Hans Erich Pfitzner (5. toukokuuta1869Moskova –22. toukokuuta1949Salzburg) oli saksalainen säveltäjä, kapellimestari,pianisti ja musiikinopettaja. Pfitzner syntyi Moskovassa vuonna 1869. Vuonna1872 hän muutti perheineenFrankfurt am Mainiin. Pfitzner opiskeli vuosina1886–1890 paikallisessaHoch'sches Konservatoriumissa. Myöhempinä vuosinaan Pfitzner asettui Salzburgiin, jossa hän kuoli vuonna 1949. Pfitznerin tuotantoon kuuluu muun muassaliedejä jaoopperoita, kuten hänen pääteoksenaan pidettyPalestrina, joka perustuuGiovanni Pierluigi da Palestrinan elämään.[1]
Pfitzneria on pidetty ”viimeisenä romantikkona” hänen saksalaisessa musiikillisessa traditiossa pitäytymisensä vuoksi. Hän oli lisäksi konservatiivinen, ja 1900-luvun alussa kehittynyttämodernismia vastaan hän taisteli suorastaan epätoivoisen kiihkeästi. Säveltäjinä Pfitznerin esikuvia olivat ennen muitaRobert Schumann jaRichard Wagner, eikä hän pyrkinyt värikkyyteen ja suuriin tehoihin, toisin kuin maanmiehensä ja ikätoverinsaRichard Strauss. Paljolti tämän vuoksi Pfitzner on pysynyt melko tuntemattomana säveltäjänä saksankielisten maiden ulkopuolella.[1]
Häntä on pidetty natsien myötäilijänä, joka näkinatsi-Saksassa mahdollisuuden kansakunnan uudistumiseen. Pfitzner vastustijazz-musiikkia jaArnold Schönbergin edustamaa modernismia erityisesti esseessäänDie neue Ästhetik der musikalischen Impotenz (Musiikillisen kyvyttömyyden uusi estetiikka) vuodelta 1920.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
