| Kroatian demokraattinen liitto | |
|---|---|
| Hrvatska Demokratska Zajednica | |
| |
| Perustettu | 17. kesäkuuta1989 |
| Puoluesihteeri | Krunoslav Katičić |
| Johto | |
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | keskusta-oikeisto[2] |
| Toimisto | Trg žrtava fašizma 4 Zagreb |
| Jäsenmäärä | 210,384[3] |
| Värit | sininen |
| Sabor | 55 / 151 |
| Europarlamentti[4] | 4 / 11 |
| Kansainväliset jäsenyydet | –Euroopan kansanpuolue –International Democracy Union –Centrist Democrat International |
| Nuorisojärjestö | Kroatian demokraattisen liiton nuoriso |
| Kotisivu | hdz |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Kroatian demokraattinen liitto (kroatiaksiHrvatska Demokratska Zajednica, lyh.HDZ) onkroatialainen konservatiivipuolue ja maan merkittävinkeskusta-oikeistoa edustava puolue, joka on nykyisin toinen Kroatian kahdesta suuresta valtakunnallisesta puolueestaKroatian sosiaalidemokraattisen puolueen ohella. HDZ hallitsi Kroatiaa vuosina 1990–2000 ja on ollut koalitiohallituksessa vuodesta 2003. HDZ onEuroopan kansanpuolueen täysjäsen.[5]
Bosnia ja Hertsegovinassa toimii HDZ:n sisarpuolueHDZ BiH.
HDZ perustettiin kesäkuussa 1989 toisinajattelijaFranjo Tuđmanin johdolla. Franjo Tuđman oli Jugoslaviassa armeijan kenraali, mutta erosi armeijasta vuonna 1961 ryhtyen historiantutkijaksi. Tuđman väitteli tohtoriksi tutkimuksillaan sotien välisen Jugoslavian kriisin syistä, ja istui kroaattikansallisten mielipiteidensä takia vankilassa yhteensä neljä vuotta 1970- ja 1980-luvuilla.[6].HDZ laillistettiin vuonna 1990. Puoluetta pidetään joskus alkuaan vastareaktionaSlobodan Miloševićin serbinationalismiin[7]. Alkuaikoinaan se oli äärinationalistinen ja jotkut jäsenet kannattivat jopa fasistisenUstašan aatteita jaSuur-Kroatian luomista "historiallisten ja luonnollisten rajojen mukaan". Puolueen on väitetty ajaneen etnisesti puhdasta Kroatiaa. Puolueen äärisiipi kannattikin Suur-Kroatiaa, joka olisi ulottunut Bosnia-Hertsegovinaan[8]. Joka tapauksessa alussa Tuđmanin kaudella puolue itsevaltaisesti Tuđmanin johtama, vanhoillinen ja hyvin kansallismielinen[9]. Tuđman myös suosi sukulaisiaan, rajoitti sananvapautta[10] ja poliittista elämää sekä ainakin syrji Kroatian serbejä, eikä puuttunut paikalliseen serbeihin kohdistettuun väkivaltaan[11].
Ennen vuoden 1990 vaaleja hallitseva kommunistinen puolue oli muuttanut vaalijärjestelmää suosimaan kahta suurinta puoluetta, olettaen äänestäjien äänestävän mieluummin kommunistista puoluetta kuin kiihkomielistä HDZ:aa[12]. Tuđmanin pääosin ulkomaisten kroaattien rahoittama vaalikampanja oli avoimen kroaattikansallismielinen[13] ja serbivastainen, mikä ärsytti serbejä[6]. Äänestäjät näkivät kuitenkin HDZ:ssa vähiten huonoimman vaihtoehdon – mahdollisuuden kommunismista eroon pääsemiseen ja vastapainon Jugoslavian serbinationalismille. HDZ voitti ylivoimaisesti ja Kroatiasta tuli kommunistien yksipuoluevallan sijaan yksi harvoista entisen itäblokin maista, jossa kommunistipuolueen yksinvallan korvasi toisen puolueen yksinvalta. HDZ:n valtaantulopäivää 30. toukokuuta 1990 juhlittiin Kroatiassa yleisenä juhlapäivänä.
