 | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Gustavo Augusto Poyet Domínguez | ||
| Syntymäaika | 15. marraskuuta1967 (ikä 57) | ||
| Syntymäpaikka | Montevideo,Uruguay | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 188 senttimetriä | ||
| Seura | |||
| Seura | – | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1988–1989 |  Grenoble Foot | 37 | (8) |
| 1989–1990 |  River Plate Montevideo | 78 | (28) |
| 1990–1997 |  Real Zaragoza | 239 | (63) |
| 1997–2001 |  Chelsea | 105 | (36) |
| 2001–2004 | Tottenham Hotspur | 82 | (18) |
| Maajoukkue | |||
| 1993–2000 |  Uruguay | 26 | (3) |
| Valmennusura | |||
| 2006 | Swindon Town(apuv.) | ||
| 2006–2007 | Leeds United(apuv.) | ||
| 2007–2008 | Tottenham Hotspur(apuv.) | ||
| 2009–2013 | Brighton & Hove Albion | ||
| 2013–2015 | Sunderland | ||
| 2015–2016 |  AEK Ateena | ||
| 2016 | Real Betis | ||
| 2016–2017 |  Shanghai Shenhua | ||
| 2018 | Girondins Bordeaux | ||
| 2021 |  Universidad Católica | ||
| 2022–2024 |  Kreikka | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Gus Poyet (s.15. marraskuuta1967) onuruguaylainenjalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja. Hän on toiminut viimeksiKreikan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana.
Montevideossa syntynyt Poyet aloitti jalkapalloilijan uransa EuroopassaranskalaisenGrenoble Footin riveissä vuonna 1988. Hän pelasi seurassa yhden kauden, kunnes siirtyiUruguayn Primera DivisióniinRiver Plate Montevideoon. Hän pelasi seurassa vuosina 1989–90 lähes 80 ottelua ja tehtaili kunnioitettavat 28 maalia. Euroopan kentille Poyet palasi vuonna 1990, kunespanjalaisseuraReal Zaragoza hankki hänet riveihinsä. Zaragozassa Poyet pelasi menestyksekkäät seitsemän kautta voittaenCopa del Reyn 1994 jaCup-voittajien Cupin 1995. Kaikkiaan Poyet urakoi seitsemän kauden aikana 239liigaottelua, joissa tehtaili 63 maalia.
Kesällä 1997 Poyet siirtyi ilmaisella siirrollaEnglannin ValioliigaanChelsean joukkueeseen. Debyyttikausi meni pitkälti toipuessa polvivammasta, mutta hän kuntoutui kevääksi ja oli mukanaCup-voittajien Cupin loppuottelussa, jossa Chelsea kukistiVfB Stuttgartin. Kaudella 1998/99 Poyet pelasi loistavasti ja auttoi 14 liigamaalillaan Chelsean Valioliigan kolmanneksi. Kaudella 1999/2000 Poyet oli maaleillaan johdattamassa lontoolaisetFA Cupin mestaruuteen jaMestarien liigan puolivälieriin.
Poyet'n ura Chelseassa päättyiClaudio Ranierin tuloon päävalmentajaksi. Uruguaylainen ei kuulunut uuden valmentajan suunnitelmiin ja toukokuussa 2001 hän siirtyiTottenhamiin. Poyet edusti Spursia kolme kautta, mutta loukkaantumiset vaivasivat hänen uransa viimeisiä vuosia. Hän lopetti pelaajauransa Spursissa vuonna 2004.
Maajoukkuetasolla Poyet debytoiUruguayn paidassa heinäkuussa 1993.[1] Hän edusti maata kaikkiaan 26 A-maaottelussa vuosina 1993–2000. Poyet juhliCopa Américan mestaruutta vuonna 1995 ja hänet valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.[2]
Pelaajauransa jälkeen Poyet on toiminut valmentajana. Hän aloitti uransa heinäkuussa 2006 entisen seurakaverinsaDennis Wisen apuvalmentajanaSwindon Townissa.[3] Parivaljakon pesti seurassa päättyi jo lokakuussa 2006, kun he siirtyivät tiukkojen neuvottelujen jälkeenLeeds Unitedin valmentajiksi.[4] Poyet työskenteli Leedsin organisaatiossa vuoden verran, kunnesJuande Ramos palkkasi hänet apuvalmentajakseenTottenhamiin lokakuussa 2007.[5] Ensimmäisellä kaudellaan Spursissa Poyet pääsi juhlimaanEnglannin liigacupin mestaruutta, kun Spurs kaatoi finaalissaChelsean 2–1.[6] Lokakuussa 2008 Spurs erotti Ramosin valmennustiimeineen.[7]
Poyet palasi valmennustehtäviin marraskuussa 2009, kunBrighton & Hove Albion FC palkkasi hänet 1,5-vuotisella sopimuksella päävalmentajakseen.[8] Debyyttikausi päävalmentajana päättyiEnglannin Ykkösliigan sijaan 13. Tulos tyydytti seurajohtoa ja heinäkuussa 2010 Poyet teki nelivuotisen sopimuksen Brightonin kanssa.[9] Kaudella 2010/11 uruguaylainen pääsi aloittamaan kunnolla puhtaalta pöydältä ja johdatti Brightonin loisteliaasti Ykkösliigan mestaruuteen. Seura palasi hänen johdollaanEnglannin Mestaruussarjaan viiden vuoden tauon jälkeen.[10] Kauden päätteeksi hänet valittiin Ykkösliigan parhaaksi valmentajaksi.[11]
