Hamas käyttää logossaan piirrosta Jerusalemin temppelivuorella sijaitsevasta vuonna 691 rakennetustaKalliomoskeijasta.[6]
Hamas (arab.حماس,Ḥamās), koko nimeltäänḤarakat al-muqāwamat al-islāmiyya (arab.حركة المقاومة الاسلامية,suom.islamilainen vastarintaliike) on vuonna 1987Muslimiveljeskunnan ulokkeena perustettusunni-islamistinen ääriliike, jonka tavoite on yhtenäinen islamilainen Palestiina Jerusalem pääkaupunkina ja ilman Israelin valtiota.[7][8]
Hamasin vuoden 1988 peruskirja totesi, että islam tulee tuhoamaan Israelin: Israel on olemassa, kunnes islam tuhoaa sen, aivan kuten se on tuhonnut muita sitä ennen.[9][7][10] Vuoden 2017 uudistetussa peruskirjassa todetaan: "Palestiina [...] on erottamaton alueellinen kokonaisuus [...] Palestiinan kansan karkottaminen ja maanpakoon ajaminen heidän maastaan sekä sionistisen kokonaisuuden perustaminen sinne eivät kumoa palestiinalaisten oikeutta koko maahansa eivätkä luo sinne mitään oikeuksia tälle sionistiselle anastajaentiteetille."[11][8]
Hamas on hallinnut itsevaltaisestiPalestiinan valtioon kuuluvaaGazan kaistaa siitä lähtien, kun se voitti vuoden 2006 parlamenttivaalit.[18] Liike soveltaa hallinnossaan islamististašaria-lakia, ja ihmisoikeusjärjestöt syyttävät sitä kidutuksesta, teloituksesta, sensuurista, naisten huonosta asemasta ja rutiininomaisista väärinkäytöksistä.
Hamasin johdossa onQatarinDohasta käsin toimiva poliittinen toimisto.
Hamasiin perustettiin intifadaksi kutsutun Palestiinanensimmäisen kansannousun aikana erillinen sotilassiipi, josta alettiin käyttää vuonna 1991 nimeäIzz ad-Din al-Qassam -prikaatit.[19] Hamasin sotilaallinen toiminta keskittyi aluksi pieniin yllätyshyökkäyksiin.Itsemurhaiskut se aloitti 1990-luvulla jarakettihyökkäyksettoisen intifadan aikaan. Hamas ja Israel ovat tämän jälkeen olleet useassa sotatilassa, eivätkä niiden sopimat aselevot ole kestäneet kovinkaan kauaa.
Hamas aloittilokakuussa 2023 hyökkäyksen, jonka ensimmäisinä tunteina kuoli Israelin vahvistamattomien tietojen mukaan yli 1 200 ihmistä[20]. Lokakuun 2023 hyökkäyksessään Israeliin Hamas otti yli 250 israelilaista panttivankia, jotka ovat siviilejä[21].
Hamas on perustanut palestiinalaisalueella kouluja ja sairaaloita. Palestiinassa ei ennen Hamasia ollut sosiaalipalveluita, ja niiden kehittämisen ansiosta järjestö siirtyi 2000-luvulla menestyksekkäästi myös puoluepolitiikkaan, kun se voitti 2006Fatahin Palestiinan parlamenttivaaleissa. Se on siitä saakka hallinnutGazan kaistaa.
