Hiiret ja rotat[2] elirottaeläimet[3] (Muridae) onnisäkkäiden suurinheimo. Siihen luetaan 730 pienikokoistajyrsijälajia 150 suvussa.[4] Heimon lajeja tavataan luontaisesti Euraasiassa, Afrikassa ja Australiassa monenlaisissa elinympäristöissä, jaihmisen mukana ne ovat levittäytyneet koko maapallolle. Ryhmään kuuluvatrotat,hiiret jagerbiilit sukulaisineen.
Hiirten ja rottien sekämyyrien (Cricetidae) välinenluokittelu on muuttunut useita kertoja. Välillä myyrät on luettu omaan heimoonsa, välillä taas Muridae-heimoon, jolloin heimon nimenä on ollutrottaeläimet[5] taihiiret ja myyrät[6]. Nykyään myyrät luetaan eri heimoon kuin hiiret ja rotat, minkä lisäksi muutamia aiemmin näiden alaheimoina pidettyjä ryhmiä on erotettu omiksi heimoikseen.[1]
Suomessa tavattuja hiirten ja rottien lajeja ovatkotihiiri,metsähiiri,peltohiiri,vaivaishiiri,isorotta jamustarotta, jotka kaikki kuuluvat Murinae-alaheimoon. Mustarotta on kansallisessauhanalaisuusluokituksessa määritelty Suomestahävinneeksi lajiksi[7].
- ↑abcWilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Muridae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
- ↑Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet. 2. Nisäkkäät, s. 45. Espoo: Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X
- ↑Rottaeläimet, Muridae LuontoPortti. Viitattu 24.7.2020.
- ↑Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Preface Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
- ↑Nurminen, Matti (päätoim.): Maailman eläimet. Nisäkkäät 2, s. 196. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑Nummi, Petri (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Nisäkkäät 2, s. 262. Espoo: Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6503-3
- ↑Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): ”Nisäkkäät”, Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 311–319 Viitattu 2.12.2010.
