Helsinki (ruots.Helsingfors) onSuomenpääkaupunki jaUudenmaan maakuntakeskus, joka sijaitsee Etelä-SuomessaSuomenlahden pohjoisrannalla. Helsingin kaupungissa asuu noin 696 000 henkeä ja laajemminkoko seudulla asuu noin 1 626 000 henkeä. Asukasluvultaan Helsinki on Suomen suurinkunta ja lähikuntineen suurinkaupunkialue.
Keskiajalla, niin sanotuntoisen ristiretken jälkeen,ruotsalaisten kolonisaatio ulottui myös Uudellemaalle. 1630-luvulla esitetyn käsityksen mukaanHelsingin seudun siirtolaiset olisivat tulleet 1200-luvun puolivälin tienoilla Keski-RuotsistaHälsinglandin maakunnasta, jaVantaanjokea olisi ryhdytty uudisasukkaiden mukaan kutsumaan nimelläHelsingå, mistä 1300-luvulla syntynytkirkkopitäjä olisi vuorostaan saanut nimenHelsinge.[8] Nykyisin käsitystä pidetään kuitenkin kyseenalaisena, sillä murretutkimuksen perusteella uudisasukkaat tulivatUplannista ja sen lähiseuduilta.[9] HistorioitsijaTapio Salminen arvioi, että nimiHelsinge juontuu ”pikemminkin jostain itse seutuun ja sen kolonisaatioasutuksen sijaintiin liittyvästä piirteestä” eikä nimen alkuperä ole enää yksiselitteisesti tutkimuksen tavoitettavissa.[10]
Kun joen suulle, Forsbyn kylän (suomeksiKoskela) kohdalle, alettiin perustaa kaupunkia vuonna 1548, siitä ryhdyttiin käyttämään nimitystäHelsinge fors eli ’Helsingin koski’, mikä vakiintui sitten muotoonHelsingfors. Nimi viittaa Vantaanjoen suulla sijaitsevaan koskeen, joka nykyään tunnetaan nimelläVanhankaupunginkoski.[11] Kansan suussa paikka tunnettiin kuitenkin lähinnä muunnelmillaHelsinge taiHelsing, josta kehittyi suomenkielinen muoto Helsinki.[12]
NimeäHelsinki on käytetty suomenkielisissä asiakirjoissa ja sanomalehdissä vuodesta 1819 lähtien, jolloinSuomen senaatti siirtyi kaupunkiin ja siellä annetut asetukset alettiin päivätä siellä. Näin nimiHelsinki vakiintui suomen kirjakieleen.[13]
Helsingin saaristoa kesällä.Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualuetta.
Helsingin pinta-ala oli2025-01-01-11. tammikuuta 2025 715,47 neliökilometriä, josta 214,58 neliökilometriä on maata, 0,84 neliökilometriä sisävesialueita ja loput 500,05 neliökilometriä merivesialueita.[1] Saaria Helsingissä on 327 ja rantaviivaa 131 kilometriä.[14]
Helsingissä on viheralueita yhteensä noin 8 500 hehtaaria.[15]Helsingin puistot vaihtelevat klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseenKeskuspuistoon.
Helsingissä on 60luonnonsuojelualuetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 954,8hehtaaria. Yhteenlasketusta pinta-alasta vesialueiden osuus on 481,9 hehtaaria ja maa-alan 472,9 hehtaaria. Lisäksi kaupunki omistaa seitsemän luonnonsuojelualuettaEspoossa,Sipoossa,Hangossa jaInkoossa. Suurin luonnonsuojelualue onViikin-Vanhankaupunginlahden alue, pinta-alaltaan 306 hehtaaria. Ensimmäinen kaupungin luonnonsuojelualue,Lauttasaaren Tiiraluoto, perustettiin vuonna1948.[16]
Seurasaarenselän yhdistää mereen noin puoli kilometriä leveäLauttasaarensalmi kantakaupungin jaLauttasaaren välissä. Sen läheisyydessä onLänsisatama ja pienemmät lahdetHietalahti jaRuoholahti. Kantakaupungin luoteispuolella onMunkkiniemi, josta johtaa saariketju Lauttasaareen. Saarten väliset kapeat salmet yhdistävät Seurasaarenselän lännempänä sijaitsevaanLaajalahteen, jonka poikki kulkee Helsingin jaEspoon raja. Keskellä Seurasaarenselkää sijaitseeSeurasaari.[21]
Helsingin kuukausien keskimääräiset lämpötilat ja sademäärät ilmastokaaviona.
Helsingissä vallitseemerellisen jamannerilmaston välimuoto: talvet ovat suomalaisittain melko lauhoja ja kesät lämpimiä, joskin hellepäiviä on vähemmän kuinEtelä-Suomen sisämaassa. Merituuli viilentää kaupungin ilmaa keväisin, kun taas syksyllä vaikutus on päinvastainen: esimerkiksi vertailukaudella 1981–2010terminen talvi alkoi Helsingin Kaisaniemen mittausasemallaIlmatieteen laitoksen mukaan vasta 7. joulukuuta.
