Henrik VII pitelee ruusua, rinnallaanKultaisen taljan ritarikunnan ketjut. Tuntematon flaamilainen taiteilija, maalattu 29. lokakuuta 1505 Herman Rinckin, Pyhän saksalais-roomalaisen keisariMaksimilian I:n asiamiehen määräyksestä. Muotokuva maalattiin luultavasti osana totetumatonta avioliittotarjousta, jossa Henrik toivoi saavansa uudeksi puolisokseen Maksimilianin tyttären Savoijin leskiherttuatarMargaret d'Austrian.[1]
Henry Tudorin vanhemmat olivatEdmund Tudorin jaMargaret Beaufortin, hän oli heidän ainoa lapsensa. Isä Edmund kuoli lähes kolme kuukautta ennen poikansa syntymää, ja 14-vuotias äiti avioitui pian uudelleen. Henry kasvatettiin setänsä Pembroken jaarliJasper Tudorin (n. 1431–1495) taloudessa.[3]
Henryn isänisä kamariherraOwen Tudor oli nainutHenrik V:n leskenCatherine de Valois'n, joten Henryn isä Edmund Tudor oli kuningasHenrik VI:n velipuoli. Henrik VI oliLancaster-suvun viimeinen hallitsija, jonka hallituskaudella käytiinRuusujen sotaa, veristä kamppailua kruunustaYork-suvun ja Lancasterien välillä. Kun Henrik VI syrjäytettiin valtaistuimelta vuonna 1461 ja hallitsijaksi nousi YorkienEdvard IV, nuoren Henry Tudorin oli paettavaBretagneen, jossa hän vietti seuraavat 14 vuotta.[3]
Henryn äidin Margaret Beaufortin isoisoisä oliEdvard III:n poika, Lancasterin herttuaJohn of Gent, joka nai pitkäaikaisen rakastajattarensaKatherine Swynfordin ja lapset laillistettiin jälkikäteen. Henry Tudorin vaade Englannin kruunuun perustui siis sekä naislinjaan että aviottomuuteen.[3]
Henryn pikkuserkun,Buckinghamin herttuaHenry Staffordin epäonnistuttua vallananastuspyrkimyksissään vuonna 1483 Henry Tudorista tuli kuitenkin Lancaster-suvun johtava kruununtavoittelija. Ensimmäinen yritys kuitenkin epäonnistui, ja hän joutui pakenemaanRanskaan, missä hänet varustettiin toiseen yritykseen.[3]
Henry Tudor sai koottua 5 000 sotilaan armeijan, ja vaikka määrä hävisiRikhard III:n joukoille, hän tiesi, että käsillä oli ainoa tilaisuus nousta Englannin kuninkaaksi. Joukot voittivat Rikhardin sotilaatBosworthin taistelussa 22. elokuuta 1485, eivätkä vähiten siksi, että useat Rikhardin liittolaiset, muun muassaNorthumberlandin jaarliHenry Percy sekäWilliam jaThomas Stanley, vaihtoivat puolta tai vetäytyivät taistelusta. Suurilta osin tämä yhteenotto päättiRuusujen sodan, vaikkei ollutkaan sen viimeinen taistelu.[3]
Henry Tudorin perintöoikeus kruunuun oli heikko. Hän oli äitinsä kauttaJohn of Gentin ja tämän kolmannen vaimonKatherine Swynfordin jälkeläinen ja näin sukua Edvard III:lle, muttei edustanut laillista vallanperimyslinjaa. Tästä ei kuitenkaan muodostunut ongelmaa, sillä taistelun jäljiltä muut kuningasehdokkaat olivat joko kuolleet tai liian heikkoja haastaakseen Henryn.
