Home onsieni, joka kasvattaa selvästi erottuvan rihmaston tai itiömassaa.[1] Home on kansanomainen nimitys tällaisille sienille, ei tieteellinen nimitys. Joidenkin määritelmien mukaan homeita olisivat vain tietyt nopeasti rihmamaisena kasvavatkotelosienet, mutta toisten määritelmien mukaan homeisiin kuuluu lähes kaikkiensienikaarien edustajia.[2]
Homeet eivät tuota helposti tunnistettaviaitiöemiä. Homeet kasvavat monisoluisenarihmastona. Rihmoillaan homeet kuljettavat ravinteita paikasta toiseen maassa ja kiinteässä materiaalissa. Homeilla onkin suuri merkitys maan kasvibiomassanhajottajina ja hiilen kierrättäjinä. Ne hajottavat maassa kasvimateriaalin hiiliyhdisteitä, kutenselluloosaa jahemiselluloosaa, sekäproteiineja jarasva-aineita.[3]
Homeet tunnetaan haitallisista ominaisuuksistaan. Homeet muun muassa pilaavat tuoreita ja säilöttyjä elintarvikkeita sekäpuutavaraa, ja ne voivat aiheuttaa sienisairauksia ja hengitystieallergiaa.
Luonnossa homeita kasvaa kaikkialla, missä on kuollutta eloperäistä ainetta. Niitä ei kuitenkaan pysty näkemään paljaalla silmällä, jos ne eivät ole muodostaneetyhdyskuntaa. Ihmisen luomissa ympäristöissä kuten kodeissa kosteus- ja lämpöolosuhteet ovat usein riittävän tasaisia homeyhdyskuntien muodostumiselle. Ne voidaan havaita jauhomaisina tai nukkamaisina peitteinä ruoassa, esineissä tai rakenteiden pinnoilla.
Jotkin homeet pystyvät kasvamaan jopa niinkin kylmässä kuin +2 °C:n lämpötilassa. Jos olosuhteet eivät salli homeen kasvua, se voi pysyä hengissä pitkiä aikoja odottaen niiden muuttumista suotuisiksi.
Jotkin homeet pystyvät käyttämään ilmassa olevaa kosteutta vedenlähteenään, muut tarvitsevat vettä. Ilmanhappi on ehdoton edellytys homeiden kasvulle.
Homeet käyttävät ravinnokseen esimerkiksipuuta,paperia jakasveja. Ne erittävät entsyymejä, jotka hajottavat eloperäisiä molekyylejä, kutentärkkelystä,selluloosaa jaligniiniä yksinkertaisemmiksi aineiksi. Samalla ne vapauttavat ravintoaineita takaisin luontoon uudelleenkäytettäväksi.
Monethomeet tuottavathomemyrkkyjä eli mykotoksiineja, joilla ne estävät kilpailevienmikrobien kasvua. Joidenkin homeidenantibioottiset tai ruoan säilyvyyttä parantavat ominaisuudet perustuvat näihin aineisiin.
Homeet lisääntyvät itiöiden avulla. Itiöitä on sekämitoottisia ettämeioottisia. Jotkin itiöt voivat leijua ilmassa erittäin pitkiä aikoja. Monet kestävät äärimmäisiä lämpötiloja ja painetta.
