| Haukipudas | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Oulu | |
 |  |
sijainti | |
| Sijainti | 65°10′35″N,025°21′10″E |
| Lääni | Oulun lääni |
| Maakunta | Pohjois-Pohjanmaan maakunta |
| Seutukunta | Oulun seutukunta |
| Kuntanumero | 084 |
| Hallinnollinen keskus | Haukiputaan kirkonkylä |
| Perustettu | 1866 |
| Liitetty | 2013 |
| – liitoskunnat | Oulu Kiiminki Oulunsalo Yli-Ii Haukipudas |
| – syntynyt kunta | Oulu |
| Pinta-ala | 1 023,60 km² [1] (1.1.2012) |
| – maa | 441,08 km² |
| – sisävesi | 10,54 km² |
| – meri | 571,98 km² |
| Väkiluku | 19 053 [2] (31.12.2012) |
| –väestötiheys | 43,2 as./km² (31.12.2012) |
| Infobox OK | |
Haukipudas on entinenSuomen kunta, joka sijaitsiPohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Se liittyi vuoden 2013 alussa kolmen muun kunnan kanssa osaksiOulun kaupunkia.[3]
Kunnassa asui lakkauttamishetkellä 19 053 ihmistä.[2] Sen pinta-ala oli 1 023,60 km², josta 571,98 km² oli merialueita ja 10,54 km² sisävesiä.[1] Väestötiheys oli 43,2 asukasta/km². Haukiputaan naapurikunnat olivatHailuoto,Ii,Kiiminki,Oulu jaYli-Ii.Kiiminkijoki laskeePerämereen Haukiputaalla.
Nimensä Haukipudas on saanut VahtolanlahdestaMartinniemeen virranneenputaan mukaan.Maankohoamisen takia pudas alkoi 1500-luvulla umpeutua. Ruohottuva uoma houkutteli putaaseenhaukia.[4]
Jo varhainkeskiajalla runsaslohinenKiiminkijoki houkutteli erämiehiä asettumaan pysyvästi jokisuistoon. Niinpä Haukiputaan jaKellon alueelle rannikon tuntumaan syntyi useiden kymmenien talojen muodostamaa kyläasutusta. Valtaosa asukkaista oli kotoisinLounais- jaLänsi-Suomesta. MyösVenäjänkarjalaiset yrittivät saada Pohjanmaan rannikkoa haltuunsa ja hävittivät useilla valtausretkillään pahoin asutusta. Ruotsin valta kuitenkin lujittui vähitellen alueella pysyvän suomalaisasutuksen myötä. Haukiputaan-Kellon alueelle muutti 1500-luvun jälkipuolella myös jonkin verransavolaisia uudisasukkaita. Vuonna 1548 Kellossa oli 30 ja Haukiputaalla 18 taloa. Taloluku kasvoi hitaasti ja vuonna 1770 taloja oli vain 88. 1900-luvun alussa taloja oli 342, minkä lisäksi pitäjässä oli viitisenkymmentätorppaa.[5]
Hallinnollisesti Haukiputaan ja Kellon kylät kuuluivat 1300-luvulla perustettuunIinpitäjään. Kello oli tuohon aikaan Haukiputaan seudun merkittävin kylä. Se mainitaanVatikaanissa 16. elokuuta 1488 päivätyssä asiakirjassa Iinanneksina. Kellosta ja Haukiputaasta tehtiin vuonna 1630 Iinkappeli ja vuoteen 1646 mennessä tai kenties jo hieman aiemmin rakennettiin Haukiputaalle kirkko. Se purettiinnykyisen kirkon valmistuttua 1762. Tämän yli kaksisataavuotiaan puukirkon kattoholveja ja seiniä koristavatMikael Toppeliuksen arvokkaat 1770–1790-luvuilta peräisin olevat maalaukset. Seurakunta oliKiimingin kappelina vuosina 1838–1873, minkä jälkeen perustettiin Haukiputaan itsenäinen seurakunta. Haukiputaan kunta perustettiin jo vuonna 1866[5][6].
