| Hei, kuka puhuu | |
|---|---|
| Look, who’s talking | |
 | |
| Ohjaaja | Amy Heckerling |
| Käsikirjoittaja | Amy Heckerling |
| Tuottaja | Jonathan D. Krane |
| Säveltäjä | David Kitay |
| Kuvaaja | Thomas Del Ruth |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | InterCom Netflix |
| Ensi-ilta | 6. huhtikuuta1989 |
| Kesto | 93 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti,ruotsi |
| Budjetti | 7,5 miljoonaa dollaria |
| Tuotto | 297 miljoonaa dollaria |
| Seuraaja | Hei, kuka puhuu myös |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Hei, kuka puhuu (engl.Look Who's Talking) on vuonna1989 kuvatturomanttinen komediaelokuva. Elokuvan pääosia esittävätJohn Travolta,Kirstie Alley,George Segal,Olympia Dukakis,Twink Caplan,Joy Boushel jaAbe Vigoda.Bruce Willis ääninäyttelee elokuvassa Mikeyta, jonka hahmoa puolestaan näyttelevätJason Schaller jaJacob Haines. Elokuvan on ohjannutAmy Heckerling. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti noin 297 miljoonaa, mikä teki elokuvasta John Travoltan menestyneimmän elokuvaroolin. Myöhemmin elokuva sai kaksi jatko-osaaHei, kuka puhuu myös (1990) jaHei, kuka puhuu nyt (1994).
Nuori nainen (Alley) saa vauvan ja päättää etsiä sille isän. Biologinen sellainen (Segal) on aivan liian kiireinen ja muutkin tarjolla olevat vaihtoehdot kammottavat. Bruce Willisin äänellä puhuva vauva näyttää lopulta äidilleen, että ratkaisu (Travolta) on lähempänä kuin hän luulikaan.[1][2]
| John Travolta | … | James Ubriacco |
| Kirstie Alley | … | Mollie Jensen |
| Olympia Dukakis | … | Rosie |
| George Segal | … | Albert |
| Abe Vigoda | … | isoisä |
| Bruce Willis | … | Michael ”Mikey” Jensen (ääni) |
| Jason Schaller | … | Mikey |
| Jaryd Waterhouse | … | Mikey |
| Jacob Haines | … | Mikey |
| Christopher Aydon | … | Mikey |
| Twink Caplan | … | Rona |
| Joy Boushel | … | Melissa |
| Don S. Davis | … | tohtori Fleisher |
| Louis Heckerling | … | Lou |
| Brenda Crichlow | … | sihteeri |
Helsingin SanomienPertti Avola sanoo elokuvaa herttaiseksi, joutuisaksi ja notkeaksi hömppäkomediaksi, joka onnistuu paikoin olemaan aidosti hauska.[2]Video-oppaassa vuodelta 1994 Esko Rautakorpi sanoo elokuvaa sympaattiseksi komediaksi, jossa Williskin on hauska. Hän antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1]