Helsingin pakkasennätys 1900-luvulla mitattiin Kaisaniemessä 10. tammikuuta 1987, jolloin lämpötila laski −34,3 °C asteeseen. Kaisaniemen lämpöennätys on +33,2 °C heinäkuun 28. päivänä 2019.[22] Sadepäiviä (sademäärä väh. 0,1 mm) on keskimäärin 182 vuodessa. Aurinkotuntien määrä on suurin rannikolla, ja se laskee sisämaahan mentäessä. Kaudella 1981–2010 lähin mittauspaikka oliHelsinki-Vantaan lentoasema, jossa havaittiin 1 780 aurinkotuntia. Luku on korkeampi kuin sisä-Suomen mittausasemilla, mutta alempi kuin Suomenlahden saaristossa.[23][24]Auringon kulmakesäpäivänseisauksessa on korkeimmillaan 53,3° jatalvipäivänseisauksessa 6,5°.[25]
Helsinki jakaantuu 59kaupunginosaan. Sen lisäksi lähinnä kaupungin hallinnon tarpeita varten on luotu piirijako.[29]
Helsingin kantakaupunki tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana. Nimitykset liikekeskusta jaydinkeskusta tarkoittavat yleensäKluuvia jaKampin itä- ja pohjoisosia.[30][31]
Kun Helsingistä tuliSuomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, kaupunkia piti rakentaa uudelleen tulipalon jälkeen. Uusi asemakaava ja uudet rakennukset syntyivätJohan Albrecht Ehrenströmin jaCarl Ludvig Engelin yhteistyönä. Kaupungille luotiinempiretyylinen keskusta, jonka perusilme on säilynyt 2000-luvulle asti.[34] Ehrenströmin asemakaavassaKruununhaka,Kluuvi,Kaartinkaupunki,Kamppi jaPunavuori saivat nykyisen korttelirakenteensa, mutta yksi- tai kaksikerroksiset empiretyyliset puutalot on purettu lähes kokonaan uudempien ja kookkaampien kivirakennusten tieltä.[35]
Säätytalo aikanaan poliittisen kohun herättäneine päätykolmioreliefeineen
Empirekeskustan rakentamisen jälkeen Helsingissä oli hiljaisempi rakennuskausi 1860-luvulle asti. Monet uudet liikerakennukset olivat neljä-, viisi- tai kuusikerroksisia. Vallitsevaksi tyyliksi nousiuusrenessanssi ja sen huomattavimmaksi edustajaksiTheodor Höijer, joka suunnitteli muun muassaPohjoisesplanadille ehjän kaupunkikuvallisen kokonaisuuden, jonka kenties edustavin esimerkki on aikanaan kaupungin suurin yksityistalo,Grönqvistin talo (1883)[46]. Höijerin piirustusten mukaan on rakennettu myös muun muassaAteneumin taidemuseo (1887), jonka arkkitehtuuriin kuuluvat monet korkokuvat ja patsaat,Erottajan paloasema (1891) sekäRikhardinkadun kirjasto (1881).[47]Gustaf Nyström suunnitteli Kruununhakaan niin ikään uusrenessanssityyliset, koristelussaan rikkaatSäätytalon (1891) jaValtionarkiston (1890), jotka muodonkäsittelyssään nojaavat toisaalta vahvasti Engelin uusklassistiseen perintöön.[48][49] MyösVanha kauppahalli (1889) on hänen suunnittelemansa.[50] Edustavia uusrenessanssirakennuksia ovat myös Kruununhaassa sijaitsevatLudwig Bohnstedtin suunnittelema, tyylillisesti hieman pelkistetympiSuomen Pankki (1883) sekäSebastian Gripenbergin suunnittelemaSuomalaisen kirjallisuuden seuran rakennus (1890).[51][52]
Uusgotiikkaa Helsingissä on nähtävissä lähinnä julkisissa rakennuksissa; näistä näkyvin on Ullanlinnassa sijaitsevaJohanneksenkirkko (1891), joka on Suomen suurin kivikirkko.[53] Muita esimerkkejä uusgotiikasta ovatRitarihuone (1862) Kruununhaassa ja katolinenpyhän Henrikin katedraali (1860).[54][55]Uusbarokki on kaupungissa sitäkin harvinaisempi tyyli; sen pääesimerkki on kertaustyylien kulta-ajan jälkeen rakennettu nykyisenLuonnontieteellisen museon rakennus (1913).[56]
Jugendtyyli on Helsingin näkyvimpiä arkkitehtuurin tyylisuuntauksia, ja 1900-luvun alkuvuosina rakennetut jugendtyyliset kerrostalot hallitsevat monen kaupunginosan katukuvaa.[57] Jugendin alkuvaiheen arkkitehtuuri on vaikutteiltaan mannermaista, mikä näkyy mm. useissa keskustan liikerakennuksissa.[58] Nousevankansallisromantiikan myötä innoitusta haettiin kansallisista aiheista ja luonnosta, mikä näkyy yhtenäisimminKatajanokan asuinalueessa sekä Onni Tarjanteen suunnittelemassaKansallisteatterin rakennuksessa (1902), jossa toisena lähtökohtana on aikansa yhdysvaltalainen arkkitehtuuri.[59] Varsinaisen kansallisromantiikan arkkitehtuurin merkittävimpiin töihin kuuluvat tämän lisäksiGesellius–Lindgren–SaarisenPohjolan talo (1899–1901)[60] ja fasadeissaan Suomen keskiaikaisia linnoja ja kirkkoja mukailevaKansallismuseo (1905–1910)[61] sekäLars SonckinKallion kirkko (1908–1912)[62] jaPuhelinyhdistyksen talo (1905).[58]
Myöhäisjugendissa arkkitehtuuri palasi klassisiin aiheisiin. Yhtenäisimmällään tyyli on osassaEtu-Töölöä sekä asettelultaan ja mittakaavaltaan huvilakaupunkimaisessaEirassa, joissa on myös asemakaavoituksessa pyrittysitteläisittäin vaihtelevaan, orgaaniseen vaikutelmaan.[63][64] Edustava esimerkki myöheisjugendista onUusi ylioppilastalo (1910).[65] Ajanjakson tärkein arkkitehtuurikilpailu järjestettiinHelsingin rautatieasemasta (1905–1919)[66]. Eliel Saarinen voitti sen kansallisromanttisella ehdotuksella, mutta ehdotus muuttui lopulta kritiikin jälkeen kohti konstruktivismia ja rationalismia.[58]
Uutena tulkintanaan 1920-luvulla käyttöön tulleenklassismin aikaan Helsinki oli huomattavasti kasvava kaupunki, mikä näkyy suuressa määrässä aikakaudella rakennettuja asuintaloja. Nykyaikaan on säilynyt jopa poikkeuksellisen yhtenäisinä ajan asuinkorttelistoja eritotenEtu-Töölössä jaVallilassa sekä puutarhakaupunkimaisessa Puu-Käpylässä. Vasta itsenäistyneessä Suomessa tyylisuunta korosti suunnittelun yhtenäisyyttä sekä katseiden kohdistusta vanhasta emämaasta pohjoismaisuuteen.[67] Julkisissa rakennuksissa Helsingin huomattavimpia ja tyylipuhtaimpia esimerkkejä tyylisuunnasta ovatTöölön kirkko (1930)[68] jaTaidehalli (1928)[69].
1920-luvun klassismi vaihettui vähitellen pelkistyenfunktionalismiin ja jätti Helsinkiin paljon rakennuksia, jotka tyylillisesti ovat näiden tyylisuuntien leikkauspinnalta. Kenties edustavin esimerkki kehityksen alkuvaiheilta on eräs Suomen tunnetuimmista rakennuksista, pääosin klassistinenEduskuntatalo (1926–1931).[70] MyösPaavalinkirkko (1930) on vielä voittopuolisesti klassistinen ja muotoiltu soveltaen italialaisen basilikan tyyliä.[71] Klassismia ja mannermaista rationalismia yhdistää valmistuessaan jo jokseenkin vanhanaikainenStockmannin tavaratalo (1925–1930).[72]
1930-luvun alussa kuitenkin arkkitehtuurin muotokieli pelkistyi nopeasti, mikä ilmenee jo Suomen ensimmäiseksi pilvenpiirtäjäksi kutsutussaHotelli Tornissa (1931)[73] sekä Helsingin konservatorion rakennuksessa, nykyisessäSibelius-Akatemian R-talossa (1931), jota voi luonnehtia jo lähinnä funktionalistiseksi, vaikka jäsentely onkin vielä klassistista[74]. Funktionalismin nopea läpilyönti aiheutti myös vastarintaa; 1930 järjestetystäMikael Agricolan kirkon suunnittelukilpailussa järjestettiin toinen kierros, koska kaikki ensimmäiseen saapuneet ehdotukset koettiin tyyliltään liian suoraviivaisiksi. Kirkko valmistui 1935 Lars Sonckin suunnittelemana, klassismilla ja sen toisinaan suosimalla punatiilellä pehmennettyyn funktionalistiseen tyyliin.[75]
Postitalo (1939) jaSokos (1952) Mannerheimintiellä, keskeisiä esimerkkejä myöhäisestä funktionalismista
Funktionalismin tyyliin rakennettiin yhtenäiset, ns. töölöläisfunkkista edustavatKeski- jaTaka-Töölön asuinalueet, joissa vanhanaikaiseen umpikorttelirakenteeseen sidottuna funktionalismin ihanteet eivät vielä täysin toteudu.[76] Keskeisiä täysfunktionalismia, ns. valkoista funktionalismia edustavia rakennuksia ei Helsingissä ole erityisen paljon. Merkittävämmät näistä rakennettiinvuoden 1940 olympialaisia varten, tärkeimpinä esimerkkeinäOlympiastadion (1934–1938),Autopalatsi (1937),Lasipalatsi (1936) sekäOlympiakylä, joka oli Helsingin ensimmäinen funktionalistinen avokorttelirakenteinen kaupunginosa.[77] FunktionalistinenHelsinki-Malmin lentoasema (1936) on Suomen lentokentistä ainoana luetteloitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi.[78][79] Teollisuusarkkitehtuurin parhaita esimerkkejä ovatSOK:n Vallilan tuotantolaitokset.
Toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakentamiskauden aikana Helsinkiin nousi lyhyessä ajassa rakennuskannaltaan yhtenäisiä lähiöitä, kutenMaunula,Haaga,Munkkivuori,Lauttasaari,Länsi-Herttoniemi jaRoihuvuori. Suomalaista arkkitehtuuria leimasi 1950-luvulla yksinkertaisuus ja inhimillinen mittakaava. Helsingissä tätä humaania rationalismia edustavat muun muassa Kansallisteatterin pieni näyttämö jaKulttuuritalo.[80]
Kalasataman alue tornitaloineen elokuussa 2024.Majakka on niistä korkein (134 m).
Suomi kaupungistui voimakkaasti 1960–1970-luvuilla. Helsingissä uusia asukkaita varten rakennettiin muun muassaPihlajamäki, jossa käytettiin Suomessa ensimmäisen kerran laajassa mittakaavassa betonielementtimenetelmää. 1960-luvun arkkitehtuurin veistoksellisempia esimerkkejä ovatKannelmäen jaTemppeliaukion kirkot sekäHelsingin kaupunginteatteri. Kaksi viimeksi mainittua ovat esimerkkejä myös suuren rakennushankkeen taitavasta sijoittamisesta ympäristöönsä. Tällaista suuntausta edustaa myösAlvar Aallon keskustasuunnitelmasta ainoana toteutettuFinlandia-talo. Kasvukaudella purettiin monia vanhoja arvorakennuksia, ja esimerkiksiKatajanokalla sijaineenNorrménin talon tilalle rakennettiinStora Enson pääkonttori.[81]
1980- ja 1990-luvuilla rakennetussaPikku Huopalahdessa on pyritty pääsemään eroon yksi-ilmeisestä ruutukaavasta. Pikku Huopalahden ilme onkin hyvin orgaaninen, eivätkä sen kadut toistu samanlaisina.Itäkeskus oli puolestaan ensimmäinen 1980-luvulla rakennettu aluekeskus.[82] Helsinkiä on myös pyritty suojelemaan 1900-luvun lopulla, ja monia vanhoja rakennuksia on peruskorjattu.[83] Uusinta arkkitehtuuria edustavat muun muassaNykytaiteen museo Kiasma (1998), lasiseinäinenSanomatalo (1999) sekä osittain puujulkisivuinenHelsingin keskustakirjasto Oodi (2018).[84]
Rautakaudella Helsinki, kuten muukin Uusimaa, kuuluihämäläisten alueisiin. Pysyvästä hämäläisten asutuksesta ei toistaiseksi ole löytynyt merkkejä, mutta siitepölyanalyysien perusteella alueella on viljelty maata 900-luvulta lähtien. Sisämaan reitit merelle kulkivatVantaanjokea jaSipoonjokea pitkin.Orimattilan väestö osasi vielä myöhään kertoa kalastusmatkoistaan merelle ja vuodelta 1347 on säilynyt tieto, jossa mainitaanhattulalaisten jahauholaisten alueella sijainneet kalastusnautinnat.[92][93] Helsinki oli ns. kirkkopitäjä jo 1300-luvulla. Helsingin kirkkopitäjä (joka koostui nykyisistä Helsingistä, Vantaasta, Nurmijärvestä ja osasta Tuusulaa) muodostui 1300-luvun lopulla ja sai oman Pyhän Laurin kirkkonsa.[94] Paikannimet kertovat yhä Helsingin hämäläisestä asutuksesta. EsimerkiksiKonala-nimen on tulkittu juontuvan nimestäKonhola, jolloin alueen asutus olisi alun perin peräisinAkaan pitäjän Konhon kylästä.[95] Hämäläisten lisäksi myösvirolaiset käyttivät rannikkoaluetta kalastukseen ja muuttoliike Suomenlahden eteläpuolelta oli pidempiaikainen ilmiö läpi aikojen.[92] Ruotsalaiset tekivät 1200-luvun puolivälissä hämäläisiä vastaan voitokkaanristiretken, jonka seurauksena Ruotsin valta ulottui Uudellemaalle ja aluekolonisoitiin kristityillä ruotsalaisilla. Tähän aikakauteen liittyy myösVartiokylän linnavuori.
