| HIFK | |
|---|---|
 | |
| Perustettu | 15. lokakuuta1897 1897Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors 1928 Jäähockeyn kilpailutoiminta alkaa 1929 Ensimmäinen SM-tason ottelu 1945 Jääkiekkojaosto perustetaan 1975 Ligaföreningen HIFK r.f. 2000 Oy HIFK-Hockey Ab |
| Kaupunki | Helsinki |
| Kotiareena | Helsingin jäähalli |
| – kapasiteetti | 8 200 |
| Sarja | SM-liiga |
| Värit | punainen, sininen, valkoinen |
 | |
| Toimitusjohtaja |  Alexander Sneen |
| Puheenjohtaja |  Jaakko Eskola |
| Päävalmentaja | Ville Peltonen |
| Kapteeni | Ilari Melart |
| Yhteistyöseurat | Rovaniemen Kiekko(Mestis)Joensuun Kiekko-Pojat (Mestis)Grankulla IFK(II-divisioona)[1]Helsinki Red Wings[2] |
| Media | Hufvudstadsbladet Helsingin Sanomat Radio City |
| SM-mitalit | |
| Kultaa | 7 (1969,1970,1974,1980,1983,1998,2011) |
| Hopeaa | 5 (1973,1975,1986,1999,2016) |
| Pronssia | 11 (1955,1959,1971,1972,1982,1987,1988,1992,2004,2018,2021) |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
| IFK Helsingforsinjaostot | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| ||||||||||||||||||||||||
HIFK Hockey (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) onhelsinkiläisen urheiluseuraHIFK:n jääkiekkojaosto, jonka edustusjoukkue pelaajääkiekon SM-liigassa. HIFK on SM-liigan seuroista vanhin. Sen kotihalli onNordenskiöldinkadun varrella sijaitsevaHelsingin jäähalli. HIFK oli mukanaensimmäisessä SM-sarjassa vuonna 1928 ja on yksi neljästä SM-liigajoukkueesta, joka on ollut tauotta mukana Liigan ensimmäisestäkaudesta 1975–1976 asti. Muut kolme joukkuetta ovatIlves,Tappara jaTPS. HIFK on seitsemällä Suomen mestaruudellaan SM-liigan menestyneimpiä joukkueita, ja se on maratontaulukon ensimmäisellä sijalla kokonaispisteissä ja -maaleissa.[3]
Seuran jääkiekkojaoston toimintaa ylläpitää yritys Oy HIFK-Hockey Ab.
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
HIFK:n historian ensimmäinen jääkiekko-ottelu pelattiin 21. helmikuuta 1928Helsingin Palloseuraa vastaan.
»H.P.S. ja I.F.K. pelaavat Pallokentällä tänään klo ½7 illalla
Tänään pelaavat H.P.S. ja I.F.K. H:gin sarjamestaruudesta jäähockeyssa. Molemmat seurat ovat pelanneet ja harjoitelleet jäähockeyta jo pidemmän ajan, joten ottelusta tulee sangen mielenkiintoinen ja vilkas. Joukkueet pelaavat seuraavissa kokoonpanoissa:
H.P.S. Lilja, Viinioksa, Koskinen, Stordell, Koponen, Wickström, N:o 7 Mantila, N:o 8 Korkeamäki
I.F.K. Westin, Nyström, Salmi, Sundqvist, Åström, Lönnberg, N:o 7 Vinter, N:o 8 Lagerblom
Erotuomarina toimii hra M. Aalto.»
(Helsingin Sanomat 21. helmikuuta 1928)
»Palloseura ja I.F.K. pelasivat jääkiekko ottelunsa tasan.