Homeita hyödynnetään monin tavoin. Entsyymiteollisuudessa niillä tuotetaan pesuaine-, rehu- ja tekstiiliteollisuudelleentsyymejä, jotka nopeuttavat kemiallisia reaktioita. Elintarvikkeissa hometta käytetään antamaan makua ja torjumaan muiden mikrobien kasvua.Homejuusto, kutencamembert,brie jagorgonzola, on homeen kypsyttämää. Hometta käytetään myös kuivien makkaroiden kutensalamin valmistuksessa.Viinin valmistuksessa voidaan käyttää homeiden tuottamia entsyymejä esimerkiksi viinin kirkastamiseksi tai rypäleiden maseroimiseksi eli uuttamiseksi. Itämaisten ruokien, kutensoijakastikkeen jatempen valmistuksessa käytetään useita eri sienikantoja. Antibioottipenisilliiniä saadaanPenicillium chrysogenum -pensselihomeesta. Homeita käytetään myös viljelykasvien biologisessa tuholaistorjunnassa infektoimaan ja tuhoamaan kasvipatogeenisieniä, hyönteisiä,sukkulamatoja ja toisia homeita.[4]
Homeet tunnetaan etenkin haitallisista ominaisuuksistaan. Homeet pilaavat tuoreita ja säilöttyjä elintarvikkeita sekä puutavaraa. Jotkin homeet voivat aiheuttaa sienisairauksia eli mykooseja. Ilmavirtausten mukana leviäviä kuromaitiöitä tuotavat sienet voivat aiheuttaa hengitystieallergiaa.[5]
Homeet tuottavat myrkyllisiätoksiineja. Maailman vuosittaisesta sadosta arviolta 25 prosenttia on homeiden toksiinien saastuttamaa, ja vuosittain 1 000 miljoonaa tonnia ruokaa pilaantuu homemyrkkyjen vuoksi.[6]
Home aiheuttaa elintarvikkeisiin kuten hilloon kellarimaisen maun. Ruoan pinnalla näkyvästi esiintyvä, hapekkaista oloista pitävä home on levittäytynyt pintaa syvemmälle, ja sen tuottamia myrkyllisiä yhdisteitä voi olla koko purkin sisällössä. Homeisen ruoan syöminen voikin aiheuttaa vakaviakin seurauksia, jos altistus homemyrkylle jatkuu pitkään.[7]
Homeen valtaama talo voi aiheuttaa terveysongelmia asukkailleen.[8]
Arviolta noin 800 000 suomalaista altistuu vuosittain merkittävälle kosteus- ja homevauriolle kotona, koulussa tai töissä, ja tuhannet altistuneet sairastuvat vuosittainmonikemikaaliyliherkkyyteen[9].Eduskunnan tarkastusvaliokunta arvioi vuonna 2012, että tästä aiheutuu satojen miljoonien eurojen vuotuinen terveyslasku, koska monikemikaaliyliherkkyys aiheuttaa oireita hyvin pienissäkin pitoisuuksissa[10][11].
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston vuonna 2016 valmistuneessa tutkimuksessa havaittiin, että homeiden ja bakteerien tuottamat myrkyt vaikuttavat haitallisesti elimistön tulehdussoluihin jo pienillä pitoisuuksilla silloin, kun niihin yhdistyy bakteerien ja homeiden rakenteita[12]. Suomalainen tutkimusryhmä onnistuikin osoittamaan vuonna 2017 suoran yhteyden työpaikan ilmanlaadun ja työntekijöiden oireilun välillä. Ryhmä onnistui samalla kehittämään sisäilman myrkyllisyyttä kuvaavan mittarin, joka perustuu ympäristömyrkyille äärimmäisten herkkien sian siittiöiden käyttöön ilmanlaadun indikaattorina.[13]
Vuonna 2016 julkaistun väitöskirjan mukaan yleisestihomekohteissa esiintyvä solujenmitokondrioille vaarallinenamylosiini-niminen bakteerimyrkky aiheuttaa ihmisissä voimakkaan tulehduksen häiritsemällä immuunipuolustusta hoitavien valkosolujen toimintaa jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Valkosolujen häiriön tiedetään aiheuttavan muun muassa kuumetta. Amylosiinin aiheuttama tulehdustila voi jäädä pitkäksi aikaa päälle. Amylosiini imeytyy huonekalujen, muiden irtaimiston ja tapettien pintoihin, josta se saattaa levitä uudestaan otollisissa olosuhteissa.[14][15]
Home on vanha ongelma. JoDanten helvetissä oli hometta, joka aiheutti silmä- ja nenäoireita.[16]
