Huippuvuorten sopimus (virallisestinorj.Traktat angående Spitsbergen,ransk.Traité concernant le Spitsberg[1],engl.Treaty concerning the Archipelago of Spitsbergen[2],suom.Sopimus koskien Huippuvuoria) onkansainvälinen sopimus[3], jossa määritelläänHuippuvuorten saariston, mukaan lukienKarhusaaren asema, jaNorjan valtion ylivalta saarilla, kuitenkin tunnustaen tiettyjä oikeuksia kaikille sopijamaille.
Sopimus koskee kaikkia Huippuvuorille kuuluvia maa-alueita sekä vesiä 12merimailiin asti näistä maa-alueista.[4]
Ennen sopimusta Huippuvuoria kohdeltiinei-kenenkään maana. Kalastajat ja metsästäjät olivat hyödyntäneet saaristoa jo aikaisemmin, mutta kontaktit olivat epäsäännöllisiä ja vähäisiä. Norja alkoi osoittaa kiinnostusta saaristoon erityisesti sen jälkeen, kunpersonaaliunioni Ruotsin kanssa purettiin vuonna 1905. Tarve sopimukselle nousi siitä, että Huippuvuorten kansainvälinen asema oli 1900-luvun alussa epäselvä ja kaivannaisvarat merkittävät. Myös kaivostoiminnan parissa työskentelevien henkilöiden asema Huippuvuorilla oli epäselvä.[4][5]
Norja teki aloitteen Huippuvuorten aseman ratkaisemista vuonna 1909 ja kutsui Ruotsin ja Venäjän neuvottelemaan. Norjan tavoitteena oli osoittaa, että se kykenisi tuomaan lain ja järjestyksen saaristoon. Nämä kolme maata tapasivatKristianiassa tammikuussa 1912. Neuvotteluissa ei kuitenkaan päästy lopputulemaan, jaensimmäisen maailmansodan takia ne viivästyivät edelleen. Esimerkiksi Yhdysvallat vastusti näitä varhaisia neuvotteluita, koska omien intressiensä jäävän ilman huomiota. Sodan päätyttyä Huippuvuorten kysymys päätettiin ottaa käsittelyyn osana kestävän rauhan saavuttamista Euroopassa.[5][6]
Sopimus allekirjoitettiinPariisissa9. helmikuuta1920 ja se astui voimaan, kun Norja sääti14. elokuuta1925 Huippuvuorten lain.[7] Norjalaiset nostivatNorjan lipun salkoonLongyearbyenissä samana päivänä tämän merkiksi.[8]
Kolme päivää sopimuksen allekirjoittamisen jälkeenVenäjä jätti nootin Norjan ulkoministeriölle protestina, mutta asia ei edennyt tästää enää mihinkään Venäjällä käynnissä oleviensisällissodan takia.[9]Neuvostoliitto ilmoitti vuonna 1924, ettei se vastusta Norjan suvereniteettia koskien Huippuvuoria. Maa liittyi kuitenkin sopimukseen vasta vuonna 1935.[10]
Lähde:[1]
Sopimuksen alkuperäisiä allekirjoittajamaita oli neljätoista:Norja,Alankomaat,Italia,Japani,Ranska,Ruotsi,Tanska jaYhdysvallat sekäBritannia ja sendominiotAustralia,Etelä-Afrikka,Intia,Kanada jaUusi-Seelanti.[1] Vuonna 2024 sopimuksen ratifioineita maita on yhteensä 48.[11][12][13]
| Maa | Ratifiointi | Huomioita |
|---|---|---|
| Afganistan | 23.11.1929 | |
| Alankomaat | 3.9.1920 | |
| Albania | 29.4.1930 | |