Eilen illalla pelattiin täällä jääkiekko-ottelu Palloseuran ja I.F.K:n kesken. Ottelu koski Helsingin sarjamestaruutta ja koska kumpikin joukkue teki vain yhden maalin jaettiin pisteet tasan.Oikeastaan ei meikäläistä jääkiekkoilua vielä seuraa mielenkiinnolla sillä siksi alkuperäisellä asteella se toistaiseksi on. Peli on laimeahkoa ja yksitoikkoista sekä keskittyy pääasiallisesti henkilökohtaiseen yritteliäisyyteen. Mutta ilmeisesti meikäläisistä vielä kehittyy korkeamman luokan jääkiekkoilijoita. Monella pelaajalla on jo aika varma olo ja silloin tällöin nähdään hyviäkin yhdistelmiä. Eiliset joukkueet ovat tällä haavaa parhaiten perehtyneet jääkiekkoiluun. Palloseura pelaa jonkinmoisella taktiikalla, mutta I.F.K:lla on pidemmälle kehittyneitä pelaajia.
Eilinen ottelu ei ollut hauska. Pelattiin aivan liiaksi voimalla ja tämän tähden esim. erotuomari tuon tuostakin poisti jonkin pelaajan kentältä määräajaksi. Ensi erän voitti I.F.K tekemällä maalin, toisen Palloseura kuittaamalla I.F.K:n etumatkan ja kolmas päättyi maalitta. Ottelun lopputulos oli siis 1–1 ja tähän tulokseen saanevat kumpikin joukkue olla tyytyväisiä.»
(Helsingin Sanomat 22. helmikuuta 1928)
Vuotta myöhemmin HIFK lopetti jääkiekkoilun siltä erää.[4][5] HIFK:n varsinainen jääkiekkojaosto perustettiin 1945[6] ja ensimmäinen otteluSuomensarjassa pelattiin tammikuussa 1947. Nousumestaruussarjaan tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1949.[4] Historian ensimmäisen jääkiekon SM-maalin seuralle tekiKurt Orre.[7] Seuraavat vuosikymmenet HIFK pelasi vaihtelevasti Suomensarjan ja SM-sarjan välillä. Joukkue nousi takaisin mestaruussarjaan historialliseksi kutsutussa ottelussa, missä se kohtasiTöölön Vesan helmikuussa 1967. Kyseinen ottelu keräsi sen aikaisen katsojaennätyksen. (10 814). Ensimmäisen mitalinsa HIFK oli voittanut vuonna 1955, kun joukkue saavutti pronssia.[8][9]
HIFK:hon liitetty niin sanottubrändikiekko sai alkunsakaudella 1968–1969, kun jääkiekkojaoston puheenjohtajaGöran Stubb palkkasi pelaajavalmentajaksiNHL-puolustajaCarl Brewerin. Tämä toi tuliaisinakanadalaisen pelityylin juuri oikea-aikaisesti, kun koko kentän taklauspeli sallittiin Suomessa. Kahden kultakauden jälkeen kontakteja suosivasta pelistä tuli HIFK:n päävalmentajien suoranainen pääsyvaatimus.[10]
Seppo Liitsolan valmennuksessa HIFK voitti mestaruuden SM-sarjan kauden 1973–1974 päätteeksi. Liitsolan taktinen osaaminen oli Suomessa aikaansa edellä. Mestaruuden takuumiehet olivat maalivahtiStig Wetzell, puolustajatJuha Rantasila,Lalli Partinen jaHeikki Riihiranta sekä hyökkääjätMatti Hagman,Matti Murto,Juhani Tamminen,Esa Peltonen jaHarri Linnonmaa.
Kaudella 1979–1980 HIFK vei kultaa paljolti Matti Hagmanin johtaman ykköskentän ansiosta. Laitahyökkääjinä pelasivat Esa Peltonen jaTommi Salmelainen ja puolustajinaFrank Neal ja Heikki Riihiranta. FinaalissaPorin Ässät joutui nöyrtymään suoraan kolmessa ottelussa.