Vuoden 1992 presidentinvaaleissa Tuđman, puolueen kiistämätön johtaja kuolemaansa 1999 saakka, valittiin presidentiksi. Kroatia julistettiin itsenäiseksi 1991 ja tunnustettiin 1992 ja sai takaisin sotaa edeltävän alueensa 1998. HDZ voitti uudelleen vaalit 1992 ja 1995.
Kroatian serbivähemmistö vastusti kroaattinationalistisen HDZ:n valtaa ja olisi halunnut jäädä Jugoslavian yhteyteen, mikä johti tunnustamattomanKrajinan serbitasavallan julistamiseen. Tasavalta puhdistettiin etnisesti ei-serbeistä, jäi Kroatian armeijan valloittamaksi 1995 ja liitettiin uudelleen Kroatiaan 1998.
HDZ:n alaisuudessa maa siirtyi kapitalismiin Jugoslavian ajansosialistisesta markkinataloudesta. Tuđman ilmoitti julkisesti tavoitteekseen luoda "200 perhettä" jotka hallitsisivat pääosaa maan vauraudesta. Ideologialtaan HDZ oli aluksi oikeistolainen ja Tuđman ilmoitti saaneensa vaikutteitathatcherismistä. Myöhemmin puolue ilmoitti itsensä keskusoikeistolaiseksi ja kristillisdemokraattiseksi.
Tuđmanin kuolemalla joulukuussa 1999 oli merkittävä vaikutus tammikuun 2000 vaaleihin. Vaikka HDZ jäi suurimmaksi puolueeksi (26,66 % äänistä, 30,46 % paikoista), kuusi keskustavasemmistolaista puoluetta löivät sen perusteellisesti. Saman vuoden presidentinvaaleissa HDZ:n ehdokasMate Granić jäi kolmanneksi, eikä päässyt toiselle kierrokselle. Vaalit voitti kansanpuolueenStjepan Mesić.
Vuosina 2000–2003 useat HDZ:n aikana rikastuneet liikemiehet tuomittiin väärinkäytöksistä, mutta yksityistämisprosessi jäi voimaan. HDZ:n ei uskottu toipuvan alamäestään. Tilanne kuitenkin muuttui, kunentisen Jugoslavian kansainvälinen rikostuomioistuin alkoi syyttää kroaattikenraaleja. Kansallismielisille tämä oli häväistys ja johti joukkoprotesteihin hallitusta vastaan ja HDZ:n kannatuksen kasvuun.
Vuonna 2002 Ivić Pašalić, joka oli Tuđmanin kovan linjan kannattajia, haastoiIvo Sanaderin johtajataistoon ja syytti tätä Tuđmanin nationalistisen perinnön pettämisestä. Sanader voitti viimein vapaamielisempien tuella. Pašalić jätti puolueen ja perusti oman kansallisoikeistolaisenHrvatski blokinsa, joka ei kuitenkaan ole päässyt parlamenttiin.
Sanader saattoi nyt johtaa puolueen uudelle linjalle ja vakuuttaa äänestäjät, että sen valtaannousu ei johtaisi demokratian vaarantumiseen. HDZ saavuttikin suosiota vaihtoehtona tehottomaksi ja korruptoituneeksi syytetylle ja ristiriitojen repimälleIvica Račanin hallitukselle. Parlamenttivaaleissa marraskuussa 2003 HDZ sai 33,9 % äänistä ja 66 paikkaa 151:stä ja muodosti hallituksen itsenäisen demokraattisen serbipuolueen jaKroatian eläkeläisten puolueen kanssa.
Pääministerinä Sanaderin tärkein tehtävä oli johtaa maaEuroopan unionin jaNaton jäseneksi. Lokakuussa 2005 hän oli vielä maan suosituin poliitikko, mutta päätös korvata Itävallan kansalaisille toisen maailmansodan jälkeen kansallistettu omaisuus johti tiukkaan vastustukseen ja suosion laskuun. Vuoden 2005 paikallisvaaleissa oppositio otti voiton jaAnte Gotovinan pidätys joulukuussa 2005 Kanarialla laski suosiota.
Parlamenttiryhmä:Euroopan kansanpuolueen ryhmä | |||||||
| Puolueet |
| ||||||
| Puolueen puheenjohtajat | |||||||
| Europarlamentin ryhmäpuheenjohtajat | |||||||
| Komissaarit | |||||||
| Hallituksien johtajat |
| ||||||