Muslimiveljeskunnan yhdistämät aktivistit alkoivat 1970-luvun lopulla nousta Israelin miehitystä vastaanGazan kaistalla jaLänsirannalla. Israel oli miehittänyt alueen vuoden 1967kuuden päivän sodan jälkeen. Muslimiveljeskuntaan oli köyhälistön ja pakolaisten rinnalle liittynyt koulutettuja, liikemiehiä ja ammatinharjoittajia. Muslimiveljeskunnan sisällä väiteltiin vuosia tästä ja aluksi johtajat olivat sitä mieltä, ettei Egyptissä ja Syyriassa tehtyjä virheitä tulisi toistaa. Pääosa Muslimiveljeskunnan toiminnasta olikinväkivallatonta, mutta jotkin tahot vaativatjihadia Israelia vastaan.[22][23]
Hamasin perustamisesta pidettiin vuonna 1986 salainen kokousHebronissa. Kokouksessa sovittiin, että aluksi ryhdyttäisiin yksinkertaiseen kansalaistottelemattomuuteen – heitettäisiin kiviä ja poltettaisiin autonrenkaita. Tavoitteena oli havahduttaa, yhdistää ja mobilisoida Palestiinan kansa ja saada se ymmärtämään, että tarvittiin itsenäisyyttäAllahin ja islamin lipun alla.[24] Kokouksessa olivat mukana ainakin seuraavat henkilöt:[22]
Hamas perustettiin joulukuussa 1987ensimmäisen intifadan alussa. Mukana sen perustamisessa oli Muslimiveljeskunnan jäseniä jaPalestiinan vapautusjärjestö PLO:n uskonnollisia liitoumia.[23] Hamas oli alkujaan Muslimiveljeskunnan polittinen haara, jonka tarkoitus oli olla vastavoimaIslamilaiselle jihadille, joka on myös palestiinalainen äärijärjestö. Islamilainen jihad oli uhkaamassa Muslimiveljeskunnan tukea Palestiinassa.[25]
Vuoden 1988 perustamisasiakirjassa Hamas määritteleePalestiinanislamin kotimaaksi, jota ei saa ikinä luovuttaa ei-muslimeille. Saman asiakirjan mukaan Palestiinan muslimien uskonnollisena velvollisuutena oli käydä pyhää sotaa Israelia vastaan, mikä johti Hamasin ja PLO:n väliseen konfliktiin, sillä PLO oli samana vuonna hyväksynyt Israelin oikeuden olemassaoloon.[23]
Yhdysvaltalaisen tietotoimistoUnited Press Internationalin mukaan Israelin tiedustelupalveluMossad tuki Hamasia järjestön alkuvuosina pyrkien luomaan vastapainon PLO:lle. Tuolloin Hamasin toiminta keskittyi pääasiassa uskonnolliseen ja sosiaaliseen toimintaan.[26] Käytännössä Hamasin vahvistuminen merkitsiJasser Arafatin jaFatahin heikentymistä PLO:ssa, mikä olisi saattanut olla Israelille hetkellisesti edullista.
Hamas alkoi nopeasti toimia itsenäisenä järjestönä, joka oli myös koko ajan ristiriidassa Palestiinan sekulaarimpien nationalististen järjestöjen kanssa. Hamasin väkivaltaiset iskut Israelin siviili- ja sotilaskohteisiin saivat Israelin pidättämään vuonna 1989 monia Hamasin johtajia, muun muassa sen perustajiin kuuluneen šeikkiAhmad Yasinin.[23]
Israelin armeijanBoeing AH-64 Apache -helikopteri ampui 6. syyskuuta 2004 Yasinia ympäröivään ihmisjoukkoonHellfire-ohjuksen. Yasin kuoli välittömästi yhdeksän muun ihmisen kanssa.[27] Hänen seuraajakseen nousiAbdulaziz al-Rantisi, joka kuitenkin koki edeltäjänsä kohtalon jo vajaan kuukauden kuluttua. Hänen jälkeensä Hamasin johdossa toimiSyyriassa maanpaossa eläväKhalid Maš’al.
Hamas lähti tehostamaan ja suojaamaan toimintaansa, jotta sen johtajat olisivat jatkossa Israelin saavuttamattomissa.JordanianAmmaniin se perusti poliittisen toimiston, joka vastasi kansainvälisistä suhteista ja varainhankinnasta, ja samaan aikaan myös aseellisen siiven,Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit. Poliittisen toimiston johtoon valittiinn 1996Khaled Mashal. Jordania karkotti kuitenkin jo kolme vuotta myöhemmin Hamasin johtajat maasta, koska se piti järjestön toimintaa maassa sotilastoiminnan komentokeskuksena. Hamas siirsi poliittisen toimistonDamaskokseen ja sieltä 2012Dohaan.[23]
Hamas on ollut haluton luovuttamaan yhtään maata Israelille, ja vuonna 1993 se tuomitsi Israelin ja PLO:n välisenrauhansopimuksen. Hamasin rinnalla myös muun muassa Islamilainen jihad vastusti rauhaa.[23]
Hamas teki ensimmäisen itsemurhaiskunsa huhtikuussa 1993. Se oli viisi kuukautta ennen Israelin ja PLO:n välistä Oslon sopimusta, mutta sen jälkeen itsemurhaiskuja alettiin käyttää aseena aktiivisemmin. Sekä Israel että PLO vastasivat niihin ankarilla turvallisuus- ja rankaisutoimilla. Jasser Arafat yritti silti ottaa Hamasin mukaan poliittiseen prosessiin ja valitsi Hamasin jäseniäPalestiinalaishallintoon.[25][23]
Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut kaatuivat syyskuussa 2000, ja sen pian sen jälkeen alkoitoinen intifada, jonka aikana Hamas eskaloi entisestään väkivallan ja itsemurhapommitusten määrää. Toisen intifadan jälkeen Hamas kuitenkin alkoi loiventaa kantaansa rauhanprosessiin. Palestiinalaishallinnon presidenttiMahmud Abbas ja Israelin pääministeriAriel Sharon sopivat vuoden 2005 alussa vihamielisyyksien keskeyttämisestä, ja pitkien neuvotteluiden jälkeen myös Hamas lupautui tulitaukoon, vaikka satunnaiset väkivallanteot jatkuivat edelleen. Israel kuitenkin oma-aloittisesti myös vetäytyi Gazasta.[23]
Vuoden 2006 vaalivoitto ja yhteenotot Fatahin kanssa
Palestiinalaisten parlamentin paikkajako vuoden 2006 vaaleissa.