NHL-vaiheen jälkeen kotimaahan palannut Hagman oli arkkitehtina myös seuran seuraavassa mestaruudessakaudella 1982–1983. Tukea hän sai etenkin NHL:ssäkin menestyneeltä puolustajaPekka Rautakalliolta. Pudotuspeleissä suureen rooliin nousi toinenkin puolustaja,Pertti Lehtonen. Loppuottelussa vastassa oli paikalliskilpailijaJokerit ja täyteen viiteen otteluun venynyt sarja kuuluu monien mielestä Jääkiekon SM-liigan historian dramaattisimpiin; Jokerit johti ottelusarjaa voitoin 2–0, mutta HIFK kuitenkin voitti kolmannen ja neljännen loppuottelun. Viimeistä loppuotteluakin Jokerit johti maalein 2–0, mutta HIFK nousi rinnalle ja ohi voittaen ottelun ja finaalisarjankin lukemin 3–2. Ratkaiseva viides ottelu muistetaan Pertti Lehtosen voittomaalista; siniviivalta rystyltä ammuttu löysä laukaus painui pelaajamassan läpi maaliin.
IFK-vaikuttaja Frank Moberg pitääkevään 1998 mestarijoukkuetta kaikkein vahvimpana, hän uskoi 13 vuotta myöhemmin, että se olisi voittanut myös tuon samaisen kevään HIFK-mestarit. Kevään 1998 mestarijoukkue on mainittu monesti kaikkien aikojen parhaaksi SM-liiga-joukkueeksi. Mobergin mukaan kultakokoonpanossa nousi esiin kolme johtajaa: sittemmin NHL:n parhaisiin maalivahteihin luettuTim Thomas, puolustajaKimmo Timonen ja mestaruuden ratkaisseen maalin ampunut nuori hyökkääjäOlli Jokinen.[11] Pertti Lehtonen päätti uransa tähän kauteen. Joukkueessa pelasivat myös muun muassaMika Kortelainen,Jan Čaloun,Christian Ruuttu,Sakari Lindfors,Brian Rafalski,Johan Davidsson,Marko Tuomainen,Jere Karalahti sekäJarkko Ruutu.Seuraavalla kaudella HIFK pelasi finaaleissa häviten Turun Palloseuralle.
Helsinkiläisjoukkueen menestys oli resursseihin nähden vaatimatonta koko 2000-luvun ensikymmenen. Ainoa mitali tuolta ajalta on pronssikaudelta 2003–2004. Tuolloin joukkueen ykkösketjun muodostivatKimmo Kuhta,Brett Harkins jaTimo Pärssinen. Kyseinen kolmikko oli runkosarjan päätyttyä koko liigan pistepörssin kärjessä.
Kausilla 2005-2008 HIFK käytti ulkomaalaisia päävalmentajia, mikä on SM-liigassa harvinaista. Joukkuetta valmensivatDoug Shedden2005–2006,Bob Francis syksyllä 2006 jaPaul Baxter 2006–2008. Doug Sheddenin kaudella HIFK oli yksi mestarisuosikeista.Tony Salmelainen voitti runkosarjan pistepörssin ja valittiin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi. Kausi päättyi tappioon pronssiottelussa Kärppiä vastaan.
Kari Jalonen aloitti kolmivuotisen projektinsa päävalmentajana kesällä 2008. HIFK lähti tavoittelemaan mestaruutta kuten aina ennenkin, mutta odotuksia nostatti erityisesti se tosiasia, että Jalonen oli luotsannut Oulun Kärppiä erittäin menestyksekkäästi edelliset neljä kautta.Kausi 2008–2009 päättyi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella jakausi 2009–2010 puolivälieriin.
Kaudella 2010–2011 HIFK otti helmikuussa yhteenJokereiden kanssa ensimmäisessäTalviklassikko-tapahtumassa, joka oli SM-liigan virallinen ottelu. Jokereiden isännöimä ottelu päättyi HIFK:n voittoon lukemin 3–4. Toinen Talviklassikko pelattiin Kaudella 2011-2012: isäntäjoukkueena HIFK voitti uudelleenJokerit voittomaalikilpailun jälkeen 3–2. Talviklassikon takana oli ajatus tuoda liigaan myös ulkoilmaotteluita.Keväällä 2011 HIFK voitti 13 vuoden tauon jälkeen kultaa kaadettuaanEspoon Bluesin otteluvoitoin 4–0. Mestaruusjoukkueessa pelasivat mm.Mikael Granlund,Kimmo Kuhta,Ville Peltonen,Juha-Pekka Haataja,Lennart Petrell,Mikko Kousa,Siim Liivik,Petteri Wirtanen,Juuso Riksman,Markus Kankaanperä,Martti Järventie,Turo Järvinen jaToni Söderholm. Ville Peltonen valittiin sekä pelaajien, että urheilutoimittajien äänestyksessä kautta aikojen ylivoimaisimmallalähde? erolla liigakauden parhaaksi pelaajaksi. Hän oli juuri palannut NHL:stä HIFK:n kapteeniksi. Toni Söderholm palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajanaJari Kurri -palkinnolla.