Maatalous sekälohen,siian jasilakan pyynti olivat pitkään väestön pääelinkeinot. Laivanrakennusta ryhdyttiin harjoittamaan 1600-luvulla. Haukiputaan ensimmäinensuursaha oli Kiiminkijoen varteen perustettuMaunun saha (1863–1908). 1800-luvun lopussa perustettiin myösHalosenniemen saha, joka toimi vuoteen 1950 saakka.Santaholman saha oli toiminnassa vuosina 1914–1968.Martinniemen saha toimi vuosina 1905-1988. Nykyisin vanhalla saha-alueella toimiiMartinniemi Timber Oy. Sahojen ansiosta Haukipudas muuttui tärkeäksi teollisuusalueeksi, sahapitäjäksi.[5]
Haukipudas menetti 1960-luvun alueliitoksissa ison osan alueestaan ja asukkaistaan Oulun kaupungille. Ouluun liitettiin vuoden 1961 alussaKuivasjärven kylä, jossa oli tuolloin noin 700 asukasta. Haukiputaan ja Oulun rajallePateniemen sahan ympäristöön oli kasvanut teollisuusyhdyskunta.Pateniemen asukkaista noin 2 000 allekirjoitti keväällä 1963 kirjeen, jossa ehdotettiin Herukkaojan eteläpuolisen alueen liittämistä Ouluun. Haukiputaan kunta ja Oulun kaupunki neuvottelivat yhteisymmärryksessä Pateniemen alueen liittämisestä sopimuksen, jossa Oulu muun muassa suostui ottamaan vastatakseen kolmasosan Haukiputaan kunnan veloista ja sijoittamaan liitosalueen työntekijät kaupungin palvelukseen. Valtioneuvoston päätöksellä Pateniemen alue liitettiin Ouluun 1. tammikuuta 1965.[7] KunOulujoen kunta 1965 lakkautettiin, liitettiin osaKorvenkylästä jaOulunsuusta Haukiputaaseen.[5]
Kun vuonna 1965 etsittiin aluettaOulun yliopiston uudellekampustyyliselle yliopistoalueelle, yhtenä vaihtoehtona nykyiselleLinnanmaan kampukselle oli HaukiputaanVirpiniemi.Virolaisen hallitus teki pääministerin johdolla päätöksen kampusalueen rakentamiseksi Virpiniemeen. Haukiputaalla ehdittiin jo juhlia yliopiston tulemista, mutta eduskunta päätti kuitenkin toisin.[8]
Haukipudas on tasaistalakeutta jatasankoa, joka on kohonnut merestä varsin myöhään. Luonnonoloiltaan Haukipudas jakautuu kahteen osaan. Haukiputaan länsiosa kuuluu Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan jokimaahan ja Yli-Iin ja Kiimingin väliin pistävä itäpuolinevalakeuteen. Länsiosa on metsäisempää ja käsittää enemmän peltoa kuin itäosa.[5]
Kallioperältään Haukipudas kuuluu karjalaiseenliuskevyöhykkeeseen. Eteläosassa vallitsevatkvartsi-maasälpäliuskeet ja pohjoisessafylliitti jakiilleliuskeet. Idässä on melko laajakvartsiittialue. Yleisinmaalaji onmoreeni, joka sisältää paikoin runsaasti suurikokoisia kiviä. Haukiputaan alueella on kolme pitkittäisharjulaaksoa. Lounaisin kaartuu kirkon eteläpuoleltaKalimenojan varteen, Kiimingistä ulottuu yksi harjujako Kiiminkijoen varteen ja kolmas harjujakso kulkee idässäMartimojoen alueella. Hiekkamaita on myös rannikolla, etenkinIsollaniemellä.Virpiniemen retkeily- ja ulkoilualueella on pieniälentohiekkadyynejä. Kiiminkijokisuulla joen pohjoispuolella Kurtinhaudan ranta-alueella on vanhoille hiekkadyyneille kasvanut rantametsä, joka on suosittua virkistys- ja ulkoilualuetta.Savea jahiesua on Haukiputaan alueella vähän.[5]