Hamas oli jo vuosikymmenen ajan vastustanut Palestiinalaishallintoa, mutta se osallistui ensimmäistä kertaaPalestiinalaishallinnon vaalein 2006. Hamas voitti yllättäen vaalit ja sai ennenFatahia enemmistönPalestiinalaishallinnon parlamenttiin.[23] Hamasin vaalilista, Muutos ja reformi, sai 44,45 % äänistä, ja Fatah sai 41,43 %.[28] Hamas sai kaikkiaan 74 paikkaa parlamentin 132:sta paikasta.[29]
Voittonsa jälkeen Hamas ajautui vastakkain presidentti Mahmud AbbasinFatahin kanssa. Toukokuussa Sunday Times raportoi Hamasin suunnitelleen presidentin salamurhaa. Kesäkuussa Hamasin ja Abbasin aseelliset joukot olivat lähellä yhteenottoa. Palkatta jääneiden hallinnon työntekijöiden tyytymättömyys kiristi tilannetta edelleen. Hamas ja Fatah ajautuivat jo lähellesisällissotaa, kun helmikuussa järjestöt sopivat tulitauosta ja yhteishallituksesta. Pääministeriksi tuli HamasinIsma’il Haniyya[23].
Toukokuussa tulitauko raukesi ja yhteenotot alkoivat uudelleen. Kaikkiaan yhteenotoissa kuoli yli 200 ihmistä, joukossa korkeita johtajia. 14. kesäkuuta Hamas oli saanut haltuunsa koko Gazan kaistan.lähde? Mahmud Abbas hajotti parlamentin ja julisti hätätilan. Fatahin johtaman hätätilahallinnon päämaja muodostui Länsirannalle, kun taas Gazan kaista jäi Hamasin hallintaan.[23]
Hamasin voitettua vuonna 2006 vaalit Yhdysvaltain hallinto vaati arabiliittolaisiaan katkaisemaan järjestön rahallisen tuen. Sen jälkeen Hamas kääntyi šiialaisenIranin puoleen ja lähestyi sitä.[30] Hamasin suhde sekäSyyriaan että Iraniin sai kolauksen vuonna 2011, kun Hamas ei asettunut tukemaan Syyrian hallintoa sen hajottaessa maassasyntyneitä protesteja. Iran esimerkiksi pienensi tämän jälkeen huomattavasti tukeansa, joka oli arviolta ollut yli 200 miljoonaa dollaria vuodessa.[23]
Hamasin taloudellista tilannetta vaikeutti Iranin tuen pienemisen lisäksi MuslimiveljeskunnanMuhammad Mursin kaatuminenvuoden 2013 vallankaappauksessa, jonka seurauksenaEgyptin johtoon asettui Hamasille vihamielinen sotilashallinto, joka alkoi vahtia tarkemmin Gazan ja Egyptin välistä rajaa ja hajotti useitasalakuljetustunneleita. Hamasilla oli jo vuoden 2013 lopulla huomattavia vaikeuksia maksaa julkishallinnon palkkoja.[23]
Hamasin otettua Gazan kaistan haltuunsa Israel julisti sen vihollisalueeksi. Israel myös rajoitti Gazan tuontia ja rajaliikennettä. Hamas jatkoi jatkuvasti hyökkäyksiä Israeliin, joka puolestaan teki näihin vastaiskuja. Israel ja Hamas tekivät kesäkuussa 2008 aselevon, jonka olisi pitänyt kestää kuusi kuukautta. Se kaatui kuitenkin käytännössä heti, ja molemmat osapuolet syyttivät toisiaan väkivaltaisuuksista.[23] Hamas oli tehnyt salaisen tunnelin rajan yli, ja tukkiakseen tunnelin Israel kohdisti siihen marraskuussa ilmaiskuja.