Kaudella 2011–2012 HIFK lähti puolustamaan mestaruuttaPetri Matikaisen valmentamalla nimekkäällä ryhmällä. Monet mestaruusjoukkueen runkopelaajat jatkoivat HIFK:ssa ja joukkueeseen hankittiin muun muassaJanne Pesonen,Eero Somervuori,Daniel Fernholm sekäSaksan maajoukkueen ykkösmaalivahtiDennis Endras. Joukkue esiintyi runkosarjassa vahvasti ja sijoitus oli kolmas. Kausi päättyi suureen pettymykseen, kun Jokerit pudotti HIFK:n puolivälierissä voitoin 4–0.
Seuraavalla kaudella Matikaisen piti jatkaa päävalmentajana, mutta hän siirtyiAvangard Omskiin sopimuksestaan huolimatta. Alkoi sekava vaihe HIFK:n organisaatiossa, joka kesti seuraavat kaksi kautta. Joukkuetta valmensivat ensinPasi Sormunen, sittenRaimo Summanen ja keväällä 2014Harri Rindell. HIFK-ikoni Kimmo Kuhta päätti uransa keväällä 2013 joukkueen hävittyä puolivälierissäTapparalle, monivuotinen kapteeni Ville Peltonen puolestaan seuraavana keväänä HIFK:n hävittyäPelicansille pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
2014–2015 oli ensimmäinen kausiAntti Törmäsen kolmen vuoden pestistä. Kausi sujui vaihtelevasti ja pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella HIFK kohtasiTampereen Ilveksen. 15. maaliskuutaHakametsässä pelattiin Suomen kaikkien aikojen pisin jääkiekko-ottelu, jonkaMika Partanen ratkaisi HIFK:lle ajassa 134.14 ja näin HIFK meni jatkoon voitoin 2–0. Puolivälierissä Tappara oli parempi voitoin 4–2.
HIFK:ssa pitkään pelannutToni Söderholm jätti seuran jaArttu Luttinen valittiin kapteeniksi.Kausi 2015–2016 sujui päävalmentaja Antti Törmäsen johdolla erinomaisesti. HIFK voitti ensimmäistä kertaa historiassaan SM-liigan runkosarjan.[12] HIFK saalisti 60 ottelussa 127 pistettä, tehden myös SM-liigan ennätyksen yhden kauden varsinaisen peliajan vierasvoitoissa (18).[13] Seura pelasi kauden päättävissä loppuotteluissa kukistettuaan välierässäJYP:in otteluvoitoin 4–2.[14] HIFK kuitenkin hävisi finaalisarjan Tapparalle otteluvoitoin 4–2, vaikka voitti kotonaan 4–0 ja 6–0.
Kauteen 2016–2017 HIFK lähti kovin odotuksin. Nimekkäin hankinta oli koko liigan kallein pelaajaJuhamatti Aaltonen. Kaudesta muodostui pettymys ja Törmäsen valmennusmetodeja kritisoitiin voimakkaasti runkosarjan aikana. Pudotuspeleissä joukkue onnistui pudottamaanKärpät jaTurun Palloseuran ja hävittyään pronssiottelussa JYPille oli HIFK:n sijoitus lopulta neljäs.