Kaudella 2011/12 Poyet luotsasi Brightonin turvallisesti Mestaruussarjan keskikastiin sijalle 10 ja seura varmisti helposti sarjapaikkansa. Kaudella 2012/13 joukkue jatkoi loisteliaita esityksiään ja taisteli Poyet'n johdolla nousustaEnglannin Valioliigaan. Neljänneksi sarjassa sijoittunut Brighton hävisi nousukarsinnatCrystal Palacelle, eli nousu liigaan jäi haaveeksi. Tappiollisen nousukarsinnan jälkeen Brighton asetti Poyet'n toimitsijakieltoon sopimusrikkomusepäilyiden vuoksi.[12] Kesäkuussa 2013 seura erotti menestysvalmentajansa.[13]
Lokakuun alussa 2013 Poyet allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Valioliigassa pelaavanSunderlandin kanssa.[14] Uruguaylaisen johdolla Sunderland säilytti paikkansa valioliigassa sijoittuen 14:nneksi. Kausi 2014/15 sujui heikosti ja putoamiskamppailuun ajautunut seura erotti Poyetin maaliskuussa 2015.[15]
Lokakuun lopussa 2015 Poyet teki kauden loppuun ulottuvan sopimuksenAEK Ateenan kanssa.[16] Poyetin johdolla AEK pelasi hyvin ja hävisi vain neljä liigaottelua. AEK voitti esimerkiksi kaikki kolme muuta suurseuraaPAOKin,Olympiakosin jaPanathinaikosin. Poyet sai yllättäen potkut seurasta20. huhtikuuta 2016 juuri ennenKreikan cupin välieräottelua. Syynä oli Poyetin aiempi ilmoitus, ettei hän jatka seurassa kauden jälkeen.[17]
Kaudeksi 2016/17 Poyet siirtyi kaksivuotisella sopimuksellaReal Betisin päävalmentajaksi.[18]Sevillalaisseuran peliesitykset eivät olleet odotuksien mukaisia ja joukkue juuttui La Ligan alempaan keskikastiin. Betis keräsi Poyetin alaisuudessa 11 pistettä pelaamistaan 11 ottelusta ja hän sai potkut tehtävistään marraskuun puolivälissä.[19]
Marraskuun lopussa 2016 Poyet allekirjoitti sopimuksenKiinan Superliigassa pelaavanShanghai Greenlandin kanssa.[20] Shanghailaisseuran kausi oli Poyetin johdolla mollivoittoinen ja sijoitus painui kauas liigan kärkitaistelusta. Lopulta Poyet jätti tehtävänsä syyskuun puolivälissä, kun seura oli voittanut vain kuusi ottelua ja oli liigassa sijalla 12.[21]
Tammikuussa 2018 Poyetista tuliRanskanpääsarjaseuraGirondins Bordeaux'n päävalmentaja.[22] Hänen johdollaan Bordeaux hävisi vain viisi pelaamistaan 16 liigaottelusta ja nousi sarjataulukossa lopulta kuudenneksi ja selvitti tiensäEurooppa-liigan karsintoihin kaudelle 2018/19. Seurajohto hyllytti Poyetin tehtävistään 17. elokuuta 2018 tämän kritisoitua seurajohtoa päätöksestä myydä hyökkääjäGaëtan LabordeMontpellieriin.[23] Syyskuun alussa Bordeaux vahvisti, että seuran päävalmentajana toimii toistaiseksiÉric Bedouet ja Poeytin ura seurassa päättyi.[24]
Poyet palasi valmennustehtäviin helmikuussa 2021chileläisenUniversidad Católican päävalmentajana.[25] Hän johdatti joukkueensa koronapandemian vuoksi siirretyn Chilen supercupin 2020 mestariksi.[26] Hän jätti joukkueen lokakuussa 2021 heikkojen tulosten vuoksi.[27]
Helmikuussa 2022 Poyetista tuliKreikan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja.[28] Poyetin sopimus Kreikan maajoukkueessa päättyi maaliskuun lopussa 2024, eikä sitä jatkettu.[29]
Poyet on naimisissa Madelon Gonzálezin kanssa ja heillä on kaksi poikaa Matias (s. 1993) jaDiego (s. 1995). Diego on seurannut isänsä jalanjäljissä jalkapallouralle.[30] Poyetin isäWashington (1939–2007) oli menestynyt koripalloilija jaUruguayn koripallomaajoukkueen kapteeni. Hän pelasiolympialaisissa 1960 ja 1964.[31]
| Edeltäjä: Russell Slade | Brighton & Hove Albionin päävalmentaja 11/2009–2013 | Seuraaja: Óscar García |
| Edeltäjä: Paolo Di Canio | Sunderlandin päävalmentaja 10/2013–3/2015 | Seuraaja: Dick Advocaat |
| Edeltäjä: Traianos Dellas | AEK Ateenan päävalmentaja 10/2015–4/2016 | Seuraaja: Stelios Manolas |
| Edeltäjä: Juan Merino | Real Betisin päävalmentaja 7–11/2016 | Seuraaja: Víctor Sánchez |
| Edeltäjä: Gregorio Manzano | Shanghai Greenlandin päävalmentaja 1–9/2017 | Seuraaja: Wu Jingui |
| Edeltäjä: Jocelyn Gourvennec | Girondins Bordeaux'n päävalmentaja 1–8/2018 | Seuraaja: Éric Bedouet |
| Edeltäjä: John van 't Schip | Kreikan maajoukkueen päävalmentaja 2/2022–3/2024 | Seuraaja: Ivan Jovanović |