Roomalaisilla oli alun perin vain kymmenen kuukautta, ja talvella oli kahden kuukauden tauko. Sitten vuoden loppuun lisättiin kaksi kuukautta, jakarkauspäivä siirrettiin viimeisen kuukauden loppuun. Kun nämä uudet kuukaudet, tammi- ja helmikuu, siirrettiin vuoden alkuun, jäi karkauspäivä edelleen helmikuulle.[2]
Suomessa helmikuu on etelässä iltapäivien pidentymisen ja usein talven kovimpienpakkasten ja korkeiden nietosten aikaa. Eteläisessä Suomessa lumipeite ei helmikuussa ole välttämättä pysyvä lämpötilojen heitellessäsuojan ja pakkasen puolella, ja kevään alku on häilyvämpi. Pohjoisessa se on ensimmäisten kunnolla aurinkoisten päivien, ja rajujen pakkasten aikaa. Etelä-Suomessa voi helmikuun lopulla koulujenhiihtolomakaudella ensimmäistä kertaa vuodessa aurinkoisena päivänä tuntea auringon lämmittävän vaikutuksen iholla. Tyypillisesti lumipeite alkaakin tämän takia tiivistyä hitaasti kasaan ja sen vesiarvo alkaa päivä päivältä kasvamaan. Varsinainen sulaminen käynnistyy yleensä vasta maaliskuussa.
Helmikuunkeskilämpötilat eri puolella Suomea vaihtelevat.Vantaalla helmikuun keskilämpötila on noin –6 °C,Lahdessa noin –7,5 °C,Tampereella noin –8 °C,Kuopiossa noin –9,5 °C,Oulussa noin –9,5 °C jaSodankylässä noin –12 °C.[3] Etelä-Suomessa tyypillinen päivälämpötila vaihtelee 0–20 pakkasasteen välillä, riippuen mereistä lämpöä tuovienmatalapaineiden reiteistä ja arktisista kylmänpurkauksista; keskimäärin Etelä-Suomessa on helmikuussa 3 °C pakkasta päivällä. Pohjois-Suomessa sen sijaan lämpötila on yleensä tasaisesti päivisin noin –10 °C:n molemmin puolin.
Sanontahelmikuu helistää tarkoittaa kuukaudelle tyypillisiä kovia pakkasia. Helmikuu onkin vuoden kylmintä aikaa – Etelä-Suomessakin on joskus kireitä pakkasia. Helmikuussa on Etelä-Suomessakin vain harvoin lumettomia kausia. Helmikuun loppuvaiheessa päivälämpötilat alkavat hitaasti kohota varsinkin pilvisessä säässä, vaikka pakkaset jatkuvatkin usein Etelä-Suomessakin maaliskuulle. Helmikuussa sataa todella niukasti, muttei yhtä niukasti kuin maaliskuussa. Pitkän harmaan ajan jälkeen saadaan yhä enemmän ja enemmän auringonpaistetunteja. Helmikuussa päivät pitenevät entisestään, vaikkakin ne ovat vielä melko lyhyitä, jaLapissa on Etelä-Suomea pimeämpää, mutta ei enää kaamosta.
Helmikuu on juliaanisen ja gregoriaanisen kalenterin lyhyin kuukausi. Kaikissa muissa kuukausissa on 30 tai 31, mutta helmikuussa vain 28 (karkausvuonna 29) päivää. On väitetty, että aikaisemmin elokuu olisi ollut 30-päiväinen ja helmikuu 29-, karkausvuonna 30-päiväinen ja elokuu olisi pidennetty 31-päiväiseksi ja samalla helmikuu lyhennetty 28-, karkausvuonna 29-päiväiseksi, koska ajateltiin, ettäAugustuksen mukaan nimetyssä kuukaudessa elokuussa (latinaksi augustus) pitää olla yhtä monta päivää kuinJulius Caesarin mukaan nimetyssä kuukaudessa heinäkuussa (latinaksi julius).[4] Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa.
Vuonna 1712Ruotsissa ja Suomessa helmikuussa oli poikkeuksellisesti30 päivää, kun palattiin ruotsalaisesta kalenterista juliaaniseen.[5] Vuonna 1753 Ruotsissa ja Suomessa oli helmikuussa poikkeuksellisesti 17 päivää, kun siirryttiin juliaanisesta gregoriaaniseen (parannettuun) kalenteriin.[6]
Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien jäähelmistä, joita syntyy tällöin Etelä-Suomessa kun tyypillisesti tammikuun lopunsuojasään jälkeen pakkanen taas äkkiä kiristyy. Vanha kansa odotti innokkaasti ensimmäistäsydäntalven suojaa, koska siitä laskettiin olevan 200 päiväärukiintuleentumiseen.
Helmikuunlatinankielinen nimiFebruarius tulee sanastafebrua, joka oliroomalaisten sovinto- ja puhdistusjuhla.lähde? Helmikuussa valmistauduttiin puhdistautumismenoin ja sovintouhrein uuden vuoden tuloon ja uuteen alkuun. Ennen Julius Caesarin kalenteriuudistusta helmikuu oli roomalaisessa kalenterissa vuoden viimeinen kuukausi.[7]