Varsinaisesti kaupunki perustettiin kuningasKustaa Vaasan käskystäVantaanjoen suulle Forsbyn eliKoskelankeskiaikaisen kylän paikalle 12. kesäkuuta 1550.[96][97] Kaupungin oli tarkoitus kilpaillaTallinnan kanssa kauppakaupunkina, ja kuningas määräsiPorvoon,Tammisaaren,Rauman jaUlvilan porvarit muuttamaan Helsinkiin.[96] Joen suuhaarojen väliseen saareen perustettiinkuninkaankartano vuonna 1551, ja kaupunkiin rakennettiin kirkko 1553. Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron ja Tallinnan vuonna 1561, mikä vähensi kuninkaan kiinnostusta Helsinkiin. Helsinki saitapulioikeudet vuonna 1617, mutta kaupunki pysyi edelleen pienenä ja vaatimattomana, eikä siellä ollut 1640-lukuun mennessä enempää kuin muutama sata asukasta.[98]
Vuonna 1640Pietari Brahe siirrätti kaupungin meren äärelle Vironniemelle, missä nykyisin sijaitsee muun muassa Senaatintori.[32] Helsinki oli pitkään lähinnä vain pienikokoinenUudenmaan ja Hämeen läänin maaherran hallintokaupunki, mutta sen merkitys alkoi kasvaa, kun kaupungin edustalle ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaanSuomenlinnan linnoitusta.[96] Kaupungin väestö oli vielä vuonna 1697 merkittävältä osin suomenkielistä, jaIsovihan jälkeen suomalaiset muodostivat hetkeksi aikaa enemmistön kaupungin asukkaista. Heidän lisäkseen kaupunkiin muutti myös merkittäviä määriä saksalaisia Baltiasta. Kaupunki alkoi ruotsalaistua 1700-luvun aikana, ja 1780-luvulla kaupungin ruotsalainen seurakunta oli merkittävästi suurempi kuin suomalainen. Tähän vaikutti muun muassa Viaporin rakentaminen, joka toi kaupunkiin paljon käsityöläisiä Ruotsista.[99] Linnoitustyöt toivat lisää asukkaita ja varuskunta vilkastutti kaupungin seuraelämää, kaupankäyntiä ja laivaliikennettä. Helsingin väkiluku oli 1800-luvun alussa kohonnut neljään tuhanteen asukkaaseen.[98]
Suomen sodan aikana venäläiset valtasivat Helsingin 2. maaliskuuta 1808, ja saman vuoden marraskuussatulipalo hävitti kaupunkia.Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812.[100][101]Turun palon jälkeen vuonna 1827 myösyliopisto siirrettiin Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki, ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Vuonna 1840 kaupungin väkiluku oli noussut noin 20 000:een asukkaaseen.[98]
Teollistumisen ja elinkeinojen harjoittamisen vapautumisen myötä Helsinki kasvoi voimakkaasti 1800-luvun lopussa. Väljät ja matalat puutalokorttelit korvattiin vähitellen monikerroksisilla kivitaloilla. Kaupunki alkoi myös laajentua sisämaahaan, ja uusia kaupunginosia suunniteltiin ja rakennettiin. Helsingin asukasluku oli 1910-luvulla jo yli 100 000.[98]1900-luvun alussa suomen- ja ruotsinkielisiä oli Helsingissä suunnilleen yhtä paljon; työläisistä enemmistö oli suomenkielisiä.Stadin slangi kehittyi lasten ja nuorten keskuudessa suomalais-ruotsalaisena sekakielenä 1890-luvulta alkaen, ja siinä oli vaikutteita myös venäjän kielestä. 1950-luvulta lähtien slangi alkoi voimakkaasti suomalaistua.[102]
Kartta Helsingistä ja kaupungin lähialueista vuodelta 1932.Jatkosodan pommitusten tuhoja Helsingissä helmikuussa 1944.
Sodan jälkeenHuopalahden,Oulunkylän jaKulosaaren maalaiskunnat,Haagan kauppala ja merkittävä osaHelsingin pitäjästä liitettiin kaupunkiin. Esikaupunkialueet olivat aiemmin vastustaneet liitosta, mutta väestön nopea kasvu pakotti siihen. Liitosten seurauksena Helsingin pinta-ala viisinkertaistui ja asukasluku kasvoi 51 prosentilla.[96]
Helsinki kasvoi sodan jälkeen nopeasti, ja asukasluku nousi yli puolen miljoonan vuonna 1965. Helsinkiä uudisrakennettiin runsaasti 1970- ja 1980-luvuilla, ja tiivistä kaupunkirakennetta nousi muun muassaMalmille,Tapanilaan,Puistolaan ja itäisiin esikaupunkeihin. Keskusta-alueella asui 1970-luvulla lähinnä vanhuksia, mutta 1990-luvulla nuoriso alkoi muuttaa uudelleen kantakaupunkiin. Samalla sotien jälkeen lähiöihin muuttanut väestö on ikääntynyt.[96]
Vuonna 2016 Helsingin kaupungin organisaatio koostui 31 virastosta ja laitoksesta.[109] Virastojen ja laitosten lisäksi kaupunkikonserniin kuuluu kaupungin kokonaan tai yli puoleksi omistamiaosakeyhtiöitä jasäätiöitä.[110] Kaupungin palveluksessa oli vuonna 2016 noin 38 000 henkeä.[111]
Rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyviä rakenteellisen korruption esimerkkejä Helsingissä ovat muun muassaHyvä veli -verkostot.Keskeinen Helsingin kaupunkiin liittyvä tapaus onNaurissaaren lahjusjupakka (1984), jossa helsinkiläiset kaavoituskantaansa miettivät kaupunginvaltuutetut saivat lahjuksia.Helsingin metron rakentamisessa vältettiin kansainvälistä kilpailua. Metroon haluttiin suomalaiset junat, jotka jälkikäteen arvioituna osoittautuivat yli kaksi kertaa kalliimmiksi kuin Tukholmassa.[112]
Vuonna 1988 uutisoitiin Helsingin Poka-ilmiöstä eliPolarin jaHakan sekä niitä lähellä olevien puolueiden yhteistyöstä tonttien ja rakennushankkeiden saannissa. Helsingin ylipormestariRaimo Ilaskivi tuomitsi rakennusliikkeiden ja puolueiden liian läheiset suhteet. Yhteistyökuvioon on esitetty kuuluneen olennaisesti myösVVO jaSato.[112]
Elannon valtaa Helsingin aluerakentamiseen on pidetty suurena. Elannon pääjohtaja toimi 25 vuoden ajan Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana ja häntä on pidetty roolissa sekä Elannon myös Hakan ja VVO:n interssien ajajana.[112]
Vuonna 2016 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi viisi henkilöä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin liittyen törkeään petokseen rakennusviraston urakoissa. Vyyhti liittyi useaan rakennusurakkakohteeseen, joissa hoidettiin laitonta rahavirtaa perusteettomilla laskuilla.[113]
Helsingin asukasluku on 695 526 (31.12.2025).[2] Helsinki ja sen lähikunnat muodostavat 1 625 578 asukkaanHelsingin seudunmetropolialueen.[116][117] Kaupungin asukkaista on suurempi osa naisia (52,3 %) kuin muualla Suomessa (50,5 %). Kaupungin maa-alueenväestötiheys on 3 049,66 henkeä/km².[118]
Helsingin voimakas kasvu alkoi pääkaupungiksi tulemisen myötä 1810-luvulla, ja se jatkui sotavuosia lukuun ottamatta aina vuoteen 1968.[119] 1960-luvulla Helsingin väestönkasvu pysähtyi, kun ihmisiä muutti Espoon ja Vantaan uusiin lähiöihin, joissa väestönkasvu jatkui entistä tahtia. Alettiin puhuapääkaupunkiseudusta. Myöhemmin myös Espoossa ja Vantaalla alkoikaavoitus olla riittämätöntä ja muuttovirta siirtyi yhä kauemmas,Helsingin seudulle entisiin maaseutukuntiin jaLohjalle,Riihimäelle,Hämeenlinnaan,Lahteen jaPorvooseen saakka. Helsingin väkiluvun on arvioitu olevan vuonna 2030 noin 716 000 ja vuonna 2060 noin 870 000 asukasta.[120]
Satamatoiminnan siirtäminenVuosaareen vapautti paljon rakennusmaata keskusta-alueilta ja vaikutti merkittävästi uudisrakentamiseen Helsingissä.[121] Kantakaupungista vapautui laajoja ranta-alueita julkiseen käyttöön.Sörnäisten sataman tilalle kasvoiKalasatama. Kuvassa Kalasataman ja taustallaSompasaaren asutusaluettaMajakka-tornitalosta nähtynä.
