| Hans Feige | |
|---|---|
 Hans Feige Suomessa tapaamassa6. divisioonan komentajaa | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. marraskuuta1880 Königsberg,Saksa |
| Kuollut | 17. syyskuuta1953 (72 vuotta) Schussenried,Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Saksan keisarikuntaWeimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1900–1935, 1939–1942 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Ratsuväenkenraali |
| Infobox OK | |
Hans Feige (10. marraskuuta1880Königsberg –17. syyskuuta1953Schussenried) oli saksalainen ratsuväenkenraalitoisen maailmansodan aikana. Feige johti saksalaisia joukkoja myösSuomenLapissajatkosodan alkuvaiheissa.
Feige syntyiItä-Preussissa upseerin perheeseen. Hän kävi kadettikoulua ja liittyi armeijaan 135. jalkaväkirykmenttiin luutnanttina marraskuussa1900. Vuonna 1903 hän toimi II pataljoonan adjutanttina samassa rykmentissä. 1907 hän oli kadettikoulun kouluttajanaNaumburgissa,Saalessa. Yliluutnantiksi hänet ylennettiin1909 ja hän siirtyi opiskelemaan sotakorkeakouluun valmistuen 1912. Hän palveli hetken ajan 162. jalkaväkirykmentissä, kunnes sai siirron pääesikuntaan maaliskuussa 1912. Kapteeniksi hänet ylennettiin joulukuussa1913.[1]
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän palveli IX armeijakunnan esikunnassa. Syyskuussa 1915 hänet siirrettiin 38. jalkaväkidivisioonan pääesikuntaupseeriksi. Tässä toimessa hän haavoittui 18. maaliskuuta1916. Palattuaan kolme kuukautta kestäneeltä toipilaslomalta hän palveli sodan loppuajan esikuntaupseerin tehtävissä armeijan pääesikunnassa, 1. merijalkaväen divisioonan esikunnassa ja kaartin täydennysdivisioonan esikunnassa.[1]
Sodan päätyttyä majurin arvoinen Feige onnistui pysymään armeijassa huolimattaVersailles’n rauhansopimuksen aiheuttamista leikkauksista. Helmikuussa1919 hän kuului myös Görlitzin vapaajoukkoihin[2].1925 hän yleni everstiluutnantiksi ja1928 everstiksi. Kolme vuotta myöhemmin Feigestä tuli kenraali, hänet ylennettiin kenraalimajuriksi lokakuussa1931. Kaksi vuotta myöhemmin seurasi ylennys kenraaliluutnantiksi ja 1. ratsuväkidivisioonan komentajuus. Hän jäi eläkkeelle marraskuussa1935.[1]
Adolf Hitlerin valmistellessahyökkäystä Puolaan elokuussa1939 Feige kutsuttiin takaisin palvelukseenII armeijakunnan apulaiskomentajaksi ja Wehrkreis II:n komentajaksi. Hän osallistuiRanskan valtaukseen1940 ja sai ylennyksen täydeksikenraaliksi,ratsuväenkenraaliksi. Feige osallistui myösNorjan miehitykseen 1940–1941.[1]
Feige johtiXXXVI armeijakuntaaoperaatio Hopeaketussa, jossa kokematonSS-taisteluryhmä Nord kärsi suuria tappioita ja pakeni taistelusta. Osasyy tästä kuului Feigelle, sillä tämä oli myötäillyt SS:n johdon linjaa ja pitänyt Nordin joukkojen harjoittamista tarpeettomana, sillä sen ”korkea taistelutahto ja luja päättäväisyys” korvaisi taistelutaitojen puutteen toiminnassa. Feige johti XXXVI armeijakuntaa Suomessa lokakuuhun 1941 saakka. Armeijasta hän jäi pysyvästi eläkkeelle 30. kesäkuuta 1942.
Feige palkittiin uransa aikana useilla mitaleilla, joihin lukeutuivat muun muassa 1. ja 2. luokanrautaristit vuodelta 1914, rautaristin ritariristi, kultainen Saksalainen risti[3] sekäSuomen Valkoisen Ruusun suurristi.[1]