| Argentiina | 6.5.1927 | |
| Australia | 29.12.1923 | Ratifiointihetkellä Australia oliBritanniandominio. |
| Belgia | 27.5.1925 | |
| Britannia | 29.12.1923 | Britannia ratifioi sopimuksendominioidensaAustralian,Etelä-Afrikan,Intian,Kanadan jaUuden-Seelannin puolesta. |
| Bulgaria | 20.10.1925 | |
| Chile | 17.12.1928 | |
| Dominikaaninen tasavalta | 3.2.1927 | |
| Egypti | 13.9.1925 | |
| Espanja | 12.11.1925 | |
| Etelä-Afrikka | 29.12.1923 | Ratifiointihetkellä Etelä-Afrikka oliBritanniandominio. |
| Intia | 29.12.1923 | Ratifiointihetkellä Intia oliBritanniandominio. |
| Irlanti | 18.4.1949 | Solmimishetkellä Irlanti kuuluiBritanniaan; Irlanti ilmoitti 15.4.1976, että se on sitoutunut sopimukseen itsenäistymisestään 18.4.1949 lähtien. |
| Islanti | 31.5.1994 | |
| Italia | 6.8.1924 | |
| Itävalta | 12.3.1930 | |
| Japani | 2.4.1925 | |
| Kanada | 29.12.1923 | Ratifiointihetkellä Kanada oliBritanniandominio. |
| Kiina | 1.7.1925 | RatifiointihetkelläKiinan tasavalta; sekä Kiinan kansantasavalta että Kiinan tasavalta eliTaiwan ovat julistautuneet seuraajavaltioksi tai valtiojatkumoksi, mutta sopimuksen kaikki muut osapuolet tunnustavat ainoastaan Kiinan kansantasavallan. |
| Korea | 11.9.2012 | |
| Kreikka | 21.10.1925 | |
| Latvia | 13.6.2016 | |
| Liettua | 22.1.2013 | |
| Monaco | 22.6.1925 | |
| Norja | 8.10.1924 | |
| Pohjois-Korea | 16.3.2016 | |
| Portugali | 24.10.1927 | |
| Puola | 2.9.1931 | |
| Romania | 10.7.1925 | |
| Ranska | 6.9.1924 | |
| Ruotsi | 15.9.1924 | |
| Saksa | 16.11.1925 | Itä-Saksa (1949-1990) ilmoitti sitoutuneensa sopimukseen 7.8.1974 lähtien. |
| Saudi-Arabia | 23.9.1932 | Hijaz liittyi sopimukseen 2.9.1925; Saudi-Arabia on seuraajavaltiona sitoutunut sopimukseen muodostumisestaan 23.9.1932 lähtien. |
| Serbia | 8.2022 | |
| Slovakia | 1.1.1993 | Tšekkoslovakia liittyi sopimukseen 9.7.1930; Slovakia ilmoitti 21.2.2017, että se on seuraajavaltiona sitoutunut sopimukseen itsenäistymisestään 1.1.1993 lähtien. |
| Suomi | 12.8.1925 | |
| Sveitsi | 30.6.1925 | |
| Tanska | 24.1.1924 | |
| Tšekki | 1.1.1993 | Tšekkoslovakia liittyi sopimukseen 9.7.1930; Tšekki ilmoitti 21.6.2006, että se on seuraajavaltiona sitoutunut sopimukseen itsenäistymisestään 1.1.1993 lähtien. |
| Turkki | 11.4.2024 | |
| Unkari | 29.10.1927 | |
| Uusi-Seelanti | 29.12.1923 | Ratifiointihetkellä Uusi-Seelanti oliBritanniandominio. |
| Venetsuela | 8.2.1928 | |
| Venäjä | 21.12.1991 | Neuvostoliitto liittyi sopimukseen 7.5.1930; Venäjä ilmoitti 27.1.1992 jatkavansa sitoutumistaan sopimukseen. |
| Viro | 7.4.1930 | |
| Yhdysvallat | 2.4.1924 |
MyösJugoslavia kuului sopimuksen allekirjoittaneisiin maihin ja se liittyi siihen 6.7.1925.[13]