Helsingin suosituin asumismuoto onkerrostalo, jossa asuu valtaosa kaupungin asuntokunnista (87,2 % vuonna 2024). Toiseksi suosituin asumismuoto onomakotitalo, jossa asuu noin 7,2 prosenttia asuntokunnista.Rivitaloissa asuu noin 5,6 prosenttia asuntokunnista.[122]
Yksinasuvien osuus Helsingin asuntokunnista on 50,8 prosenttia eli noin 181 000 asuntokuntaa. Kahdestaan asuvien osuus on 29,0 prosenttia eli noin 103 500 asuntokuntaa. Kolmen asukkaan asuntokuntia on 9,7 prosenttia eli noin 34 600, 4–6 asukkaan asuntokuntia 10,1 prosenttia eli noin 35 800 ja seitsemän tai useamman asukkaan asuntokuntia 0,4 prosenttia eli noin 1 400.[122]
Vuoden 2023 lopussa Helsingissä oli noin 394 000 asuinhuoneistoa. Yksinasuminen on yleistynyt, ja yli puolet asuntokunnista oli yhden hengen talouksia. Helsingin asunnoista 47,8 % oli vuokra-asuntoja ja 41,2 % omistusasuntoja.[123]
1900-luvun alussa Helsingin asuntokantaa leimasi säädynmukaisuus: varakkaat asuivat verraten tasokkaasti, varattomat sitä vastoin alkeellisissa hökkeleissä. Sosiaalinen asuntotuotanto aloitettiin vuonna 1905, ja Töölöön ja Alppilaan rakennettiin asuntoja, joissa oli muun muassa vesijohto ja viemäri. Pitkänsillan pohjoispuoliset alueet saivatasemakaavan jakunnallistekniikan 1900-luvun alusta lähtien. Suurin osa asui vuokralla ja vuokrat olivat korkeat, joten alivuokralaisuus oli yleistä.[124]
1920-luvulla asuntorakentaminen oli noususuhdanteessa. Kaupungin ilme muuttui ratkaisevasti, kun puutalot purettiinkerrostalojen tieltä. Etu-Töölöön kohosi 1910-luvulla myöhäisjugend-tyylisiä kerrostaloja, 1920-luvulla suosittiin punatiiliklassismia.[125] Toisen maailmansodan jälkeen Helsingin asuntopula oli ennennäkemätön, koska pommitukset olivat tuhonneet asuntoja ja uustuotanto oli sodan aikana hiipunut. Taloudelliset voimavarat keskitettiin kuitenkin sotakorvausten maksamiseen ja uudet asunnot saivat odottaa.[126]Rintamamiestaloja nousi muun muassa Herttoniemeen, Pakilaan ja Paloheinään. Kaupunkirakenne hajautui ja ihanteena oli luonnonläheisyys. Syntyi matalia kerrostalorivistöjä,rivitaloja ja tornimaisia pistetaloja.[127] Maaltamuuttajat alkoivat muuttaa kantakaupungin sijasta uusiin lähiöihin 1960-luvun puolenvälin jälkeen.[128]
Helsinkiläisten asumiselle on ollut tyypillistä ahtaus, vaikka ahtauden määritelmää onkin muutettu useaan otteeseen. Vuonna 1950 kolmannes kaupunkilaisista asui ahtaasti, kun kriteerinä pidettiin yli kahta henkeä huonetta kohden. Saman määritelmän mukaan vuonna 2009 olisi asunut ahtaasti 0,7 prosenttia.[129] Vuonna 1990 ahtaasti asumisen rajaksi määriteltiin yli yksi henkilö huonetta kohden eikä keittiötä enää laskettu huoneeksi. Tämän määritelmän mukaan viidesosa helsinkiläisistä asui ahtaasti vuonna 2009.[130]
Vuonna 2015 Helsingissä oli noin 3 500 yksinäistäasunnotonta. Noin tuhat heistä on ulkomaalaisia.[131] Asunnottomista 700 on alle 25-vuotiaita, mikä on 400 vähemmän kuin vuonna 2013. Helsingin asumisen tuen päällikön Taru Neimanin mukaan asunnottomuus on vähentynyt, koska tilapäisen asumisyksiköiden paikkoja on enemmän kuin ennen. Vuonna 2015 Helsingin asumisyksiköissä oli runsaat 800 paikkaa ja jonotusajat niihin olivat keskimäärin vuoden mittaisia.[131]
Vuonna 2022 Helsingin väestöstä puhui äidinkielenään suomea 76,1 prosenttia, ruotsia 5,5 prosenttia ja saamea 0,1.[132] Vuonna 2019 Helsingin ruotsinkielisestä väestöstä noin 43 prosenttia asui kantakaupungissa, kun koko väestöstä siellä asui noin 32 prosenttia. Kaupungin osa-alueista ruotsinkielisten osuus oli vuonna 2019 suurinKyläsaaressa (82,5 %),Kaivopuistossa (34,3 %),Karhusaaressa (20,6 %) jaUllanlinnassa (19,6 %).[133]
Vuonna 2024 noin joka viides helsinkiläinen puhui äidinkielenään jotain muuta kuin kotimaisia kieliä. Kaikkiaan Helsingissä puhutaan 145:tä eri äidinkieltä.[134] Vuonna 2022 Helsingissä asui 123 676ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä vastaa 18,6 prosenttia kaupungin väestöstä. Näistä varsinaisia ulkomaan kansalaisia on 73 076 asukasta.[132] Muita kieliä kuinsuomea,ruotsia taisaamea puhui äidinkielenään 121 684 asukasta. Puhutuimmat vieraat kielet olivatvenäjä,somali javiro.[132] Postinumeroalueista eniten ulkomaalaistaustaisia asuu Kontula - Vesala - Kivikko -alueella eli 43 prosenttia väestöstä.[135] International House Helsinki on ohjaus- ja neuvontapiste, joka palvelee Helsingin maahanmuuttajia. Neuvontapalveluita saa asumiseen, työnhakuun, työsuojeluun, verotukseen, opiskeluun, perheasioihin, vapaa-aikaan sekä viranomaisten kanssa toimimiseen. Väestöennusteen mukaan vuonna 2035 neljäsosa Helsingin asukkaista olisi vieraskielisiä.[136]
Vuoden 2023 lopussa Helsingissä oli 674 500 asukasta, joista 661 276 asuitaajamissa, 454 haja-asutusalueilla ja 12 770:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Helsingin taajama-aste on 99,9 %.[138] Helsingin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[139]
Kaupunginkeskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Helsingin keskustaajama ulottuu Helsingin lisäksi usean naapurikunnan alueelle.[140] Vuoden 2011 lopussa Helsingin keskustaajamassa oli 1 159 211 asukasta ja sen pinta-ala oli 631,11 neliökilometriä.[141] Vuoden 2017 lopussa koko keskustaajaman väkiluku oli 1 268 296 asukasta ja pinta-ala 680,12 neliökilometriä.[142]
Helsingin keskustaajaman alueella sijaitsee kolmekaupunkialuetta: Helsingin, Keravan ja Järvenpään kaupunkialueet.[143] Östersundomin liitosalueen taajamaväestö kuuluuSöderkullan taajamaan, joka ulottuu pääosin Sipoon kunnan alueelle ja pieneltä osin myös Vantaan kaupungin alueelle.