Pääosa Haukiputaasta on loivaa tasankoa. Maaston korkeus meren pinnasta mitattuna vaihtelee 10–20 metrin välillä. Martimojoen alueella maasto kohoaa 50 metrin tasolle ja muuttuu samalla epätasaisemmaksi. Rannikon korkein kohta on IsonniemenRuntelin harju. Se kohoaa melko jyrkkänä 34,5 metrin korkeuteen vain 400 metrin päässä rannasta ja erottuu selvästi muuten tasaisen laakeasta maisemasta. Rannikon edustalla ovat muun muassaKraaselin,Kotakarin jaHietakarin saaret.[5]
Haukiputaan päävesistö onKiiminkijoki, joka laskee entisen Kiimingin kunnan puolelta Haukiputaan keskiosien kautta kirkonkylän pohjoispuolitse mereen. Joki meanderoi, kiemurtelee paikoin voimakkaasti ja tulva-aikana monet vanhat uomat joutuvat veden valtaan. Kiiminkijoen suu on muuttunut huomattavasti viimeisten sadan vuoden aikana, sillä jatkuvamaankohoaminen ja joen mukanaan tuomat lietteet ovat muuttaneet monet entisetlahdet jasalmet pajuttuneiksi rantaniityksi. Kiiminkijoen vielä kahlitsemattomista koskista huomattavimmat ovatJalo-,Jokelan-,Kärppä-,Allikko-, jaPuuperänkoski.Kalimenoja virtaa Haukiputaan etelärajan tuntumassa ja laskee Kellon eteläpuolitsePerämereen.Martimojoki virtaa Haukiputaan itäosiensuomaiden halki kaakosta luoteeseen ja laskeeYli-Iin puolellaIijokeen. Rannikkovyöhykkeellä on maatalouden edistämiseksi tehty laajoja suokuivatuksia ja lukuisia järvienlaskuja. Laskettuja järviä ovat muiden muassaIso Liesjärvi,Heikistö,Utalampi,Isolahti,Hetejärvi jaRautionlahti.[5]
Haukiputaan kasvillisuuden yleisluonne on varsin karu.Moreeni- jaharjualueet ovatmäntyvaltaisia kuiviakangasmetsiä. Monin paikoin entiset viljelysalueet ovat muuttuneet lehtipuuvaltaiseksikorveksi. Kiiminkijoen varressa on pieniä tulvaniittyjä. Haukiputaan länsiosassa on suota noin 30–40 prosenttia maa-alasta, mutta idässä soiden osuus on jo yli 60 prosenttia. Rautatien itäpuoliset suoalueet ovat etupäässärämeitä ja osittainnevoja.[5]
Valtatie 4 kulkee Haukiputaan läpi pohjois-eteläsuunnassa. Etelästä katsottuna tie kulkee Kiiminginjoelle astimoottoritienä, josta tie jatkuumoottoriliikennetienä Ii:n Räinänperään asti. Haukiväylä ja moottoritie on yhdistetty toisiinsa eritasoliittymällä.[9] Tie ohittaa Haukiputaan keskustan yli kolmen kilometrin päästä itäpuolelta.Haukiväylä yhdistää keskustan valtatiehen. Nelostien vanha linjaus, joka kulkee Haukiputaan keskustan läpi, on nykyisinseututie 847. Kiiminkijoen ylittävä vanhan nelostiensilta valmistui 1954. Siihen asti joki piti ylittää lossilla tai kiertääAsemakylällä sijaitsevan rautatiesillan kautta. Lossista (ruots.färja) on muistona paikannimi Värjänranta, joka sijaitsee maantiesillan kupeessa kirkonkylän puolella.[10]
Haukipudasta palvelevat joukkoliikenne-linjat 20, 20B, 20N, 22, 23, 23B, 25, 26, 38, 38J, 38B ja 38BJ (ajalla 8.8.2018–2.6.2019).
Haukipudas sijaitseeOulu–Tornio-radan varrella. Haukiputaan alueella sijaitsee kaksi rautatieasemaaKello jaHaukipudas. Sekä henkilö- että tavaraliikenne asemilla on loppunut. Haukiputaan asemalta oli aiemmin ratayhteys myösMartinniemeen.Martinniemen rata purettiin vuonna 1999. Martinniemessä on aikaisemmin toiminut myös satamaMartinniemen sahan puutavaran vientiä varten.
Oulun lentoasema sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Haukiputaalta.
