Henry Hardinge, Hardinge of Lahoren varakreivi (30. maaliskuuta1785Wrotham,Kent,Britannia –24. syyskuuta1856 South Park, lähelläTunbridge Wellsiä, Kent)[1][2] oli brittiläinen sotilas, joka toimiIntian kenraalikuvernöörinä vuosina 1844–1848 jaBritannian armeijan ylipäällikkönä 1852–1856.
Hardinge liittyi Englannin armeijaan vuonna 1799. Hän osallistuilordi Wellingtonin vuosien 1808–1815sotaretkeen Espanjassa ja toimi varapäämajoitusmetarinaPortugalin armeijassa, kunnostautuen erityisestiAlbueran (1811) jaVitorian taisteluissa (1813). Vuoden 1815 viimeiselläsotaretkellä Napoleonia vastaan hän toimi prikaatinkenraalin arvoisena brittiedustajanaPreussin armeijan päämajassa. Hän haavoittuiLignyn taistelussa niin pahasti, että hänen vasen käsivartensa piti amputoida. Samana vuonna hänet lyötiin ritariksi. Vuosina 1820–1844 Hardinge oli parlamentinalahuoneen jäsenenä. Hän toimi Wellingtonin konservatiivihallituksen sotaministerinä 1828–1830 ja Irlannin asioiden ministerinä syksyn 1830 sekäRobert Peelin hallituksen Irlannin-ministerinä 1834 ja sotaministerinä 1841–1844.[1][2]
Hardinge nimitettiin 1844 Wellingtonin suosituksesta Intian kenraalikuvernööriksi lankonsalordi Ellenborough’n seuraajana. Hänen kenraalikuvernöörikaudelleen osuiensimmäinen sikhisota 1845–1846. Hardinge toimi sodan aikana ylipäällikköHugh Goughin oikeana kätenä ja johti osaa brittijoukoista Ferozeshahin taistelussa lokakuussa 1845 sekä Sobraonin taistelussa helmikuussa 1846. Maaliskuussa 1846 hän saneli hävinneille sikheille Lahoren rauhansopimuksen ehdot, joiden myötäSikhivaltio menetti suuren osan alueestaan. Palkintona saavutuksistaan sikhisodassa Hardinge sai toukokuussa 1846 varakreivin arvon nimelläHardinge of Lahore.[1][2] Intian kenraalikuvernöörinä Hardinge pyrki myös edistämään länsimaista sivistystä tarjoamalla hallintovirkoja kouluja käyneille intialaisille sekä pyrkimällä kitkemään taantumuksellisina pitämiään tapoja, kuten ihmisten uhraamista jaleskenpolttoa.[1]
Hardingen kuvernöörikausi päätyi tammikuussa 1848, ja saman vuoden elokuussa hänet lähetettiinIrlantiin kukistamaan siellä noussutta kapinaa, tarvittaessa sotilasvoimin.[2] Vuonna 1852 hänestä tuli Wellingtonin seuraaja Britannian armeijan ylipäällikkönä. Vaikkakin Hardingen aikana perustettiin armeijan ensimmäiset harjoitusleirit Chobhamiin ja Aldershotiin sekä otettiin käyttöön parannettuEnfield-kivääri, hän oli yleisesti haluton uudistuksiin ja häntä pidettiin osasyyllisenä brittien huonoon menestykseenKrimin sodan alkuvaiheessa 1854. Hänet kuitenkin ylennettiin 1855 sotamarsalkaksi.[1][2]
Henry Hardingen pojanpoika oli niin ikään Intian varakuninkaana toiminutCharles Hardinge.[2]
 | Edeltäjä: Arthur Wellesley Wellington | Britannian armeijan ylipäällikkö 1852–1856 | Seuraaja: Yrjö, Cambridgen 2. herttua |
