| Helsingin Pallonlyöjät | |
|---|---|
 | |
| Koko nimi | Helsingin Pallonlyöjät |
| Perustettu | 1919 |
| Lakkautettu | 1973 |
| Kaupunki | Helsinki |
| Miesten SM-mitalit | |
| Kultaa | 7 (1922,1923,1924,1926,1927,1934,1938) |
| Hopeaa | 2 (1940,1942) |
| Pronssia | 7 (1925,1929,1930,1933,1935,1936,1937) |
| Naisten SM-mitalit | |
| Kultaa | 1 (1932) |
| Pronssia | 2 (1931,1933) |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Helsingin Pallonlyöjät onSuomen ensimmäinen, vuonna 1919 perustettu pallonlyönnin erikoisseura. Seura aloitti toimintansa jopitkäpallon aikana ja voitti kolme ensimmäistä pesäpallonSuomen mestaruutta vuosina1922–1924. Se saavutti mestaruuden myös vuosina1926–1927,1934 ja1938. B-sarjan mestaruuden seura voitti vuonna1932, jolloin se sai myös kunnian edustaa Suomea maaottelussaViroa vastaan. Naisten Suomen mestaruuden seura voitti niin ikään vuonna1932.
Helsingin Pallonlyöjät pelasi miestenmestaruussarjassa yhteensä 25 kauden ajan vuosina 1922–1948.[1]
Helsingin Pallonlyöjät perustettiin10. lokakuuta 1919 Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen luentosalissa. Seura oli merkittävä vaikuttaja pallonlyönnin kehityksessä 1920-luvulla, ja seuran pelaajat kehittivätkin yhdessäLauri Pihkalan kanssa ensinpitkäpallon ja myöhemminpesäpallon sääntöjä sekä taktiikkaa Helsingissä Kaisaniemen kentällä.[2]
Helsingin Pallonlyöjien puheenjohtajana toiminutArmas Palmros oli nuorempana pelannut baseballia Yhdysvalloissa opiskellessaan, minkä myötä hän toimi aktiivisena pallonlyönnin kehittäjänä myös Suomessa. Pesäpallotoiminta siirtyi Palmrosin aloitteesta Suomen Palloliitosta SVUL:n alaisuuteen, jonne perustettiin vuonna1925 oma pesäpallojaosto. Tämä toimi alkuna Suomen Pesäpalloliiton perustamiselle vuonna1931.[2]
Vuonna 1926 HPL käynnisti yhdessäHelsingin Pallo-Toverien kanssaHelsingin mailakilpailut. Turnaus on sittemmin jatkunut aina 2000-luvulle asti, ollen tiettävästi Suomen vanhin yhä jatkuva palloiluturnaus. Turnauksen järjestelyistä vastasi seurojen yhdessä muodostamaMailatoimikunta, joka toimi Helsingin pesäpallotoiminnan kehittäjänä.[2]
Poikein ja naisten pesäpallotoimint HPL:n piirissä alkoi niin ikää 1920-luvulla. Naiset voittivat Suomen mestaruuden vuonna 1932 ja poikien mestaruus tuli seuralle jo vuonna 1927. Seuran menestyksen taustalla vaikutti osaltaan myös se, että seura oli ensimmäisten joukossa aloittamassa lajiharjoittelua myös talvikaudella. Talven harjoituspaikkana toimiKaartin maneesi, minkä lisäksi seuran jäsenille järjestettiin omaa kerhotoimintaa, mikä piti yhteisöllisyyttä yllä myös kilpailukauden ulkopuolella.[2]
Helsingin pesäpalloseurat HPL ja Pallo-Toverit järjestivät yhteistyössä 1930-luvulla matkojaViroon, jolloin he kävivät opettamassa pesäpalloa. Vastavuoroisesti virolaiset järjestivät pelimatkoja Suomen puolelle.9. lokakuuta 1932 pelattiin Suomen ja Eestin välillä ensimmäinen pesäpallon maaotteluTallinnassaKalevin kentällä. Suomen maajoukkueena toimi ottelussa HPL:n miesten joukkue, joka voitti ottelun juoksuin 14-3.[2]
Helsingin Pallonlyöjät pelasi vuosina 1922-1944 pesäpallon miesten mestaruudesta 21 kertaa. Sotakesinä 1941 ja 1944 mestaruutta ei voitu ratkaista. Näiden vuosien aikana HPL oli 17 kertaa neljän parhaan joukkueen joukossa. Miesten mestaruuden seura voitti seitsemän kertaa vuosina 1922, 1923, 1924, 1926, 1928, 1934 ja 1938.[2]
Seuran maineikkaimpia pelaajia oli polttajien parhaimmistoon lukeutuvaEero Haukiala, joka valittiin Itä-Länsi-otteluun peräti 12 kertaa eli käytännössä joka vuosi hänen pelaajaurallansa. HPL:n lukkarina pelasi 1920-luvulla neljä Suomen mestaruutta voittanutUrho Veneskoski. Veneskoski toimi kuvanveistäjä Emil Halosen mallina pallonlyönnin SM-kilpailuiden kiertopalkinnoksi hankittuu patsaaseen. Kiertopalkinnon lahjoittiLassila & Tikanoja ja tämä ”poika” kiertää edelleen mestaruuden merkkinä.[2]
Muita seuraa edustaneita maineikkaita pelaajia ovat olleet mm. toimittajana tunnettuNiilo Tarvajärvi sekä pesäpallon järjestötehtävissäkin ansioitunutVilho Osola. 1930-luvun menestysvuosina lukkarina toimiErik Haru, joka pelaajauransa jälkeen on toiminut mm. Pesäpalloliiton varapuheenjohtajana 1950-1959. Seuran joukkueissa ja johtokunnassa vaikutti myösAaro Kivilinna, joka toimi aktiivisesti myös Pesäpalloliiton johtokunnassa, sekä toimi liiton julkaisemien Laaka- ja Kiri-lehtien päätoimittajana. Kivilinna toimi myös keskeisessä roolissa jääkiekon tuomisessa Suomeen.[2]
Seura pelasi miesten pääsarjassa aina 1940-luvun lopulle saakka. Seura luovuttikauden 1950 aikana Suomisarja-paikkansa keskeyttäen sarjan.[2] Seura teki uuden tulemisensa 1950- ja 1960-luvun vaihteessa, jolloin seura pelasi kaksi kautta eli kaudet1961 ja1962 Suomisarjan etelälohkoa. Keskeinen tämän ajana HPL-toimija oli Erik Harun poikaHeikki Haru, joka toimi seura puheenjohtajana vuosina 1960-1972. Lopullisesti toiminta päättyi 1970-luvun puolivälissä.[3]
| Pesäpallon junioreiden SM-mitalit | ||||
|---|---|---|---|---|
| Joukkue | Mitalit | Vuodet | Yhteensä | |
| A-pojat | ||||
 Kultaa | 1927 | 1 | ||
 Hopeaa | 1926, 1928, 1929, 1930, 1933 | 5 | ||
 Pronssia | 1931, 1942 | 2 | ||
| Yhteensä: | 8 | |||
Helsingin Pallonlyöjät pelasi vuosina 1922-1944 pesäpallon miesten mestaruudesta 21 kertaa. Sotakesinä 1941 ja 1944 mestaruutta ei voitu ratkaista. Näiden vuosien aikana HPL oli 17 kertaa neljän parhaan joukkueen joukossa. Miesten mestaruuden seura voitti seitsemän kertaa vuosina 1922, 1923, 1924, 1926, 1928, 1934 ja 1938.[2]