Haukipudas tunnetaan sahapitäjänä, vaikka varsinaisia suursahoja ei Haukiputaalla enää toimikaan. Haukiputaan ensimmäinen saha oliMaunun saha, joka aloitti vesivoimakäyttöisenä vuonna 1863 ja muutettiin höyrysahaksi vuonna 1882.
Vanhin Haukiputaan höyrysahoista oli Pateniemen saha, joka perustettiin vuonna 1873.[11] Nykyisin Pateniemen alue kuuluu Oulun kaupunkiin. Muita Haukiputaalla toimineita sahoja ovat olleet Martinniemen saha, joka oli yksi maan suurimmista,Halosenniemen saha jaA. Santaholma Oy:n omistama Jokirannan saha Kiiminkijokisuulla[12].Martinniemen sahan tuotteita lähti maailmalle sekä meritse että maitse Martinniemen pistorataa pitkin. Nykyisin vanhalla saha-alueella toimii Martinniemi Timber Oy.
Suursahaksi ja merkittäväksi työllistäjäksi kasvanut Martinniemen saha perustettiin vuonna 1905, jolloin se toimi Granfeltin sahan nimellä. Myöhemmin omistaja ja nimi vaihtui monia kertoja. Viime vaiheessa suursaha toimi Rauma-Repolan Martinniemen tehtaiden nimellä ja työllisti enimmillään 1 300 henkeä. Lyhyen aikaa ennen sahan lopullista lopettamista sahaajana oli Vapo. Martinniemen tehtaat olivat Haukiputaan kunnan suurin työllistäjä.
Puutavaran sahauksen lisäksi Rauma-Repola Oy:n Martinniemen tehtailla valmistettiin sodan jälkeen puutaloja ja Laitakarissa sijaitsevassa Martinniemen puuhiomossa tehtiin paperimassaa. Tehtailla oli oma höyryvoimala. Sähköä tuotettiin sahaus- ja kuorimojätteitä polttamalla myytäväksi asti. Puuhiomon ja voimalan rakennukset ovat arvokkaita 1920-luvun teollisuusrakennuksia ja ne ovat suojeltuja. Voimalaitoksen 72 metriä korkea, kauas Perämerelle näkyvä piippu on purku-uhan alainen. Kyläläiset toivovat sen säilyttämistä sahaustoiminnan muistomerkkinä.
Jatkosodan aikana Neuvostoliitto yritti pommittaa ainakin kerran, eräiden tietojen mukaan kaksi kertaa, Martinniemen tehtaita, mutta pommit putosivat pääosin tehdasalueen ulkopuolelle Kurtinhaudan eturannalle aiheuttamatta muita kuin aineellisia vahinkoja.
Martinniemessä oli laivaliikennettä ja puutavaran ulosvientiä 1800-luvun loppupuolelta 1970-luvulle asti. Enimmillään kävi lastia noutamassa 1960-luvun alkupuolella yli 200 laivaa vuodessa. Laivat lastasivat sahatavaraa, jonkin verran myös propseja ja paperimassaa. Lastaus tapahtui redillä Kiiminkijokisuun ulkopuolella. Kylällä oli oma luotsiasema Mustakari-saaressa, jonne rakennettiin pengertie.
Martinniemen redin kautta vietiin ulos sahatavaraa myös A. Santaholma Oy:n Jokirannan sahalta. Puutavara kuljetettiin Santaholmalta ja Rauma-Repolasta redillä oleviin laivoihin hinaajien vetämillä proomuilla. Redilastauksen päätyttyä vientitoimintaa oli vielä Rauma-Repolan tehtaiden omassa satamassa, joka avattiin vuonna 1970. Satama oli eräs Perämeren merkittävimmistä satamista toiminta-aikanaan 1970-luvulla.
Martinniemen tehtaiden ympärille kasvoi suurehko taajaväkinen teollisuusyhdyskunta, jonka asukasluku kipusi 1960-luvulla viiteen tuhanteen. Asukkaiden työpaikkoina olivat lähes yksinomaan Martinniemen tehtaat ja vilkas satama. Martinniemi oli Haukiputaan kunnan suurin kylä, jonka palveluvarustus oli monipuolinen kauppoineen, pankkeineen, ravitsemusliikkeineen, elokuvateattereineen, monine tanssipaikkoineen, apteekkeineen ja lääkärin vastaanottoineen.