Vuoden 2022 lopussa Helsingin asukkaista vähemmistö, 47,6 prosenttia, kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon.[144] Kirkkoon kuuluvien osuus on pienempi jakirkosta erotaan useammin kuin muualla Suomessa. Yle Uutisten mukaan Helsinki oli vuonna 2017 Suomen vähiten luterilaisin kunta.[145] Vuonna 2013 alle puolet Helsingissä syntyneistä kastettiin kirkon jäseniksi.[146] Kirkon jäsenprosenttiin vaikuttaa erityisesti maahanmuutto, joka nostaa kaupungin väkilukua, mutta ei lisää kirkkoon kuuluvien osuutta.[147]
Kaikille luterilaisen kirkonherätysliikkeille, rukoilevaisuutta lukuun ottamatta, Helsinki on keskeinen kaupunki. Voimakkaimmin Helsingissä vaikuttaaevankelioiva herätyskristillisyys. Herätysliikkeiden kannattajajoukot ovat määrällisesti Helsingissä muuta maata suuremmat, mutta suhteellinen osuus väestöstä ja siten vaikutus seurakuntaelämään pienempi. Herätysliikkeiden kannalta erityisesti muualta maasta muuttaneet muodostavat liikkeiden elinvoimaisen ytimen.[151] Vuonna 1987 järjestetyssäMissio Helsingissä yli 9 000 ihmistä tuli uskoon. Helsinki Mission jälkimainingeissa Helsingissä syntyiTuomasmessu-yhteisö, joka kokoontuu viikoittainMikael Agricolan kirkossa.[152]
Pääkaupunkiseudulla on kaikkiaan noin 30 moskeijaa. Monet kieliryhmät ja kansallisuudet, kuten bangladeshilaiset, kosovolaiset, kurdit ja bosnialaiset ovat perustaneet omia moskeijoitaan.[158] Muslimiyhteisöistä vanhin on 1800-luvulla muodostunut tataariyhteisö.[159] Vuoden 2015 lopulla imaamiAnas Hajjar arvioi, että suurina juhlapyhinä moskeijoissa käy yhteensä noin 10 000 muslimia.[160]
Helsingin synagoga vuodelta 1906 on vanhempi Suomen kahdesta synagogaksi alun perin rakennetusta rakennuksesta.[161]
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Vuosiluvut paikoitellen jo kymmenisen vuotta vanhoja.
Helsingin työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)[162]
Talousalueena Helsinki kuuluuHelsingin seutukuntaan, jonka alueellinenbruttokansantuote oli 60 189 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa suurempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa kuudenneksi suurin.[163]
Helsingissä oli vuonna 2022 yhteensä 426 738 työpaikkaa ja kaupungissa asui 322 759 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 76,4 prosenttia. Helsingin työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 88,6 prosenttia, jalostuksen 10,0 prosenttia ja alkutuotannon 0,1 prosenttia.[162]
Helsingin työpaikkaomavaraisuus on 109,9 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 74,2 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 10,1 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Helsingissä on 105,7 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.[162]
Kuntien ja yrittäjien yhteistyötä sekä kuntakohtaista elinkeinopolitiikkaa mittaavassa kuntabarometrissä Helsinki on sijoittunut vuosina 2020–2024 suurten kuntien joukossa alimpaan neljännekseen toiseksi viimeiseksi sijalle 20. Yrittäjien antama kokonaisarvosana Helsingille on 2,59.[164]
Vuonna 2024 Helsingin kaupunki sai verotuloja arviolta 1 869 miljoonaa euroa, ja yhteensä tuloja kertyi noin 6 428 miljoonaa.[165]
Suomen valtionosuusjärjestelmässä Helsinki on nettomaksaja, kuten muutkin pääkaupunkiseudun kunnat.[166] Kuntalain muutoksen edellyttämäHelsingin Energian yhtiöittäminen ja valtionosuuksien leikkaaminen ovat rasittaneet kaupungin taloutta vuodesta 2015 alkaen.[167]
Helsinki onpörsseineen jaAleksanterin ”pankkikatuineen” Suomen talouselämän keskus. Useatsuomalaiset pörssiyhtiöt ja lähes kaikki Suomen keskeiset pankit ja vakuutusyhtiöt pitävät Helsinkiä kotipaikkanaan. Vuonna 2013 Helsingissä toimi lähes 44 000 yritystä, eli noin puolet Helsingin seudun yrityksistä ja kahdeksasosa koko maan yrityksistä.[168] Helsingin seudulla vuonna 2013 toimineet suurimmat yritykset olivat Posti Oy, HOK-Elanto Liiketoiminta Oy, Nordea Bank Finland Abp, Stockmann Oyj Abp ja ISS Palvelut Oy.[169]
Valtiovarainministeriö on koordinoinut vuodesta 2000 alkaen hanketta, jossa pyritään sijoittamaan valtion yksikköjä ja toimintoja pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.[170] Työpaikkoja on siirtynyt vuosina 2000–2015 maakuntiin noin 4 200 henkilötyövuoden verran.[171]
Vuonna 2013 Helsingissä oli noin 382 000 työpaikkaa. Yksityisen sektorin työpaikkoja oli 240 000 ja valtion työpaikkoja 40 000. Kuntasektorilla työskenteli 65 000 henkeä, valtioenemmistöisissä osakeyhtiöissä 13 000 ja yrittäjänä toimi 25 000 henkeä. Noin 30 prosenttia Suomen valtion työpaikoista on Helsingissä.[172]
Koko Helsingin seudun elinkeinorakenne on hyvin palveluvaltainen. Seudun työpaikoista 16 prosenttia on jalostuksessa, 59 prosenttia kaupan ja muiden markkinapalveluiden toimialoilla sekä 25 prosenttia julkisissa palveluissa. Erityisesti kaupan ja muiden markkinapalvelualojen osuudet ovat Helsingin seudulla huomattavasti suurempia kuin koko maassa. Julkisten palveluiden työpaikkaosuus on seudulla jonkin verran pienempi ja jalostuksen osuus huomattavasti pienempi kuin koko maassa.[173]
Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja;[174] sillä oli 37 513 työntekijää vuonna 2022.[175] Helsinkiläisistä 18–64-vuotiaista 72 prosenttia oli työllisiä vuonna 2011, kun koko maan vastaava lukema oli 69,9 prosenttia. Muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä on vähän teollisuustyöpaikkoja, mutta runsaasti liike-elämän palvelujen ja tukku- ja vähittäiskaupan työpaikkoja.[176] Pääkaupungissa on yli 68 000 tietotekniikkaan liittyvien toimialojen työpaikkaa. Se on noin kolmasosa koko Suomen informaatiosektorin työpaikoista.[177] Vuonna 2022 Helsingin työllisyysaste oli 79,3 % ja koko maan työllisyysaste 78,1.[178]