Hän varoi puhuttelemasta paroneita tai kutsumasta parlamenttia koolle ennen kruunajaisiaanWestminster Abbeyssa 30. lokakuuta 1485.[3]
Henrikin valtaa uhkasivat itsensä petetyiksi tuntevataateliset sekä kruununtavoittelijat, jotka väittivät olevansa Rikhard III:nToweriin sulkemia Edvard IV:n perillisiä kuten muun muassaPerkin Warbeck(Towerin prinssit). Lujittaakseen valtaansa Henrik VII avioitui 18. tammikuuta 1486Edvard IV:n jaElisabet Woodvillen vanhimman tyttären,Elizabeth of Yorkin kanssa. Näin hän yhdisti kilpailevat York- ja Lancaster-suvut Tudor-suvun alle ja varmisti jälkeläistensä olevan kuninkaallista verta.[2][3]
Henry Tudorin ensimmäinen teko jo ennen taistelua oli ollut julistautuminen kuninkaaksi 21. elokuuta 1485, mikä varmisti sen, että jos joku nousisi häntä vastaan, tämä voitaisiin tuomita maanpetturuudesta. Merkittävää on, että Henrik säästi Rikhardin nimeämän kruununperillisen, Lincolnin jaarliJohn de la Polen. La Polesta aiheutui harmia muutama vuosi myöhemmin, kun tämä aloitti kapinan ja yritti nostaaLambert Simnel -nimisen[2] puusepän kymmenvuotiaan pojan kuninkaaksi. Jaarli kuoliStoken taistelussa 16. kesäkuuta 1487, mutta Simnel säästyi ja hänestä tuli myöhemmin kuninkaallinen haukankasvattaja.[3]
Simnel esitti olevansa Warwickin jaarliEdward Plantagenet,Richard Plantagenet'n pojan Clarencen herttua George Plantagenetin poika, joka todellisuudessa oli yhä vangittuna Towerissa. Edward säilyi hengissä aina vuoteen 1499 asti, jolloin hänet mestattiin. Sen sijaan Edwardin vanhin sisar,Margaret Pole, joka oli seuraavaksi paras ehdokas valtaistuimelle, peri isänsä jaarlikunnanSalisburyn ja eli pitkälle 1500-luvulle.[3]
Nuori Henry Tudor, tuntematon ranskalainen taiteilija 1470-1480Henrik VII puolisonsa ja lastensa kanssapyhän Yrjön ja lohikäärmeen seurassa.Vas. Henrik VII, prinssi Arthur, prinssi Henrik (Henrik VIII) ja prinssi Edmund. Oik. puoliso Elisabet of York, prinsessa Margaret, prinsessa Elizabet, prinsessa Mary ja prinsessa Katherine, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen. Tuntematon flaamilainen taiteilija, n. 1503-1509.[4]
Henrik VII avioitui 18. tammikuuta 1486 Westminster AbbeyssäElizabeth of Yorkin kanssa, joka oliEdvard IV:n jaElisabet Woodvillen vanhin tytär. Hän oli lupautunut naimakauppaan jo vuonna 1483 yhdistääkseen Rikhard III:n vastustajat.[3]
Jotta avioliitto ja siitä syntyvät perilliset olivat laillisia, hän kumosi Rikhard III:n aikana parlamentin vuonna 1483 antamanTitus Regiuksen, jossa Elisabetin vanhempien avioliitto oli julistettu mitättömäksi ja heidän lapsensa aviottomiksi.[2]
Margaret Tudor (1489–1541), Englannin prinsessa, ensimmäinen puoliso Skotlannin kuningasJaakko IV; toinen puoliso Anguksen jaarli Archibald Douglas. Heidän jälkeläisiään oliJaakko I (lapsenlapsenlapsi), joka periEnglannin kruunun vuonna 1603.
Mary Tudor (1496–1533), kihlattiin ensin tulevalle keisariKaarle V:lle; ensimmäinen puoliso lokakuussa 1514 Ranskan kuningasLudvig XII (k. tammikuu 1515), toinen puoliso Maryn itsensä valitsema Suffolkin herttuaCharles Brandon[3][5]
Edmund Tudor (1499–1500), Somersetin herttua, kuoli vuoden ikäisenä
Edward Tudor, Englannin prinssi, lapsi jota ei välttämättä ole ollut okemassa vaan on epäilty nimen sekoittuneen Edmund Tudoriin. Hänen nimensä on kuitenkin virallisesti listattuna Henrikin ja Elisabetin lapseksi.Alison WeirinBritain's Royal Families: The Complete Genealogy mainitsee myös Edvardin nuorena kuolleena lapsena. Weir olettaa lapsen haudatun perheensä kanssaWestminster Abbeyhin.
Katherine Tudor (1503), Englannin prinsessa, kuoli synnytyksessä ja äiti Elizabeth of York kuoli synnytyksen jälkeiseen infektioon yhdeksän päivää myöhemmin
Henrik VII:n hallituskauden aikainen hopearaha,groat 1505
Henrik VII oli talousasioissa järkevä mutta ahne monarkki, joka palautti kruunun varallisuuden ottamalla käyttöön uusia tehokkaita ja armottomia verotusmuotoja.Edvard IV:n kassan varat oli hänen vaimonsaElisabet Woodvillen laaja suku tyhjentänyt kuninkaan kuoleman jälkeen ennen Rikhard III:n valtaannousua. ArkkipiispaJohn Mortonin kehittämä järjestelmä huolehti siitä, että aatelisto maksoi korotettuja veroja. Veronkannon tehokkuutta parannettiin huomattavasti ja veronkantajat asettivat kuninkaan tuella maksuja erilaista rikkomuksista.[3]