[31] surmaten kuusi Hamasin jäsentä. Hamas vastasi hyökkäykseen liki välittömästi raketti-iskuin, kenenkään kuitenkaan tuolloin loukkaantumatta. Hamas ei marraskuussa suostunut uudistamaan tulitaukosopimusta vedoten Israelin tulitaukorikkomukseen ja jatkoi rakettien ampumista Israeliin. Joulukuussa 2008 Israel aloitti vastauksenasotilasoperaation[32], tehden useita ilmaiskuja Hamasin kohteisiin Gazassa ja myös siviilikohteisiin. Israelin iskuissa arvioidaan yli 1 150 kuolleen ja yli 5 100 haavoittuneen, osaksi Hamasin käyttämänihmiskilpiperiaatteen takia.[33]tarvitaan parempi lähde
Izz ad-Din al-Qassamin prikaatien johtajaAhmed al-Jabari kuoli marraskuussa 2012 Israelin ilmaiskuissa, jotka olivat Israelin reaktio useita kuukausia kestäneisiin Hamasin raketti-iskuihin. Hamas vastasi Jabarin kuolemaan kostoiskuilla, mutta 21. marraskuuta osapuolet tekivät taas tulitauon.[23]
Väkivaltaisuudet kasvoivat taas, kun 12. kesäkuussa 2014 kolme israelilaista teiniä katosi Länsirannalla (heidät löydettiin myöhemmin kuolleena). Israelin pääministeriBenjamin Netanjahu syytti Hamasia ja käynnisti valtaisan operaation Länsirannalla, jossa Hamasin ja muiden aseellisten ryhmittymien Länsirannan toimijoita pidätettiin. Tämä johti lopulta kesäkuun lopulla Hamasin ensimmäisiin raketti-iskuihin Gazasta Israeliin sitten tulitauon. Israel aloitti vastauksenaoperaatio Suojaavan reunan, jonka aikana pommitettiin sotilaskohteita ja sitten käynnistettiin maaoperaatio, jossa israelilaiset joukot tuhosivat tunneleita ja militanttien käyttämiä rakennelmia. Taisteluissa kuoli yli 2 100 palestiinalaista, mutta tästä huolimatta Hamas julisti voittoa, koska heidän mukaansa tapahtuma todisti järjestön pystyvän vastustamaan Israelia.[23]
Gazassa järjestettiin 2018 rajaprotesteja, joihin Israel vastasi väkivaltaisesti. Kun useita protestoijia yritti ylittää 14. toukokuuta rajan, Israelin sotilaat tappoivat ampumalla noin 60 ihmistä. Väkivaltaisuudet kärjistyivät jälleen Hamasin raketti- ja Israelin hävittäjäiskuihin. Useiden kuukausien taistelut päättyivät marraskuun aselepoon. Hamasin ja Israelin vihollisuudet voimistuivat jälleen toukokuussa 2021, jolloin väkivaltaisuudet nousivat suuremmiksi kuin kertaakaan sitten vuoden 2014. Hamas ampui raketteja eteläiseen ja keskiseen Israeliin, ja Israel vastasi ilmaiskuilla.[23]
Hamashyökkäsi Israeliin 7. lokakuuta 2023.[34] Maalla, merellä ja ilmassa tapahtunut järjestäytynyt hyökkäys yllätti Israelin. Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä kuoli tuntien sisällä satoja israelilaisia, enemmän kuin vuosikymmeniin.[23] Hyökkäyksestä seuranneen sodan seurauksena useita Hamasin johtajia on kuollut.Isma’il Haniyya salamurhattiin Teheranissa heinäkuussa 2024, ja Israel tappoiYahya Sinwarin lokakuussa 2024.