Antti Törmänen erotettiin ja päävalmentajaksi palkattiinAri-Pekka Selin. Kapteeni Luttinen oli lähtenyt muihin maisemiin jaLennart Petrellistä tuli seuraava kapteeni.Kausi 2017–2018 alkoi huonosti, mutta oli nousujohteinen ja HIFK sijoittui runkosarjassa viidenneksi. Puolivälierissä HIFK voitti pari kuukautta aikaisemminJääkiekon mestarien liigan voittaneen JYP:in voitoin 4–2. Välieräsarja runkosarjan voittajaa Oulun Kärppiä vastaan oli erittäin tasainen ja viihdyttävä, josta Kärpät eteni finaaliin voitettuaan seitsemännen pelin 2–1. Kauden päätteeksi HIFK voitti pronssia kukistettuaan Turun Palloseuran pronssiottelussa Turussa. Joukkueen sisäisen pistepörssin voittiErik Thorell. Kesken kauden uudeksi urheilutoimenjohtajaksi nimitettiinTobias Salmelainen Tom Nybondaksen siirryttyä muihin tehtäviin. Kauden aikana paljon julkisuutta sai HIFK:n maalivahtisekoilu, kun joukkueella oli palkkalistalla kolme huippumaalivahtia:Kevin Lankinen,Atte Engren jaNiklas Bäckström. Seuran osaomistaja Bäckström joutui taka-alalle, mutta pääsi vielä pelaavaan kokoonpanoon pronssiotteluun ennen kuin jätti seuran.
26.10.2018 ennen ottelua Tapparaa vastaan HIFK jäädytti pitkäaikaisen pelaajansa Kimmo Kuhdan pelinumeron 9. Tilaisuudessa puheita pitivät Kuhdan lisäksi hallituksen puheenjohtaja Timo Everi sekä entiset pelikaverit Mika Kortelainen, Turo Järvinen ja Toni Söderholm. Videoterveiset muualta maailmasta tuli Ville Peltoselta, Mikael Granlundilta ja Siim Liivikiltä. HIFK voitti loppuunmyydyn ottelun 4–0.
13. marraskuuta 2012 HIFK ilmoitti aikovansa rakentaa monitoimiareenanMäntymäen kentälleTöölönlahden rannalle. Tavoitteena oli siirtyä pelaamaan uuteen halliin vuonna 2016, mutta hanke viivästyy selvästi.
HIFK lähti kauteen 2023-2024 yhtenä suurimpana mestarisuosikkina sen lukuisien tähtihankintojen myötä. Kausi päättyi kuitenkin ennenaikaisesti kun joukkue sijoittui runkosarjassa kuudenneksi ja hävisi puolivälieräsarjanLahden Pelicansille otteluvoitoin 4-3. Puolivälierä tappion jälkeen urheilutoimenjohtajaTobias Salmelainen sekätoimitusjohtajaMarkus Lindström irtisanoutuivat. Salmelaisen korvaajaksi palkattiinJanne Pesonen, ja Lindströmin paikan toimitusjohtajana ottiAlexander Sneen.
HIFK pelaa kotiottelunsa puna-sini-valkoisella paidalla, jossa päävärinä on punainen. Yleensä vierasotteluissa käytettävässä paidassa väreistä punainen ja valkoinen ovat toisin päin, valkoisen ollessa paidan pääväri. Peliasun housut ja hanskat ovat siniset, kypärä punainen ja sukat samanväriset kuin käytettävä paita. HIFK pelaa punaisessa kotiasussa usein Lappeenrannassa ja Kuopiossa sekä joskus Raumalla, riippuenSaiPan,KalPan jaLukon kotiasujen värityksistä.
Helsingin IFK:n vaakuna poikkeaa muidenIFK-seurojen kilvistä värityksellään. Fontti ja malli ovat samat kuin ruotsalaisen keskusyhdistyksen, mutta kehyksen sisäreunan valkoinen väri on korvattu kultaisella, samoin IFK-kirjaimien sininen väri. Jääkiekossa HIFK on aina käyttänyt seuran muista lajeista poikkeavaa vaakunaa, sillä siinä kultainen väri on alusta asti ollut hopeinen, jo kaudella 1960–1961, jolloin vaakuna tuli HIFK:n jääkiekkojoukkueen ensisijaiseksi tunnukseksi. Syy poikkeavaan, näihin aikoihin asti kantaneeseen väriin oli HIFK:n keskushallituksen liikuntaneuvos Ingmar Björkmanin mukaan se että aikoinaan uudet paidat tilattiin Ruotsista ja ne olivat kalliita, jolloin hopeiset vaakunat olivat halvempia kuin kullanväriset.
