Hiisi onitämerensuomalaisten kansojen alkuperäisuskonnon pyhä paikka.Hiisi on tarkoittanutsuomalaisessa kulttuurissa ennenkristinuskon tuloa kalmistoa tai kulttipaikkaa, esimerkiksipyhää lehtoa.
Levittäessään uskoaankatolisen kirkon strategiana oli antaa vanhoille palvontapaikoille uudet merkitykset. EsimerkiksiVarsinais-Suomessa kirkkoja perustettiin hiisien ja pyhien lehtojen paikoille tai niiden läheisyyteen.[2] Loput vanhat palvontapaikat kiellettiin ja näin demonisoituina niistä muotoutui kansan mielikuvissa pahojen olentojen tyyssijoja ja myös sananhiisi merkitys muuttui tarkoittamaan persoonallista pahansuopaa henkiolentoa.[3][2] Hiisistä muodostui ajan saatossa kansantarinoihin pieniä pahoja tai vähintään tuhmia olentoja, joiden kotipaikka oli myös nimeltään Hiisi tai joskus Hiitola. Metsähiisi javesihiisi olivat metsässä ja vedessä asuvia hiisiä, mutta myös sairauksien nimiä, kutenViha. Monelle suomalaiselle tutussa lausahduksessa "painu hiiteen"hiisi-sana esiintyy merkityksessä 'kaukainen paikka' tai 'helvetti'.[4] Toivotus on siis sama kuin "painu helvettiin", mutta merkitykseltään kuitenkin lievempi.[5]
Alkujaan ja varsinaisesti hiisi tarkoittaa pyhää lehtoa, kultti-, uhri- ja mahdollisesti toisinaan myös hautapaikkaa. Tässä merkityksessä sanaahiisi käytetään ainakinSuomessa jaVirossa. Myössaamelaisten pyhä paikkaa tarkoittava sanaseita saattaa ollasamaa kantaa. Myös pyhästä hauta-alueesta taihelvetin kaltaisesta paikasta saatettiin puhua hiitenä. Viimeksi mainittuun saattaa osaltaan vaikuttaamuinaisgermaaninen tuonpuoleista tarkoittava sanaHizi.lähde?
Hiisi-sanan käsittäviä paikannimiä on runsaasti eteläisessä Suomessa ja Virossa, kuten vaikkapaHiidenmaa. Näitä nimiä on usein alueilla, joilla on esihistoriallisiin maanviljely-yhteisöihin liittyvienmuinaisjäännösten tai paikannimien keskittymiä. Pyhäksi lehdoksi soveltunut tai tiedetty alue sijaitsee usein jotakuinkin tällaisen keskittymän keskellä. Arvioitujen lehtojen jaHiisi-paikannimien ympäristössä on usein muun muassalinnavuori eli puolustuspaikka,kalmisto, asuinpaikka tai asuinpaikkoja sekä jälkiä maanviljelystä, esimerkiksimuinaispelto. Tämä tukee käsitystä, että Hiisi olisi ollut yhteisön keskuspaikka ja kaikkein pyhin.lähde?
Tästä näkökulmastaitämerensuomalaisten kieltenhiisi-sanuetta on tutkinut muun muassa filologiMauno Koski[6][7], ja samansuuntaisesti aihetta on käsitellyt myös historiantutkijaVeikko Litzen. EsimerkiksiPerttelinhiisi-nimet olisivat Litzenin mukaan ilmausta yhteisön jakautumisesta kahteen osaan:kristilliseen, jonka keskus olisi tullut kirkon paikaksi, jaepäkristilliseen, jonka keskus olisi ollut Hiisi.[8]
Tätä kauttaHiisi-paikannimet saavat jo vastakkaista merkitystä. Kun eteläisessä Suomessahiisi-paikannimiä (esimerkiksiHiidenvesi) on keskittyminä myös sellaisilla seuduilla, joilla maata viljelevien suomalaisten kansanperinne kertoo asuneen vierasta ja vihamielistä pyyntiväestöä,lappalaisia, (muun muassaHiidenvesiLohjan seudulla), niin on saatettu tulkita nimien viitanneen näihin. Nimet voivat kuitenkin heijastaa myös maata viljelevän yhteisön jakautumista kristinuskon saapuessa Litzenin kuvaamalla tavalla. Tällöin pakanuuteen liittyväHiisi-nimitys alkoi merkitä vieraita yhä vanhassa uskossa pitäytyviä ryhmiä ja mahdollisesti näiden hallitsemia alueita.lähde?
Kristinuskon levitessä sanan merkitys hämärtyi entisestään. Eteläisempien alueiden pakanat ja niin kutsutut lappalaiset hävisivät, mutta jatkoivat elämäänsä kertomuksissa muuttuen ajan myötä yhä tarunomaisemmiksi.Suomen kielessä pakanoihin samaistettuhiisi-sana alkoi viitata pahaan tai pakanalliseen henkiolentoon, pienikokoiseen ilkeäänhaltiaan taipeikkoon. Lopulta tästä merkityksestä tuli sanan yleisempi merkitys. Myös kristillisperäisiä nimityksiäjuutas japiru voitiin käyttää samantapaisista uskomusolennoista.KalevalassaVäinämöinen joutui taistelemaan kolmea pahaa henkiolentoa,Lempoa, Pahaa ja Hiittä vastaan.lähde? Viron kielessäHiisi-sanan alkuperäinen merkitys on säilynyt paremmin[9].
Katolinen kirkko ulotti valtansa ensin Varsinais-Suomeen, jossa hiidet jäivät jo varhain osaksi pelkästään kertomusperinnettä. Sen sijaan esimerkiksiSavon takamaillaKerimäellä varakirkkoherra lähetti vielä vuonna 1738 Porvoon tuomiokapitulille kirjeen, jossa kerrotaan "epäilyttävien lehtojen japuiden" hävittämisestä.[2]
Hiisi onjättiläisten ja muiden taruolentojen ohella ollut tapa selittää asioita, joille ei näytä olevan luonnollista syytä. Hiidet ovat voineet nostaa ison kiven keskelle metsää (hiidenkivi), porata ison kuopan kallioon (hiidenkirnu) tai koota suuria kivikasoja (hiidenkiuas).lähde?
Hiisien on uskottu asuneen ennen alueilla, joilla ihmiset nykyisin asuvat. Ihmisten levittäytyminen ja häiritsevä käyttäytyminen on kuitenkin saanut hiidet perääntymään yhä syrjäisimmille alueille. Samankaltaista on kerrottu myös jättiläisistä jajotuneista. Jättiläiset ja hiidet on myös toisinaan rinnastettu, ja esimerkiksi suomalaisten sukulaiskansanvirolaisten kielessähiiglane tarkoittaakin jättiläistä, mutta useammin hiidet on kuitenkin arveltu pienikokoisiksi.lähde?
Peräpohjolassa hiittä on kutsuttu pahaa tarkoittavan paikan merkityksessä sanallahelsinki, joka ilmeisesti on yhteydessäRuotsin puolella sijaitsevanHälsinglandin maakunnan nimeen. Jos on haluttu käskeä toinen hiiteen, on voitu sanoa ”painu helsinkiin”.[10]
| Hahmot |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tapahtumia ja käsitteitä | |||||||
| Maantiede | |||||||
| Kulttuuri | |||||||
| Yhdistyksiä ja yhteisöjä | |||||||
| Muuta | |||||||