Hamasin ideologia on voimakkaan antisemitistinen. Peruskirjan mukaan "Taistelumme juutalaisia vastaan on hyvin suuri ja hyvin vakava".[9][10] Hamas muistuttaa myösMuhammedin sanoista taistella juutalaisia vastaan.[35]
Hamas on monitahoinen järjestö, joka sotilaallisen toiminnan lisäksi harjoittaa myös yhteiskuntaa rakentavaa toimintaa ylläpitämällä esimerkiksi kouluja ja sairaaloita ja joka toimii myös poliittisenapuolueena. Sotilaallinen ja yhteiskunnallinen toiminta ovat kumpikin olleet mukana järjestön alusta saakka, mutta puoluepolitiikka liittyi mukaan vasta 2000-luvulla.[36]
Hamas onislamistinen liike, jonka tavoitteena on ajaa vieraat valloittajat pois historiallisesta Palestiinasta, mikä erottaa Hamasin monista muista islamistista järjestöistä, joiden tavoitteena on usein globaali jihad.[36] Hamasin peruskirjassa oli alkujaan vaatimus Israelin tuhoamisesta.[25] Huhtikuussa 2017 kohtaa muutettiin niin, että järjestö hyväksyy Israelin ja Palestiinan niin sanotunVihreän linjan rajat, jotka olivat voimassa ennen vuotta 1967, vaikka kaikki muut asiakirjat ja kommentit ovatkin yleensä painottaneet Palestiinan tarkoittavan aluetta, johon kuuluvat kaikki maatJordanjoen jaVälimeren välistä. Hamasin johdon mukaan politiikan lievennys on voimassa niin kauan kuin koko Palestiinan vapautus ei ole realistisesti mahdollista.[36]
Hamasin sotilaallisesta toiminnasta vastaaIzz al-Din al-Qassam -prikaatit. Hamasin sotilaskyvykkyys on kehittynyt sen historian aikana, ja ensimmäisen intifadan aikana sen toimijat heittelivät kiviä ja tekivät yllätyshyökkäyksiä israelilaisia vastaan. Hamasin saatua 1990-luvun alussa yhteyksiälibanonilaiseenHizbollahiin se alkoi käyttääitsemurhapommituksia. Raketti-iskut alkoivat yleistyä toisen intifadan aikana. Iskut suuntautuivat alkujaan lähinnä Gazan kaistaleen israelilaisia siirtokuntia ja lähiseudun asutuskeskuksia kohtaan, mutta vuonna 2014 Hamasin raketit ulottuivat joTel Aviviin,Jerusalemiin jaAskaloniin.[36]
Qassam-prikaatit pitävät israelilaisten sotilaidenkaappauksia tehokkaana toimintatapana, sillä se antaa usein mahdollisuuden saada pieniä voittoja, kuten sotilaiden vaihtoja.[36]
Informaatiopuolustuksen asiantuntijaTommi Kangasmaan mukaan Hamasin strategiassa on kuusi keskeistä operaatiolinjaa:[37]
Hamas pyrkii tarkoituksellisesti aiheuttamaan palestiinalaisväestössä suuria siviilitappioita. Ensin Hamas provosoi Israelin massiiviseen vastaiskuun, minkä jälkeen Hamas sulkee palestiinalaiset sotatoimialueelle ja operoi itse ilman tunnuksia keskellä siviilejä esimerkiksi sairaaloissa, kouluissa ja moskeijoissa.
Hamas vaikuttaa kansainväliseen mediaan, jotta se tuomitsisi Israelin ja syyttäisi Israelia siviiliuhreista. Samalla pyritään estämään Hamasin oman roolin paljastuminen siviiliuhrien aiheuttamisessa.
Hamas aktivoi ulkomailla asuvat palestiinalaiset, jotka osallistuvat Hamasin narratiivin levittämiseen.
Hamas pyrkii säilyttämään oman kansan tuen ja sen kontrollin.
Hamas tavoittelee taloudellista tukea ystävällismielisiltä valtioilta ja lahjoittajilta.
Hamas pyrkii saamaan Yhdysvallat heikentämään tukeaan Israelille.
