Glykatoitunut hemoglobiini (A1C,HbA1c,Hb1c,HGA1C) onpunasoluissa esiintyvähemoglobiinin (Hb) muoto, jonka pitoisuuden mittausta veressä käytetään arvioimaan kolmen viimeisimmän kuukauden aikaista keskimääräistäverensokeritasoa. Testinkeskiarvo on rajoittunut kolmeen kuukauteen, sillä normaalia hemoglobiinia ja A1C:tä sisältävien punasolujen elinikä ihmisissä on noin 4 kuukautta.[1]
A1C-koetta voidaan käyttää esimerkiksidiabeteksen totemiseen. A1C:tä muodostuu diabeteksessa ilmenevässähyperglykemiassa normaalia enemmän hemoglobiinin reagoidessa hallitsemattomasti verenglukoosin kanssa ei-entsymaattisenglykaation kautta.[1] Myös perusterveillä on veressä A1C:tä, mutta pienempiä määriä kuin esimerkiksi diabeetikoilla.[2] A1C-testit mittaavat hemoglobiiniin sitoutuneenbeta-N-1-deoksi fruktosyylin määrää.[1]
LyhenteenA1C nimi tuleehemoglobiini A:n (A) käytöstäkationinvaihtokromatografiassa (engl.cation exchange cromatography) testin suorituksessa. Historiallisesti kromatografiassa ensimmäiseksi erottuvalle puhdasta Hb A:ta sisältävälle jakeelle annettiin nimi A0, seuraavalle "epäpuhdasta" glykatoitunutta Hb:tä sisältävää jaetta kutsuttiin A1:ksi.[3]
Glykatoituneen hemoglobiinin (A1C:n) erotti ensimmäisinä muista hemoglobiinin muodoista Huismanet al. 1958 kromatografisesti.[4] Sen tunnistiglykoproteiiniksi ensimmäisen kerran Bookchin ja Gallop 1968.[5] A1C:n määrän lisääntymisen veressädiabeteksen seurauksena havaitsi Rahbar et al. 1969.[6] A1C:n muodostumiseen kehossa johtavat reaktiot kuvaili Bunn et al. 1975.[7] Koenig et al. ehdottivat 1976 A1C:n sopivan verensokerin mittaamiseen diabeetikoilla.[8]
A1C:n yksikkönä käytetään useinmillimoolia beta-N-1-deoksi fruktosyyliä sitovaahemoglobiini A:ta (A1C) per mooli normaalia hemoglobiini A:ta. Yksikkö on siis mmol/mol.[1] A1C-arvon mittaus ei edellytäpaastoamista.[9]
Suomessa normaali A1C-arvo eli viitearvo on kaikille ihmisryhmille 20–42 mmol/mol.[9][10] 42–48,2 mmol/mol voi merkitä sitä, että henkilö poteeesidiabetesta.[11] Arvo, joka on yli 48,2 mmol/mol, merkitsee sitä, että henkilöllä on ehkätyypin 1 diabetes taityypin 2 diabetes. Diabetes voidaan tarvittaessa varmentaa esimerkiksi A1C-testistä erillisellä sokerirasituskokeella.[11] Nieltyä diabeteslääkitystä käyttävien tulisi pyrkiä A1C-arvoon, joka on alle 53,2 mmol/mol jainsuliinia käyttävien arvoon, joka on 53–58,2 mmol/mol. 69–75,2 mmol/mol taas merkitsee taas sitä, että potilaan diabetes on huonosti hallinnassa.[9]
Mikäli mitattava henkilö viimeisen 6 viikon sisällä muuttanut ruokavaliotaan tai hänen hoitoaan on muutettu, ei A1C:n mittaaminen ole sopiva testi. Myös hemoglobiinin epämuodostumat (kutensirppisoluanemia), hiljattainen veren menetys (kutenverenluovutus) tai punasolujen vaurioituminen (kutenhemolyyttinen anemia) tekevät testistä epätarkan.[12]Verensiirron saaminen,raudanpuuteanemia ja harvinaiset hemoglobiinin geenimuodot (variantit) vääristävät myös testiä.[9]
A1C:n mittaamiseen käytetään