisin suurimmaksi osaksi viljelyksessä oleva alue Pohjois-Israelissa. Paikalla oli aikoinaanHulajärvi, joka kuivatettiin 1950-luvulla. Ennen Hulajärvellä ja sitä ympäröivillä soilla pesivät suurin joukoinmalariaa levittävienmoskiitot, minkä vuoksi alue päätettiin kuivattaa. Pieni osa laaksosta on myöhemmin jälleen muutettu järveksi, jotta lähes hävinnytekosysteemi voitiin palauttaa.
Hulan laakso on myösmuuttolintujen tärkeä levähdyspaikka niiden kulkiessaIsoa hautavajoamaa seuratenAfrikan,Euroopan jaAasian välillä. On arvioitu, että sen kautta kulkee joka vuosi 500 miljoonaa lintua.[1]
Hulajärvi on eri aikoina tunnettu monilla eri nimillä. Muinaiset egyptiläiset käyttivät siitä nimitystäSamchuna-järvi[2][3] kun taasRaamatussa se mainitaan nimelläMerom. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla juutalainen historioitsijaFlavius Josefus käytti siitä nimeäSemechonitis (kreik.Σημεχωνίτις), mitä nimeäJohn Lightfoot myöhemmin käytti siitä muodossaSamochonitis[4].Talmudissa se mainitaan nimelläYam Sumchi, toisin sanoen Sumchin meri. Nykyisin järven nimi onarabiaksiBuheirat el Huleh jahepreaksiAgam ha-Hula, jotka molemmat johtuvat siellä aikoinaan sijainneen paikkakunnanarameankielisestä nimestäHulata eliUlata.[2][3] Nimitystä "Meromin vedet" on toisinaan käytetty maantieteellisessä kirjallisuudessa, vaikka oikeastaan tämä nimi tarkoittaa laakson länsipuolella sijaitsevialähteitä.[3]
Hulanlaakso sijaitsee Itä-Afrikasta Syyriaan saakka ulottuvanIson hautavajoaman pohjoispäässä noin 70 metrin korkeudella merenpinnasta. Laakso käsittää 177 neliökilometrin laajuisen alueen[3], joka rajoittuu molemmilla puolilla jyrkkiin rinteisiin: idässäGolanin kukkuloihin ja lännessäYlä-GalileanNaftalivuoriin, jotka ulottuvat 400–900 metrin korkeuteen merenpinnasta. Laakson eteläpäässäJordanin molemmin puolin on 200 metrin korkuisetbasalttiset kukkulat, joita usein sanotaan "basalttitulpiksi", koska ne rajoittavat veden virtaustaGalileanjärveen. Ne muodostavatKorazimin ylätasangon.
Hulanlaaksossa vallitseevälimerenilmasto kuumine kuivinen kesineen ja viileine sateisine talvineen, joskin sen sijainti kahden vuoristoketjun välissä on aiheuttanut, että siellä vuotuiset ja vuorokautiset lämpötilan vaihtelut ovat suuremmat kuin rannikolla.[3] Vuotuinen sademäärä vaihtelee suuresti laakson eri osissa 400 millimetristä sen eteläosassa 800 millimetriin sen pohjoisosassa.Hermonin vuoristoalueella, vain muutaman kilometrin päässä laaksosta, sataa yli 1500 millimetriä vuodessa, suurimmaksi osaksi lumena, josta saavat vetensä maanalaiset lähteet ja myösJordanin lähteet, joiden vedet kaikki kulkevat lopulta laakson halki.[3] Talvisin alueella vallitsevat toisinaan voimakkaat koillistuulet, jotka tunnetaan arabiankielisellä nimelläSharkiyah.[3]
Ennen kuin Hulajärvi 1950-luvun alussa kuivatettiin, se oli 5,3 kilometriä pitkä ja 4,4 kilometriä pitkä, ja sen pinta-ala oli noin 12–14 neliökilometriä. Se oli kesällä noin puolentoista metrin ja talvella noin kolmen metrin syvyinen. Suomaiseen järveen laskivat useiden pysyvien lähteiden vedet.[5] Järven rannoilla oli ihmisasutusta jo varhainesihistoriallisena aikana.paleoliittisiaarkeologisia löytöjä on tehty lähellä Bnot Yaakovin siltaa laakson eteläpäässä. Ensimmäinen pysyvä asetus, Enan (Mallaha), on peräisin 9 000–10 000 vuoden takaa ja on löydetty laaksosta.