Kun HIFK oli menestynyt heikosti koko 1990-luvun, vaatimuksetFrank Mobergin erottamisesta olivat äityneet mielenilmaisuiksi hallissa. HIFK palkkasi urheilutoimenjohtajaksi entisen NHL-pelaajanJarmo Kekäläisen, jonka vastuulle tuli joukkueen kokoaminen. Samalla seuraa uudistettiin "modernimpaan suuntaan". Tuloksena oli Big Reds Cats. Uuden petologon suunnitteliSakari Järvenpää, joka oli jo sitä ennen suunnitellut lukuisia logo- ja nimiehdotuksia.[15]
![Nelisakarainen tähti on IFK-seurojen varhaisimpia tunnuksia. Tähden neljä sakaraa kuvaavat sinnikkyyttä, taitavuutta, voimakkuutta ja toveruutta.[16]](/mt/?noimg=&dark=on&url=https%3a%2f%2ffi.wikipedia.org%2fwiki%2fTiedosto%3aIFK-Stj%25C3%25A4rna.svg)
HIFK on perinteisesti soittanut otteluissaan1980-luvunrock-kappaleita. Joukkue on käyttänyt mestaruuskaudesta 1997–1998 lähtien maalilaulunaanJ. Geils Band – Flamethroweria.
| HIFK kaudella 2024–2025 | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kokoonpano | Valmentajat | |||||
Maalivahdit
Puolustajat
| Hyökkääjät
| Päävalmentaja Apulaisvalmentajat
Lähde:Eliteprospects Eliteprospects. | ||||
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
HIFK on kaksikielinen seura, ja niinpä myös HIFK:n jääkiekkojoukkueella on paljon sekä suomen- että ruotsinkielisiä kannattajia. HIFK:hon liittyvää suomenruotsalaisuutta ovat kuitenkin jonkin verran stigmatisoineet ulkopaikkakuntalaiset ja naapuriseuraJokerien kannattajat, vaikka todellisuudessa suurin osa seuran kannattajista, kuten Helsingin asukkaistakin, on suomenkielisiä.
HIFK:n virallinen faniklubi onHIFK Fan Club, joka aiemmin tunnettiin nimelläB2 Reds. Nimi juonsi juurensa ajoilta, jolloin faniklubi kannusti joukkuetta Helsingin jäähallin katsomosta B2. 2000-luvulla faniklubin jäsenet olivat otteluissa uudessa seisomakatsomo D6:ssa sekä sen yläpuolisissa katsomoissa, mutta fanit muuttivat toiseen päätyyn ja yläkatsomo F1:een, joka on seisomakatsomo. Muut fanit siirtyivät seisomakatsomon alapuolelle hyökkäyspäädyn kulmaukseen katsomoihin B5–C1 kaudesta 2009–2010 lähtien. Vuonna 2016 fanit laajensivat seisomakatsomoja B5:een ja B4:een. Toinen, epävirallinen fanijärjestö on Stadin Kingit, joka kannattaa seuraa aktiivisesti lähes joka lajissa.