Hamasin toimintaan on alusta saakka liittynyt erilaiset hyvinvointiin liittyvät ohjelmat, sillä monet sosiaalipalvelut puuttuivat Palestiinasta, kun Hamas alkoi niitä edistää. Palestiinalaishallinto on vuodesta 1995 perustanut omia yhteiskunnallisia instituutioita, mutta monet Hamasin tarjoamista palveluista olivat parempia, minkä ansiosta järjestö on saanut paljon tukea paikallisilta.[36]
Hamasin yhteiskunnallisella toiminnalla on kansalaisten hyvinvointitarpeiden kattamisen lisäksi myös islamistinen tavoite, sillä se pyrkii yhteiskunnan juuritasolla edistämään oman ideologiansa ja toimintansa hyväksymistä.[36]
Hamas on vasta 2000-luvulla alkanut myös puoluepoliittisen toimintansa, ja se osallistui vuoden 2005 kunnallis- ja vuoden 2006 parlamenttivaaleihin. Jälkimmäisissä se otti selkeän vaalivoiton, minkä taustalla oli Hamasin yhteiskunnallinen toiminta. Sen poliittisen kilpailijanFatahin maine on kärsinyt pahoinkorruptiosta ja vallan keskittymisestä.[36]
Hamas on käytännössä hallinnut Gazan kaistalla vuoden 2006 vaalien jälkeen, ja se on perustanut sinneautoritaarisen ja islamistisen hallinnon, joka vainoaa oppositiota. Mielenilmaukset ovat kiellettyjä ja media sensoroitua.[36] Oikeuslaitos noudattaašaria-lakia ja Palestiinan perustuslakia.[25]
Hamas voidaan jakaa kahteen sisäiseen rakenteeseen: Qatarissa toimivaan poliittiseen toimistoon ja Gazan hallintoon.[36] Poliittinen toimisto vastaa koko järjestön yleisistä linjauksista.[25] Sen johtoon valittiin toukokuussa 2017Isma’il Haniyya, joka oli aiemmin johtanut Gazan hallintoa. Toimiston jäsenet valitseešuura-neuvosto.[36] Haniyya on toiminut vuodesta 2020Dohassa, koska Egypti rajoittaa hänen liikkumistaan Gazan rajan yli.[25]
Šuura-neuvosto on melko salaperäinen toimija, mutta se on Hamasin keskeisin neuvoa-antava elin. Siihen kuuluu edustajia Gazan kaistalta, Länsirannalta, Israelin vankiloista ja Hamasin ulkomaan johtajista. Se valvoo Hamasin toimintoja ja on vastuussa päätöksenteosta. Sillä on alikomiteoita, jotka hoitavat esimerkiksi sotilasoperaatioita ja mediasuhteita.[36]
Gazan hallinto puolestaan vastaa alueen jokapäiväisestä hallinnosta, ja sen johtoon valittiin helmikuussa 2017Yahya Sinwar.[36] Sen alaisuudessa toimii muun muassa Hamasin Gazan hallitus, sen ministerit, paikallishallinto ja turvallisuusjoukot.[25]
Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit on Hamasin sotilaallinen siipi, joka nimettiin brittien 1935 tappaman syyrialaisen taistelijanIzz ad-Din al-Qassamin mukaan. Prikaatien päätähtäin on vapauttaa Palestiinasionistisesta hallinnosta. Hamas väittää, että prikaatit toimii itsenäisesti eikä ota ohjeita muualta. Todellisuudessa Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit lienee kiinteä osa Hamasia, vaikka operatiivisella tasolla se on varsin itsenäinen. Vuoden 2014 arvion mukaan Hamasiin kuului 20 000 taistelijaa sekä saman verran poliiseja ja turvallisuusjoukkojen jäseniä.[36]
Hamasin talous tukeutuu lukuisiin tukijoihin ja muihin tapoihin kerätä rahaa, kuten veroihin. Hamas saa tukea Iranin tapaisilta valtioita jaulkomailla asuvilta palestiinalaisilta. Lisäksi se pystyy keräämään varoja esimerkiksi erilaisistarahankeräystapahtumista Persianlahden maista, Länsi-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.[36] Terroristijärjestönä Hamas on kuitenkin monien virallisten avustusten ulkopuolella.[25]