Hulan laakso oli huomattava vanhojen kauppareittien haarautumiskohta. Sen kautta kulkivat tiet tärkeästä kaupan keskuksestaDamaskoksestaVälimeren itärannikolle sekäEgyptiin.Pronssikaudella noin 4000 vuotta sitten näiden reittien varsille rakennettiinTel Hazorin jaDanin kaupungit. Myöhemmin alue joutuiIsraelin hallintaan, kunnes sen valtasivatAssyrian sotajuokotTiglatpileser III:n johdolla. Raamatussa mainitaan laaksossa sijainnutMeromin vesi taiMeromin lähteet paikkana, jossaJoosua voittikanaanilaiset.[6]
Maatalousasutus Hulan laaksossa jatkui keskeytymättömää kokohellenistisen kauden sekä edelleenRooman jaBysantin valtakuntien aikana ja vieläarabien valtakauden alkuaikoina.[3]Seleukidien aikana järven rannalle perustettiinSeleucia Samulias -niminen kaupunki.
Alueen perinteisiä viljelyskasveja ovat olleetriisi, jota siellä viljeltiin jo hellenistisenä aikana,puuvilla jasokeriruoko, jotka arabit toivat sinne valloitettuaan alueen vuonna 636,durra[2] sekä Amerikan löytämisen jälkeen myös alueelle tuotumaissi.Vesipuhveli tuotiin alueelle 700-luvulla tuottamaan maitoa ja työjuhdaksi.[3]
1800-luvulla laaksossa, joka pääasiassa oli matalaa järveä ympäröivää suota, asuivat Ghawareneh-beduiinit[7], jotka kutoivat mattojapapyruksesta ja käyttivät sitä myös talojensa rakentamiseen. Alueen ensimmäiset nykyaikaiset kartat laatiViktorian aikainen seikkailijaJohn MacGregor, jokaRob Roy -nimisine laivoineen kuitenkin joutui Hulan soilla asuneiden tummaihoisten beduiinien kaappaamaksi.[2]Malarian vuoksi seudulla oli suuri lapsikuolleisuus. Joissakin kylissä vai pieni osa lapsista saavutti edes kahden vuoden iän.[8] Vuonna 1882 eräs matkailija kirjoitti, että seutu oli Syyrian hienoimpia metsästysmaita, jossa olipanttereita,leopardeja,karhuja,villisikoja,susia,kettuja,sakaaleja,hyeenoja,gaselleja jasaukkoja. Toisen maailmansodan aikana Britannian armeijan upseerit kirjoittivat metsästäneensä siellä lintuja.
Vuonna 1908osmanihallitus myönsi eräälle ranskalaiselle yritykselle oikeuden kuivattaa suo, minkä tämä kuitenkin myi libanonilaisille liikemiehille. Vuonna 1933,brittiläisen mandaattihallinnon aikana, Palestiinan maan kehitysyhtiö hankki itselleen tämän luvan ja laati suunnitelman laakson kuivattamiseksi ja kastelemiseksi, mikä johti myös siihen, että alueelle saapui joukko tieteellisiä tutkimusretkikuntia.[8]
1930-luvulla muuan matkailija kertoi, että seudun kyläläiset keräsivätpapyrusta kudontaa varten. He käyttivät kahden tyyppisiä kangaspuita: toisia hienoja, sisätiloissa käytettäviä mattoja varten, toinen taas pidempiä ja karkeampia mattoja varten, jota käytettiin majojen ja suohien rakentamiseen.[9]
Hulanlaakson nykyisistä juutalaisasutuksista ensimmäinen,Yesud HaMa'ala järven länsirannalla, perustettiin ensimmäisenalijan yhteydesä vuonna 1883. Vuonna 1948 laaksossa oli 35 kylää, joista 12 oli juutalais- ja 23 arabikylää.[10]
Kuivatustyöt pani vuonna 1951 alulleJuutalainen kansallisrahasto (JNF), ja ne saatiin valmiiksi vuonna 1958. Alueen kuivatus suoritettiin pääasiassa kahdella tavalla: toisaalta levennettiin ja syvennettiin Jordania Hulanlaakson alapuolella olevalla osuudella, ja laakson pohjoisosaan kaivettiin kaksi Jordanista erkanevaa kanavaa. Kuivatuksen vuoksi useat järven ainutlaatuisetendeemisen eläinlajit kuolivat sukupuuttoon, muun muassasärkilajiAcanthobrama hulensis[11] jakirjoahveniin kuuluvaTristramella intermedia.[12]
