Hattuša oli muinaisenheettiläisen valtakunnan pääkaupunki myöhäispronssiajalla. Se sijaitsi nykyisenTurkin keskiosissaÇorumin maakunnassa. Se tuhoutui ja hylättiin noin 1200 eaa., muttaFryygian aikana paikalle rakennettiin uudelleen kaupunki. Tällöin sitä kutsuttiin nimellä Pteria.[1] Hattuša on tunnettu myös nimellä Boğazkale. Hattušan raunioalue on ollutUnesconmaailmanperintöluettelossa vuodesta 1986.[2]
Ernst Chantre aloitti alueella kaivaukset vuosina 1893–1894. Saksalaiset arkeologit tutkivat aluetta vuonna 1906 ja edelleen vuosina 1913–1931 sekä 1940–1951, tosin maailmansodat aiheuttivat työssä keskeytyksiä.
Kaupunkia ympäröivät aikoinaan pellot ja laitumina käytetyt kukkulat. Alueella kasvoi muinaisina aikoina metsää, josta asukkaat saivat niin poltto- kuin rakennuspuutakin. Viljelykasveista tunnettiinvehnä,ohra jakylvövirvilä. Myös pellavaa kasvatettiin, vaikka villa olikin vaatteiden pääasiallinen raaka-aine. Lihaa saatiin etupäässä kotieläimistä. Alueella liikkuneiden hirvieläinten metsästäminen oli todennäköisesti varattu ainoastaan ylhäisön huviksi. Kaupungin lähistöllä virtaavat joet ovat pieniä ja purjehduskelvottomia. Lähellä sijaitsee rotko nimeltäYazilikaya ja Büyükkalen kukkula, jonka päällä sijaitsee kuninkaallinen asuinpaikka.[3][4]
Heettiläisten hallitsijat siirsivät hallituspaikkansa Hattušaan noin vuonna 1600 eaa. Kuninkaana oli tuolloin perimätiedon mukaan Labarna. KuningasMursili I rakennutti kaupunkiin kuninkaanlinnan arviolta vuonna 1620 eaa. ja noin vuonna 1500 eaa. kaupunki ympäröitiin muurilla. Asuintalot rakennettiin terassin päälle ja niissä oli useita huoneita ja muutamista on löydetty savinen kylpyamme.[5]
Kaupunkia kohtasi onnettomuus vuoden 1420 eaa. paikkeilla. Tuolloinkaskalaiset heimot hyökkäsivät kaupunkiin, ryöstelivät sitä ja hävittivät sitä perusteellisesti. Heettiläisten suurvallan aikana 1300–1200 luvuilla eaa. kaupunki kasvoi ja sitä ympäröinyttä muuria laajennettiin.[6]
Viimeisimmän tutkimuksen mukaan heettiläisiä kohtasi kolmevuotinen kuivuus 1198-1196 eaa. Asia selvisi tutkimalla Hattušasta löytyneitä katajarunkoja, jotka olivat hautakammion seinämissä. Vuosirenkaat osoittivat asian.[7]
Lopullisen katastrofin Hattuša kokimerikansojen vaelluksen yhteydessä noin vuonna 1190. Merikansat hyökkäsivät luultavasti yhdessä kaskalaisten heimojen kanssa kaupunkiin ryöstellen, hävittäen ja surmaten sen väestöä. Lähes jokaisessa löydetyssä rakennuksen jäänteessä on havaittavissa jälkiä tulipalosta. Uuden tutkimuksen mukaan kaupunki oli sen tuhoutuessa jo lähes hylätty. Asukkaat olivat ottaneet mukaansa kaiken arvokkaan ja yleensä kaiken minkä saattoi mukanaan. Alueelle tuli uutta asutusta, mutta mitään merkittävää paikkakuntaa sen sijoille ei enää noussut.[8][9]