Sahojen rakentaminen muutti Haukiputaan maanviljelyspitäjästä teolliseksi maalaiskunnaksi, joka 1950-luvulla oli Suomen maalaiskunnista toiseksi teollistuneinHarjavallan jälkeen[13].
Ukonkaivoksen alueelle rakennettiin Hyvon Kudeneuleen vaatetehdas vuonna 1970. Tehdas työllisti enimmillään lähes 500 henkilöä. Hyvon Kudeneule ajautui konkurssiin jo vuonna 1976. Konkurssihallinnon ylläpitämä tuotanto lopetettiin vuonna 1977, jolloin Haukiputaan työttömyysaste kohosi 22 prosenttiin.[13] Hyvonin entisiä tuotantotiloja vuokraamaan perustettiin Haukiputaan Teollisuuskiinteistöt Oy, nykyinen Haukiputaan Kehitys Oy, joka sai tiloihin vuokralaiseksiNokian vuonna 1981. Nokia myi Haukiputaan yksikkönsä liiketoiminnan sopimusvalmistaja SCI:lle vuonna 2001. Samana vuonna SCI fuusioitui Sanminan kanssa.[14]
Haukiputaalla toimiievankelisluterilainenHaukiputaan seurakunta[16], joka jatkoi itsenäisenä kuntaliitoksen jälkeenkin, mutta osanaOulun seurakuntayhtymää. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä Haukiputaan seudulla toimiivanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Haukiputaan Rauhanyhdistys[17], Haukiputaan Jokikylän Rauhanyhdistys[18] sekä Kellon Rauhanyhdistys[19] .
Paikkakunnalla toimii myös toinen luterilainen kirkko,Suomen luterilaisen tunnustuskirkon Haukiputaan Luterilainen Tunnustusseurakunta[20]. Muita kirkkokuntia edustaaHelluntaiherätykseen lukeutuva Haukiputaan helluntaiseurakunta[21].
Hanhikari,Hietakari,Hoikka-Hiue,Iso-Hiue,Iso-Miehikkä,Isonkivenletto,Kaasamatala (Hiuvet),Kattilankalla,Kellon Kraaseli,Kintasletto,Kotakari,Kriisinkivi,Kropsu,Laitakari,Lemmonletto,Länsiletto,Lönkytin,Mustakari,Mustakari (Martinniemi),Nimetön,Pallonen,Pensaskari,Pikku-Miehikkä,Pulkkisenmatala,Puukkoletto,Rapakari,Rivinletto (Kaasamatala),Santapankki,Satakarinletto,Ulko-Pallonen,Välikari,Väliletto,Ykskivi,Äijänkumpele.
Vanhoillislestadiolaistensuviseurat on järjestetty Haukiputaalla vuonna 1993.[22]
Haukiputaanpitäjänruoaksi nimettiin 1980-luvullalohisoppa.[23]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaHaukipudasWikimedia Commonsissa| Kylät ja alueet | Annalankangas ·Asemakylä ·Ervastinranta ·Halosenniemi ·Holstinmäki ·Häyrysenniemi ·Jokikylä ·Kalimenkylä ·Keiska ·Kello ·Kirkonkylä ·Kiviniemi ·Kurtinhauta ·Martinniemi ·Onkamo ·Parkumäki ·Putaankylä ·Rivinnokka ·Santaholma ·Takkuranta ·Taipaleenkylä ·Ukonkaivos ·Virpiniemi |
|---|---|
| Vesistöt | Halosenlahti ·Hekkalanlahti ·Kalimeenoja ·Kiiminkijoki |
| Muuta Haukiputaaseen liittyvää | Ahmat ·A. Santaholma Oy ·Vapaa-aikakeskus Jatuli ·Kirkko ·Rautatieasema ·Kellon asema ·Martinniemen rata ·Martinniemen asema ·Martinniemen saha ·Maunun saha ·Nimettömänmatala ·Nurkkanäyttämö ·Rantapohja ·Suurhiekka |
| Oulun palot | |
|---|---|
| Merenkulku | |
| Teollisuuden historia | |
| Kuntaliitokset | |
| Katso myös |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