Hulanlaakson kuivatusta pidettiin Israelissa suurena kansallisena saavutuksena[3]. Silloin ei vielä tiedostettu, että suon muuttamisella viljelymaaksi saattaisi olla myös merkittäviä haittavaikutuksia ekosysteemiin. Sen sijaan huolenaiheina olivat pääasiassa malariaa levittävät moskiitot sekä taloudellisen tuottavuuden parantaminen. Pian kuitenkin ilmeni, että alueen kuivattamisella oli myös haitallisia vaikutuksia. Aikaisemmin kosteikko oli suodattanut vedestäravinteita, erityisestityppeä jafosforia, jotka nyt pääsivät esteettömästi valumaan virtaavan veden mukanaGennesaretinjärveen.[13], joka alkoikin nopeastirehevöityä. Laaksossa puhaltaneet voimakkaat tuulet alkoivat kuljettaa sieltä pois maa-aineksia, jotka eivät enää olleet luontaisen kasvillisuuden peitossa. Lopulta kuivatetun suonturve syttyi itsestään palamaan, ja sitä oli vaikea saada sammutetuksi.[1]
Haittojen käytyä ilmeisiksi jo vuonna 1963 laakson lounaisosasta erotettiinkin pieni, 3,5 neliökilometrin laajuinen alue, joka muutettiin uudestaan papyrusta kasvavaksi suomaaksi ja samalla Israelin ensimmäiseksiluonnonsuojelualueeksi. Huoli Hulajärven kuivatuksen vaikutuksista oli aiheena Israelin luonnonsuojeluyhdistyksen perustamiseen.[14]
Useiden tiedemisten ja luonnon ystävien työ teki mahdolliseksi, että edes pieni osa Hulan kosteikosta voitiin säilyttää, ja Hulan luonnonsuojelualue perustettiin virallisesti vuonna 1964.[15] Hulan luonnonsuojelualue on merkittyRamsarin sopimuksen mukaiseen kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon.[16]
Hulan järvipuisto (hepr.אגמון החולה,Agmon HaHula) sijaitsee Hulanlaakson eteläosassa, luonnonsuojelualueen pohjoispuolella mutta siitä erillään. Se perustettiin osana Juutalaisen kansallisrahaston hanketta alueen ennallistamiseksi.[17] Tämä osa laaksoa jäi 1990-luvun alussa rankkasateiden seurauksena jälleen veden alle. Tällöin päätettiin kehittää ympäröivää aluetta ja jättää veden alle jäänyt alue koskemattomaksi. Alueesta on tullut toinen koti tuhansille muuttolinnuille keväisin ja syksyisin.[18] Järvi peittää noin neliökilometrin alueen, ja siinä on saaria, jotka toimivat lintujen suojaisina pesimispaikkoina. Siitä on tullut myös tärkeämuuttolintujen levähdyspaikka niiden lentäessä Euroopasta Afrikkaan ja takaisin ja myös huomattavalintuharrastajien suosima tarkkailupaikka. Vuonna 2011 israelilaiset lintutieteilijät vahvistivat, että Hulanlaaksossa pysähtyvät muuttomatkan varrella tuhannetkurjet, jotka joka syksy muuttavat Suomesta Etiopiaan.[19] Paikalliset israelilaiset maanviljelijät ruokkivat niitämaissilla, jotta ne eivät aiheuttaisi tuhoja läheisillä viljelyksillä.[13]
Hulanlaakson merkitys monien muuttolintujen lepopaikkana on eräiden arvioiden mukaan niin suuri, että jos alueen ekosysteemi tuhoutuisi, ekologiset seuraukset saattaisivat olla arvaamattoman suuret kaikkialla niiden muuttoreitin varrella Itä-Euroopasta Etelä-Afrikkaan saakka.[13]
Marraskuussa 2011 HaHulan puiston vartijat löysivät alueelta kaksiisraelinlevykielisammakkoa (Latonia nigriventer), vaikkaKansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN oli vuonna 1996 luokitellut lajin jo sukupuuttoon kuolleeksi suon kuivatuksen voksi. Lajin paluun vahvisti myös Israelin luonto- ja puistovirasto. Näiden ensimmäisten yksilöiden jälkeen niitä on löydetty ainakin kymmenen, kaikki samalta alueelta. Nykyisin IUCN luokittelee lajinäärimmäisen uhanalaiseksi.[20]
Vuonna 2009 tehdyt arkeologiset löydöt osoittavat, että alueella asuneethomidit käyttivät hyväkseen Hulajärven kaloja. Gesher Benot Ya‘aqovin arkeologiselta kaivausalueelta löydettyjen kalanjätteiden analysointi osoitti heidän käyttäneen monia kalalajea kutenmonnikaloja,tilapiaa jakarppia. Osa karpeista oli yli metrin pituisia.[21] Paikalta löydettiin myös tulentekovälineitä ja pähkinänsärkijöitä.[22]
Joulukuussa 2007 Israel julkaisi kolmen postimerkin sarjan, jossa olevat kuvat esittävät Hulan luonnonsuojelualuetta.[23]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaHulanlaaksoWikimedia Commonsissa Israelin maantiede | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Israelin hallintoalueet |  | ||||||
| Vesistöt |
| ||||||
| Kaupungit | |||||||
| Alueet | |||||||
| Saaret | |||||||
| Arkeologia | |||||||