Hamasin taloutta vaikeuttaa Egyptin ja Israelin ylläpitämä Gazan kaistan saarto. Maat pitkälti sulkivat Gazan vastaiset rajansa vuosina 2006–2007 ja rajoittivat näin ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Gazan asukkaat ovatkin monin paikoin pakotettuja turvautumaan kansainväliseen tukeen, ja Israelkin on antanut Qatarille luvan tukea alueen asukkaita sadoilla miljoonilla dollareilla Hamasin kautta. Pääsääntöisesti ulkomaiden tuki kulkeutuu Gazalle kuitenkin Palestiinalaishallinnon ja Yhdistyneiden kansakuntien kautta.[25] Israel on ajoittain asennoitunut ristiriitaisesti Hamasiin. Hamasin rahavirrat ovat saaneet virrata Gazaan Qatarista melko vapaasti. Qatar on halunnut tukkia Hamasin rahavirtoja, mutta Israel ja Yhdysvallat eivät ole halunneet tätä. Hannu Juusolan mukaan syitä on kaksi. Ensinnäkin näin on saatu ulkopuolinen maksaja Gazan budjetille. Toiseksi Benjamin Netanjahun uskotaan ajattelevan, että sallimalla Hamasin jonkinasteinen vahvistuminen, saataisiin palestiinalaisia hajotettua.[38][39]
Iran on 2000-luvulla ollut Hamasin suurin tukija, vaikka senkin antama tuki väheni hetkellisestiSyyrian sisällissodan takia.[25] Syyriasta tullut tuki Hamasille loppui samalla, kun Hamas asettui islamistikapinallisten puolelle.[40] Iran tukee vuoden 2023 tietojen perusteella Hamasia sekä joitakin muita terroristijärjestöjä yli 100 miljoonalla dollarilla vuosittain. Iran antaa taloudellisen tuen lisäksi asetukea ja koulutusapua. Turkkiakin on syytetty Hamasin taloudellisesta tukemisesta, mutta Turkin hallinto on kiistänyt tämän ja kertonut tukevansa järjestöä vain poliittisella tasolla.[25]
Hamas keräsi pitkään verojaGazan salakuljetustunnelien kautta kuljetetusta tavarasta. Egypti sulki 2013 suurimman osan tunneleista, mutta on vuoden 2018 jälkeen taas antanut luvan kuljettaa rajanylityspaikan kautta tavaraa. Hamas on verottanut vuoden 2021 tietojen mukaan tavaraliikennettä 12 miljoonalla dollarilla kuukaudessa.[25] Salakuljetettuihin tavaroihin lisätään 20 % vero, mikä on rikastuttanut Hamasin johtoa huomattavasti.[41]
Hamas kerää varoja myös islaminzakat-hyväntekeväisyysjärjestelmän kautta. Sillä on laaja kansainvälinen verkosto hyväntekeväisyysjärjestöä, joita se käyttää erityisesti yhteiskunnallisten ohjelmiensa rahoittamiseen. Järjestö väittää, että nämä rahat eivät ohjaudu sotilaallisen siiven rahoittamiseen. Hamasin eri osastojen väliset rajat ovat kuitenkin häilyvät, ja yhteiskunnallisella puolellakin esimerkiksi rekrytoidaan taistelijoita. Hyväntekeväisyysjärjestöä on myös maissa, jotka pitävät Hamasia terroristijärjestönä. Esimerkiksi kanadalaisen International Relief Fund for the Afflicted and Needyn havaittiin tukeneen Hamasia vuosina 2005–2009 noin 14,6 miljoonalla dollarilla.[36]
Hamas on 2010-luvulla siirtynyt käyttämään myöskryptovaluuttaa rahankeräykseen. Israelin mukaan Hamasiin yhdistetyissäkryptolompakoissa on ollut muun muassabitcoin-,ethereum-,XRP- jatether-kryptovaluuttaa. Hamasin keräämän kryptovaluutan määrää on vaikea arvioida, mutta se lienee huomattava. Analytiikkayritys BitOK:n toimitusjohtajan mukaan israelilaisviranomaisten takavarikoimat tilit keräsivät vuosien 2020–2023 aikana lähes 41 miljoonaa dollaria.[42]
Hamasin hallitsemista siviileistä 60 % elää kansainvälisen köyhyysrajan alapuolella (alle 60 $ kuukaudessa).[41]
Amnesty Internationalin vuonna 2015 julkaiseman raportin mukaan Hamas pidättää, kaappaa ja surmaa palestiinalaisia ilman oikeudenkäyntiä. Hamas käytti Al-Shifan sairaalaa kuulusteluihin jakidutukseen vuoden 2014 konfliktin aikana. Monet kidutetuista olivat Fatah-järjestön jäseniä.[43][44]