Eniten työpaikkoja on eteläisen suurpiirin alueella, Kampin alueen ollessa suurin keskittymä. Suuria keskittymiä keskustan ulkopuolella on keskisessä suurpiirissä Kallion, Vallilan ja Pasilan kaupunginosissa.[179]
Helsingin työpaikkaomavaraisuus on 131,8 prosenttia (2020),[180] joten monet muidenkin kuntien asukkaat käyvät Helsingissä töissä. Tilastokeskuksen määrittelemään Helsingintyössäkäyntialueeseen kuului 26 kuntaa vuonna 2020.[181]
Suomenkielisellä työväenopistolla on yhdeksän omaa toimipaikkaa ja lisäksi se toimii 60 pisteessä, kuten kouluilla ja kirjastoissa.[185]
Peruskoulujen lukumäärä muuttuu vuosittain oppilasmäärien mukaan. Vuonna 2016 kouluja on noin sata.[186] Lukioita on 11 ja niissä vajaat 7 000 opiskelijaa. Vuoden 2016 arvion mukaan esi-, perus ja lukio-opetukseen osallistuu yhteensä 43 000 suomenkielistä ja 4 600 ruotsinkielistä oppilasta.[187] Oman äidinkielen opetusta annetaan noin 40 kielellä.[188]
Helsingin kaupunginsosiaalipalveluista vastaa sosiaali- ja terveysvirasto. Lapsiperheiden palveluihin kuuluvat äitiys-, lasten- ja perheneuvolat, kouluterveydenhuolto, terapiapalvelut, kotipalvelu, lastensuojelu ja perheoikeudelliset asiat. Aikuisille on terveyspalveluita, mielenterveys- ja päihdepalveluita, nuorten, ikääntyneiden ja vammaisten palveluita sekä sosiaaliseen tukeen ja toimeentuloon liittyviä palveluita muun muassa asunnottomille, maahanmuuttajille ja työttömille.[189]
Helsingin kunnallisestaterveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä 25.[190] Kaupungilla on viisi sairaalaa, näistä kaksi päivystäviä sairaaloita (Malmin jaHaartmanin sairaalat[191]). Terveyspalveluita ollaan keskittämässä voimakkaasti.[192]
Vuonna 2025 kaupunginhuumetilanne paheni erityisesti lisääntyneen alfa-PVP:n käytön vuoksi.[194] Helsingin kaupunki on tehostanut toimiaan pahentuneessa huumetilanteessa lisäämällä resursseja ja ottamalla käyttöön nopeita toimenpiteitä:
Huumevieroitushoitoon pääsyä on merkittävästi nopeutettu. Kaupungin tavoitteena on, että hoito alkaa viimeistään seuraavana arkipäivänä, ja hoitopolkuja jatketaan vieroituksesta kuntoutukseen ja tarvittaessa päihteettömään asumiseen. Päihdepalveluja on laajennettu ja viety lähemmäs käyttäjiä, muun muassa liikkuvan työn ja matalan kynnyksen palvelupisteiden avulla.
Ehkäisevää päihdetyötä, koulutusta ja tiedotusta on lisätty, ja kaupunkiympäristön turvallisuutta ja viihtyisyyttä on parannettu yhteistyössä poliisin kanssa.[195]
Vuodelle 2026 Helsinki budjetoi 2 miljoonaa euroa alfa-PVP:n aiheuttamien ongelmien ratkomiseen ja kaupunki etsii uusia sijainteja päihteiden käyttäjien päiväkeskuksille.[196]
Helsingin energiankulutus vuonna 2014 oli 1 598 gigawattituntia, noin neljä prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kasvihuonekaasupäästöt olivat noin 2,8 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia. Asukasta kohden laskettuna päästöt ovat vähentyneet vuodesta 1990 noin 39 prosenttia, joten Helsinki on jo saavuttanut vuodelle 2030 asetetun päästövähennystavoitteen.[197] Energiantuotannossa ollaan luopumassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä:Salmisaaren öljylämpökeskus on korvattu pellettilämpökeskuksella vuonna 2017 jakaukolämmön tuotantokapasiteettia lisättiin.[198]Hanasaaren hiilivoimala suljettiin vuonna 2023.
Helsingin seudun ympäristöpalvelut eli HSY puhdistaaPäijännetunnelia pitkin tulevaa vettäPitkäkosken jaVanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksissa. Lisäksi Espoossa toimiiDämmanin vedenpuhdistuslaitos, joka ottaa veden Nuuksion Pitkäjärvestä.[199] Jätevesiä käsitteleeViikin jätevedenpuhdistamo.[200] Pääkaupunkiseudun kotitaloudet tuottavat vuosittain noin 360 000 tonnia jätettä.[201] Niistä lajitellaan paperi, biojäte, kartonki, lasi, metalli ja muovijäte. Kierrätykseen kelpaamaton sekajäte kuljetetaan Vantaan Energian jätevoimalaan, missä siitä tuotetaan sähköä ja kaukolämpöä. Jätevoimala korvaa kaatopaikan.[202]
Vuonna 2002 joukkoliikennematkoja tehtiin noin 210 miljoonaa, ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista oli Suomen suurin. Matkoista vajaa puolet kuljettiin linja-autolla, vajaa kolmannes raitiovaunuilla ja runsas neljännes metrolla.[203] Helsingissä on rakenteilla ja suunnitteilla useita 2020-luvulla valmistuvia joukkoliikennehankkeita, joista useimmat keskittyvät raitioteihin, kutenKruunusillat-raitiotie.Helsingin baanaverkko on pyöräliikenteen edistämiseen keskittynyt kokonaisuus.
Helsingin Satama on merkittävä yleisen liikenteen tuonti- ja vientisatama ja Suomen vilkkain matkustajasatama sekä risteily- että linjaliikenteessä. Vuonna 2023 Helsingin satamassa oli 7 321 aluskäyntiä eli keskimäärin yli 20 laivaa joka päivä.[213] Helsingin satamien kautta kulki vuonna 2017 noin 11,8 miljoonaa matkustajaa, jolloin se nousi maailman vilkkaimmaksi satamaksi matkustajamäärällä laskettuna.[214] Kesäsesongin aikana satamissa vieraili vuonna 2011 yli 258 risteilyalusta, jotka toivat Helsinkiin 385 000 päiväkävijää.[215] MatkustajaliikenteessäViking Line,Silja Line,Tallink ja muut yhtiöt tarjoavat säännöllisiä laivayhteyksiä lähinnäTallinnaan,Tukholmaan,Riikaan ja Pohjois-Saksaan jaAhvenanmaalle. Matkustajaliikenne keskittyyEteläsatamaan jaLänsisatamaan. Tavaraliikenne on vuodesta 2008 alkaen kulkenutVuosaaren satamaan, johon rakennettuHansaterminaali palvelee myös matkustajaliikennettä Saksaan ja Viroon.[216] Sataman tavaraliikennettä palvelee vuonna 2008 avattuVuosaaren satamarata, joka kulkeeSavion rautatietunnelissa Keravalle asti. Se poisti huomattavan määrän rautatieliikennettä kantakaupungista, kun radan avaamisen jälkeenHelsingin satamarata jaSörnäisten satamarata purettiin.
Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on noin 12 000 laituripaikkaa.[217] Suomenlinnaan kulkeelautta ja Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä.[218]
Hotelliyöpymiset Helsingissä ovat lähes 13-kertaistuneet 50 vuodessa, ulkomaalaisten osalta lähes 18-kertaistuneet. Vuonna 1968 Helsingin hotelleissa majoittui noin 328 000 henkeä, joista runsaat 130 000 oli ulkomaalaisia.[219] Vuonna 2018 Helsingin hotelleissa yöpyi lähes 4,2 miljoonaa henkeä, joista 2,3 miljoonaa ulkomaalaista. Kuluneiden 50 vuoden mittaan Helsingin hotellien määrä on kasvanut paristakymmenestä 65:een ja niiden huonemäärä 1 400:sta noin 9 500:aan.[220] Majoitusliikkeiden kapasiteetinkäyttöaste vuonna 2017 oli Helsingissä lähes 80 prosenttia, kun se koko Suomessa keskimäärin oli runsaat 50 prosenttia.[221]
Helsingin kaupunki tarjoaa käyttöönsä maksuttomia yleisö-WC:itä, joista suurin osa on ikonisia, tunnistettavia maamerkkejä elivihreitä vessoja.[222] Muita maksuttomia WC-tiloja löytyy julkisista rakennuksista, kutenOodi-kirjastosta, Vanhankaupunginlahdelta[223] ja liikerakennuksesta Sofiankadulta. Osa vessoista ei ole esteettömiä, koska niihin kohdistuu ilkivaltaa.[222] Helsinki ylläpitää vessoja vuosittain 1,5 miljoonan euron budjetilla.
Vappu on Helsingissä suuri kansanjuhla. Kuva Mantan lakituksesta vuonna 2011.
Helsingin ehkä suurimpia kulttuuritapahtumia on loppukesällä alkavaHelsingin Juhlaviikot, joka on usean viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma onTaiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2015 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 278 000 kävijää.[224] Suurimmat yksittäiset tapahtumat ovat vuosittain järjestettävätFlow- jaWeekend-festivaalit.[225][226] Vuosittain toukokuussa järjestetäänKaisaniemen puistossa eri kulttuureja esittelevä ilmaistapahtumaMaailma kylässä.[227]
Kesäkuun 12. päivänä vietetäänHelsinki-päivää, jonka lukuisat viihdetapahtumat huipentuvat ulkoilmakonserttiin.[228][229] Kesäkuun viimeisellä viikolla vietetäänHelsinki Pride -ihmisoikeustapahtumaa, jonka kulkueeseen osallistui vuonna 2018 100 000 marssijaa.[230] HeinäkuinenTuska-festivaali on vuorostaan metallimusiikin suurin tapahtuma Pohjoismaissa. Vuonna 2015 tapahtumassa vieraili noin 25 000 kävijää.[231] Elokuussa urbaanin musiikin ja kaupunkikulttuurinFlow Festival kerää kävijöitä Suvilahteen. Vuonna 2018 festivaalilla oli 84 000 kävijää.[232]
Elokuva-alan merkittävin tapahtuma on syksyisin järjestettäväRakkautta ja Anarkiaa, jolloin esitetään runsaan viikon aikana sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät koskaan päädy laajempaan levitykseen esimerkiksi poikkitaiteellisuutensa vuoksi. Vuonna 2014 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 62 000 katsojaa.[233] Dokumenttiin keskittyväDocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa. Vuonna 2015 se järjestettiin 14. kerran.[234]
Helsingissä on järjestetty useitakristillisiä suurtapahtumia. Evankelisuudenevankeliumijuhlat järjestettiin Helsingissä säännöllisesti muutaamaa poikkeusta lukuun ottamatta vuosina 1874–1965 ja viimeksi 2017.[235] Vanhoillislestadiolaisuudensuviseurat on järjestetty kahdesti Helsingissä vuosina 1910 ja 1959.[236] Vuosittain Helsingin luterilaiset seurakunnat järjestävätHelsingin Urkukesä-tapahtuman.[237]Evankeliset musiikkimessut järjestettiin Helsingissä vuosina 1973–2013.[238] Vuonna 1987 järjestettyBilly GrahaminMissio Helsinki on suurinHelsingin Olympiastadionilla koskaan järjestetty ei-urheilullinen tapahtuma. Tilaisuuteen osallistui yli 183 000 kävijää.[239]
Jalkapallossa Helsingin suosituin ja menestynein seura onVeikkausliiga-joukkueHJK eli Helsingin Jalkapalloklubi, joka on myös Suomen menestynein jalkapalloseura. HJK:n ykkösvihollinen on ollut pitkään nykyisinKolmosessa pelaavaHIFK ja joukkueiden välisiä otteluita kutsutaanStadin derbyiksi.OulunkyläläinenIF Gnistan taas nousi Veikkausliigaan kaudeksi 2024. Muita helsinkiläisjoukkueita ovat mm.YkkösliiganPallokerho-35 jaKäpylän Pallo.Kolmosessa jalkapalloa pelaavaPonnistus on perustettu vuonna 1887 ja on yksi Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita urheiluseuroja.[249]
Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on vuodesta 1976 alkaen järjestetty lasten ja nuorten jalkapalloturnausHelsinki Cup. ToukokuinenHelsinki City Run, johon kuuluu eripituisia kestävyysjuoksumatkoja, on Suomen suurin juoksutapahtuma. Sillä oli vuonna 2025 yli 20 000 osanottajaa.[250] Suuri liikuntatapahtuma on myösNaisten Kymppi. Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin merkittäviä arvokilpailuja, joista omassa luokassaan ovat vuoden 1952Helsingin olympialaiset.[251]
Suurin osa Helsingin liikuntapaikoista on kaupungin liikuntaviraston vastuulla, kuten 70 liikuntahallia tai -salia ja noin 350 urheilukenttää. Jäähalleja on yhdeksän, joista kolme liikuntaviraston hallinnassa. Talvisin on käytössä seitsemän tekojäärataa. Uimaan Helsingissä pääsee 14 uimahallissa, joista suurin onMäkelänrinteen uintikeskus, kahdessa maauimalassa ja yli 20 uimarannalla, joistaHietaniemen uimaranta lienee tunnetuin.[252]
Helsinki kuuluu useaan kansainväliseen verkostoon. Tärkeimpiä kahdenvälisiä kaupunkikumppaneita ovatTallinna,Tukholma jaPietari sekä muut eurooppalaiset pääkaupungit. Lisäksi Helsingillä on erityinen historiallinen kumppanuussuhdePekingin jaMoskovan kanssa. Helsinkiä edustaaHelsinki EU OfficeBrysselissä ja Helsinki-keskus Pietarissa.[253]
↑Kotka, Tiina: Stadilla on 60 luonnonsuojelualuetta. Helsinki-lehti, 14.5.2020, 44. vsk, nro 02/2020, s. 27. Helsingin kaupunki.Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 20.9.2020.
.jpg)
.svg)
.jpg)
