| HMS Dreadnought | |
|---|---|
.jpg) HMS Dreadnought | |
 | |
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Portsmouthin telakka |
| Kölinlasku | 2. lokakuuta 1905 |
| Laskettu vesille | 10. helmikuuta 1906 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty romutettavaksi 9. toukokuuta 1921 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 18 420 t |
| Pituus | 160 m |
| Leveys | 25 m |
| Syväys | 8 m |
| Koneteho | 22 500 hv (17 MW) |
| Nopeus | 21solmua (39 km/h) |
| Miehistöä | 695-773 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 10 × 12" (305 mm) tykkiä kaksoistykkitorneissa 27 × 4" (102 mm) tykkiä 5 × 18" (457 mm) vedenalaistatorpedoputkea |
| Infobox OK | |
HMS Dreadnought oliBritannian kuninkaallisen laivastontaistelulaiva, joka valmistuessaan vuonna 1906 edusti sotalaivatekniikan vallankumousta. Se oli varustettu kymmenellä 12 tuuman (305 mm) tykillä toisin kuin vanhatlinjalaivat, joissa aseistus koostui useista erilaisista tykeistä. Se oli myös ensimmäinen suuri sota-alus, joka liikkuihöyryturbiinien voimalla. Tämän vuoksi se oli luokkansa nopein alus.Dreadnought oli niin mullistava, että se teki kerralla vanhentuneiksi kaikki sitä edeltäneet sota-alukset. Sitä seuranneita taistelulaivoja kutsuttiin yleisestidreadnoughteiksi. Aluksen esittely laukaisi myös suurvaltojen välillä asevarustelun kierteen, "suuren laivastokilvan", joka päättyiensimmäiseen maailmansotaan. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Britannian Kuninkaallisella laivastolla oli dreadnoughteja 17 jaSaksan keisarikunnan laivastolla 9.
Alustyypin kehitykseen vaikutti merkittävästiVenäjän keisarikunnan laivaston tuho japanilaisia vastaanTsushiman taistelussa 1905Venäjän-Japanin sodassa. Taistelun tuloksena todennettiin, että ainoastaan ensisijaisen patterin tulella oli taistelussa merkitystä, ja pienemmät tykit vain vaikeuttivat tulen havainnointia ja tulenjohtoa[1]. Taistelua sitä paitsi käytiin kevyempien tykkien kantomatkan (12 km) ulkopuolella.Yhdysvallat,Japani jaBritannia ymmärsivät tämän ja alkoivat kehitellä aluksia, jotka kantoivat vain järeitä tykkejä.
Dreadnoughtin suunnitteliensimmäisen merilordinSir John "Jackie" Fisherin johtama komitea, jonka hän kokosi joulukuussa 1904.King Edward VII -luokan suunnitelleet Deadman ja Narbeth olivat esittäneet samana vuonna, että aluksiin tuli saada raskaampi aseistus esittäen 12 tuuman pääaseistuksen käyttöönottoaLord Nelson-luokan aluksissa.[1]
Aluksen panssaroinniksi tuli 280–100 millimetrin panssarivyö, 280 millimetriä tuliasemissa, tornien etupanssarointina ja komentosillalla. Aluksen kannen panssarointi oli 76–35 millimetriä. Sen pääaseistus koostui viidestä kaksoistykkitornista, joihin asennettiin 12 tuuman 45 pituuskaliiperin Mk X -tykit. Apuaseina olivat 24–27QF 12 naulan 18 cwt -laivatykkiä (76 mm), joista kymmenen oli asennettu pareittain tykkitornien katoille ja neljätoista aluksen rakenteisiin. Keveiden tykkien määrä laskettiin kymmeneen 1916. Alukselle oli asennettu lisäksi viisi 18 tuuman torpedoputkea, joista neljä oli laidoilla ja yksi perässä. Perässä ollut torpedoputki poistettiin 1916.[1]
Aluksen voimanlähteenä oli neljään akseliin kytketyt Parsons-turbiinit, joiden käyttövoimaksi tarvittava höyry tuotettiin 18 Babcock & Wilcox -kattilalla. Koneisto tuotti 23 000 hevosvoimaa, millä saavutettiin 21 solmun nopeus. Aluksella oli hiiltä varastoituna kaikkiaan 2900 tonnia ja öljyä 1 120 tonnia. Kymmenen solmun nopeudella aluksen toimintasäteenä oli 6 620 merimailia.[1]
Alus rakennettiin ennen näkemättömällä nopeudella ja se valmistui neljäntoista kuukauden kuluttua kölinlaskusta joulukuussa 1906, vaikka julkisuuden vuoksi koeajot aloitettiin jo paria kuukautta aiemmin[1].
Vuosina 1907–1912 alus oliKotilaivaston (engl.Home Fleet) lippulaivana. Nopeampia, raskaammin aseistettuja ja vahvemmin panssaroituja taistelulaivoja laskettiin kuitenkin vesille koko ajan, ja vuonna 1910 alus alkoi jo olla vanhentunut. Se oli haavoittuva etenkin torpedohyökkäyksille. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa alus oliScapa Flowssa 4. taistelulaivueen lippulaivanaPohjanmerellä[1].
_profile_drawing.png)
Aluksen ainoaksi merkittäväksi voitoksi jäiSaksan keisarikunnan laivastonsukellusveneenSM U-29 (Otto Weddigen) upotus törmäämällä 18. maaliskuuta 1915.Dreadnought on ainoa taistelulaiva, joka on upottanut sukellusveneen. Alus oli vuoden 1916 alussa huollettavana. Vanhentuneisuutensa vuoksi alus siirrettiin toukokuussa 1916Sheernessiin 3. taistelulaivueen, joka koostuiKing Edward VII -luokan aluksista, lippulaivaksi torjumaan saksalaistentaisteluristeilijöiden uhkaa. Se palautettiin Suureen laivastoon (engl.Grand Fleet) 4. taistelulaivueen lippulaivaksi maaliskuusta elokuuhun 1918, jolloin se oli jo huonossa kunnossa jatkuvan partioinnin takia. Tämän jälkeen se asetettiin Rosythiin reserviin. Laiva poistettiin käytöstä 31. maaliskuuta 1920, myytiin T. Ward & Companylle 1922 romutettavaksi. Se romutettiin 1923Invernessissä.[1]
Helmikuussa 1910Dreadnought joutuiDreadnought-huijauksena tunnetun kuuluisan pilan tapahtumapaikaksi.
| Edeltäjä: Lord Nelson -luokka | Royal Navyn taistelulaivaluokat | Seuraaja: Bellerophon-luokka |
X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä
