Higuchi Ichiyō (jap.樋口 一葉;1872–1896), syntymänimeltäänHiguchi Natsu(ko) (樋口 奈津), olijapanilainenMeiji-kauden kirjailija. Hän ehti kirjoittaa kaikkiaan 21 pienoisromaania ennen kuolemistaantuberkuloosiin 24-vuotiaana. Hänen kaiketi kuuluisin teoksensaTakekurabe kuvaa joukon lapsia kasvua ja elämääTokion köyhissä osissaYoshiwaran, kaupungin ”punaisten lyhtyjen alueen”, laidalla.
Tokiossa syntyneen Higuchin vanhemmat olivat molemmat sukujuuriltaan talonpoikia, mutta hänen isänsä Noriyoshi oli onnistunut nousemaan hierarkiassa alempaansamurailuokkaan – vain menettääkseen pian asemanMeiji-restauraation myötä, kun samuraiden nauttimat etuoikeudet lakkautettiin vuonna 1869. 14-vuotiaana Higuchi pääsi klassista runoutta opettaneeseen Haginoya-kouluun ja menestyi siellä erinomaisesti.
Vuonna 1889 Higuchin isä kuoli menetettyään ensin omaisuutensa epäonnistuneessa liikeyrityksessä. Perheen lapsista vanhin poika oli kuollut tuberkuloosiin, toinen hylätty suvusta ja kolmas kuollut vauvaikäisenä, ja Higuchin isosisko oli mennyt naimisiin. Niinpä Higuchin vastuulle jäi huolehtia perheen päänä ikääntyvästä äidistään ja pikkusiskostaan. Henkensä pitimiksi perhe lainasi rahaa ystäviltä ja sukulaisilta ja Higuchi toimi Haginoyan koulunjohtajan kodinhoitajana. Uuden idean toimeentulosta Higuchi sai seurattuaan koulutoverinsa Tanabe Tatsukon (myöh.Miyake Kaho) menestystä, kun tämä oli saanut julkaistua novellinsa ”Yabu no uguisu” (1888).
Vuodesta 1887 lähtien Higuchi kirjoitti säännöllisestipäiväkirjaa, jonka avulla hän myös harjoitteli kirjoittamista. Alkuvuosien yksinkertaisista muistiinpanoista päiväkirja kehittyi myöhempinä vuosina huolitellummaksi ja harkitummaksi kokonaisuudeksi, josta Higuchi teki luonnoksiakin ennen lopullista versiota. Päiväkirja julkaistiinpostuumisti vuonna 1912.
Ichiyōn kuva on ollut 5000jenin setelissä vuodesta 2004 lähtien.