Espoo Bluesin toiminta oli päättynyt seuran konkurssin myötä vuonna 2016 Suomen liigatasoilla. Halukkuutta HIFK:n aloittamalle naiskiekkoilun osastolle selviteltiin. Lopuksi liikemiesJussi Salonojan perustamaEspoo United otti myöskin naisten liigajoukkueen (NSML) toiminnan hoitaakseen. Kahta vuotta myöhempänä tuokin seura ajautui selvitystilaan. Naistoimintaa HIFK:lla on kuitenkin ollut jo vuodesta 2015 alkaen jaStadin Gimmat -brändin alaisuudessa.[17]
Yle Urheilu uutisoi huhtikuun lopulla 2018 siitä, että HIFK perustaa oman naisjaoston. Joukkue aloittaa pelaamisensaNaisten Mestis-tasolta.Naisten Mestistä pelasivat kevääseen 2018 saakka SM-liigaan nostetutVaasan Sport sekäTPS.Päävalmentajana aloittiSaara Niemi.[18] Kaudeksi 2019–2020 HIFK nousi liigatasolle, eli korkeimmalle sarjatasolle.[19][20] Kautena 2022-2023 HIFK voitti historiansa ensimmäisen naisten Suomen mestaruuden.[21] Kaudella 2023-2024 HIFK uusi mestaruutensa ja varmisti seuran toisen mestaruuden.[22]
SM-sarja
SM-liiga
Muut
| Kausi | Palkinto | Voittaja |
|---|---|---|
| 1970–1971 | Raimo Kilpiö -palkinto | Matti Murto |
| 1973–1974 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Matti Hagman |
| 1979–1980 | Kalevi Numminen -palkinto | Jorma Rikala |
| 1979–1980 | Aarne Honkavaara -palkinto | Matti Hagman |
| 1979–1980 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Matti Hagman |
| 1981–1982 | Pekka Rautakallio -palkinto | Pertti Lehtonen |
| 1982–1983 | Matti Keinonen -palkinto |  Carey Wilson |
| 1982–1983 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Matti Hagman |
| 1983–1984 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Joel Paunio |
| 1983–1984 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Matti Hagman |
| 1984–1985 | Matti Keinonen -palkinto | Esa Tikkanen |
| 1984–1985 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Matti Hagman |
| 1985–1986 | Aaro Kivilinnan muistopalkinto | Helsingin IFK |
| 1986–1987 | Aaro Kivilinnan muistopalkinto | Helsingin IFK |
| 1987–1988 | Kalevi Numminen -palkinto | Pentti Matikainen |
| 1987–1988 | Aaro Kivilinnan muistopalkinto | Helsingin IFK |
| 1988–1989 | Aaro Kivilinnan muistopalkinto | Helsingin IFK |
| 1992–1993 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Ville Peltonen |
| 1996–1997 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Olli Jokinen |
| 1997–1998 | Kalevi Numminen -palkinto | Erkka Westerlund |
| 1997–1998 | Urpo Ylönen -palkinto |  Tim Thomas |
| 1997–1998 | Jari Kurri -palkinto | Olli Jokinen |
| 1997–1998 | Matti Keinonen -palkinto | Olli Jokinen |
| 1998–1999 | Pekka Rautakallio -palkinto | Brian Rafalski |
| 1998–1999 | Matti Keinonen -palkinto | Brian Rafalski |
| 1998–1999 | Veli-Pekka Ketola -palkinto |  Jan Čaloun |
| 1998–1999 | Lasse Oksanen -palkinto | Jan Čaloun |
| 1999–2000 | Pekka Rautakallio -palkinto | Toni Lydman |
| 2000–2001 | Aarne Honkavaara -palkinto | Jaroslav Bednář |
| 2001–2002 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Joonas Vihko |
| 2002–2003 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Toni Söderholm |
| 2003–2004 | Raimo Kilpiö -palkinto | Kimmo Kuhta |
| 2003–2004 | Pekka Rautakallio -palkinto | Toni Söderholm |
| 2003–2004 | Aarne Honkavaara -palkinto | Timo Pärssinen |
| 2003–2004 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Timo Pärssinen |