Henrik VII:n tavoitteena oli sekä ylläpitää rauhaa että luoda taloudellista vaurautta. Hän myös onnistui molemmissa. Henrik VII ei ollut sotapäällikkö eikä hänellä ollut mielenkiintoa pyrkiä voittamaan edeltäjiensä Ranskassa häviämiä alueita takaisin. Henrik solmi Ranskan kanssaÉtaplesissa rauhan, joka toi rahaa Englannin kassaan sekä suoraan että epäsuorasti. Henrik pyysi parlamentilta rahoitusta sodankäyntiä Ranskaa vastaan, ja se myönsikin kaksi määrärahaa kuninkaalle. Samaan aikaan Ranskalla oli muita intressejä Euroopassa, joten se maksoi Henrikille, jottei maan tarvinnut sotia.[6] Henrik myös tuki laivanrakennusta, mikä vahvisti laivastoa ja paransi kauppamahdollisuuksia. Vuonna 1495 hän perusti Euroopan ensimmäisen ja maailman vanhimman yhä olemassa olevankuivatelakanPortsmouthiin. Henrikin hallintokaudellaJohn Cabot löysiNewfoundlandin, joka oli Englannin ensimmäinen siirtomaaUudessa maailmassa.[3]
Ruusujen sodan aikana maan hallinnon painopiste oli vaihdellut etelän ja pohjoisen välillä. Henrikin kaudella hallintoa keskitettiin ja muodostettiin kaksi oikeudenkäytön haaraa. Kuningas elvytti Tähtikamarin oikeutena (engl.Court of Star Chamber) tunnetun oikeusistuimen, joka sai nimensäWestminsterin palatsin kokoustilan kattoon maalatuista tähdistä. Se oli 20–30 jäsenen muodostama istuin, jonka päätehtävä oli rangaista ja kurittaa aatelisia sekä ratkaista ongelmia, joihin paikalliset oikeusistuimet eivät pystyneet. Paikallisella tasolla kuria ja järjestystä ylläpitivät rauhantuomarit (engl.Justices of Peace).[6]
Vuosina 1502 ja 1503 Henrik VII koki kaksi raskasta menetystä. Hänen poikansa, kruununperillinenArthur, joka oli alle puoli vuotta aiemmin mennyt naimisiin espanjalaisen prinsessaKatariina Aragonilaisen kanssa kuolihikitauti nimiseen infektiosairauteen huhtikuussa 1502Ludlowin linnassa. Seuraavana vuonna helmikuussa 1503 Henrikin puolisoElizabeth of York menehtyi 37-vuotiaana synnytyksen jälkeen infektioon ja lapsi kuoli heti synnyttyään. Puolison kuolema oli Henrikille suuri järkytys.
Kuningas pelkäsi Arthurin kuoleman myötä menettävänsä puolet avioliittoon kuuluneista kuningasFerdinand II Katolilaiselta saaduista myötäjäisistä ja sen vuoksi hän anoi ja sai paaviJulius II:lta luvan, jotta nuorempi poika Henrik voisi naida Arthurin lesken. Henrik VII tuli liiton suhteen kuitenkin toisiin ajatuksiin ja avioliitto tapahtui vasta kuninkaan kuoleman jälkeen vuonna 1509. Vaikka Henrikillä oli ajatuksia avioitua uudelleenNapolin kuningatar Giovannan (1478–1518),Ferdinand II:n lesken taiKastilian kuningatar Juanan taiSavoijin leskiherttuar Margaretin kanssa kanssa ja hankkia lisää perillisiä, näin ei kuitenkaan tapahtunut.[7] Margaretista on olemassa muotokuva kuninkaallisessa kokoelmassa, joten jotain alustavaa tapahtui kihlauksen suhteen. Myös Henrikistä maalattiin muotokuva.[4] Henrik VII:n kuoleman jälkeen kuninkaaksi nousi toiseksi vanhin poikaHenrik VIII.
Henrik VII:n kuolinnaamiosta tehty rintakuva, kuvanveistäjä Pietro TorrigianoHenrik VII:n kappeli Westminster Abbeyssä,Canaletton maalaus 1700-luvulta
Henrik VII:n ja Elisabet Yorkin hautamonumentti Westmister Abbeyssä, kuvanveistäjä Pietro Torrigiano
Henrik VII:n ja Elizabeth Yorkin vanhin tytärMargaret Tudor avioitui ensin Skotlannin kuningasJaakko IV:n kanssa. Heidän pojastaan tuli kuningasJaakko V, jonka tytär oli kuningatarMaria Stuart. Margaretin avioliitolla Henrik VII toivoi rikkovansa Skotlannin ja Ranskan välisen "Vanhan liiton",Auld Alliancen. Margaretin toinen aviomies oli Angusin jaarli Archibald Douglas; heidän pojanpoikansaHenry Stuart, lordi Darnley nai Maria Stuartin. Heidän poikansa Skotlannin kuningasJaakko VI peri Englannin kruunun ja nousi kuninkaaksi nimellä Jaakko IElisabet I:n kuoltua.[2]
Henrik VII:n toinen aikuiseksi varttunut tytärMaria Tudor avioitui ensin RanskanLudvig XII:n kanssa[2] ja tämän kuoltua avioitui Suffolkin herttuaCharles Brandonin kanssa. Heidän tyttärensä Frances nai Henry Greyn ja yksi näiden olilady Jane Grey, jonka nimissä vanhemmat ja muut sukulaiset yrittivät päästä valtaanEdvard VI:n kuoltua.