Vuoden 2012 Maailman ihmisoikeusraportissaHuman Rights Watch esitti 43-sivuisen luettelon Hamasin tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista, kuten pahoinpitelyt, hirttämiset ja 102 ihmisen kidutuksen. Hamas myös vainoaa ihmisiä ”moraalirikosten” ja tiedotusvälineidensensuurin vuoksi.[45][46] HRW:n Lähi-idän johtajan mukaan Hamasin viiden vuoden Gazan hallitsemisen jälkeen sen oikeusjärjestelmässä vallitsee epäoikeudenmukaisuus ja se ”rutiininomaisesti rikkoo pidätettyjen oikeuksia ja takaa rankaisemattomuuden väärinkäytöksiä harjoittaville turvallisuusjoukoille”. Hamas kielsi syytökset ja kutsui niitä poliittisesti motivoiduiksi.[47]
Hamas on myös myöntänyt käyttävänsä siviili-infrastruktuuria sotilaallisiin tarkoituksiin esim. rakentamalla rakettejavesijohdoista.[48][49]
Hamasin henkilöoikeudellinen laki on lähes täysinšariasta, mikä syrjii jyrkästi naisiaperheväkivallan osalta, perinnöissä, avioliitoissa ja eroissa.Raiskaukset, perheväkivalta jakunniamurhat ovat yleisiä ja ne jätetään usein rankaisematta. Hallinto on kieltänyt naisilta julkisen housujen käytön ja vaatinut käyttämäänhijabia julkisissa rakennuksissa. Määräyksiä ei aina valvota, mutta esimerkiksi vuonna 2013 YK:n avustusjärjestö perui vuosittaisen maratoninsa Hamasin kiellettyä naisia osallistumasta housuissa. Huhtikuussa 2014 Hamas sääti lain 9 vuotta täyttäneiden tyttöjen ja poikien kouluttamisesta erillään toisistaan.[50]
Vuonna 2021 Hamasin hallitsema oikeuslaitos määräsi, että naiset tarvitsevat miespuolisen holhoojan (lähtökohtaisesti isä tai muu vanhempi sukulainen) mikäli liikkuvat kodin ulkopuolella. Lisäksi nainen tarvitsee holhoojansa luvan lähtiessään kodistaan.[51]
Naisten osallistuminen politiikassa on Hamasin alaisuudessa vähäistä eikä naisia juurikaan nimitetä poliittisesti merkittäviin virkoihin. Hamasin politibyroossa toimi 7. lokakuuta 2023 alkaneen hyökkäyksen aikana yksi nainen, Jamila al-Shanti, joka kuoli 19. lokakuuta. Hamasin tiedottajana toimii Isra al-Modallal, joka on ensimmäinen nainen virassa, muttei oman ilmoituksensa mukaan ole Hamasin tai minkään muunkaan poliittisen puolueen jäsen.[52]
↑Ekaterina Stepanova, ”Terrorism in Asymmetrical Conflict: Ideological and Structural Aspects”Arkistoitu 16.4.2009, Stockholm International Peace Research Institute, Oxford University Press 2008, p.113.
↑Sujata Ashwarya Cheema, "Hamas and Politics in Palestine:Impact on Peace-Building", in Rajendra Madhukar Abhyankar (ed.),West Asia and the Region: Defining India's Role, Academic Foundation 2008 pp. 465, 463–491
↑Meir Litvak, "Religious and Nationalist Fanaticism: The Case of Hamas", in Matthew Hughes & Gaynor Johnson (eds.),Fanaticism and Conflict in the Modern Age, Frank Cass, London and New York, 2004, pp. 156–157:
↑The Prophet, Allah bless him and grant him salvation, has said: "The Day of Judgement will not come about until Moslems fight the Jews (killing the Jews), when the Jew will hide behind stones and trees. The stones and trees will say O Moslems, O Abdulla, there is a Jew behind me, come and kill him." (related by al-Bukhari and Moslem).
↑Palestine (State of): ‘Strangling Necks’ Abductions, torture and summary killings of Palestinians by Hamas forces during the 2014 Gaza/Israel conflict, s. 6. Amnesty International, 27.5.2015. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
-Temple_Mount-Dome_of_the_Rock_(SE_exposure).jpg)
.svg)