| 2003–2004 | Lasse Oksanen -palkinto | Timo Pärssinen |
| 2005–2006 | Aarne Honkavaara -palkinto | Tony Salmelainen |
| 2005–2006 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Tony Salmelainen |
| 2005–2006 | Lasse Oksanen -palkinto | Tony Salmelainen |
| 2006–2007 | Pekka Rautakallio -palkinto | Cory Murphy |
| 2006–2007 | Lasse Oksanen -palkinto | Cory Murphy |
| 2008–2009 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Kim Hirschovits |
| 2009–2010 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Mikael Granlund |
| 2009–2010 | Raimo Kilpiö -palkinto | Mikael Granlund |
| 2010–2011 | Jari Kurri -palkinto | Toni Söderholm |
| 2010–2011 | Lasse Oksanen -palkinto | Ville Peltonen |
| 2010–2011 | Urpo Ylönen -palkinto | Juuso Riksman |
| 2010–2011 | Raimo Kilpiö -palkinto | Ville Peltonen |
| 2011–2012 | Matti Keinonen -palkinto | Toni Söderholm |
| 2015–2016 | Pekka Rautakallio -palkinto |  Yohann Auvitu |
| 2015–2016 | Urpo Ylönen -palkinto | Ville Husso |
| 2016–2017 | SM-liigan viihdyttävin pelaaja | Joe Finley[23] |
| 2017–2018 | Pekka Rautakallio -palkinto | Miro Heiskanen |
Bo Appelgren 1949–1950Arvi Arvekari 1950–1951Carl-Magnus Brander 1951–1952Christian Rapp 1952–1957Esko Rekomaa 1957–1964Pentti Lindegren 1964–1965Heikki Järn 1965–1971Jorma Thusberg 1971–1973Matti Murto 1973–1974Kimmo Heino 1974–1975Kimmo Heino 1975–1977Heikki Riihiranta 1977–1983Matti Hagman 1983–1985Pekka Rautakallio 1985–1987Matti Hagman 1987–1989Simo Saarinen 1989–1995Mika Kortelainen 1995–1997Christian Ruuttu 1997–1998Jarkko Ruutu 1998–1999Toni Sihvonen 1999–2000Kimmo Kuhta 2000–2002Riku-Petteri Lehtonen 2002–2003Toni Söderholm 2003–2005Jere Karalahti 2005–2006Kimmo Kuhta 2006–2008Rem Murray 2007–2008Kim Hirschovits 2008–2010Ville Peltonen 2010–2014Toni Söderholm 2014–2015Arttu Luttinen 2015–2017Lennart Petrell 2017–2019Jere Sallinen 2019–2021Teemu Tallberg 2021-2023Ilari Melart 2023-2024Jori Lehterä 2024-Björn Wahl 1947–1957Carl-Magnus Brander 1957–1960Jorma Salmi 1960–1961Matti Tuominen 1961–1962Pekka Aitero 1962–1963Gerald Sullivan 1963–1965Jack Matheson 1965–1966
Danny Malone 1966–1967Jorma Salmi 1967–1968Esko Rekomaa 1968–1971Dave Siciliano 1971–1972Seppo Liitsola 1972–1975Matti Väisänen 1975–1978Terry Ball 1978–1979Jorma Rikala 1979–1981Kaj Matalamäki 1981–1982Jorma Rikala 1982–1984Timo Haapaniemi 1984–1987Pentti Matikainen 1987–1990Kari Malinen 1990–1991Harri Rindell 1991–1994Hannu Kapanen 1994–1996Mike Eaves 1996–1997Erkka Westerlund 1997–1999Ismo Lehkonen 1999–2001Timo Blomqvist 2.2.–4.3.2001Pentti Matikainen 2001Heikki Mälkiä 2001–2002Alpo Suhonen 2002–2003 (7.1.2002 alkaen)Hannu Aravirta 2003–2005Pentti Matikainen 2005 (19.3.2005 alkaen)Doug Shedden 2005–2006Bob Francis 2006 (19.12.2006 asti)Paul Baxter 2006–2008 (26.12.2006 alkaen)Kari Jalonen 2008–2011Petri Matikainen 2011–2012 (19.7.2012 asti)Pasi Sormunen 2012–2013 (30.7.2012 alkaen)Raimo Summanen 2013–2014 (21.1.2013 alkaen)Harri Rindell 28.2.–3.4.2014Antti Törmänen 2014–2017Ari-Pekka Selin 2017–2019Jarno Pikkarainen 2019–2021Ville Peltonen 2021-Frank Moberg 1987–2001Pentti Matikainen 2001–2008Jukka Valtanen 2008–2022 Markus Lindström 2022–2024 Alexander Sneen 2024-
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaHIFK HockeyWikimedia Commonsissa
_pictogram.svg)
