| Historiallinen maakunta Suomessa Häme | |
|---|---|
 |  |
sijainti | |
| nykymaakunnat alueella |
|
| Infobox OK | |
Häme (ruots.Tavastland) on pääosin eteläisessäSuomessa sijaitseva Suomenhistoriallinen maakunta. Hallinnollisena alueena se käsitti nykyisetKanta-Hämeen,Päijät-Hämeen ja valtaosanKeski-Suomesta sekä pohjoisenKymenlaakson, eteläisimmänPirkanmaan, läntisimmänPohjois-Savon, lounaisimmanEtelä-Savon jaVarsinais-SuomestaSomeron. Eräiden lähteiden mukaan myösSatakunta jaUusimaa olisi aikoinaan luettu osaksi Hämettä, joka olisi ulottunut "suolamerestä suolamereen" eliSuomenlahdeltaPohjanlahdelleVarsinais-Suomen ympärillä.
Hämeen asukkaita kutsutaan vanhastaanhämäläisiksi, ja myös Hämeen nimi on johdettuhämä-vartalosta. Saamelaisten omakielinen nimitys eli endonyymisápmelaš on hämäläinen-nimityksen tarkka vastine, eli nämä kansat ovat omaksuneet yhteisen*šämä-kantaisen endonyymin ennen kuinkantasaame jakantasuomi olivat kehittyneet eri suuntiin.
Nimityksen kantasanalle on jo kauan sitten esitetty mahdollinenbalttilainen alkuperä, jonka vastine olisiliettuanžẽmė ’maa’. Toisen, uudemman ehdotuksen mukaan kantasana voisi liittyägermaaniseen sanaan*sǣma ’tumma’.[1] Äänteellisesti selitykset ovat yhtä uskottavia. Myös nimeäSuomi on yritetty yhdistää samaan sanueeseen, mutta selityksen kaikki versiot ovat turhan mutkikkaita.Suomi-nimitykselle onkin esitetty muita, uskottavampina pidettyjäindoeurooppalaisia lainaselityksiä.[2]Muinaisskandinaavista tulleelle ruotsinkieliselle nimelleTavastland ei myöskään ole löydetty tyydyttävääetymologiaa, mutta sanan osaast/est viittaa mahdollisesti muinaisiinvirolaisiin elieestiläisiin siirtolaisiin eteläisessä Suomessa.[3]
Häme on ollut yhtäjaksoisesti asuttunakivikaudelta lähtien.Rautakaudella jakeskiajalla maata viljelevä asutus keskittyiKokemäenjoen vesistön alueelle jaPäijänteen eteläisille rannoille. Keski-Suomi olilappalaisten ja hämäläisten eränkävijöidenerämaata, vaikka sielläkin on jälkiä myös varhaisesta maata viljelevästä asutuksesta.
Pakanallinen hautaustraditio jatkui Hämeessä 1200-luvulle asti.[4] Vielä vuonna 1237 historiallisissa lähteissä mainitaanhämäläisten kääntyneen katolilaisuudesta takaisin pakanallisiin tapoihinsa.
Jouko Vahtola on pitänyt mahdollisena saksalaisten Hämeeseen tekemää ristiretkeä joskus 1200-luvulla. Hän on perustellut näkemystään Neitsyt Marian kirkoiksi vihittyjen kirkkojen nimillä sekä alueen ensimmäistenkirkkoherrojen javoutien saksalaisuudella.[5] Hämeen voutina mainitaan erään maanpanttauksen yhteydessä 10. maaliskuuta 1297 aiemmin toimineen henkilön nimeltäBerthold.[6]Hakoisten linnavuoren nimi voi olla myös peräisin saksan sanastaHagen, joka on tarkoittanut aidattua linnoitusta.[5]
Ruotsi teki mahdollisestiBirger-jaarlin johdolla niin sanotuntoisen ristiretken hämäläisiä vastaan 1200-luvun keskivaiheilla. Historiallisissa lähteissä sotaretkestä kertooEerikinkronikka, jonka lisäksiLyypekin kronikassa puolestaan todetaan vuoden 1266 kohdalla Birger-herttuan pakottaneen Suomen kuulumaan Ruotsiin.[7] Sotaretken seurauksena aiemmin "suolamerestä suolamereen" ulottunut Häme pieneni sisämaan alueeksi.[7] Hämeestä tuli hiljalleen yksi Ruotsinmaakunnista ja hämäläiset päätyivätkatolisen kirkon alaisuuteen. Kirkollisesti maakunta kuuluiTurun hiippakuntaan. Vanhaa perinteistätapaoikeutta käyttimaakuntalaitos maakuntakäräjineen, joilla tehtiin sopimuksia asukkaiden ja kruunun tai kirkon välillä.