Käypä hoito -suosituksen (2017) mukaanhometalosairautta ei ole olemassa. Homeen rooli oireilussa onkin paljon pienempi kuin vielä vuosituhannen vaihteessa luultiin. Sisäilmasta oireilevilla on harvoin homeallergiaa, mutta maanviljelijät saavat monituhatkertaisen määrän homeitiöitä hengitykseensä. Homemyrkkyjäkin on hengitysilmassa vain häviävän pieniä pitoisuuksia, eikä ihmisillä ole myrkytysoireita. Kosteusvauriot pitää silti korjata, mutta ongelma näyttää olevan jossakin muussa kuin homeissa ja mikrobeissa. Esimerkiksi Britanniassa ja Espanjassa hometta on paljon enemmän, mutta Suomessa on paljon oireita. Usein oireet johtuvatkin pölystä, huonosta siivouksesta, vaikka niistä syytetään hometta. Huono sisäilma, kuten pöly tai homeet, voi aiheuttaa ikäviä oireita, mutta vakavia pysyviä oireita siitä ei pitäisi koitua kuinastma.[16]
Työterveyslaitoksen ylilääkäri Markku Sainion mukaan kyseessä onympäristöherkkyys: keskushermosto reagoi sinänsä vaarattomaan ympäristöön.[16]
THL:n tutkimusprofessorien mukaan Käypä hoito -suositus sai lausuntokierroksella laajan hyväksynnän ja toisinajattelijat ovat yksittäisiä. Vaikka Suomessa altistumista sisäilman epäpuhtauksille on poikkeuksellisen vähän, Suomessakin on huonokuntoisia rakennuksia, joihin tulisi puuttua nopeasti. Kosteusvaurioiden vaikutusta liioitellaan mutta 1980-luvulla sitä vähäteltiin.[17]
Dekaanin ja allergologin mukaan tulee erottaa ulkoisten ja sisäisten tekijöiden vaikutus. Molempia on. Ulkoiset tekijät, kuten homeen haju, voimakas hajuvesi tai tupakansavu voivat saada silmät ja nenän vuotamaan, äänen käheytymään ja ihon punoittamaan, koska hermopäätteistä vapautuu välittäjäaineita, jotka laajentavat verisuonia nopeasti. Samoja limakalvojen ja ihon hermopäätteitä voivat aktivoida myös ihmisen autonomisen hermoston itse tuottamat sisäiset vaarasignaalit. Esimerkiksi aiemmin sisäilmaoireista kärsineen potilaan aivot ovat voineet ehdollistua aiemmasta kokemuksesta, jolloin ihminen saa oireita esimerkiksi oudosta hajusta, ja hän jo muutaman minuutin rakennuksessa oltuaan saattaa kokea henkeään ahdistavan, ihoaan kihelmöivän ja vatsaansa myllertävän. Ihmisten hermostojen reagointiherkkyyksissä on eroja, mutta näidenkin potilaiden tulee kokea, että heidän oireensa otetaan vakavasti ja niihin etsitään paras hoito. Sitä on muun muassa liikunta luontoympäristössä.[18]
Isoimmat ulkoisistakin ärsykkeistä koituvat ongelmat johtuvat ilmanvaihdosta, lämpötilasta, ilman kuivuudesta ja huonosta siivouksesta. Kosteusvaurioitakin kannattaa korjata, mutta kaikki kosteusvauriot eivät vaikuta sisäilman laatuun eivätkä oireisiin. Ummehtunut haju ja näkyvä sisätilan kosteusvaurio voivat kertoa astman riskin suurenemisesta, mutta muista sairausriskeistä ei tiedetä.[18]
Monien suomalaistutkimusten mukaan usein oireilu ei paljon kerro siitä, onko rakennuksen sisäilma huonoa vai ei, vaan se varmistuu vain tutkimalla rakennusta. Ihmiset myös yhdistävät oireensa esimerkiksi kouluun yhtä lailla riippumatta siitä, pahenevatko oireet koulussa vai eivät.[19]
↑Frilander, Jenni: Taantuman tuoma paha olo näkyy nousukaudella. Helsingin Sanomat, 10.8.2009, s. A 16. Artikkelin verkkoversio.
↑Jukka Ruukki: Sadattuhannet suomalaiset altistuvat homeille – tutkijat ymmällään, miksi vain pieni osa oireilee. Helsingin Sanomat 16.5.2016.https://www.hs.fi/tiede/a1463111543063
↑Helsingin yliopisto teki historiaa tutkimuksellaan: Myrkyllisen sisäilman ja sairastelun välillä on selvä yhteys. Yle-uutiset 21.2.2017.http://yle.fi/uutiset/3-9471580