Vanhin kirjallinen maininta Hämeen maakunnasta on vuodelta 1319. Vähitellen siirryttiinlinnaläänihallintoon, jonka keskipisteenä oliHämeen linnaHämeen linnaläänin päähallintopaikkana. Oikeusasioita hoitava maakuntatuomarilaitos vakiintui 1300-luvulla. Tuomari edusti valtiovaltaa ja hän siirtyipitäjästä toiseen istumaankäräjiä. Katolilaisuus levittäytyi maakunnassa hiljalleen ja perheissä saattoi olla niin kristittyjä kuin pakanoitakin.PaaviBenedictus XII 16. kesäkuuta 1340 antaman kirkonkirouksen perusteella hämäläisen perheen kolmesta veljeksestä kahdella vanhimmalla oli pakanalliset nimet, mutta nuorimmalla kristitty nimi Henrik.[7]
Suomi jaettiinkihlakunniksi 1400-luvun alussa. Tuomiovaltaa käyttilinnanvoudeista riippumatonkihlakunnantuomari. Hämeen linnaläänissä oli kolme kihlakuntaa:Sääksmäen,Hattulan jaHollolan kihlakunnat. Samoihin aikoihin alkoihallintopitäjien jakirkkopitäjien eriytyminen. Kuhunkin pitäjään nimitettiin valtiovallan edustajaksi linnanvoudin alainennimismies.
Hämäläisten vaikutuspiiri oli keskiajalla laaja. Hämäläiset metsästivätSatakunnassa jaKeski-Suomessa asti. Nautintaoikeuksien määrittely tarkemmin alkoi kunKustaa Vaasa 1542 julisti kruunun omaisuudeksi ne Ruotsin kuningaskunnassa olevat maat, jotka eivät olleet selkeästi yksityisessä omistuksessa. Näin ollen Ruotsin kruunulle (valtiolle) tuli mahdolliseksi tukea pysyvää uudisasutusta sekä raivaamista valtiolle otetuilla alueilla. Hämeen kannalta oleelliseksi tulisavolaistenmuuttoliike ja uudisasutus hämäläisten erämaille. 1500-luvun puoliväliin mennessä eränkäynti myöhempään Pohjois-Satakuntaan,Etelä-Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen Hämeen ydinalueilta oli vähentynyt. Kustaa Vaasan erämaiden kansallistamisen jälkeen alkoi valtion tukemana asutustoiminta, johon erityisesti savolaiset osallistuivat. Kun hämäläiset kävivät savolaisten uudisasukkaiden kimppuun, sääti Kustaa Vaasa, että hämäläisillä on ensisijainen oikeus asettua Keski-Suomeen. Jos tämä oikeus jäisi käyttämättä, olisivat sitten vuorossa muut. Vuoteen 1560 mennessä vain viidennesRautalammin suurpitäjään eli pohjoisen Keski-Suomeen perustetuista taloista oli hämäläistä perua. Hämäläiset jatkoivat kuitenkin edelleen alueelle tulevien savolaisten uudisasukkaiden häiritsemistä. Vuonna 1564 hämäläisten kalastusoikeudet Keski-Suomessa julistettiin menetetyiksi. Eteläinen Keski-Suomi Jyväskylää myöten säilyi hämäläisten vaikutuspiirissä, mutta pohjoinen Keski-Suomi savolaistui murretta myöten. Hallinnollisesti Keski-Suomi kuitenkin luettiin kokonaisuudessaan Hämeeseen kuuluvaksi.
Vuonna 1634 Ruotsin valtakunnan hallintoa hoitamaan perustettiin maaherrojen johtamat läänit. Häme tuli kuulumaanUudenmaan ja Hämeen lääniin. Vuonna 1776 Keski-Suomi liitettiin vasta perustettuunVaasan lääniin.
Suomen siirryttyä Ruotsilta Venäjälle vuonna 1809 keisariNikolai I uudisti läänijaon vuonna 1831. TällöinUudenmaan ja Hämeen lääni jaettiinUudenmaan lääniksi jaHämeen lääniksi.
Keski-Suomi erotettiinVaasan läänistä omaksiKeski-Suomen läänikseen 1960, siihen liitettiin osia myösHämeen läänistä,Kuopion läänistä jaMikkelin läänistä. Kun vanhat läänit lakkautettiin 1997Päijät-Häme jaKanta-Häme tulivat kuulumaanEtelä-Suomen lääniin jaKeski-SuomiLänsi-Suomen lääniin. Läänijaosta luovuttiin kokonaan vuonna 2009.
